Elämme mieheni kanssa etäsuhteessa. Hän opiskelee noin 600 kilometrin päässä minusta. Minua on ärsyttänyt koko 2-vuotisen etä-seurustelumme aikana se, että minä olen aina se joka näkee vaivaa suhteen eteen...Minä olen se joka suunnittelee päivätolkulla jotain yllätystä miehelleni, minä olen se joka kirjoittelee kirjeitä, minä lähetän pieniä yllätyspaketteja, ostan rakkaalleni herkkuja tai leivon hänelle kun hän tulee kotiin, laitan silloin tällöin romanttisen illallisen, ostan seksikkäitä uusia alusvaatteita jne.
Hän ei kirjoita minulle ikinä, ei lähetä minulle mitään (paitsi vuosipäivänä), ei yllätä kuin äärimmäisen harvoin, ei yleensä osta minulle mitään, ei tuo välttämättä edes tuliaisia ulkomailta (käy pari kertaa vuodessa ulkomailla)...saattaapa jättää syntymäpäivälahjankin antamatta!
Minä olen meistä se vähävaraisempi, mutta käytän silti parisuhteemme/mieheni eteen paljon enemmän rahaa kuin hän käyttää meihin. Eikä hän edes tunnu ymmärtävän sitä. Minulla on taloudellisesti hyvinkin tiukkaa välillä, mutta olen silti valmis käyttämään osan opintotuestani hemmotteluhetkiin.
Hän ottaa yllätyslahjat ja muut tyytyväisenä vastaan, mutta ei tajua että minäkin tahtoisin jotain vastaavaa joskus. Se on rasittavaa!!! Olen puhunut tästä hänelle, mutta hän väittää että hänellä ei ole aikaa eikä mielikuvitusta tuollaisille asioille. ONKO SE NIIN VAIKEAA OSTAA KUKKAPUSKA TAI SUKLAALEVY MUUTAMAN KERRAN VUODESSA, HÄH?!?
Onko muilla samanlaisia ongelmia?
Hän ei kirjoita minulle ikinä, ei lähetä minulle mitään (paitsi vuosipäivänä), ei yllätä kuin äärimmäisen harvoin, ei yleensä osta minulle mitään, ei tuo välttämättä edes tuliaisia ulkomailta (käy pari kertaa vuodessa ulkomailla)...saattaapa jättää syntymäpäivälahjankin antamatta!
Minä olen meistä se vähävaraisempi, mutta käytän silti parisuhteemme/mieheni eteen paljon enemmän rahaa kuin hän käyttää meihin. Eikä hän edes tunnu ymmärtävän sitä. Minulla on taloudellisesti hyvinkin tiukkaa välillä, mutta olen silti valmis käyttämään osan opintotuestani hemmotteluhetkiin.
Hän ottaa yllätyslahjat ja muut tyytyväisenä vastaan, mutta ei tajua että minäkin tahtoisin jotain vastaavaa joskus. Se on rasittavaa!!! Olen puhunut tästä hänelle, mutta hän väittää että hänellä ei ole aikaa eikä mielikuvitusta tuollaisille asioille. ONKO SE NIIN VAIKEAA OSTAA KUKKAPUSKA TAI SUKLAALEVY MUUTAMAN KERRAN VUODESSA, HÄH?!?
Onko muilla samanlaisia ongelmia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
olipa hyvä kun kirjoitit tällaista. Ajattelin tässä juuri, että eipä aina hoksaa toista ilahduttaa. Eikä se missään nimessä tarkoita sitä että ei rakastaisi!!! Onhan ne tuommoset asiat vähän niitä akkojen hössötyksiä..
No, onhan mukava toista ilahduttaa, mutta ei me miehet niin vaan keksitä että miten!
Joskus olen miettinyt, miten ilahduttaisin lemmittyäni, se on joskus aika vaikeaa! Siis varsinkin silloin jos oikeen yrittää!
Miten on, jos ostaa vaikka suklaata tytölle, onko se jotenki liian imelää?
Enpä oo ikinä kehannu, ku tuntuu, että se on vaan semmonen "eipä muutakaan keksiny" juttu...
Mutta sulle sen verta, että elä ittees väsytä sen takia että haluaisit toista miellyttää! Siitä vaan väsyy.
Paitsi tuo leipominen kyllä vaikutti aika hienolta, jospa mullekki joku joskus leipois...[huoh]
Kuule,ei se ole vaikeaa.Mun poju tuo pieniltäkin poissaolomatkoiltaan kukkia,suklaata,pehmolelun,alkoholijuomiakin :D (ne kun kelpaavat mulle)ja korutkin olen saanut..Ei se ole niin vaikeaa kun vähän riisuu tuota perussuomalaismiehen tyyliä.Nuo jutut ilahduttaa kuitenkin niin kovasti...Enkä mä nää noissa missään mitään imelää,koska,kui moni suomalaismies oikeesti harrastaa tollast mitä elokuvissa näkee iha normaalina?heh..no tää oli mun mielipide.
palstalle täältä tarinoimasta.En minä jaksa lukea suhteista kun olen yksin.
Olet varmasti ihminen, joka kirjoittaa sanomalehtien mielipideosastoille tekstiä: "Porno pois tv:stä, minä en sellaista halua katsoa, kun olen yksin" =).
Ihan vaan vinkkinä: näitä juttuja ei ole ihan pakko lukea.
mulla on sama tilanne... rakkaan kans tosin "vaan" 100 kilometriä väliä... mutta se on silti liikaa...
musta tuntuu joskus että minä aina menen hänen luokseen, eikä hän vaivaudu tänne. tuntuu kuin roikkuisin kiinni hänessä, että minä ylläpitäisin meidän suhdettamme. "paremman puutteessa" kai kelpaan...