Jään odottamaan kuolemaa

Kiitos rohkaisusta ja neuvoista. Neurolepteissä ei elämällä ole mitään merkitystä. Toimintakyky on mennyttä. Joten muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin kuoleman odotteleminen.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos rohkaisusta ja neuvoista. Neurolepteissä ei elämällä ole mitään merkitystä. Toimintakyky on mennyttä. Joten muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin kuoleman odotteleminen.

Monet käyttävät neuroleptejä, ja heillä on silti elämä.
Tunnen muutaman, jotka käyvät töissäkin, vaikka käyttävät.
Elämän merkitys lähtee omasta ajattelusta, ei lääkityksen kautta.
Itsekin kenties odottelen tavallani kuolemaa, vaikka en neuroleptejä enää käytäkään, mutta odotellessa vielä yritän tehdä asioita, joita jaksan ja joihin kykenen. Onhan sitä odotteluaikaa jotenkin käytettävä hyväkseen.
Monesti olen kyllä miettinyt, onko järkeä enää yrittää, löisi vain " hanskat tiskiin " ja jäisi makaamaan, mutta en tunne sitä omalla kohdallani järkeväksi ratkaisuksi.
En osaa ainoastaan maata, en laiskotella, vaikka osaan toki rentoutua ja ajoittain ihan vain olla, tekemättä kummempia.
Elämä on välillä tylsää, välillä taas ei.

Itse aiheutettu huono olo kuten että ” pitää” syödä lääkkeitä on monelle se suurin asia miksi voivat huonosti, kun eletään niissä vanhan ajan luuloissa aina vaan että on muka jotenkin leimattu. Vaikka sairaus sekin vaan on muiden sairauksien ketjussa..
Ja kun asennoituu sairauteensa hyväksyen sen että se intullut kohdalle, niin sekin jo auttaa paljon ja parempaan olotilaan .
Mutta kun eräille ylitsepääsemätön häpeä se että ovat saaneet ongelmia mielenterveyden kanssa, eivätkä kykene ajattelemaan että sairaushan sekin on .itse rakentavat aitoja itselleen kieltämällä olotilaansa, ja sitten vahvistukseksi että ” minä tapan itseni” tai ” jään odottamaan kuomålemaa ” sekin pitää ilmoittaa aina netissä että kaikki tietää. Juuri se että puhuvat itsensä tappamisesta kertoo sen että on hyvin sairas.
Lääkärille mt sairauskset ovat ainoastaan lääketieteellisiä diagnooseja, siis he eivät ajattele että joku olisi hullu. Joten lopettakaa häpeämistä sairauttanne m ja sen sijaan puhukaa siitä avoimesti , sekin on eräs tie terveyteen.
Miksiköhän juuri Suomessa on niin paljon mt potilaita , ja ihmisiä jotka ovat aina epäilevällä kannalla , oli asia mikä tahansa.
Paras kun lopettaa etsimästä netistä väärää tietoa kun oikeaa tietoa ei edes osata tulkita.

Olen yrittänyt lopettaa monta kertaa, mutta olen joutunut aina sairaalaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olen yrittänyt lopettaa monta kertaa, mutta olen joutunut aina sairaalaan.

No mitä tapahtuisi jos yrittäisit elää sairautesi vaatimien lääkkeiden kanssa?

Anonyymi kirjoitti:

No mitä tapahtuisi jos yrittäisit elää sairautesi vaatimien lääkkeiden kanssa?

En ole sairas. Olen addiktoitunut lääkkeisiin. Sairaus jos elämäntapahtumia voi sairauksiksi sanoa, on ollut ohi jo kauan sitten.

Anonyymi kirjoitti:

En ole sairas. Olen addiktoitunut lääkkeisiin. Sairaus jos elämäntapahtumia voi sairauksiksi sanoa, on ollut ohi jo kauan sitten.

No miksi joudut sitten aina sairaalaan, kun lopetat lääkkeet ?
Vieroitusoireet on eri juttu, ei niiden takia sairaalaan jouduta.

Anonyymi kirjoitti:

No miksi joudut sitten aina sairaalaan, kun lopetat lääkkeet ?
Vieroitusoireet on eri juttu, ei niiden takia sairaalaan jouduta.

Vähennä hitaammin ja pienemmin pudotuksin. Surviving antidepressants.

Anonyymi kirjoitti:

No miksi joudut sitten aina sairaalaan, kun lopetat lääkkeet ?
Vieroitusoireet on eri juttu, ei niiden takia sairaalaan jouduta.

Kyllä vieroitusoireiden takia joutuu sairalaan, se on jopa aika yleistä. Lääkärit eivät osaa tunnistaa vieroitusoireita vaan heillä. on sellainen tieto että sairaus on pahentunut kun lääkkeitä vähennetään tai lopetetaan ja käsketään syömään vaan lääkkeitä.

On myös tavallista että varsinkin pitkäaikaisesti lääkkeitä syöneet pakotetaan niitä syömään, tullaan jopa kotiin tarkistamaan että varmasti syö. Myös viedään pakolla sairaalaan poliisin saattelemana. Tämä on normaalia toimintaa psykiatrisessa sairaanhoidossa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä vieroitusoireiden takia joutuu sairalaan, se on jopa aika yleistä. Lääkärit eivät osaa tunnistaa vieroitusoireita vaan heillä. on sellainen tieto että sairaus on pahentunut kun lääkkeitä vähennetään tai lopetetaan ja käsketään syömään vaan lääkkeitä.

On myös tavallista että varsinkin pitkäaikaisesti lääkkeitä syöneet pakotetaan niitä syömään, tullaan jopa kotiin tarkistamaan että varmasti syö. Myös viedään pakolla sairaalaan poliisin saattelemana. Tämä on normaalia toimintaa psykiatrisessa sairaanhoidossa.

Lue lisää

Vieroitusoireet on kuitenkin hyvin helppo tunnistaa vieroitusoireiksi, ne ei ole sama asia kuin psykoosi, tai muu hatusta heittäminen.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä vieroitusoireiden takia joutuu sairalaan, se on jopa aika yleistä. Lääkärit eivät osaa tunnistaa vieroitusoireita vaan heillä. on sellainen tieto että sairaus on pahentunut kun lääkkeitä vähennetään tai lopetetaan ja käsketään syömään vaan lääkkeitä.

On myös tavallista että varsinkin pitkäaikaisesti lääkkeitä syöneet pakotetaan niitä syömään, tullaan jopa kotiin tarkistamaan että varmasti syö. Myös viedään pakolla sairaalaan poliisin saattelemana. Tämä on normaalia toimintaa psykiatrisessa sairaanhoidossa.

Lue lisää

Söin lääkkeitä reilut 20 vuotta, ja kun lopetin, ei pakotettu jatkamaan, en joutunut sairaalaan, ei kukaan tullut hakemaan sairaalaan, vieroitusoireitakaan en huomannut, että mitään olisi ollut.
Ei se kovin tavallista ole, vaikka väität, että olisi tavallista. Tunnen muitakin itseni lisäksi, jotka ovat lääkkeitään lopettaneet tai vähennelleet, eivätkä ole sairaalaan joutuneet.
Tunnen toki muutaman, jotka lopettivat neuroleptiensä käytön ja joutuivat sairaalaan, koska aika pian lääkityksen lopetettuaan saivat psykoosin.
Hyvin on henkilökohtaista, kuinka kellekin voi käydä, ei voi yleistää.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä vieroitusoireiden takia joutuu sairalaan, se on jopa aika yleistä. Lääkärit eivät osaa tunnistaa vieroitusoireita vaan heillä. on sellainen tieto että sairaus on pahentunut kun lääkkeitä vähennetään tai lopetetaan ja käsketään syömään vaan lääkkeitä.

On myös tavallista että varsinkin pitkäaikaisesti lääkkeitä syöneet pakotetaan niitä syömään, tullaan jopa kotiin tarkistamaan että varmasti syö. Myös viedään pakolla sairaalaan poliisin saattelemana. Tämä on normaalia toimintaa psykiatrisessa sairaanhoidossa.

Lue lisää

Eihän se mahdotonta ole, etteikö virheitäkin voisi tulla, mutta jos psykoosin keskeinen määritelmä on se, että ihminen ei itse tajua olevansa psykoosissa, ja samaan aikaan sitä toteamassa on useita hoitajia ja lääkäreitä, joilla kaikilla on kokemus useista kymmenistä, ellei jopa sadoista psykoosi tapauksista, niin mikä on se todennäköisyys että nämä kaksi asiaa menee päinvastoin?

Ehkä vielä isompi kysymys on se, että sattuuko nämä arviointi virheet ihan randomisti, vai sattuuko ne aina niille sairaudentunnottomille potilaille? Koska siitäkin voi vetää omat johtopäätöksensä.

Anonyymi kirjoitti:

Söin lääkkeitä reilut 20 vuotta, ja kun lopetin, ei pakotettu jatkamaan, en joutunut sairaalaan, ei kukaan tullut hakemaan sairaalaan, vieroitusoireitakaan en huomannut, että mitään olisi ollut.
Ei se kovin tavallista ole, vaikka väität, että olisi tavallista. Tunnen muitakin itseni lisäksi, jotka ovat lääkkeitään lopettaneet tai vähennelleet, eivätkä ole sairaalaan joutuneet.
Tunnen toki muutaman, jotka lopettivat neuroleptiensä käytön ja joutuivat sairaalaan, koska aika pian lääkityksen lopetettuaan saivat psykoosin.
Hyvin on henkilökohtaista, kuinka kellekin voi käydä, ei voi yleistää.

Lue lisää

Se että 20 vuotta lääkkeitä syönyt pääsee niistä eroon noin helposti lääkäreiden taholta on olemassa oleva käytäntö monen kohdalla. Ajattelen että lääkkeiden vaikutus on jo ajat sitten vähentynyt tai loppunut kokonaan elimistössä eikä niiden lopetus enää vaikuttanut kehon toimintaan.

Vieroitusoireethan tarkoittavat että kehon täytyy taistella itsensä takaisin normaaliin toimintaan, elämään ilman lääkkeiden tuomaa määräysvaltaa. Tämä on pitkä prosessi ja monelle on syntynyt fyysisiä vaurioitakin joita keho ei pysty enää korjaamaan.

Toipumisprosessi neuroleptien haitoista ei käy kaikilta hyvin, vaan täytyy käydä jopa lääkepsykoosin kautta vieroitusoireita läpi ennen kuin tasapaino normaaliin saavutetaan. Tässä eivät valitettavasti lääkärit ymmärrä määräämiensä lääkkeidensä vaikutusta vaan väittävät että sairaus on tullut takaisin ja palauttavat ihmisen kehon takaisin entiseen olotilaansa.
Kuinka olenkaan surullinen näiden puolesta joita pidetään keinotekoisesti lääkehuumeessa joiden elämällä ei ole enää muuta merkitystä kuin kuoleman vapauttavaa odotusta. Mutta psykiatrinen hoitojärjestelmä nyt vain on tällainen, valitettavasti.

Anonyymi kirjoitti:

Se että 20 vuotta lääkkeitä syönyt pääsee niistä eroon noin helposti lääkäreiden taholta on olemassa oleva käytäntö monen kohdalla. Ajattelen että lääkkeiden vaikutus on jo ajat sitten vähentynyt tai loppunut kokonaan elimistössä eikä niiden lopetus enää vaikuttanut kehon toimintaan.

Vieroitusoireethan tarkoittavat että kehon täytyy taistella itsensä takaisin normaaliin toimintaan, elämään ilman lääkkeiden tuomaa määräysvaltaa. Tämä on pitkä prosessi ja monelle on syntynyt fyysisiä vaurioitakin joita keho ei pysty enää korjaamaan.

Toipumisprosessi neuroleptien haitoista ei käy kaikilta hyvin, vaan täytyy käydä jopa lääkepsykoosin kautta vieroitusoireita läpi ennen kuin tasapaino normaaliin saavutetaan. Tässä eivät valitettavasti lääkärit ymmärrä määräämiensä lääkkeidensä vaikutusta vaan väittävät että sairaus on tullut takaisin ja palauttavat ihmisen kehon takaisin entiseen olotilaansa.
Kuinka olenkaan surullinen näiden puolesta joita pidetään keinotekoisesti lääkehuumeessa joiden elämällä ei ole enää muuta merkitystä kuin kuoleman vapauttavaa odotusta. Mutta psykiatrinen hoitojärjestelmä nyt vain on tällainen, valitettavasti.

Lue lisää

Kerroin, ettei minulla ollut vieroitusoireita, kuten ei ollutkaan.
Mutta monihermosairaus taisi tulla jäädäkseen vuosien lääkitysten seurauksena.
Tosin sekin saattaa olla monen tekijän summa, ei välttämättä pelkästään lääkkeiden aiheuttamaa.

Anonyymi kirjoitti:

Se että 20 vuotta lääkkeitä syönyt pääsee niistä eroon noin helposti lääkäreiden taholta on olemassa oleva käytäntö monen kohdalla. Ajattelen että lääkkeiden vaikutus on jo ajat sitten vähentynyt tai loppunut kokonaan elimistössä eikä niiden lopetus enää vaikuttanut kehon toimintaan.

Vieroitusoireethan tarkoittavat että kehon täytyy taistella itsensä takaisin normaaliin toimintaan, elämään ilman lääkkeiden tuomaa määräysvaltaa. Tämä on pitkä prosessi ja monelle on syntynyt fyysisiä vaurioitakin joita keho ei pysty enää korjaamaan.

Toipumisprosessi neuroleptien haitoista ei käy kaikilta hyvin, vaan täytyy käydä jopa lääkepsykoosin kautta vieroitusoireita läpi ennen kuin tasapaino normaaliin saavutetaan. Tässä eivät valitettavasti lääkärit ymmärrä määräämiensä lääkkeidensä vaikutusta vaan väittävät että sairaus on tullut takaisin ja palauttavat ihmisen kehon takaisin entiseen olotilaansa.
Kuinka olenkaan surullinen näiden puolesta joita pidetään keinotekoisesti lääkehuumeessa joiden elämällä ei ole enää muuta merkitystä kuin kuoleman vapauttavaa odotusta. Mutta psykiatrinen hoitojärjestelmä nyt vain on tällainen, valitettavasti.

Lue lisää

Pitkään lääkkeitä syöneillä ei lääkkieden vaikutus lopu mutta elimistö sopeutuu elämään niiden kanssa. Elimistö vain tarvitsee annoksensa päivittäin ja elämä kulkee normaalia rutiiniaan kymmeniä vuosia.Koska kysymyksessä on keskushermostoon vaikuttavat huumeiden kaltaiset aineet ne vaurioittavat hitaasti mutta varmasti myös elimistöä.

