Kanoninen evankeliumi, joka ei ole enää keskuudessamme

Nasarealaisten evankeliumi eli Heprealaisten evankeliumi eli Heprealainen Matteuksen evankeliumi:

Meillä ei voi aina olla sama ilme, vaikka filosofit valheellisesti kerskuvat, että tämä oli Sokrateen kokemus. Ja kuinka paljon vähemmän meidän mielemmekään voi olla aina sama! Kuten ihmisillä on monia ilmeitä, myös heidän sydämensä tunteet vaihtelevat. Jos voisimme aina uppoutua kasteen vesiin, synnit lentävät päittemme yli ja jättäisivät meidät koskemattomiksi. Pyhä Henki suojelisi meitä. Mutta vihollinen hyökkää meidän kimppuumme, eikä voitettuaan lähde pois, vaan makaa jatkuvasti väijytyksessä voidakseen salaa ampua oikeamieliset.

Heprealaisten evankeliumissa, joka on kirjoitettu kaldeaksi ja syyriaksi, mutta heprealaisilla kirjaimilla ja jota nasarelaiset ovat käyttäneet tähän päivään asti - tarkoitan apostolien evankeliumia tai, kuten yleisesti väitetään, 'Evankeliumi Matteuksen mukaan', jonka kopiota säilytetään Kesarean kirjastossa - voimme löytää:

Katso, meidän Herramme äiti ja Hänen veljensä sanoivat Hänelle: "Johannes Kastaja kastaa syntien anteeksisaamiseksi. Menkäämme ja antakaamme hänen kastaa meidät." Mutta Hän sanoi heille: "Minkä synnin minä olen tehnyt mennäkseni hänen kasteelle? Elleivät nämä juuri sanomani sanat ole tietämättömyyden synti."

Ja samassa kirjassa:

"Jos veljesi tekee syntiä sinua vastaan sanalla ja pyytää sinulta anteeksi, ota hänet vastaan seitsemän kertaa päivässä." Hänen opetuslapsensa Simon sanoi hänelle: "Seitsemänkö kertaa päivässä?" Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Minä sanon sinulle, ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa."

Jopa profeetat, sen jälkeen kun heidät oli voideltu Pyhällä Hengellä, syyllistyivät syntisiin sanoihin.

(Hieronymos; Pelagiusta vastaan, luku 3)

Evankeliumi itsessään on kadonnut kokonaisuudessaan. Siitä on säilynyt lainauksia Klemensin, Origeneen, Epifanioksen, Hieronymuksen ja Kyrillos Jerusalemilaisen kirjoituksissa. Sen mainitsevat myös Papias, Hegesippos ja Eusebios Kesarealainen lainaamatta sitä. Viimeinen kopio evankeliumista katosi vuonna 638 tai 640 kun muslimit polttivat Kesarean kirjaston. Kirkkoisät uskoivat että kirjasto, scriptorium, oli perustettu sadanpäämies Corneliuksen taloon, mutta todellisuudessa suurin kunnia kirjoitusten keräämisestä kuuluu Origenekselle, Pamphilokselle, Eusebiokselle. Vuonna 630 kirjastolla oli ollut hallussaan jo 30 000 kirjoitusta, mukaan lukien kopiot Jeesuksen oikeudenkäyntiä koskevista Pontius Pilatuksen asiakirjoista (siis niistä oikeista ja alkuperäisistä joihin Justinos Marttyyri viittaa Apoloeissan eikä myöhemmistä apokryfisistä väärennöksistä).

Nasarealaiset ja heprealaiset pitivät Jaakob Vanhurskasta, Jeesuksen veljeä, seurakuntiensa alkuperäisenä perustajana ja johtajana. He myös uskoivat että Neitsyt Maria, Jeesuksen äiti, oli arkkienkeli Mikael ihmisen ruumiissa:

Kun Kristus halusi tulla maailmana ihmisten luo, hyvä Isä kutsui taivaaseen mahtavan voiman, jota kutsuttiin Mikaeliksi, ja uskoi Kristuksen hänen huolenpitoon. Ja voima tuli maailmaan, ja sitä kutsuttiin Mariaksi, ja Kristus oli hänen kohdussaan seitsemän kuukautta.

(Kyrillos Jerusalemilainen; Keskusteluja Maria Jumalansynnyttäjästä, luku 12)