Huomio nykypäivästä!

Perjantai koittaa, on kirkas taivas,
Lieksassa tuoksuu tuo ikuinen mallas.
Pirkka-olut kylmenee kassissa siellä,
sipuliteemakkara odottaa tiellä.

Pulipenkillä kajahtaa nauru ja laulu,
työttömän sydän on kevyt kuin haiku.
“Päivän työt tehty,” huutaa joku,
ja tölkki paukahtaa – se on täysi ukko.

Kukkaro kevyt, mutta mieli rikas,
täällä on elämä hiljaa, ei tikas.
Sipulin tuoksu, makkara kypsä,
vatsaan soljuu kuin unelma ykspä.

Jukka ja Pentti ja naapurin Pekka,
kaikilla mukana tarina sekka.
He kehuvat Lieksan, se on heidän maa,
ei maailmaan muuhun voi verratakaan.

Tölkit ne kilisee, ei kiirettä yhtään,
puliukot keksivät totuuden yhteen:
“Elämä paras on torilla tässä,
kun vain on kylliksi olutta lasissa.”

Auringon laskiessa pulipenkillä,
he makaavat unelmissa täydellisillä.
On Lieksassa taika, sen tiedämme kaikki,
viikonloppu täällä – ikuinen taivassilmi.

Aloittaja on asian ytimessä nykypäivästä. "Me emme leikkaa pienituloisilta." valehteli Purra. Oma etu ja hillotolppa, kylmät, kovat arvot.

Haluan, hän sanoi ja asetuin kontilleni sängyn laidalle.
Hän kietoin kätensä uumalleni, otti lujan otteen ja sanoi ..älä pelkää.
Tunsin kun sulkijalihakseni antoi periksi ja suustani pääsi voihkaisu.

Täytin toissa päivänä 54-vuotta. On sitä nälkää podettu ennenkin.