En vain jaksa ymmärtää mitä ihmeen mielen sairautta tällainen ylimääräinen lääkeaine elimistössä voi parantaa tai auttaa kun samalla tuhoavat sitä.
Monet heräävätkin tähän kysymykseen ja yrittävät lopettaa. toiset onnistuvat toiset eivät.

Anonyymi kirjoitti:

No mitä tapahtuisi jos yrittäisit elää sairautesi vaatimien lääkkeiden kanssa?

Eläminen lääkkeideni kanssa merkitsee makuulla olemistä kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Eläminen lääkkeideni kanssa merkitsee makuulla olemistä kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Minulla se oli kyllä silkka laiskuus, eikä se muuttunut mitenkään vaikka lopetin lääkkeiden käytön.

Anonyymi kirjoitti:

Se että 20 vuotta lääkkeitä syönyt pääsee niistä eroon noin helposti lääkäreiden taholta on olemassa oleva käytäntö monen kohdalla. Ajattelen että lääkkeiden vaikutus on jo ajat sitten vähentynyt tai loppunut kokonaan elimistössä eikä niiden lopetus enää vaikuttanut kehon toimintaan.

Vieroitusoireethan tarkoittavat että kehon täytyy taistella itsensä takaisin normaaliin toimintaan, elämään ilman lääkkeiden tuomaa määräysvaltaa. Tämä on pitkä prosessi ja monelle on syntynyt fyysisiä vaurioitakin joita keho ei pysty enää korjaamaan.

Toipumisprosessi neuroleptien haitoista ei käy kaikilta hyvin, vaan täytyy käydä jopa lääkepsykoosin kautta vieroitusoireita läpi ennen kuin tasapaino normaaliin saavutetaan. Tässä eivät valitettavasti lääkärit ymmärrä määräämiensä lääkkeidensä vaikutusta vaan väittävät että sairaus on tullut takaisin ja palauttavat ihmisen kehon takaisin entiseen olotilaansa.
Kuinka olenkaan surullinen näiden puolesta joita pidetään keinotekoisesti lääkehuumeessa joiden elämällä ei ole enää muuta merkitystä kuin kuoleman vapauttavaa odotusta. Mutta psykiatrinen hoitojärjestelmä nyt vain on tällainen, valitettavasti.

Lue lisää

No siinä oli trolli taas.

Anonyymi kirjoitti:

Söin lääkkeitä reilut 20 vuotta, ja kun lopetin, ei pakotettu jatkamaan, en joutunut sairaalaan, ei kukaan tullut hakemaan sairaalaan, vieroitusoireitakaan en huomannut, että mitään olisi ollut.
Ei se kovin tavallista ole, vaikka väität, että olisi tavallista. Tunnen muitakin itseni lisäksi, jotka ovat lääkkeitään lopettaneet tai vähennelleet, eivätkä ole sairaalaan joutuneet.
Tunnen toki muutaman, jotka lopettivat neuroleptiensä käytön ja joutuivat sairaalaan, koska aika pian lääkityksen lopetettuaan saivat psykoosin.
Hyvin on henkilökohtaista, kuinka kellekin voi käydä, ei voi yleistää.

Lue lisää

Miksi slit neuroleptejä? Oliko syynä psykoosit?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi slit neuroleptejä? Oliko syynä psykoosit?

Söit*

Anonyymi kirjoitti:

Miksi slit neuroleptejä? Oliko syynä psykoosit?

Kyllä joo, syynä oli psykoosit nuorempana.
Päihteiden käytön seurauksena psykooseja oli aika usein ( lääkärin mielestä usein syynä oli delirium tremens, mutta sehän on päihdepsykoosi ).

Anonyymi kirjoitti:

Olen yrittänyt lopettaa monta kertaa, mutta olen joutunut aina sairaalaan.

Ovatko kokeilleet jotain muuta lääkitystä , se kun sitä samaa .
Ihmettelen kovasti kun niin oninsanoo voivansa todella huonosti, niin mitä sanoo lääkäri siihen ? Ehdottavatko toista lääkettä , tai tarkistavatko sen että diagnoosi on oikea. Koska itse en ole nähnyt huonosti voivia potilaita , ainoastaan sanovat että ovat kiitollisia kun saivat avun. Siis ne potilaat ovat hyväksyneet diagnoosinsa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä vieroitusoireiden takia joutuu sairalaan, se on jopa aika yleistä. Lääkärit eivät osaa tunnistaa vieroitusoireita vaan heillä. on sellainen tieto että sairaus on pahentunut kun lääkkeitä vähennetään tai lopetetaan ja käsketään syömään vaan lääkkeitä.

On myös tavallista että varsinkin pitkäaikaisesti lääkkeitä syöneet pakotetaan niitä syömään, tullaan jopa kotiin tarkistamaan että varmasti syö. Myös viedään pakolla sairaalaan poliisin saattelemana. Tämä on normaalia toimintaa psykiatrisessa sairaanhoidossa.

Lue lisää

No ei ne tervettä ihmistä hae minnekään sairaus on juuri sitä ettet ole hyväksynyt sitä vaan sanot että olet terve. Moni sanoo samalla tavalla. Mutta skitsofrenia ja paykoosi on hoidettava lääkkeillä . Joten terveille ei lääkkeitä koskaan kirjoiteta.

Anonyymi kirjoitti:

Söin lääkkeitä reilut 20 vuotta, ja kun lopetin, ei pakotettu jatkamaan, en joutunut sairaalaan, ei kukaan tullut hakemaan sairaalaan, vieroitusoireitakaan en huomannut, että mitään olisi ollut.
Ei se kovin tavallista ole, vaikka väität, että olisi tavallista. Tunnen muitakin itseni lisäksi, jotka ovat lääkkeitään lopettaneet tai vähennelleet, eivätkä ole sairaalaan joutuneet.
Tunnen toki muutaman, jotka lopettivat neuroleptiensä käytön ja joutuivat sairaalaan, koska aika pian lääkityksen lopetettuaan saivat psykoosin.
Hyvin on henkilökohtaista, kuinka kellekin voi käydä, ei voi yleistää.

Lue lisää

Et saanut vieroitus oireita koska oit terve Siinähän se on monella sotkevat vieroitusoireet sairauden oireiden kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän se mahdotonta ole, etteikö virheitäkin voisi tulla, mutta jos psykoosin keskeinen määritelmä on se, että ihminen ei itse tajua olevansa psykoosissa, ja samaan aikaan sitä toteamassa on useita hoitajia ja lääkäreitä, joilla kaikilla on kokemus useista kymmenistä, ellei jopa sadoista psykoosi tapauksista, niin mikä on se todennäköisyys että nämä kaksi asiaa menee päinvastoin?

Ehkä vielä isompi kysymys on se, että sattuuko nämä arviointi virheet ihan randomisti, vai sattuuko ne aina niille sairaudentunnottomille potilaille? Koska siitäkin voi vetää omat johtopäätöksensä.

Lue lisää

Yleensä tavalliset masennus potilaatkin usein eivät hyväksy omaa diagnoosiaan koska heillä on vääristynyt kuva masennuksesta, eivätkä tunne kuten siinä kuvassa masentunut on.
Ehdottavat sydän sairauksia, aineenvaihdunnan sairauksia, joillakin jopa oralgalvanismia, joten ovat googlannut kaikkia mahdollisia sairauksia , siksi etteivät hyväksy masennusta , sillä hekin sanovat etteivät ole hulluja. Siis se kuva mikä monella sairaalla on mielessään jostain sairaudesta ei koskaan vastaa todellisuutta:sillä sellaista diagnoosia ei ole olemassakaan kun hullu, vaan on masennuksia ,psykooseja, skitsofreniaa jne kullakin oman laiset oireet.
Joten ihmiset jotka elävät kieltäen sairautensa eivät parane siitä koskaan , tie terveyteen on se että hyväksyy oman sairautensa ja taistelee takaisin normaali oloon , lääkkeiden avulla joista ei myöskään pitäisi googlata. Sillä hoitokoulun käymätön tulkitsee aina väärin lukemansa , koska hänellä ei ole kokonaiskuvaa taustatiesoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Pitkään lääkkeitä syöneillä ei lääkkieden vaikutus lopu mutta elimistö sopeutuu elämään niiden kanssa. Elimistö vain tarvitsee annoksensa päivittäin ja elämä kulkee normaalia rutiiniaan kymmeniä vuosia.Koska kysymyksessä on keskushermostoon vaikuttavat huumeiden kaltaiset aineet ne vaurioittavat hitaasti mutta varmasti myös elimistöä.

En vain jaksa ymmärtää mitä ihmeen mielen sairautta tällainen ylimääräinen lääkeaine elimistössä voi parantaa tai auttaa kun samalla tuhoavat sitä.
Monet heräävätkin tähän kysymykseen ja yrittävät lopettaa. toiset onnistuvat toiset eivät.

Lue lisää

No entäs onko ehdotuksia miten näitä potilaita pitäisi hoitaa ilman lääkkeitä. .
Monet ovat käyttäneet jopa alkoholia sama aikaisesti kun ovat lääkkeitä syöviä potilaita. Äei sen vertaa ole ymmärrystä että alkoholi ja lääkkeet vaikuttavat samaan osaan aivoja ja silloin alkoholi ottaa lääkkeen tehon pois tai päinvastoin , joten ei ihme jos pysyviä vaurioita tulee monelle . Sitten monet ottavat lääkkeensä miten sattuu , oikeasti pyritään ottamaan aina samaan kellon aikaan lääkkeet niin ettö tulee eräänlainen tasapaino siihenkin .
Ihmettelen kovasti että miten ihmiset oikeastaan näkevät sairaustensa. Koska niin moni sanoo että lääkitys oli paikallaan hänen oireisiinsa, siis näillä ihmisillä ei ole ongelmaa sanoa että sairastavat MTsairautta koska Sepon se ihan oikea tapa että hyväksyy sairautensa ja tekee kaikkensa että pääsee tasapainoon taas

Anonyymi kirjoitti:

Eläminen lääkkeideni kanssa merkitsee makuulla olemistä kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Jaa niinkö, entäs jos ainoastaan ei osaa antaa itselleen käskyä tehdä muutakin kun maata, kukaan ei makaamalla tervehdy. Keho tarvitsee liikuntaa joka päivä verenkierronnkin vuoksi , kukaan ei makaamalla tule terveeksi .

Anonyymi kirjoitti:

Ovatko kokeilleet jotain muuta lääkitystä , se kun sitä samaa .
Ihmettelen kovasti kun niin oninsanoo voivansa todella huonosti, niin mitä sanoo lääkäri siihen ? Ehdottavatko toista lääkettä , tai tarkistavatko sen että diagnoosi on oikea. Koska itse en ole nähnyt huonosti voivia potilaita , ainoastaan sanovat että ovat kiitollisia kun saivat avun. Siis ne potilaat ovat hyväksyneet diagnoosinsa.

Lue lisää

Jos sanotaan potilas, niin silloinhan ihminen voi huonosti.
Ja kun ihminen voi huonosti, hän saattaa saada lääkityksen.
Minä olen nähnyt huonosti voivia potilaita, sen takia he ovat olleet hoidossa.
Toki suurin osa on alkanut voimaan paremmin hoidon ansiosta.

Anonyymi kirjoitti:

No ei ne tervettä ihmistä hae minnekään sairaus on juuri sitä ettet ole hyväksynyt sitä vaan sanot että olet terve. Moni sanoo samalla tavalla. Mutta skitsofrenia ja paykoosi on hoidettava lääkkeillä . Joten terveille ei lääkkeitä koskaan kirjoiteta.

Lue lisää

No kun ne skitsofrenia ja psykoosi eivät ole ainoita mielenterveyden ongelmia tai sairauksia.
Miksi jatkuvasti viljelet vain noita kahta diagnoosia ?
Eikä täällä palstalla voi tietää kenenkään diagnoosia, kukaan ei voi mennä muita diagnosoimaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä joo, syynä oli psykoosit nuorempana.
Päihteiden käytön seurauksena psykooseja oli aika usein ( lääkärin mielestä usein syynä oli delirium tremens, mutta sehän on päihdepsykoosi ).

Lue lisää

Alkoholi tuhoaa aika paljon ihmisen aivoja , joten niistä voi jäädä pysyviä seurauksia.
Olen aina ihmetellyt suomalaisten tapaa juoda viinaa, kun näyttää olevan että pää on saatava täyteen. Kun olen matkustellut maailmalla niin ei edes anniskeluravinotolissa näe juovuksissa olevia ihmisiä vaikka heillä on viinit tai geogit pöydässä. Mikä siinä oikein on että suomalaiset tieten tahtoen tuhoavat aivokoneistonsa . Jokainen ns ” krapula” on aina ensi aste alkoholi myrkytykseen, vaikka kovasti naureskellaan ja kerskuvat että kun ollaan oltu kovassa krapulassa . Siinä ei ilmeisesti koskaan tule mieleen että kehon sisäelimet käyvät ylikierroksilla joka kerta kun otetaan alkoholia.siis maksa, munuaiset ja haima , ne vaurioituvat alkoholista Silti vaan vedetään pää täyteen .siis mistä sellaiset juomatavat tulee suomalaisille ? Ulkomailla myydään joka kaupassa alkoholia , silti ei edes katukuvassa näe huojuvaa ihmistä , ainoastaan suomalaisen joka on ” rentoutumassa” jossain maassa.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän se mahdotonta ole, etteikö virheitäkin voisi tulla, mutta jos psykoosin keskeinen määritelmä on se, että ihminen ei itse tajua olevansa psykoosissa, ja samaan aikaan sitä toteamassa on useita hoitajia ja lääkäreitä, joilla kaikilla on kokemus useista kymmenistä, ellei jopa sadoista psykoosi tapauksista, niin mikä on se todennäköisyys että nämä kaksi asiaa menee päinvastoin?

Ehkä vielä isompi kysymys on se, että sattuuko nämä arviointi virheet ihan randomisti, vai sattuuko ne aina niille sairaudentunnottomille potilaille? Koska siitäkin voi vetää omat johtopäätöksensä.

Lue lisää

Kun olen ollut psykoosissa, olen tajunnut aivan selvästi sen. Siksi pakkoinjektiot ovat järjettömiä.,

Anonyymi kirjoitti:

Minulla se oli kyllä silkka laiskuus, eikä se muuttunut mitenkään vaikka lopetin lääkkeiden käytön.

