Tyttäreni opettajalta saapui viesti...

Lähettäkää opettajalle viesti, että on törkeää vaatia tuollaisia

Täytyykö aina valittaa hän sai kuitenkin 9 joka on hyvä numero

kaikki opettajan sanoma on totta, mutta ei kyllä kuulu tuollaista odottaa

ei ketään kiinnosta tällanen lähettäkää jotain jännempää

Halutessaan koulussa kiitettävän arvosanan on osattava reilusti enemmän kuin koulussa opettaja on opettanut tai kurssikirjoissa on kirjoitettu. Kyse ei ole yksinomaan ulkoa muistamisesta vaan reilusti enemmän. Kirjat joita tunneilla käytetään viiteaineistona on minimitaso.

Eihän opettaja ole ko asioita vaatinut. Tytär on pistänyt omiaan ja opettaja korjaa tai täydentää, niin opettajan pitää tehdä. Tytär sai kokeesta 9, hän on osannut kiitettävästi opettajankin arvion mukaan.

Tytär olisi tehnyt järkevästi, kun ei olisi alkanut opettajalle viisastelemaan. Parempi olisi ollut kiittää opettajan antamista lisätiedoista.

Hyvää jatkoa tyttärelle historian opintoihin!

Mitäkö kuuluisi tehdä?
Nyt jäitä hattuun ja vähän nöyryyttä jatkoon! Ja intoa ja menestystä edelleen!

Opettaja on vaivautunut kommentoimaan oppilaansa vastauksia ja on antanut hienon arvosanan. Se olisi ollut kiitoksen paikka oppilaan taholta, niin olisi kuulunut tehdä ja se olisi eduksi tulevaisuudessa.

Niin, onhan yleisesti tiedossa, että vasarakirveskansa tienasi elantonsa rakennustyömailla, eikä metsästysmailla.

Olen itse opettaja ja aikoinaan käynyt yläkoulussa luonnontieteisiin painottuvan erikoislinjan. Historia oli minulle vahva aine, ja sain siitä kiitettävän, koska kuuntelin tunnilla ja luin huolellisesti tarvittavan materiaalin – mutta en tehnyt mitään ylimääräistä.

Nyt opettajana, kun opetan fysiikkaa ja kemiaa, en pihtaa kymppejä. Olen huomannut, että osa kollegoista on varovaisia antamaan parhaita arvosanoja, mutta itse näen arvosana-asteikon lineaarisena. Jos oppilas osoittaa vahvaa osaamista ja saavutukset sijoittuvat ysi-kymppi-akselille, annan kympin. Koen, että arvosanan pitää kuvastaa oppilaan osaamista ilman liiallista tulkintaa.

Mitä oppisisältöihin tulee, en odota oppilailta osaamista sellaisten asioiden suhteen, joita ei ole opetettu. Jos käsittelemme jotain syvällisemmin kuin oppikirjassa, kerron siitä selkeästi oppilaille ja varmistan, että se ei tule yllätyksenä. Painotan opetuksessani soveltavaa ja kriittistä ajattelua sekä halua hankkia tietoa eri lähteistä läpi elämän, mutta pidän kiinni siitä, että kokeet pohjautuvat opetettuun sisältöön.

Perustietojen hallinta ja ymmärryksen rakentaminen ovat avainasemassa. Nippelitiedon hallinnan puute ei estä ketään kehittymästä esimerkiksi lääkäriksi, sillä osaaminen rakentuu pitkäjänteisesti perusasioista monimutkaisempiin ilmiöihin.

Jos palaan aloitukseen, koen tärkeäksi, että oppilaiden arvostelussa otetaan huomioon vain opetettu sisältö. Tapauksessa, jossa oppilas löytää perusteltuja virheitä kokeesta, niiden oikaiseminen on mielestäni perusteltua, ja opettajan tulisi pystyä keskustelemaan niistä avoimesti. Vaaditaan reiluutta molemmin puolin – oppilaiden on voitava luottaa siihen, että arvosanat perustuvat selkeästi opetettuun tietoon.