Onko kellään

Ensin pitää ottaa yhteyttä oman seurakunnan diakoniatyöntekijään, joka hoitaa anomuksen eteenpäin. Kuitenkin joutuu tekemään aika paljon selvityksiä, eikä osallistuminen seurakunnan toimintaan ole pahasta, jos aikoo saada kirkolta tukea.
Kirkkohan periaatteessa toimii niin, että se kerää koko ajan varoja erilaisiin avustusmuotoihin ja lähetystyöhön. Suomea pidetään vauraana maana moneen kehitysmaahan verrattuna, joten kirkon verovarat, joita se saa Suomesta, menevät ilmeisesti työntekijöiden palkkoihin ja kirkkojen kunnostukseen.
Minulla on kokemusta seurakunnan toiminnasta pienryhmätoiminnan muodossa. Me saamme kahvin ja keksin kokoontuessamme. Kevään viimeisessä kokoontumisessa saimme pullat. Mitään muita määrärahoja ei ole pienryhmätoimintaan lukuunottamatta pienia monistuskuluja. Toisessa kerhossa, johon osallistuin, ei ollut kahvitarjoiluakaan. Luulen, että seurakunnat toimivat aika lailla samalla tavalla kuin monet muutkin yhdistykset. Toiminnasta lähes kaikki muu paitsi jumalanpalvelukset on maksullista. Jos maksu ei ole suuri, niin kuitenkin se peritään. Seurakuntien toiminnan periaatteeseen kuuluu se, että ihmiset, jotka siihen osallistuvat ovat työssäkäyviä kansalaisia, joilla on tuloja. Jos on nuori tai työtön, voi saada jotain etua, mutta kuitenkin aina pitää maksaa. Voisi olla parempi, että seurakunnan toiminnasta saisi maksaa vapaaehtoisesti. Jospa silloin ne, joilla on enemmän, antaisivat myöskin enemmän. Ihmiset voisivat tällöin myöskin kehittää omaa arvostelukykyään sen suhteen, mistä pitää maksaa ja mistä ei.

Kerran olen joutunut kääntymään kirkon diakonityön puoleen, kun ei yksinkertaisesti rahat riittäneet enää ruokaan. Soitin kirkolle ja varasin ajan diakonityöntekijälle. Tämä pyysi ottamaan mukaan laskut, joita on maksettavana sekä viimeisimmät tilitapahtumat automaatilta, jossa näkyvissä tilin sen hetkinen saldo.

Sanoivat, että tämän tyyppistä kriisiapua on mahdollista saada korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, koska ensisijainen "huolehtija" on sossu. Saatiin kuitenkin mukaan kaksi ruokakuponkia (ts. maksusitoumusta ruokakauppaan) muistaakseni arvoltaan 35 euroa kumpainenkin. Tulivat erittäin tarpeeseen ja lämmöllä muistetaan tänä päivänä, kun elämä on taas palannut raiteilleen.

Emme ole olleet millään tavalla aktiivisia seurakunnassamme, kirkkoon toki kuulutaan. Vaikkakin ymmärsin, ettei tuokaan ole mikään kompastuskivi diakoniatyössä.