Minulla ei ole laiskuudesta kyse.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa niinkö, entäs jos ainoastaan ei osaa antaa itselleen käskyä tehdä muutakin kun maata, kukaan ei makaamalla tervehdy. Keho tarvitsee liikuntaa joka päivä verenkierronnkin vuoksi , kukaan ei makaamalla tule terveeksi .

Lue lisää

Siksipä juuri ilman lääkkeitä täytyy olla, että pystyy liikkumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kun olen ollut psykoosissa, olen tajunnut aivan selvästi sen. Siksi pakkoinjektiot ovat järjettömiä.,

Minulla oli aikoinaan useampia psykooseja, välillä tajusin olevani psykoosissa, joskus taas en itse tajunnut lainkaan. Se oli sekavaa aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Siksipä juuri ilman lääkkeitä täytyy olla, että pystyy liikkumaan.

Kannatan olla ilman lääkkeitä ettei mene toimintakyky. Olen seurannut kuinka lääkkeet ovat halvaannuttaneet perheenjäsenemme oman toiminta kyvyn tehdä asioita. Hän valittaa sitä että vaikka kuinka ajattelee ja päättää tehdä jotain, ei pysty sitä aloittamaan toimintaa, ikäänkuin ei tiedä miten se tehdään. Sitten hän sanoo että minä menen sänkyyn ja makaa päivät siellä.
Ulos lähteminen ja vaatteiden etsiminen ja laittaminen päälle ovat ylivoimaisia tehtäviä, keho ikäänkuin väsyy jo sellaisen ajattelemisestakin. Entinen himohiihtäjä ja kävelijä on turmeltu tämän psykiatrisen hoitojärjestelmän toimesta.

Lääkkeiden lopettamisesta on jo muutama vuosi mutta tämä toimintakyvyn halvaantuminen ei ole palautunut normaaliksi. Muuten lähes sombimaisen oloinen olemus on palautunut normaaliksi ja pienet kotiaskareet jossa tarvitaan loogisuutta ja suunnittelua miten se tehdään ovat palautuneet.

Tällaista tuhoa ovat lääkkeet tehneet joita on syötetty väärän diagnoosin takia vuosikausia.

Näin on.

Kuolema on se yksi asia mistä höpötetään alati. Siis onhan niin että siitäkään aiheesta ei normaali ihminen turhaan huutele . Eikä,liioin mistään itsemurhista muualla ihmiset hoilaa.
Jokaisen kohdalla se tapahtuu aikanaan kun suljetaan silmät sen viimeisen kerran .
Niin että jotenkin pännii se epätietoisuus mikä ihmisillä on alkoholista , ja tapa juoda .
Sekin on eräänlainen riippuvaisuus ihmisellä kun tekee viikon kovaa työtä että saa puuduttaa aivonsa viinalla kun tulee perjantai ilta, lauantai ja makaavat krapulassa sunnuntain ,on sekin elämää, ei ihme että mt ongelmia ilmenee.

Anonyymi kirjoitti:

Kuolema on se yksi asia mistä höpötetään alati. Siis onhan niin että siitäkään aiheesta ei normaali ihminen turhaan huutele . Eikä,liioin mistään itsemurhista muualla ihmiset hoilaa.
Jokaisen kohdalla se tapahtuu aikanaan kun suljetaan silmät sen viimeisen kerran .
Niin että jotenkin pännii se epätietoisuus mikä ihmisillä on alkoholista , ja tapa juoda .
Sekin on eräänlainen riippuvaisuus ihmisellä kun tekee viikon kovaa työtä että saa puuduttaa aivonsa viinalla kun tulee perjantai ilta, lauantai ja makaavat krapulassa sunnuntain ,on sekin elämää, ei ihme että mt ongelmia ilmenee.

Lue lisää

Mitä tarkoitat " eikä liioin mistään itsemurhista muualla ihmiset hoilaa " ?
Joka paikassa, missä on ihmisiä, on ihan varmasti myös itsemurhasta " hoilaamista " huonosti voivien ihmisten keskuudessa. Miten me suomalaiset oltaisiin millään tavalla poikkeuksellisia tässä asiassa ?

Ei ole pakko lukea kaikkea.

Usein kehotetaan lopettamaan lääkkeet lääkärin ohjeiden mukaan.
Mutta mistä ihmeestä näitä lääkäreitä löytää jota ovat halukkaita pitämään tällaisia ihmisiä potilainaan? Sairaaloissa ei lähdetä lopettamaan, päin vastoin pakotetaan syömään lääkkeitä ja jos ei suostu, pakolla injektoidaan kehoon. Tämä on jatkuvaa viestiä ihmisiltä jotka ovat joutuneet tämän kokemaan. Eikä monellakaan ole varaa yksityiselle lääkärille joiden joukosta saattaa löytyä apua.
Lääkäreillä ei ole koulutusta eikä osaamista ruveta opastamaan potilaitaan tällaisessa, heidän tehtävänsä on keksiä ihmisille diagnoosi ja määrätä siihen lääkkeet sekä uusia reseptejä vuodesta toiseen. Tämä on valtavirtaa psykiatrisessa hoitojärjestelmässä.

Anonyymi kirjoitti:

Usein kehotetaan lopettamaan lääkkeet lääkärin ohjeiden mukaan.
Mutta mistä ihmeestä näitä lääkäreitä löytää jota ovat halukkaita pitämään tällaisia ihmisiä potilainaan? Sairaaloissa ei lähdetä lopettamaan, päin vastoin pakotetaan syömään lääkkeitä ja jos ei suostu, pakolla injektoidaan kehoon. Tämä on jatkuvaa viestiä ihmisiltä jotka ovat joutuneet tämän kokemaan. Eikä monellakaan ole varaa yksityiselle lääkärille joiden joukosta saattaa löytyä apua.
Lääkäreillä ei ole koulutusta eikä osaamista ruveta opastamaan potilaitaan tällaisessa, heidän tehtävänsä on keksiä ihmisille diagnoosi ja määrätä siihen lääkkeet sekä uusia reseptejä vuodesta toiseen. Tämä on valtavirtaa psykiatrisessa hoitojärjestelmässä.

Lue lisää

Kyllä terveyskeskuksessa täällä ainakin pääsee. Mä olen käynyt psykiatrisella sairaanhoitajalla ja konsultoi psykiatria tilanteesta ja varaa ajan sitten psykiatrille. Minä ainakin olen saanut vähentää unilääkitystä ilman mitään ongelmia. Ei kukaan voi sua pakottaa syömään unilääkkeitä jos tilanne on se että pärjää ilmankin. Riippuu diagnoosista mihin lääkkeet on määrätty.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä terveyskeskuksessa täällä ainakin pääsee. Mä olen käynyt psykiatrisella sairaanhoitajalla ja konsultoi psykiatria tilanteesta ja varaa ajan sitten psykiatrille. Minä ainakin olen saanut vähentää unilääkitystä ilman mitään ongelmia. Ei kukaan voi sua pakottaa syömään unilääkkeitä jos tilanne on se että pärjää ilmankin. Riippuu diagnoosista mihin lääkkeet on määrätty.

Lue lisää

Aivan. Riippuu diagnoosista. Sinulla on unettomuus syynä, mutta jos olet ollut sekaisin, tilanne on toinen. Ja ethän syönyt neuroleptejä? Se on sellainen lääke, josta ei helpolla irti pääse. Joutuu vain sairaalaan. Ja pakkoinjektiolle.

Niin, sinulla on unilääkkeet. Se on eri asia kuin neuroleptit.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, sinulla on unilääkkeet. Se on eri asia kuin neuroleptit.

Eikö psykoosilääkkeet ole neuroleptejä. Minulla on ollut 16 vuotta unettomuuteen kaksi psykoosilääkettä. Mutta jos psykoosilääkkeet ei ole neuroleptejä niin pyydä anteeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö psykoosilääkkeet ole neuroleptejä. Minulla on ollut 16 vuotta unettomuuteen kaksi psykoosilääkettä. Mutta jos psykoosilääkkeet ei ole neuroleptejä niin pyydä anteeksi.

Lue lisää

Näköjään unettomuuteen määrätään myös neuroleptejä. Mutta kun syy on unettomuus, niitä ei pakoteta syömään. Jos syynä on psykoosit, pakotetaan kyllä.,

Anonyymi kirjoitti:

Näköjään unettomuuteen määrätään myös neuroleptejä. Mutta kun syy on unettomuus, niitä ei pakoteta syömään. Jos syynä on psykoosit, pakotetaan kyllä.,

Lisään vielä, että miten sait lopetettua ne?

Anonyymi kirjoitti:

Usein kehotetaan lopettamaan lääkkeet lääkärin ohjeiden mukaan.
Mutta mistä ihmeestä näitä lääkäreitä löytää jota ovat halukkaita pitämään tällaisia ihmisiä potilainaan? Sairaaloissa ei lähdetä lopettamaan, päin vastoin pakotetaan syömään lääkkeitä ja jos ei suostu, pakolla injektoidaan kehoon. Tämä on jatkuvaa viestiä ihmisiltä jotka ovat joutuneet tämän kokemaan. Eikä monellakaan ole varaa yksityiselle lääkärille joiden joukosta saattaa löytyä apua.
Lääkäreillä ei ole koulutusta eikä osaamista ruveta opastamaan potilaitaan tällaisessa, heidän tehtävänsä on keksiä ihmisille diagnoosi ja määrätä siihen lääkkeet sekä uusia reseptejä vuodesta toiseen. Tämä on valtavirtaa psykiatrisessa hoitojärjestelmässä.

Lue lisää

Jos on diagnoosi, yksityinen ei ota asiakkaaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Näköjään unettomuuteen määrätään myös neuroleptejä. Mutta kun syy on unettomuus, niitä ei pakoteta syömään. Jos syynä on psykoosit, pakotetaan kyllä.,

Itseasiassa kun mä en tiennyt että ne on psykoosilääkkeitä. Mä ole ääniherkkä ja mä asuin yökerhon vieressä ja en saanut unta kun basso jyskyttää aamuneljään korvan vieressä. Jos sulla ei ole ääniyliherkyyttä niin et voi tietää mitä on yrittää nukkua kun musiikki soi aamuyöhön ja korvatulpista ei ole apua. Pääset nukkumaan vasta aamu neljän jälkeen kun yökerho menee kiinni. Edellisessä asunnossa oli naapurina huumeidenkäyttäjiä ja mä en jaksanut heidän huumeidentäyteistä elämäänsä.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa kun mä en tiennyt että ne on psykoosilääkkeitä. Mä ole ääniherkkä ja mä asuin yökerhon vieressä ja en saanut unta kun basso jyskyttää aamuneljään korvan vieressä. Jos sulla ei ole ääniyliherkyyttä niin et voi tietää mitä on yrittää nukkua kun musiikki soi aamuyöhön ja korvatulpista ei ole apua. Pääset nukkumaan vasta aamu neljän jälkeen kun yökerho menee kiinni. Edellisessä asunnossa oli naapurina huumeidenkäyttäjiä ja mä en jaksanut heidän huumeidentäyteistä elämäänsä.

Lue lisää

Oletko nyt lopettanut neuroleptien käytön?

Anonyymi kirjoitti:

Lisään vielä, että miten sait lopetettua ne?

Otin yhteyttä terveyskeskukseen ja siellä psykiatriseen sairaanhoitajaan ja hän konsultoi psykiatria. Ja hoitajan ja psykiatrin kanssa oli yhteinen tapaaminen. Ei sen vaikeampaa. Toki riippuu diagnoosista mihin ne psykoosilääkkeet on määrätty. Mulle ne kirjoitettiin vaikeaan unettomuuteen. Joka myös lukee reseptissä.

Niinhän se on, että ihmisen psyykkinen vointi vaihtelee elämäntilanteiden mukaan.
Elämässä tapahtuu aina käännöksiä suuntaan tai toiseen, joihin reagoidaan psyykkisesti.
Tavallaan on typerää, että kaikkiin elämäntilanteista johtuviin " oireisiin " ollaan heti määräämässä lääkitystä, jota vielä kehotetaan käyttämään vuosikausia. Elämäntilanteet kuitenkin jatkavat vaihteluaan, myös ihmisen psyykkinen vointi vaihtelee.
Joskus parempi ratkaisu voisi olla muunlainen hoito, ei lääkitys.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko nyt lopettanut neuroleptien käytön?

En vielä koska mulla on vasta vähentäminen menossa. Alkoi syksyllä. Ketipinoria meni 400 mg ja nyt on 100 mg . Peratsinin lähtöannos oli 8 mg ja nyt 4 mg. Keväällä vähennetään taas lisää. Joten tavoitteena on päästä näistä eroon. Mulla ei ole kuin positiivista sanottavaa vähentämisestä. Elämänlaatu on 200 % parempi kuin syksyllä. Elämä on oikeesti ihanaa ilman lääkepöhnää jossa elin vuosikaudet.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on diagnoosi, yksityinen ei ota asiakkaaksi.

Miten se diagnoosi vaikuttaa siihen, jos hakeutuu yksityiselle lääkärille ?
Sairauteen kuuluu yleensä diagnoosi, jonka toki se yksityinenkin lääkäri pystyy tekemään.

Anonyymi kirjoitti:

Niinhän se on, että ihmisen psyykkinen vointi vaihtelee elämäntilanteiden mukaan.
Elämässä tapahtuu aina käännöksiä suuntaan tai toiseen, joihin reagoidaan psyykkisesti.
Tavallaan on typerää, että kaikkiin elämäntilanteista johtuviin " oireisiin " ollaan heti määräämässä lääkitystä, jota vielä kehotetaan käyttämään vuosikausia. Elämäntilanteet kuitenkin jatkavat vaihteluaan, myös ihmisen psyykkinen vointi vaihtelee.
Joskus parempi ratkaisu voisi olla muunlainen hoito, ei lääkitys.

