Että ajattelen häntä jokainen seesteinen hetki. Aistin hänessä samaa epävarmuutta kuin minussa, piilotettuna sisälle. Muistan kun puhuttiin eri häiriöistä, sanoin vain että eihän siinä mitään jos on hoito tasapainossa. Ketään ei voi tuomita ominaisuuksien perusteella. Sillähän ei ole mitään väliä mitkä lähtökohdat on. Mulle ainakin merkkaa enemmän kehityssuunta. Olisihan se hurjaa antaa tälle tunnevirtaukselle valta.
Olisiko se aika tunnustaa
Anonyymi-ap
0196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.