Oulusta viagraa

Miksi ilman reseptiä?
Käynti lekurilla ja resepti käteen. Seuraavan reseptin saat sitten uusittua Kannan kautta. Niin on Viagrat loppu elämäksesi.

Ja hämäriltä markkinoilta saat pulittaa ylihintaa. Apteekista saat Eurolla tarpeet kahteen laakiin.

Netistä löytyy.. ..niillä on jopa lääkäreitä, jotka kirjoittavat reseptin…usein välttämätöntä tullin vuoksi.. ..itse kokeilin joitain..en tarvinnut, mutta mielenkiinnosta.. ..minulle Viagraa sopivampi oli Cialis..

Miksi ilman lääkärissä käyntiä kun saa helposti reseptin?Tänään ostin kaksi pakkausta Sildenafilia reseptillä vähän yli 9 euroa 25 kpl

Reseptin saa vaikka netti lääkäriltä jos ei kehtaa mennä esim.työterveyslääkäriin. Itsellä on reseptit sildenafiilille (Viagra) ja tadalafiilille (Cialis). Ei ole mikään juttu hakea reseptiä jos tarvetta on. Rohkeesti vaan.

Hae tyhmä lääkäristä resepti. Yleislääkäri mittaa sun verenpaineen ja kuuntelee pumpun. Kymmenen minuutin päästä sulla on resepti kädessä ja sitten apteekkiin. Eikä maksa juuri mitään.

Miksi ostaisit kymmenkertaisilla hinnoilla jotain väärennettyä pskaa.

Oikeaa Viagraa ei Suomessa saa mistään ilman reseptiä. Ilman reseptiä myytävät “Viagrat” ovat joko täysiä placeboa tai pahimmillaan täysin tuntemattomia seoksia, joissa ei tiedä annostusta eikä edes sitä, mitä tabletissa oikeasti on. Ja ironista kyllä: ilman reseptiä ne ovat 10–15 kertaa kalliimpia.

Me tehtiin tämä virhe ennen kuin tiesin paremmasta. Ostettiin “reseptitön Viagra” netin kautta, maksettiin 75 € / 12 tablettia. Jälkikäteen ajateltuna aivan järjetöntä. Kun myöhemmin ostin ihan oikeaa lääkettä suomalaisesta apteekista reseptillä, hinta oli noin 3,5 € / 12 tablettia. Ero on absurdi – sekä hinnassa että turvallisuudessa.

Mutta se varsinainen tarina menee näin. Me ollaan molemmat yli 40, ja tästä koko asiasta tuli meille lopulta melkein salainen agenttitarina. Aiemmin kaikki toimi hyvin, mutta uudessa suhteessa alkujännitys ja suorituspaineet alkoivat tehdä tepposia. Erektio ei pysynyt yhdynnässä, joskus ei edes suuseksissä, ja orgasmi jäi välillä kokonaan tulematta. Ja mitä enemmän asiaa pelkäsi ja varoi, sitä pahemmaksi se meni.

Suurin ongelma ei ollut lääke tai lääketiede – vaan se, että mieheni ei suostunut puhumaan asiasta kenenkään kanssa. Ei lääkärille, ei minulle, ei edes anonyymisti. Jo pelkkä aiheen sivuaminen johti helposti riitaan.

Yritin ensin ehdottaa lääkäri247-tyyppistä palvelua: ajattelin, että nopea puhelu olisi helpoin. Ei käynyt. Seuraavaksi Dokport ja chat – ajattelin, että kirjoittaminen olisi vielä helpompaa. Ei sekään kelvannut. Tässä vaiheessa ymmärsin, ettei kyse ollut siitä, etteikö apua olisi saatavilla, vaan siitä, ettei hän pystynyt kohtaamaan asiaa millään tavalla. Ja minä pelkäsin, että jos painan vielä yhtään lisää, koko suhde ottaa takapakkia. Sitten törmäsin tähän palveluun https://medilux.fi/vir/ Ja siinä ratkaisevaa oli se, että ei tarvinnut soittaa, ei chatata, eikä keskustella kenenkään kanssa.

Tästä alkoi meidän täysin salainen operaatio. Ensimmäinen vaihe: resepti. Kaikki hoidettiin lomakkeella netissä. Hoidin käytännön asiat hänen nimissään öisin, silloin kun sain rauhassa istua koneella ja hänen puhelimensa hetkeksi käsiini. Vahva tunnistautuminen vaadittiin, ja sen kanssa meni useampi yö ennen kuin kaikki oli valmista. Kun lääkäri käsitteli hakemuksen, resepti ilmestyi Kantaan – juuri niin kuin luvattiin.

Toinen vaihe: lääkkeiden tilaaminen suomalaisesta verkkoapteekista. Taas vahva tunnistautuminen. Tilasin lääkkeet pakettiautomaattiin ja laitoin oma numeroni, jotta ilmoitukset tulivat minulle.

Sitten tuli seuraava haaste: miten saan hänet kokeilemaan mitään, kun pelkkä puhe aiheesta johti riitaan? Ratkaisu löytyi yllättävän yksinkertaisesti. Hän käytti muutenkin ravintolisiä ja unohti ne usein. Niinpä aloin vain viedä “iltatabletit” sänkyyn veden kanssa, mitään selittämättä.

Ja lopputulos? Seksielämä räjähti käsiin. Ihan oikeasti – kuin olisimme olleet taas 25. Hän ei ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut, ja minä pidin suuni kiinni kokonaisen kuukauden. Kahdesti viikossa.

Kuukauden jälkeen kerroin kaiken. Olin varautunut raivoon. Sitä ei tullut. Hän oli lähinnä helpottunut. Ja silloin vasta ymmärsin kunnolla, että koko ongelma ei koskaan ollut pelkässä erektiossa – vaan siinä, ettei hän pystynyt puhumaan.

Kerron tämän siksi, että joskus miehen toive tällaisessa tilanteessa ei ole se, mitä nainen sanoo tai ehdottaa, vaan se, ettei hänen tarvitse selittää, hävetä tai epäonnistua kenenkään edessä.