Lue lisää

Silloin kun mä aloin käyttää psykoosilääkkeitä unettomuuteen niin mulla oli silloin jo ihan hyvä vaihe elämässä mutta se asuinympäristö sitten vaikutti siihen nukkumiseen. Mulla ei ollut velvotteita eli ei tarvinnut herätä aamulla mihinkään. Nukuin iltapäivään. Vaihdoin päivävaatteet ja menin takasin peiton alle. Toki näin ystäviä mutta suurimmaksia osaksi makasin sängyssä peiton alla. Mä sain tälläisestä elämäntyylistä tarpeeksi 16 vuoden jälkeen. Lääkkeiden vähentäminen on tuonut rutkasti lisää fyysistä energiaa. Olen käynyt nyt talvellakin kaksi kertaa päivässä lenkillä. Tätä en ole tehnyt ikinä kun elin lääkepöhnässä. Elämä on auennut ihan uudelleen ja elämä on ihanaa. Nautin sununattomasti kun saan herätä aamulla pirteänä ja sängyssä makaamiset on jääneet pois. Mä luulin aikasemmin ettei elämä voi olla parempaa mutta kyllä se voi. Olen iloinen siitä että halusin muutoksen mun elämään ja se on kannattanut.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin kun mä aloin käyttää psykoosilääkkeitä unettomuuteen niin mulla oli silloin jo ihan hyvä vaihe elämässä mutta se asuinympäristö sitten vaikutti siihen nukkumiseen. Mulla ei ollut velvotteita eli ei tarvinnut herätä aamulla mihinkään. Nukuin iltapäivään. Vaihdoin päivävaatteet ja menin takasin peiton alle. Toki näin ystäviä mutta suurimmaksia osaksi makasin sängyssä peiton alla. Mä sain tälläisestä elämäntyylistä tarpeeksi 16 vuoden jälkeen. Lääkkeiden vähentäminen on tuonut rutkasti lisää fyysistä energiaa. Olen käynyt nyt talvellakin kaksi kertaa päivässä lenkillä. Tätä en ole tehnyt ikinä kun elin lääkepöhnässä. Elämä on auennut ihan uudelleen ja elämä on ihanaa. Nautin sununattomasti kun saan herätä aamulla pirteänä ja sängyssä makaamiset on jääneet pois. Mä luulin aikasemmin ettei elämä voi olla parempaa mutta kyllä se voi. Olen iloinen siitä että halusin muutoksen mun elämään ja se on kannattanut.

Lue lisää

Minulla on psykoosit syynä lääkitykseen. Siksi sitä ei suostuta lopettamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on psykoosit syynä lääkitykseen. Siksi sitä ei suostuta lopettamaan.

Missä päin sinä ap sairastelut,oletko tuossa,josta stalkkaat ahkerasti?

Anonyymi kirjoitti:

Missä päin sinä ap sairastelut,oletko tuossa,josta stalkkaat ahkerasti?

Helsingissä

Anonyymi kirjoitti:

En vielä koska mulla on vasta vähentäminen menossa. Alkoi syksyllä. Ketipinoria meni 400 mg ja nyt on 100 mg . Peratsinin lähtöannos oli 8 mg ja nyt 4 mg. Keväällä vähennetään taas lisää. Joten tavoitteena on päästä näistä eroon. Mulla ei ole kuin positiivista sanottavaa vähentämisestä. Elämänlaatu on 200 % parempi kuin syksyllä. Elämä on oikeesti ihanaa ilman lääkepöhnää jossa elin vuosikaudet.

Lue lisää

Kuinka kauan olet käyttänyt noita lääkkeitä?

Anonyymi kirjoitti:

Helsingissä

Tarkoitus ei ole kiusata ketään. Mutta olen saanut paljon tietoa muilta ihmisiltä, jotka kertovat kokemuksistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitus ei ole kiusata ketään. Mutta olen saanut paljon tietoa muilta ihmisiltä, jotka kertovat kokemuksistaan.

Esimerkiksi tämän ketjun loppuosa on juuri sitä, mitä olen kaivannut.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinka kauan olet käyttänyt noita lääkkeitä?

Unilääkkeitä 25 vuotta ,josta viimeset 17 vuotta noita psykoosilääkkeitä unettomuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Miten se diagnoosi vaikuttaa siihen, jos hakeutuu yksityiselle lääkärille ?
Sairauteen kuuluu yleensä diagnoosi, jonka toki se yksityinenkin lääkäri pystyy tekemään.

Ei varsinaisesti vaikuta millään tavalla. On vain ihmisiä jotka kuvittelevat, että kun jostain palvelusta maksaa, niin sillä tavalla saa palveluntarjoajan tanssimaan pillinsä mukaan.

On olemassa ihmisiä jotka käyvät MT-lääke reseptinsä yksityiseltä, ja onnistuu ihan hyvin. Psykoosisairaissa se on marginaalinen vähemmistö joka näin tekee, mutta heitäkin on.

Se mitä ei tapahdu, niin on se, että ihminen menisi yksityissairaalaan psykoosissa hoitoon, arvatenkin sen takia, että se maksaa noin 700€ vuorokausi. ja hoitajat voi olla useita kuukausia.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on psykoosit syynä lääkitykseen. Siksi sitä ei suostuta lopettamaan.

Psykoosi on ihan eri asia kuin unettomuus joka johtuu elämäntilanteesta ja ympäristötekijöistä. Mutta unettomuuteen määrätään psykoosilääkkeitä. En tiedä miksi. Jos olisin tiennyt että ovat psykoosilääkkeitä niin totta kai olisin kysynyt eikö unettomuuteen ole muita lääkkeitä. Silloin halusin vaan että saa nukuttua. Sanottakoon etten ole koskaan juonut kahvia joten kofeiini ei minua ole pitänyt hereillä. Nuorena on pelko tulevaisuudesta ja selviytymisestä elämässä jotka oli mulla syynä unettomuuteen. Niitä pelkoja ei enää ole ollut vuosikausiin.

Anonyymi kirjoitti:

Psykoosi on ihan eri asia kuin unettomuus joka johtuu elämäntilanteesta ja ympäristötekijöistä. Mutta unettomuuteen määrätään psykoosilääkkeitä. En tiedä miksi. Jos olisin tiennyt että ovat psykoosilääkkeitä niin totta kai olisin kysynyt eikö unettomuuteen ole muita lääkkeitä. Silloin halusin vaan että saa nukuttua. Sanottakoon etten ole koskaan juonut kahvia joten kofeiini ei minua ole pitänyt hereillä. Nuorena on pelko tulevaisuudesta ja selviytymisestä elämässä jotka oli mulla syynä unettomuuteen. Niitä pelkoja ei enää ole ollut vuosikausiin.

Lue lisää

Joskus unettomuuteen voi auttaa ihan sekin, kun saa elämänsä järjestykseen.
Fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kohentaminen on iso apu, riittävä liikkuminen, terveellinen ruokavalio, vuorokausirytmin säännöllisyys, toimivat ihmissuhteet, mahdollisimman vähäinen alkoholin käyttö, jos ollenkaan.
Peruspilarit elämässä tukevat hyvinvointia.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus unettomuuteen voi auttaa ihan sekin, kun saa elämänsä järjestykseen.
Fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kohentaminen on iso apu, riittävä liikkuminen, terveellinen ruokavalio, vuorokausirytmin säännöllisyys, toimivat ihmissuhteet, mahdollisimman vähäinen alkoholin käyttö, jos ollenkaan.
Peruspilarit elämässä tukevat hyvinvointia.

Lue lisää

Tiedätkö kun ei liikunta ja ruokavalio muuta sun luonteenpiirteitä jotka sulla on ollut pienestä lapsesta asti. Liikunta ja ruokavalio ei auta sua jos sulla on oppimisvaikeuksia ja vaikeuksia oppia ja omaksua uusia asioita . Siihen ei valitettavasti liikunta ja terveellinen ruokavalio auta. Ei ole ainakaan mun kohdalla auttanut oppimisvaikeuksissa. En myöskään juo alkoholia tai polta tupakkaa. Onko sulla omakohtaisia kokemuksia oppimisvaikeuksista?

Anonyymi kirjoitti:

En vielä koska mulla on vasta vähentäminen menossa. Alkoi syksyllä. Ketipinoria meni 400 mg ja nyt on 100 mg . Peratsinin lähtöannos oli 8 mg ja nyt 4 mg. Keväällä vähennetään taas lisää. Joten tavoitteena on päästä näistä eroon. Mulla ei ole kuin positiivista sanottavaa vähentämisestä. Elämänlaatu on 200 % parempi kuin syksyllä. Elämä on oikeesti ihanaa ilman lääkepöhnää jossa elin vuosikaudet.

Lue lisää

Tottakai terveys ja vointi on paremmpi tuollaisten myrkkyjen jälkeen.

Niin, lääkärin ohjeiden mukaan. Entä jos lääkäri sanoo, että se on loppuelämän lääkitys??

Anonyymi kirjoitti:

Niin, lääkärin ohjeiden mukaan. Entä jos lääkäri sanoo, että se on loppuelämän lääkitys??

No kaikkihan sen kokeilee, että pitääkö se väite paikkansa.

Joku hassu niistä pärjää sillä että purkaa ongelmansa suoli24 palstalla, mutta yleensä käy aina pahemmin.

Anonyymi kirjoitti:

En vielä koska mulla on vasta vähentäminen menossa. Alkoi syksyllä. Ketipinoria meni 400 mg ja nyt on 100 mg . Peratsinin lähtöannos oli 8 mg ja nyt 4 mg. Keväällä vähennetään taas lisää. Joten tavoitteena on päästä näistä eroon. Mulla ei ole kuin positiivista sanottavaa vähentämisestä. Elämänlaatu on 200 % parempi kuin syksyllä. Elämä on oikeesti ihanaa ilman lääkepöhnää jossa elin vuosikaudet.

Lue lisää

Kuinka paljon kerralla vähennettiin Peratsinia, ja kuinka usein?

Anonyymi kirjoitti:

No kaikkihan sen kokeilee, että pitääkö se väite paikkansa.

Joku hassu niistä pärjää sillä että purkaa ongelmansa suoli24 palstalla, mutta yleensä käy aina pahemmin.

Lue lisää

Minä lopetin neuroleptit ennen kun tiesin koko suomi24 palstasta yhtään mitään.
Edelleenkin keskityn elämässä muihin asioihin, silloin tällöin käyn näitä palstoja vilkaisemassa. Nämä palstat eivät tue hyvinvointiani millään tavalla, jos olisin heikossa voinnissa psyykkisesti, niin enemmänkin nämä taitaisivat alkaa masentamaan.

Mutta onhan se hyvä, jos joku pärjää sillä, että pystyy purkamaan ongelmiaan, jos ei muualla niin täällä. Tuskin se on keneltäkään mitään pois, jos joku täällä haluaa kirjoitella.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedätkö kun ei liikunta ja ruokavalio muuta sun luonteenpiirteitä jotka sulla on ollut pienestä lapsesta asti. Liikunta ja ruokavalio ei auta sua jos sulla on oppimisvaikeuksia ja vaikeuksia oppia ja omaksua uusia asioita . Siihen ei valitettavasti liikunta ja terveellinen ruokavalio auta. Ei ole ainakaan mun kohdalla auttanut oppimisvaikeuksissa. En myöskään juo alkoholia tai polta tupakkaa. Onko sulla omakohtaisia kokemuksia oppimisvaikeuksista?

Lue lisää

Näin vanhemmalla iällä on kyllä oppimisvaikeutta, mitään uutta ei onnistu oppimaan.
Mutta sen olen oppinut ajat sitten, kun joidenkin asioiden kanssa on vaikeuksia, niidenkin kanssa pystyy elämään.
Mitä paremmin tunnistaa omat vaikeutensa ja tajuaa, ettei ihan kaikki onnistu, hyväksyy sen, että näin on, asian ja itsensä kanssa pärjää paremmin.
Hyvä ajatella niin päin, mikä vielä onnistuu, eikä sitä, mikä ei enää onnistu.
Ja kyllä terveet elintavat vaikuttavat myös psyykeen, sen tietää jokainen.
Eikä kaikki opi kaikkea, jotkut osaavat jotain, mitä jotkut toiset eivät osaa, ja toisin päin.
Ei kaikkea edes tarvitse osata.

Anonyymi kirjoitti:

En vielä koska mulla on vasta vähentäminen menossa. Alkoi syksyllä. Ketipinoria meni 400 mg ja nyt on 100 mg . Peratsinin lähtöannos oli 8 mg ja nyt 4 mg. Keväällä vähennetään taas lisää. Joten tavoitteena on päästä näistä eroon. Mulla ei ole kuin positiivista sanottavaa vähentämisestä. Elämänlaatu on 200 % parempi kuin syksyllä. Elämä on oikeesti ihanaa ilman lääkepöhnää jossa elin vuosikaudet.

Lue lisää

Joudutko puolittamaan Peratsin pillereitä??

Anonyymi kirjoitti:

En vielä koska mulla on vasta vähentäminen menossa. Alkoi syksyllä. Ketipinoria meni 400 mg ja nyt on 100 mg . Peratsinin lähtöannos oli 8 mg ja nyt 4 mg. Keväällä vähennetään taas lisää. Joten tavoitteena on päästä näistä eroon. Mulla ei ole kuin positiivista sanottavaa vähentämisestä. Elämänlaatu on 200 % parempi kuin syksyllä. Elämä on oikeesti ihanaa ilman lääkepöhnää jossa elin vuosikaudet.

Lue lisää

Perstsinin pienin tablettiannos on 2 mg. Miten sitä vähennettiin kohdallasi?

Anonyymi kirjoitti:

Otin yhteyttä terveyskeskukseen ja siellä psykiatriseen sairaanhoitajaan ja hän konsultoi psykiatria. Ja hoitajan ja psykiatrin kanssa oli yhteinen tapaaminen. Ei sen vaikeampaa. Toki riippuu diagnoosista mihin ne psykoosilääkkeet on määrätty. Mulle ne kirjoitettiin vaikeaan unettomuuteen. Joka myös lukee reseptissä.

Lue lisää

Miksi lääkkeet määrättäisiin diagnoosin mukaan ?
Eiköhän lääkitys katsota ennemminkin oireiden mukaan.
Minulla on ollut vuosikymmenten ajan psykoosisairaus diagnoosi, ja sairastamiseni takia oli lääkitys vuosikausia, mutta ei ole enää ollut yli kymmeneen vuoteen, koska vointini on ollut parempi jo vuosia. Diagnoosi tosin on pysynyt olemassa, miksi lienee, kukaan ei ole sitä poistanutkaan.

Kaikkeen tottuu.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkeen tottuu.

Toota. Ei näissä neurolepteissä tehdä muuta kuin maataan.

Anonyymi kirjoitti:

Toota. Ei näissä neurolepteissä tehdä muuta kuin maataan.

Olen vain maannut vuodesta 2009, jolloin alkoi neuroleptilääkitys..

Anonyymi kirjoitti:

Olen vain maannut vuodesta 2009, jolloin alkoi neuroleptilääkitys..

Mitä lääkkeitä käytät, ja minkä verran ?
Ihan mielenkiinnosta kyselen, koska itse käytin isoja määriä, ja useampaa eri lääkettä monet vuodet, ja silti liikuin normaalisti. Olisin toki voinut myös jäädä makaamaan, olisi se niillä lääkemäärillä helppoa ollut, mutta en halunnut jäädä makaamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä lääkkeitä käytät, ja minkä verran ?
Ihan mielenkiinnosta kyselen, koska itse käytin isoja määriä, ja useampaa eri lääkettä monet vuodet, ja silti liikuin normaalisti. Olisin toki voinut myös jäädä makaamaan, olisi se niillä lääkemäärillä helppoa ollut, mutta en halunnut jäädä makaamaan.

Lue lisää

Käytin vain yhtä lääkettä, Risperidonia, joka muutettiin Trevicta injektioksi. En muista, kuinka paljon sitä oli. Nyt se on vaihdettu Peratsiniksi 108 mg/ 3 viikkoa. Joku voi liikkua tuollaisessa lääkityksessä, mutta en minä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen vain maannut vuodesta 2009, jolloin alkoi neuroleptilääkitys..

Minua lääkäri kehoitti liikkumaan, että saa kaiken hyödyn lääkkeistä irti.

Anonyymi kirjoitti:

Käytin vain yhtä lääkettä, Risperidonia, joka muutettiin Trevicta injektioksi. En muista, kuinka paljon sitä oli. Nyt se on vaihdettu Peratsiniksi 108 mg/ 3 viikkoa. Joku voi liikkua tuollaisessa lääkityksessä, mutta en minä.

Lue lisää

Miksi sinä et voisi liikkua, kun joku muukin voisi, samalla lääkityksellä ?
Oletko halvaantunut, eikä raajat toimi ?
Onko psyykkinen vointisi sellainen, ettet halua tehdä mitään, etkä mennä minnekään ?
Senkö takia olet jäänyt makaamaan, että mikään ei huvita, eikä kiinnosta ?
Koska tuo määrä lääkettä ei lamaa koko kehoa, ei estä raajoja liikkumasta.

Anonyymi kirjoitti:

Minua lääkäri kehoitti liikkumaan, että saa kaiken hyödyn lääkkeistä irti.

Liikkuminen tekee kyllä hyvää kaikissa tapauksissa, oli lääkkeitä tai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sinä et voisi liikkua, kun joku muukin voisi, samalla lääkityksellä ?
Oletko halvaantunut, eikä raajat toimi ?
Onko psyykkinen vointisi sellainen, ettet halua tehdä mitään, etkä mennä minnekään ?
Senkö takia olet jäänyt makaamaan, että mikään ei huvita, eikä kiinnosta ?
Koska tuo määrä lääkettä ei lamaa koko kehoa, ei estä raajoja liikkumasta.

Lue lisää

Yksittäiseen tapaukseen, tai liikuntakykyyn en ota kantaa, mutta kun useamman kuntoutujan tuntee, niin tuntee sen valittaja ihmisjoukon, jotka valittaa ja syyttää kaikkia muita ihan mistä vain. Oli sitten kysymys liikkumisesta tai tulotasosta, kaikki käy valituksen aiheeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Toota. Ei näissä neurolepteissä tehdä muuta kuin maataan.

Sinä voit tehdä niin. Minä en tee.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sinä et voisi liikkua, kun joku muukin voisi, samalla lääkityksellä ?
Oletko halvaantunut, eikä raajat toimi ?
Onko psyykkinen vointisi sellainen, ettet halua tehdä mitään, etkä mennä minnekään ?
Senkö takia olet jäänyt makaamaan, että mikään ei huvita, eikä kiinnosta ?
Koska tuo määrä lääkettä ei lamaa koko kehoa, ei estä raajoja liikkumasta.

Lue lisää

Vie se mielekkyyden. Liikutko itse mielelläsi kakat housuissa? Huom. Tämä on vertauskuva.

Anonyymi kirjoitti:

Liikkuminen tekee kyllä hyvää kaikissa tapauksissa, oli lääkkeitä tai ei.

No shit, Sherlock. Parempaa tekee kuitenkin ilman lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sinä et voisi liikkua, kun joku muukin voisi, samalla lääkityksellä ?
Oletko halvaantunut, eikä raajat toimi ?
Onko psyykkinen vointisi sellainen, ettet halua tehdä mitään, etkä mennä minnekään ?
Senkö takia olet jäänyt makaamaan, että mikään ei huvita, eikä kiinnosta ?
Koska tuo määrä lääkettä ei lamaa koko kehoa, ei estä raajoja liikkumasta.

Lue lisää

Lääkkeet vaikuttavat eri tavalla eri ihmisiin. Tätä tosiasiaa eivät ymmärrä edes kaikki lääkkeitä määräävät lääkärit, eivätkä siten osaa hoitaa potilaitaan oikein.

On olemassa geenitesti jolla kartoitetaan potilaiden farmakogeneettisiä ominaisuuksia.
En tiedä kuinka laajasti tämä testi on käytössä sairaaloissa ja terveysasemilla, ainakaan siitä en ole nähnyt juuri missään mainintoja.

Lähiomaiselle tehtiin tämä testi. Häntä pidettiin lähes kymmenen vuotta tyypillisessä lääkepöhnässä masennusdiagnoosilla. Lääkehaittojen seurauksena oli useita sairaalajaksoja, joissa määrättiin aina uusia lääkkeitä ja tehtiin sähköhoitoja.

Lääkkeet lamaannuttivat hänen toimintakykynsä, ekstrapyraminaadioireita, lääkeparkinsonismia ja lopuksi toimintakyvyn halvaantuminen, siis täydellinen fyysisen elimistön tuhoutuminen. Tyypillisesti lääkärit pitivät näitä haittoja psyykkisinä sairauksina ja diagnoosikin kävi jossain vaiheessa psykoosittisena toistuvana masennuksena.

Geenitesteissä hänellä todettiin merkittäviä poikkeamia lääkkeen tehossa tai turvallisuudessa yhdelletoista (11) eri lääkeaineelle. Kohtuullisen merkittäviä poikkeamia lääkkeen tehossa tai turvallisuudessa todettiin myös yhdelletoista (11) lääkeaineelle, kaikki eivät olleet psyykelääkkeitä,
Näistä elimistölle haitallisista lääkkeistä (maininta merkittäviä poikkeamia ja kohtuullisen merkittäviä poikkeamia) hänelle syötettiin muiden lääkkeiden lisäksi viittä eri ssri ja neuroleptia useiden vuosien ajan, ei tosin kaikkia yhtä aikaa.

Lopetettuaan lääkkeet omatoimisesti oli ihmeellistä seurata kuinka elimistön toimintakyky alkoi pikku hiljaa palautumaan normaaliksi ja jo dementoituneen oloiseksi taantunut palasi normaaliin elämän arkeen noin kolmen vuoden aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeet vaikuttavat eri tavalla eri ihmisiin. Tätä tosiasiaa eivät ymmärrä edes kaikki lääkkeitä määräävät lääkärit, eivätkä siten osaa hoitaa potilaitaan oikein.

On olemassa geenitesti jolla kartoitetaan potilaiden farmakogeneettisiä ominaisuuksia.
En tiedä kuinka laajasti tämä testi on käytössä sairaaloissa ja terveysasemilla, ainakaan siitä en ole nähnyt juuri missään mainintoja.

Lähiomaiselle tehtiin tämä testi. Häntä pidettiin lähes kymmenen vuotta tyypillisessä lääkepöhnässä masennusdiagnoosilla. Lääkehaittojen seurauksena oli useita sairaalajaksoja, joissa määrättiin aina uusia lääkkeitä ja tehtiin sähköhoitoja.

Lääkkeet lamaannuttivat hänen toimintakykynsä, ekstrapyraminaadioireita, lääkeparkinsonismia ja lopuksi toimintakyvyn halvaantuminen, siis täydellinen fyysisen elimistön tuhoutuminen. Tyypillisesti lääkärit pitivät näitä haittoja psyykkisinä sairauksina ja diagnoosikin kävi jossain vaiheessa psykoosittisena toistuvana masennuksena.

Geenitesteissä hänellä todettiin merkittäviä poikkeamia lääkkeen tehossa tai turvallisuudessa yhdelletoista (11) eri lääkeaineelle. Kohtuullisen merkittäviä poikkeamia lääkkeen tehossa tai turvallisuudessa todettiin myös yhdelletoista (11) lääkeaineelle, kaikki eivät olleet psyykelääkkeitä,
Näistä elimistölle haitallisista lääkkeistä (maininta merkittäviä poikkeamia ja kohtuullisen merkittäviä poikkeamia) hänelle syötettiin muiden lääkkeiden lisäksi viittä eri ssri ja neuroleptia useiden vuosien ajan, ei tosin kaikkia yhtä aikaa.

Lopetettuaan lääkkeet omatoimisesti oli ihmeellistä seurata kuinka elimistön toimintakyky alkoi pikku hiljaa palautumaan normaaliksi ja jo dementoituneen oloiseksi taantunut palasi normaaliin elämän arkeen noin kolmen vuoden aikana.

Lue lisää

Miksi hän lopetti lääkkeet omatoimisesti, jos ne jo testissä on todettu sopimattomiksi?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi hän lopetti lääkkeet omatoimisesti, jos ne jo testissä on todettu sopimattomiksi?

Mutta oliko lääkkeet määrännyt lääkäri edes tietoinen, että henkilö oli teettänyt geenitestin ?
Jos hän oli hakeutunut testiin itse, lääkäri ei voi tietää, että lääkitys on mahdollisesti lopetettu.
Silloin lääkkeet on lopetettu omatoimisesti, jos asiasta ei ole keskusteltu lääkärin kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Vie se mielekkyyden. Liikutko itse mielelläsi kakat housuissa? Huom. Tämä on vertauskuva.

Lääkkeet vie siis mielekkyyden ?
Makaaminen sinänsä ei näin ollen ole lääkkeiden syy, vaan se, että itseltä katoaa mielekkyys.
Siinähän se on selitys, miksi suurin osa kuitenkin pysyy toimintakykyisenä käyttäessään lääkkeitä. He kokevat edelleen elämässään kuitenkin jonkin verran mielekkyyttä, joka saa heidät liikkeelle.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeet vie siis mielekkyyden ?
Makaaminen sinänsä ei näin ollen ole lääkkeiden syy, vaan se, että itseltä katoaa mielekkyys.
Siinähän se on selitys, miksi suurin osa kuitenkin pysyy toimintakykyisenä käyttäessään lääkkeitä. He kokevat edelleen elämässään kuitenkin jonkin verran mielekkyyttä, joka saa heidät liikkeelle.

Lue lisää

Kun toivuin psykiatrian mömmöjen ja vieroitusten sotkemasta unesta, autonomisen hermoston häiriöistä ja extrapyramidaalioireista mirkä oli ajaneet kehon stressitilaan (meidän kehoa ei ole evoluution aikana suunniteltu näiden aineiden pitempiä harmeja varten, koska keho ajaa itseänsä loppuun sisältäpäin signaloivan flight or fightin vuoksi), köllöttelin paljon sängyssä. Olin aivan loppu. Hermostoni oli brakannut lääkkeiden seurauksena. En nähnyt syytä lähteä mihinkään koska olo oli niin "rotten", kuin loputon krapula pitkään ja kehi huiteli kokoajan ylikierroksilla kun sedatiivien patoluukut oli auenneet mimkä jälkeen autonomisella hermostolla kesti pitkään etsiä tasapainoa. Nämä aineet on vaarallisempia kuim voisi edes kuvitella hermostolle. Suosittelen silti stressiä purkavia kävelyitä, vaikka korttelin ympäri vain. Jossain vaiheessa kun niitä teki pitempään tuli päivä jolloin olo ei enää ollut niin rotten. Kehoni paransi itsensä kuin kroonisen väsymyksen kautta. Nukuin paljon. En jaksanut. Mutta uskon että hermostokin on hirveän fiksu. Se oli mitä kehoni tarvi sillä hetkellä lääkerääkin jälkeen. Paljon unta, lepoa, palautumista,hermoston rauhoittelua kovan harmin jälkeen. Kun hermosto alkoi löytää tasapainon, palautuminen, uni ynnä muu alkoi toimia paremmin. Vieläkin hermostoni on poikkeuksellisen herkkä menemään kierroksille mikä aiheuttaa raajoissa levottomuutta mutta balanssi toimii paremmin. Keho viisas, psykiatrian mömmöt alkeellisia

Anonyymi kirjoitti:

Olen vain maannut vuodesta 2009, jolloin alkoi neuroleptilääkitys..

Jos olisit kuusitoista vuotta vain maannut, et olisi enää hengissä.
Anteeksi noin suora ilmaus, mutta kun se on totta. Johan siinä olisi verenkierto ja kaikki elintoiminnot pysähtynyt jatkuvasti maatessa.

Anonyymi kirjoitti:

Vie se mielekkyyden. Liikutko itse mielelläsi kakat housuissa? Huom. Tämä on vertauskuva.

Sanotaan näin, että se on huono vertauskuva.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sinä et voisi liikkua, kun joku muukin voisi, samalla lääkityksellä ?
Oletko halvaantunut, eikä raajat toimi ?
Onko psyykkinen vointisi sellainen, ettet halua tehdä mitään, etkä mennä minnekään ?
Senkö takia olet jäänyt makaamaan, että mikään ei huvita, eikä kiinnosta ?
Koska tuo määrä lääkettä ei lamaa koko kehoa, ei estä raajoja liikkumasta.

Lue lisää

Voin psyykkisesti hyvin. Mutta lääke estää liikkumisen. En pysty edes kaupassa käymään. Ja voin saada tajuttomuuskohtauksen kaupassa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisit kuusitoista vuotta vain maannut, et olisi enää hengissä.
Anteeksi noin suora ilmaus, mutta kun se on totta. Johan siinä olisi verenkierto ja kaikki elintoiminnot pysähtynyt jatkuvasti maatessa.

Lue lisää

Siinä on välissä ollut vessassa käyntiä, joten liikunta rajoittuu siihen ja syömässä käymiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä on välissä ollut vessassa käyntiä, joten liikunta rajoittuu siihen ja syömässä käymiseen.

Mikä se on sitten, joka estää olemasta vähän enemmän jalkeilla ?
Se, että pystyy vessassa käymään, sekä nousemaan syömään, osoittaa sen, että jalat kuitenkin toimivat.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä se on sitten, joka estää olemasta vähän enemmän jalkeilla ?
Se, että pystyy vessassa käymään, sekä nousemaan syömään, osoittaa sen, että jalat kuitenkin toimivat.

Lue lisää

Täällä kirjoittelevat sellaiset jotka eivät ymmärrä näiden lääkkeiden haittavaikutuksista mitään. Tässä ketjussa 2025-02-20 12:54:40 kuvataan kohtalotoverin tapausta.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä kirjoittelevat sellaiset jotka eivät ymmärrä näiden lääkkeiden haittavaikutuksista mitään. Tässä ketjussa 2025-02-20 12:54:40 kuvataan kohtalotoverin tapausta.

Kyllä ymmärrän, hyvinkin. Itse käytin neuroleptejä parikymmentä vuotta.
Ne eivät kuitenkaan vaikuttaneet liikkumiseen mitenkään estävästi, ainoastaan pään saivat jatkuvaan aivosumuun ja sekavaksi.
Tiedän myös, kuinka helppoa niiden lääkkeiden kanssa on/olisi jäädä vain makaamaan, itsellänikin se oli joskus houkutteleva ajatus.
Yksi tuttuni tälläkin hetkellä pelkästään kyllä makaisi, jos voisi, mutta kun on asiat hoidettava joka tapauksessa, käytävä kaupassa, tehdä ne vähäisetkin kotityöt, hän käy tapaamassa kavereita, jne.
Hän pystyisi nukkumaan vuorokaudet ympäriinsä, mutta haluaa tehdä myös muutakin.
Ja hänelläkin jalat toimivat, kun hän vain niitä käyttää.
Makaamaan jääminen on enemmän psyykkistä, kun ei enää mikään huvita, ei näe mitään valoa tulevassa, ym.

Tässä ei auta muu kuin lopettaa vähitellen itse lääkkeet. Kävi mitennkävi.

Se on täysin totta, että jos jää kotiin voivottelemaan yksikseen omaa olotilaansa, niin varmasti ahdistaa ja puristaa.
Menemällä ihmisten pariin tulee todellakin ajateltua ja keskityttyä muuhun kuin omaan olotilaan.

Anonyymi kirjoitti:

Se on täysin totta, että jos jää kotiin voivottelemaan yksikseen omaa olotilaansa, niin varmasti ahdistaa ja puristaa.
Menemällä ihmisten pariin tulee todellakin ajateltua ja keskityttyä muuhun kuin omaan olotilaan.

Lue lisää

Mutta jos lääkkeet saavat aikaan tuollaista tuhoa kuin tuo geenitestistä kirjoittaja kuvasi, kuinka silloin on kykyä ja jaksavuutta lähteä mihinkään aktiviteettiin kodin ulkopuolelle vaikka haluakin olisi. Kaikki se energia mitä lääkkeet eivät ole vielä tuhonneet menee siihen että jaksaa pitää itsensä kasassa välttämättömien arjen touhujen keskellä.
Kun psykiatrinen hoitojärjestelmä saattaa lääkkeillään ihmiset tuollaiseen tilaan heistä suurin osa taitaa olla kotihoidon asiakkaita, varsinkin vanhemmat ihmiset tarvitsevat normaalissa arjessaan ulkopuolista apua. Ja veronmaksajat kustantavat tätä lääkäreiden tuottamaa tuhoa.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta jos lääkkeet saavat aikaan tuollaista tuhoa kuin tuo geenitestistä kirjoittaja kuvasi, kuinka silloin on kykyä ja jaksavuutta lähteä mihinkään aktiviteettiin kodin ulkopuolelle vaikka haluakin olisi. Kaikki se energia mitä lääkkeet eivät ole vielä tuhonneet menee siihen että jaksaa pitää itsensä kasassa välttämättömien arjen touhujen keskellä.
Kun psykiatrinen hoitojärjestelmä saattaa lääkkeillään ihmiset tuollaiseen tilaan heistä suurin osa taitaa olla kotihoidon asiakkaita, varsinkin vanhemmat ihmiset tarvitsevat normaalissa arjessaan ulkopuolista apua. Ja veronmaksajat kustantavat tätä lääkäreiden tuottamaa tuhoa.

Lue lisää

Tai sitten lääkkeillä lamaannutetut kolkuttelevat terveyskeskusten ovia joissa sairaanhoitajat portinvartijoina kysyvät muutaman kysymyksen ja käyvät lääkärin luona raportoimassa, sitten vain sanoo että ei ole mitään vakavaa, lähde kotiin. Monelle sanotaan jo aikaa tilatessa että ei tarvitse tulla tänne.
Tällaiseen uuteen ilmiöön olen törmännyt tuttujen kautta. Uusi luuta lakaisee hyvinvoinnin käytäviä.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta jos lääkkeet saavat aikaan tuollaista tuhoa kuin tuo geenitestistä kirjoittaja kuvasi, kuinka silloin on kykyä ja jaksavuutta lähteä mihinkään aktiviteettiin kodin ulkopuolelle vaikka haluakin olisi. Kaikki se energia mitä lääkkeet eivät ole vielä tuhonneet menee siihen että jaksaa pitää itsensä kasassa välttämättömien arjen touhujen keskellä.
Kun psykiatrinen hoitojärjestelmä saattaa lääkkeillään ihmiset tuollaiseen tilaan heistä suurin osa taitaa olla kotihoidon asiakkaita, varsinkin vanhemmat ihmiset tarvitsevat normaalissa arjessaan ulkopuolista apua. Ja veronmaksajat kustantavat tätä lääkäreiden tuottamaa tuhoa.

Lue lisää

Onhan sekin jo hyvä, jos tulee hoidettua arjen välttämättömät touhut. Silloin ei ole vielä täysin toimintakyvytön.
Sekin palkitsee mieltä jonkin verran, että saa edes jotain tehtyä.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta jos lääkkeet saavat aikaan tuollaista tuhoa kuin tuo geenitestistä kirjoittaja kuvasi, kuinka silloin on kykyä ja jaksavuutta lähteä mihinkään aktiviteettiin kodin ulkopuolelle vaikka haluakin olisi. Kaikki se energia mitä lääkkeet eivät ole vielä tuhonneet menee siihen että jaksaa pitää itsensä kasassa välttämättömien arjen touhujen keskellä.
Kun psykiatrinen hoitojärjestelmä saattaa lääkkeillään ihmiset tuollaiseen tilaan heistä suurin osa taitaa olla kotihoidon asiakkaita, varsinkin vanhemmat ihmiset tarvitsevat normaalissa arjessaan ulkopuolista apua. Ja veronmaksajat kustantavat tätä lääkäreiden tuottamaa tuhoa.

Lue lisää

Se mikä tällä foorumilla unohdetaan tahallaan on se että kotihoito on aina halvempaa, niin yhteiskunnalle, kuin yksilölle, mitä laitoshoito.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta jos lääkkeet saavat aikaan tuollaista tuhoa kuin tuo geenitestistä kirjoittaja kuvasi, kuinka silloin on kykyä ja jaksavuutta lähteä mihinkään aktiviteettiin kodin ulkopuolelle vaikka haluakin olisi. Kaikki se energia mitä lääkkeet eivät ole vielä tuhonneet menee siihen että jaksaa pitää itsensä kasassa välttämättömien arjen touhujen keskellä.
Kun psykiatrinen hoitojärjestelmä saattaa lääkkeillään ihmiset tuollaiseen tilaan heistä suurin osa taitaa olla kotihoidon asiakkaita, varsinkin vanhemmat ihmiset tarvitsevat normaalissa arjessaan ulkopuolista apua. Ja veronmaksajat kustantavat tätä lääkäreiden tuottamaa tuhoa.

Lue lisää

En ymmärrä sitä logiikkaa, että miksi lääkkeet pitäisi kieltää, koska ne hyödyttävät vain suurinta osaa lääkkeen tarvitsijoista.

Muutenkin mielikuvat ja argumentit, että umpimasentunut ihminen jaksaisi jotenkin iloita aktiivisesta elämästään, tai se että psykoosisairaan touhotus missä auto on kyllä käynnissä, mutta ketään ei ole ratissa, olisi jotenkin itseisarvo. On aika kaukaa haettu.

Anonyymi kirjoitti:

Tai sitten lääkkeillä lamaannutetut kolkuttelevat terveyskeskusten ovia joissa sairaanhoitajat portinvartijoina kysyvät muutaman kysymyksen ja käyvät lääkärin luona raportoimassa, sitten vain sanoo että ei ole mitään vakavaa, lähde kotiin. Monelle sanotaan jo aikaa tilatessa että ei tarvitse tulla tänne.
Tällaiseen uuteen ilmiöön olen törmännyt tuttujen kautta. Uusi luuta lakaisee hyvinvoinnin käytäviä.

Lue lisää

Sehän ei ole mikään uutinen, että pullamössö sukupolvelta on rahat ja sitä kautta palvelut loppu, vai tarkotatko, että ammattimaisilla mielensäpahoittajilla pitäs olla erikseen vielä joku ohituskaista, millä päästä näihin palveluihin?

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärrä sitä logiikkaa, että miksi lääkkeet pitäisi kieltää, koska ne hyödyttävät vain suurinta osaa lääkkeen tarvitsijoista.

Muutenkin mielikuvat ja argumentit, että umpimasentunut ihminen jaksaisi jotenkin iloita aktiivisesta elämästään, tai se että psykoosisairaan touhotus missä auto on kyllä käynnissä, mutta ketään ei ole ratissa, olisi jotenkin itseisarvo. On aika kaukaa haettu.

Lue lisää

Hyvin sanottu tuo " hyödyttävät vain suurinta osaa ".
Ei ole tullut itselle mieleen ilmaista asiaa noin.

Anonyymi kirjoitti:

Se mikä tällä foorumilla unohdetaan tahallaan on se että kotihoito on aina halvempaa, niin yhteiskunnalle, kuin yksilölle, mitä laitoshoito.

Moni ei taida tietääkään sitä että kotihoito on vain laitoshoidon jatkoa. Laitoksessa ihminen lääkitään sellaiseen kuntoon että ei pysty enää normaalisti hahmottamaan asioita. Yleensä väsymys on niin kova että ei jaksa/kykene hoitaa päivittäisiä askareitaan vaan tarvitsee kotona apua.
Apu on sitä että kotihoito käy valvomassa että määrätyt lääkkeet varmasti otetaan, eli ihminen pidetään lääketokkurassa kotihoidon toimesta. Ohjeet tulevat sairaalan osastolta kotihoitajille ja he raportoivat sairaalaan käynneistään.
Olen seurannut masennusdiagnoosilla ollutta läheistäni ja oppinut tämän kotihoidon taustalla olleen sairaalan ohjeistuksen.
Tällainen avohoidossa olevan ihmisen kontrollointi ja kotihoidon taholta pakottaminen syömään lääkkeitä oli mielestäni järkyttävää jota en ymmärtänyt.

Anonyymi kirjoitti:

Moni ei taida tietääkään sitä että kotihoito on vain laitoshoidon jatkoa. Laitoksessa ihminen lääkitään sellaiseen kuntoon että ei pysty enää normaalisti hahmottamaan asioita. Yleensä väsymys on niin kova että ei jaksa/kykene hoitaa päivittäisiä askareitaan vaan tarvitsee kotona apua.
Apu on sitä että kotihoito käy valvomassa että määrätyt lääkkeet varmasti otetaan, eli ihminen pidetään lääketokkurassa kotihoidon toimesta. Ohjeet tulevat sairaalan osastolta kotihoitajille ja he raportoivat sairaalaan käynneistään.
Olen seurannut masennusdiagnoosilla ollutta läheistäni ja oppinut tämän kotihoidon taustalla olleen sairaalan ohjeistuksen.
Tällainen avohoidossa olevan ihmisen kontrollointi ja kotihoidon taholta pakottaminen syömään lääkkeitä oli mielestäni järkyttävää jota en ymmärtänyt.

Lue lisää

Mitä olen itse nähnyt takavuosina kotiutuneita potilaita, heistä ei yksikään ole ollut kotihoidon asiakkaana. Itse ovat käyneet avohoidossa poliklinikalla.
Ja on heitä tullut aikanaan kahdenkymmenen vuoden aikana useampia tavattua.
Harvemmassa sellaiset ovat, joilla kotona käydään hoitamassa. Ehkä sitten, jos asuvat jossain tukiasunnossa tai tuetun asumisen yksikössä.

Anonyymi kirjoitti:

Moni ei taida tietääkään sitä että kotihoito on vain laitoshoidon jatkoa. Laitoksessa ihminen lääkitään sellaiseen kuntoon että ei pysty enää normaalisti hahmottamaan asioita. Yleensä väsymys on niin kova että ei jaksa/kykene hoitaa päivittäisiä askareitaan vaan tarvitsee kotona apua.
Apu on sitä että kotihoito käy valvomassa että määrätyt lääkkeet varmasti otetaan, eli ihminen pidetään lääketokkurassa kotihoidon toimesta. Ohjeet tulevat sairaalan osastolta kotihoitajille ja he raportoivat sairaalaan käynneistään.
Olen seurannut masennusdiagnoosilla ollutta läheistäni ja oppinut tämän kotihoidon taustalla olleen sairaalan ohjeistuksen.
Tällainen avohoidossa olevan ihmisen kontrollointi ja kotihoidon taholta pakottaminen syömään lääkkeitä oli mielestäni järkyttävää jota en ymmärtänyt.

Lue lisää

Nythän kyse oli siitä että moni ei tunnu tietävän mitä raha on?
Mistä sitä tulee, mihin sitä käytetään, ja miten sitä tehdään, tai hassutellaan.
Eikä kommenttisi tainnut hirveästi avata sitä konseptia. Ehkä jopa päinvastoin.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä olen itse nähnyt takavuosina kotiutuneita potilaita, heistä ei yksikään ole ollut kotihoidon asiakkaana. Itse ovat käyneet avohoidossa poliklinikalla.
Ja on heitä tullut aikanaan kahdenkymmenen vuoden aikana useampia tavattua.
Harvemmassa sellaiset ovat, joilla kotona käydään hoitamassa. Ehkä sitten, jos asuvat jossain tukiasunnossa tai tuetun asumisen yksikössä.

Lue lisää

Kotihoitoa käytetään yleensä niin päin, että ihminen joka tarvitsee apua, voi vielä sen avulla asua kotona, ennen kuin hän joutuu johonkin tehostetumpaan asumismuotoon.

Mutta koska pällimaailmassa niin moni asia menee takaperin, niin siellä aivan liian monesti pelikaani kerkiää lentää niin syvälle turviiniin, ennen kuin päästään hoitoon, että kotihoitoa käytetään tietyissä tapauksissa niin päin että opetellaan sitä kotona asumista laitosjakson jälkeen.

Kotihoitoa ei tietenkään saa jos sitä ei tarvitse, koska se ei tietenkään ole ilmaista.

Anonyymi kirjoitti:

Nythän kyse oli siitä että moni ei tunnu tietävän mitä raha on?
Mistä sitä tulee, mihin sitä käytetään, ja miten sitä tehdään, tai hassutellaan.
Eikä kommenttisi tainnut hirveästi avata sitä konseptia. Ehkä jopa päinvastoin.

Lue lisää

...moni ei tunnu tietävän mitä raha on....? Suhteessa mihin? Hoitojärjestelmästä täällä kai puhutaan. Ei tavallisen talliaisen joka ei ole suunnittelemassa ja päättämässä hoito-organisaatioiden toiminnoista tarvitse tietää mitä raha tarkoittaa tässä.

Kotihoito on yksi tärkeä lenkki hoitotyön ketjussa. Puhuminen sen ytimestä, palvelusta kotien suljettujen ovien sisäpuolella on olemassa olevaa toimintaa jonka kustannukset maksavat veronmaksajat.

Kaula ja niska ja aivot ovat jäykkänä. Niitä ei pysty hetkeksikään unohtamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kaula ja niska ja aivot ovat jäykkänä. Niitä ei pysty hetkeksikään unohtamaan.

Mitä fyssari sanoi niistä?

Anonyymi kirjoitti:

Se on täysin totta, että jos jää kotiin voivottelemaan yksikseen omaa olotilaansa, niin varmasti ahdistaa ja puristaa.
Menemällä ihmisten pariin tulee todellakin ajateltua ja keskityttyä muuhun kuin omaan olotilaan.

Lue lisää

Neuroleptit vaikuttavat aivojen siihen osaan, joka säätelee motoriikkaa. Neurolepteissä eivät kaikki pysty liikkumaan. Itse olen yksi heistä.,

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärrä sitä logiikkaa, että miksi lääkkeet pitäisi kieltää, koska ne hyödyttävät vain suurinta osaa lääkkeen tarvitsijoista.

Muutenkin mielikuvat ja argumentit, että umpimasentunut ihminen jaksaisi jotenkin iloita aktiivisesta elämästään, tai se että psykoosisairaan touhotus missä auto on kyllä käynnissä, mutta ketään ei ole ratissa, olisi jotenkin itseisarvo. On aika kaukaa haettu.

Lue lisää

Ei läääkkeitä pitäisi kieltää. Mutta jos ei halua käyttää loppuelämänsä lääkkeitä, lääkärit ovat velvollisia auttamaan irti lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä fyssari sanoi niistä?

En ole ollut fysioterapeutilla, eikä se mitään auttaisikaan, koska edellämainitut saa lääke aikaiseksi. Pitäisi lopettaa lääkitys.

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptit vaikuttavat aivojen siihen osaan, joka säätelee motoriikkaa. Neurolepteissä eivät kaikki pysty liikkumaan. Itse olen yksi heistä.,

Luojan kiitos ettei vahvat lääkkeet vaikuta siihen herkimpään hienomotoriikkaan joka lähtee aina ensimmäisenä.

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptit vaikuttavat aivojen siihen osaan, joka säätelee motoriikkaa. Neurolepteissä eivät kaikki pysty liikkumaan. Itse olen yksi heistä.,

Yli kahdenkymmenen vuoden aikana tuli nähtyä aika monia neuroleptejä käyttäviä ihmisiä/potilaita, sairaaloissa paljon, ja toki sairaalan ulkopuolella on tuttuja edelleenkin, jotka käyttävät.
Yhdenkään en ole nähnyt olevan neliraajahalvaantunut, etteikö olisi pystynyt liikkumaan lainkaan.
Oli toki heitä, jotka jäivät makaamaan omasta tahdostaan, pahan olon takia, mutta kun vointi parani, taas löytyi puhtia nousta myös sieltä sängyn pohjalta.
Psyykellä on aika iso vaikutus tuossa asiassa, mihin mieli loppujen lopuksi antaa periksi, mitä se tahtoo.

Anonyymi kirjoitti:

En ole ollut fysioterapeutilla, eikä se mitään auttaisikaan, koska edellämainitut saa lääke aikaiseksi. Pitäisi lopettaa lääkitys.

Jos ajatusmalli on se, että ei mikään mitään auttaisi, niin on vaikeaa lähteä toteuttamaan asioita, joista saattaisi olla apua.
Mistään ei voi tietää, ennen kuin yrittää.

Anonyymi kirjoitti:

Se on täysin totta, että jos jää kotiin voivottelemaan yksikseen omaa olotilaansa, niin varmasti ahdistaa ja puristaa.
Menemällä ihmisten pariin tulee todellakin ajateltua ja keskityttyä muuhun kuin omaan olotilaan.

Lue lisää

Yleislääkärillä käytyäni hän kirjoitti, että liikkumiseni on hidasta ja vaikeaa. Siinä syy, miksi lääkkeissä ei liikuta..

Anonyymi kirjoitti:

Yleislääkärillä käytyäni hän kirjoitti, että liikkumiseni on hidasta ja vaikeaa. Siinä syy, miksi lääkkeissä ei liikuta..

Onhan se liikkumista, vaikka olisikin hitaampi ja kankeampi.
Itselleni on tullut monihermosairaus ( ilmeisesti pitkäaikaisten lääkitysten seurausta ) ja se häiritsee liikkumista ja motoriikkaa, mutta silti liikun, vaikkakin hitaasti ja kankeasti.
Jos jäisin makaamaan lihakset tekisivät lopullisen tenän ja sitten en enää liikkuisi lainkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Yleislääkärillä käytyäni hän kirjoitti, että liikkumiseni on hidasta ja vaikeaa. Siinä syy, miksi lääkkeissä ei liikuta..

Ai että lääkäri ihan kielsi nopeat liikkeet?

Anonyymi kirjoitti:

Moni ei taida tietääkään sitä että kotihoito on vain laitoshoidon jatkoa. Laitoksessa ihminen lääkitään sellaiseen kuntoon että ei pysty enää normaalisti hahmottamaan asioita. Yleensä väsymys on niin kova että ei jaksa/kykene hoitaa päivittäisiä askareitaan vaan tarvitsee kotona apua.
Apu on sitä että kotihoito käy valvomassa että määrätyt lääkkeet varmasti otetaan, eli ihminen pidetään lääketokkurassa kotihoidon toimesta. Ohjeet tulevat sairaalan osastolta kotihoitajille ja he raportoivat sairaalaan käynneistään.
Olen seurannut masennusdiagnoosilla ollutta läheistäni ja oppinut tämän kotihoidon taustalla olleen sairaalan ohjeistuksen.
Tällainen avohoidossa olevan ihmisen kontrollointi ja kotihoidon taholta pakottaminen syömään lääkkeitä oli mielestäni järkyttävää jota en ymmärtänyt.

Lue lisää

Laitoksesta yleensä kotiutetaan siinä vaiheessa, kun katsotaan, että ihminen kykenee pärjäämään kotonaan.
Se on sitten eri asia, mitä se ihminen kotonaan tekee, vai tekeekö mitään. Sinne ei kukaan tule potkimaan perseelle ja määräämään liikkeelle, kuten laitoksessa usein tehdään.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä olen itse nähnyt takavuosina kotiutuneita potilaita, heistä ei yksikään ole ollut kotihoidon asiakkaana. Itse ovat käyneet avohoidossa poliklinikalla.
Ja on heitä tullut aikanaan kahdenkymmenen vuoden aikana useampia tavattua.
Harvemmassa sellaiset ovat, joilla kotona käydään hoitamassa. Ehkä sitten, jos asuvat jossain tukiasunnossa tai tuetun asumisen yksikössä.

Lue lisää

Voi olla, että on harvempaa kotona käynti. Mutta minun luona käydään injektoimassa kotona.

Anonyymi kirjoitti:

Ai että lääkäri ihan kielsi nopeat liikkeet?

Jos ei nopeaan pysty, niin kyllä hitaammillakin pärjää.
Se oma asenne......

Anonyymi kirjoitti:

Yli kahdenkymmenen vuoden aikana tuli nähtyä aika monia neuroleptejä käyttäviä ihmisiä/potilaita, sairaaloissa paljon, ja toki sairaalan ulkopuolella on tuttuja edelleenkin, jotka käyttävät.
Yhdenkään en ole nähnyt olevan neliraajahalvaantunut, etteikö olisi pystynyt liikkumaan lainkaan.
Oli toki heitä, jotka jäivät makaamaan omasta tahdostaan, pahan olon takia, mutta kun vointi parani, taas löytyi puhtia nousta myös sieltä sängyn pohjalta.
Psyykellä on aika iso vaikutus tuossa asiassa, mihin mieli loppujen lopuksi antaa periksi, mitä se tahtoo.

Lue lisää

Lääkkeissä en liiku! Piste.

Anonyymi kirjoitti:

Ai että lääkäri ihan kielsi nopeat liikkeet?

Lääkäri vain TOTESI, että liikkuminen on vaikeaa.

Anonyymi kirjoitti:

En ole ollut fysioterapeutilla, eikä se mitään auttaisikaan, koska edellämainitut saa lääke aikaiseksi. Pitäisi lopettaa lääkitys.

Eli edes fysioterapeutti ei ole todennut sinua liikuntakyvyttömäksi?

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeissä en liiku! Piste.

No jos et liiku, niin sitten et liiku. Kuka siihen mitään voi sanoa.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeissä en liiku! Piste.

Miksi sitten muut ihmiset liikkuu lääkkeistä? Kysymysmerkki?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten muut ihmiset liikkuu lääkkeistä? Kysymysmerkki?

Johtuisiko siitä, että he haluavat liikkua, eivätkä halua ainoastaan maata ?

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäri vain TOTESI, että liikkuminen on vaikeaa.

Niin, ja onko siinä jokin ongelma, että lääkäri totesi liikkumisen vaikeaksi ?

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ja onko siinä jokin ongelma, että lääkäri totesi liikkumisen vaikeaksi ?

Ei muuta kuin se, että täällä yritetään saada liikkumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei muuta kuin se, että täällä yritetään saada liikkumaan.

Vedotaan laiskuuteen ym.

Anonyymi kirjoitti:

Vedotaan laiskuuteen ym.

No onhan se nyt outoa jos kolme viikkoa sitten olit muuttamassa ulkomaille ja nyt on hienomotoriikka mennyt niin huonoon kuntoon, ettei foorumeille pysty kirjoittamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei muuta kuin se, että täällä yritetään saada liikkumaan.

Siis oletko jossain laitoksessa parhaillaan ?
Totta kai yrittävät saada liikkumaan, ei ihmistä ole tarkoitettu pelkästään makaamaan.
He yrittävät saada ihmisen aktiivisemmaksi, ei siinä muusta ole kyse, siinä patistamisessa.
Ei se ole ammattialisistakaan mukavaa, vaikka sairaalassa, jos potilas jää vain sänkyyn makaamaan.

Sama täällä, parempi on ollut olla, kun lopetin neuroleptit.
Keskityn tähän päivään, en pahemmin mieti mitä oli silloin, kun olin lääketokkurassa. Toki muistan millaista se oli, mutta en muistele mielelläni niitä aikoja.
Mennyt on mennyttä, ja kun lukee täällä erilaisia kommentteja, niin huomaa, että valitettavasti näyttää olevan ihmisiä, jotka ovat tavallaan jääneet vähän kuin " jumiin " siihen, mitä on ollut pahimmillaan.
Pääasiahan on, jos nykyään on parempi tilanne.
Muiden kokemuksia on ihan hyvä lukea, koska jokainen kokee kaiken omalla tavallaan. Ihmismieli on mielenkiintoinen, on se sitten oma, tai jonkun toisen.
Suhtautuminen ja asenne kaikkeen on hyvin yksilöllistä.

Anonyymi kirjoitti:

Sama täällä, parempi on ollut olla, kun lopetin neuroleptit.
Keskityn tähän päivään, en pahemmin mieti mitä oli silloin, kun olin lääketokkurassa. Toki muistan millaista se oli, mutta en muistele mielelläni niitä aikoja.
Mennyt on mennyttä, ja kun lukee täällä erilaisia kommentteja, niin huomaa, että valitettavasti näyttää olevan ihmisiä, jotka ovat tavallaan jääneet vähän kuin " jumiin " siihen, mitä on ollut pahimmillaan.
Pääasiahan on, jos nykyään on parempi tilanne.
Muiden kokemuksia on ihan hyvä lukea, koska jokainen kokee kaiken omalla tavallaan. Ihmismieli on mielenkiintoinen, on se sitten oma, tai jonkun toisen.
Suhtautuminen ja asenne kaikkeen on hyvin yksilöllistä.

Lue lisää

Jos jämähtää jumiin lääkkeiden "aikakauteen" eikä ne kokemukset lähde mielestä ja tunteista pois, pidän tällaista traumaattisena kokemuksena. Joku ulkopuolinen on tehnyt omalle keholle ja mielelle jotain sellaista jota ei ole voinut sillä hetkellä hallita eikä ymmärtää. (Tässä tapauksessa psykiatrinen hoitojärjestemä) Neuroleptit pahimmillaan ottavat vallan elimistössä ja aivoissa ja alkavat ohjailla kehoa ja mieltä muuttamalla sen toimintaa kuten täälläkin on moni kertonut.

Traumaattinen kokemus jättää aina jonkin jäljen kehoon ja mieleen ja sen poistamiseen tarvitaan yleensä ulkopuolista terapiaa jotta kokemuksen voi ulkoistaa itsensä ulkopuolelle, eikä se enää roiku kehossa häiritsemässä. Jatkuva traumaattisesta kokemuksesta puhuminen on yksi mielen keino yrittää irrottautua siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos jämähtää jumiin lääkkeiden "aikakauteen" eikä ne kokemukset lähde mielestä ja tunteista pois, pidän tällaista traumaattisena kokemuksena. Joku ulkopuolinen on tehnyt omalle keholle ja mielelle jotain sellaista jota ei ole voinut sillä hetkellä hallita eikä ymmärtää. (Tässä tapauksessa psykiatrinen hoitojärjestemä) Neuroleptit pahimmillaan ottavat vallan elimistössä ja aivoissa ja alkavat ohjailla kehoa ja mieltä muuttamalla sen toimintaa kuten täälläkin on moni kertonut.

Traumaattinen kokemus jättää aina jonkin jäljen kehoon ja mieleen ja sen poistamiseen tarvitaan yleensä ulkopuolista terapiaa jotta kokemuksen voi ulkoistaa itsensä ulkopuolelle, eikä se enää roiku kehossa häiritsemässä. Jatkuva traumaattisesta kokemuksesta puhuminen on yksi mielen keino yrittää irrottautua siitä.

Lue lisää

Tämä varmasti myös totta.
Jotkut ihmiset traumatisoituvat herkemmin, jotkut eivät välttämättä lainkaan.
Itse olen aina ajatellut, että sellaisten asioiden, joille en itse voi mitään, joihin en pysty vaikuttamaan, en päästä pilaamaan psyykkistä elämääni. Ehkä tuo on suojannut jollain tavalla minua traumatisoitumiselta.
Mutta ymmärrän täysin, että on monia, joille jää traumoja erilaisista asioista, valitettavasti.
Ehkä niitä voi terapian kautta yrittää päästä purkamaan.
Ja jokaisella on omat keinonsa omaan mahdollisimman hyvän olotilan saavuttamiseen, siihen ei voi toinen kamalasti alkaa ohjeita antamaan, koska olemme yksilöllisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos jämähtää jumiin lääkkeiden "aikakauteen" eikä ne kokemukset lähde mielestä ja tunteista pois, pidän tällaista traumaattisena kokemuksena. Joku ulkopuolinen on tehnyt omalle keholle ja mielelle jotain sellaista jota ei ole voinut sillä hetkellä hallita eikä ymmärtää. (Tässä tapauksessa psykiatrinen hoitojärjestemä) Neuroleptit pahimmillaan ottavat vallan elimistössä ja aivoissa ja alkavat ohjailla kehoa ja mieltä muuttamalla sen toimintaa kuten täälläkin on moni kertonut.

Traumaattinen kokemus jättää aina jonkin jäljen kehoon ja mieleen ja sen poistamiseen tarvitaan yleensä ulkopuolista terapiaa jotta kokemuksen voi ulkoistaa itsensä ulkopuolelle, eikä se enää roiku kehossa häiritsemässä. Jatkuva traumaattisesta kokemuksesta puhuminen on yksi mielen keino yrittää irrottautua siitä.

Lue lisää

Se on totta. Neuroleptien ja muiden psykiatrian lääkkeet voi jättää traumoja kehoon.

Anonyymi kirjoitti:

Se on totta. Neuroleptien ja muiden psykiatrian lääkkeet voi jättää traumoja kehoon.

https://www.researchgate.net/publication/288742893_Psychiatric_drugs_as_agents_of_trauma

Harmi kun en löydä tätä enää netistä kokonaisuudessaan, oli hyvä matsku psyykenlääkkeiden aiheuttamista traumatiloista. Kun pakkoliikkuu kauhun vallassa lääkkeiden seurauksena, ei pysty kunnolla ajattelemaan lääkkeissä kuin oma maailma olisi riistetty ja tilalle tuotu joku lääketurruuden maailma missä oma keho ja maailma tuntuu vieraalle ja pää utuiselta ja anhedoniselta ja tylsältä kun dopamiinia on salvattu, kun käy läpi kamalia vieroituksia jotka puhkaisee depersonalisaatiota fyysisten haittojen lisäksi, kun lääkäri ei usko, kun liikunta tai seksi tai mikään ei tuota enää samoja kokemuksia kehossa lääkkeiden jälkeen vaan keho tuntuu kuin eri puolelle olisi laitettu puudutusainetta genitaaleja myöten. Kun psykiatrin mielestä nämä on hyvää hoitoa ja tietää kuinka monet näistä kärsii ja oma elämä tuntuu menneen oikeasti pilalle aineiden myötä. Kun oikeasti ei enää tunne itseään ja kehoaan lääkkeiden seurauksena. Siinä ainakin mun ajatuksia psyykenlääkeharmin tuottamasta traumatilasta

Anonyymi kirjoitti:

https://www.researchgate.net/publication/288742893_Psychiatric_drugs_as_agents_of_trauma

Harmi kun en löydä tätä enää netistä kokonaisuudessaan, oli hyvä matsku psyykenlääkkeiden aiheuttamista traumatiloista. Kun pakkoliikkuu kauhun vallassa lääkkeiden seurauksena, ei pysty kunnolla ajattelemaan lääkkeissä kuin oma maailma olisi riistetty ja tilalle tuotu joku lääketurruuden maailma missä oma keho ja maailma tuntuu vieraalle ja pää utuiselta ja anhedoniselta ja tylsältä kun dopamiinia on salvattu, kun käy läpi kamalia vieroituksia jotka puhkaisee depersonalisaatiota fyysisten haittojen lisäksi, kun lääkäri ei usko, kun liikunta tai seksi tai mikään ei tuota enää samoja kokemuksia kehossa lääkkeiden jälkeen vaan keho tuntuu kuin eri puolelle olisi laitettu puudutusainetta genitaaleja myöten. Kun psykiatrin mielestä nämä on hyvää hoitoa ja tietää kuinka monet näistä kärsii ja oma elämä tuntuu menneen oikeasti pilalle aineiden myötä. Kun oikeasti ei enää tunne itseään ja kehoaan lääkkeiden seurauksena. Siinä ainakin mun ajatuksia psyykenlääkeharmin tuottamasta traumatilasta

Lue lisää

Psykiatrialla on sokea piste lääkkeiden tuottamille traumatiloille. Yksi osa traumaattisuutta on ymmärryksen puute hoitavalta taholta. Tuo tutkija on ymmärtänyt asian ja nimennyt lääkkeiden tuottaman stressin keholle ja trauma aspektin "drug stress trauma syndrome".

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrialla on sokea piste lääkkeiden tuottamille traumatiloille. Yksi osa traumaattisuutta on ymmärryksen puute hoitavalta taholta. Tuo tutkija on ymmärtänyt asian ja nimennyt lääkkeiden tuottaman stressin keholle ja trauma aspektin "drug stress trauma syndrome".

Lue lisää

Tajuatteko että psykiatria tällaisilla hoidoillaan tuottaa lisää potilaita toisten hoidettaviksi. Myös psykiatriseen hoitojärjestelmään jää pyörimään enenevässä määrin järjestelmän itse vaurioittamia ihmisiä.
Jonot kasvavat entisestään kun epätoivoiset ihmiset yrittävät saada apua oloonsa jonka alkuperää he eivät pysty tajuamaan. Eivät tajua sitä myöskään lääkärit jotka työntävät vain lisää samanlaisia lääkkeitä syötäväksi ja tietämättään aiheuttavat kansan keskuudessa valtavan määrän kroonikkoja joita he kutsuvat mielenterveys ongelmaiseksi.
Näitä mieleltään terveitä ihmisiä sitten järjestelmä omilla menetelmillään opettaa elämään potilaan roolissa. Aikamoista huijausta.

Anonyymi kirjoitti:

Tajuatteko että psykiatria tällaisilla hoidoillaan tuottaa lisää potilaita toisten hoidettaviksi. Myös psykiatriseen hoitojärjestelmään jää pyörimään enenevässä määrin järjestelmän itse vaurioittamia ihmisiä.
Jonot kasvavat entisestään kun epätoivoiset ihmiset yrittävät saada apua oloonsa jonka alkuperää he eivät pysty tajuamaan. Eivät tajua sitä myöskään lääkärit jotka työntävät vain lisää samanlaisia lääkkeitä syötäväksi ja tietämättään aiheuttavat kansan keskuudessa valtavan määrän kroonikkoja joita he kutsuvat mielenterveys ongelmaiseksi.
Näitä mieleltään terveitä ihmisiä sitten järjestelmä omilla menetelmillään opettaa elämään potilaan roolissa. Aikamoista huijausta.

Lue lisää

Huijaustahan psykiatria on suurimmaksi osaksi.

Ihminen masennuksen takia jää sairaslomalle mutta juuri lääkityksen aiheuttamien haittojen vuoksi ei pysty palaamaan enää työelämään, häntä on ehdottomasti hoidettu väärin jos lääkityksen jälkeen ilmenee kroonistumista. Kuinkahan moni on ollut edes psyykkisesti oikeasti sairas että olisi edes tarvinnut tällaista hoitoa.
Masennus sinänsä ei ole psyykkinen sairaus vaan olotila johonkin itseään kuormittavaan tilanteeseen.

Niin kauan kun elimistössä on näitä huumelääkkeitä lamaannuttamassa sitä, ei kunto kohene työkelpoiseksi. Lääkäri joka on saattanut ihmisen tällaiseen tilaan ei pysty enää parantamaan häntä.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen masennuksen takia jää sairaslomalle mutta juuri lääkityksen aiheuttamien haittojen vuoksi ei pysty palaamaan enää työelämään, häntä on ehdottomasti hoidettu väärin jos lääkityksen jälkeen ilmenee kroonistumista. Kuinkahan moni on ollut edes psyykkisesti oikeasti sairas että olisi edes tarvinnut tällaista hoitoa.
Masennus sinänsä ei ole psyykkinen sairaus vaan olotila johonkin itseään kuormittavaan tilanteeseen.

Niin kauan kun elimistössä on näitä huumelääkkeitä lamaannuttamassa sitä, ei kunto kohene työkelpoiseksi. Lääkäri joka on saattanut ihmisen tällaiseen tilaan ei pysty enää parantamaan häntä.

Lue lisää

Voi, heitä on olemassa aika suuri määrä, jotka eivät ole enää kyenneet palaamaan työelämään.
Ja tuo lääkekeskeinen hoitomuoto, mikä tuossa yhdessä kommentissa mainittiin, voi aiheuttaa työkyvyn menetyksen, usein valitettavasti lopullisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Voi, heitä on olemassa aika suuri määrä, jotka eivät ole enää kyenneet palaamaan työelämään.
Ja tuo lääkekeskeinen hoitomuoto, mikä tuossa yhdessä kommentissa mainittiin, voi aiheuttaa työkyvyn menetyksen, usein valitettavasti lopullisesti.

Lue lisää

Eikö tuo työkyvyttömäksi lääkitseminen ole jo suuri kansantaloudellinen tappio. Rahaa huudellaan lisää ja lisää näiden hoitamiseksi ja jonot sen kun vain kasvavat. Jos heidän lääkitys lopetettaisiin ajoissa, pääsisivät takaisin työelämään kustantamaan niiden hoitoa jotka kroonistetaan lopullisesti. Kuinkahan monelle syötetään lääkkeitä aivan turhaan, eivät he ole psyykkisesti sairaita eikä lääkkeiden syömisestä ole heille mitään hyötyä, päin vastoin.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö tuo työkyvyttömäksi lääkitseminen ole jo suuri kansantaloudellinen tappio. Rahaa huudellaan lisää ja lisää näiden hoitamiseksi ja jonot sen kun vain kasvavat. Jos heidän lääkitys lopetettaisiin ajoissa, pääsisivät takaisin työelämään kustantamaan niiden hoitoa jotka kroonistetaan lopullisesti. Kuinkahan monelle syötetään lääkkeitä aivan turhaan, eivät he ole psyykkisesti sairaita eikä lääkkeiden syömisestä ole heille mitään hyötyä, päin vastoin.

Lue lisää

Kyllä minä olin työkyvytön ilman lääkkeitä. Ja olen edelleen ja ei ole lääkitystä vieläkään. Harvat mielialalääkkeet poistaa synnynnäsiä luonteenpiirteitä ja tapoja oppia asioita. Itselläni ei lääkkeet auttaneet oppimisvaikeuksiin.

Kela ei maksa terapiaa sellaisille, jotka eivät ole työelämässä mukana. Siksi monille jää lääkkeet pysyvästi.,

Parannusta on, kun lääkkeitä ei määrätä pysyviksi tai pitkäaikaiseksi. Puhun omasta kokemuksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Parannusta on, kun lääkkeitä ei määrätä pysyviksi tai pitkäaikaiseksi. Puhun omasta kokemuksesta.

Muutamia vuosia sitten minulle vielä väitettiin, että lääkkeitä pitäisi käyttää koko loppuelämän ajan. En sanoisi sitä parannukseksi. Ihan samaa ollut jo vuosikymmeniä.

Lääkkeiden tuhoava vaikutus elimistöön ei näytä olevan avautunut kaikille.
Neurolepteissä ei onnistu henkisyyden harjoittaminen eikä ihminen pysty muuttumaan.
Koetapa muuttaa esim. alkoholista päihtynyttä ihmistä, et takuulla onnistu. Saman mekanismin aivoissa tekee huumelääkkeet.

Kyllä henkisyyttä voi harjoittaa, se helpottaa oloa ja tuo jaksavuutta siinä kamppailussa mitä elimistö koko ajan tekee kun keho pyrkii vastustamaan lääkkeen tekemiä muutoksia ja yrittää pitää tasapainoa yllä.

Huumelääkkeet vaikuttavat keskushermoston toimintaan ja muuttavat lamaannuttavasti henkistä kapasitettiä ja aivotoimintaa. Siksi ihminen voi muuttua vain sen jälkeen kun lääkkeitä ei enää ole elimistössä.

Lääkkeet estävät ajattelemasta normaalisti ja lääkitty ihminen laitetaan unen omaiseen tilaan josta ei pääse itse millään tavoin pois tahtomalla, ajattelemalla, liikkumalla, syömällä terveellisesti.

Saisin potkut jo ensimmäisenä päivänä. Kukaan ei ota töihin, jos ei pysty liikkumaan.

Neurolepteissä ei tehdä töitä. Se merkitsee eläkkeelle joutumista yleensä.

Anonyymi kirjoitti:

Saisin potkut jo ensimmäisenä päivänä. Kukaan ei ota töihin, jos ei pysty liikkumaan.

Sellainen, joka ei pysty liikkumaan, ei edes hakeudu töihin.
Eiköhän siinä vaiheessa oltaisi jo eläkkeellä.

Anonyymi kirjoitti:

Neurolepteissä ei tehdä töitä. Se merkitsee eläkkeelle joutumista yleensä.

Tunnen useampia ihmisiä, jotka käyvät töissä, vaikka käyttävät neuroleptejä.
Ainakin yksi saa lääkkeensä piikkinä, ja käy silti töissä ja hyvin on mennyt.

Anonyymi kirjoitti:

Neurolepteissä ei tehdä töitä. Se merkitsee eläkkeelle joutumista yleensä.

Mistä se työnantaja saisi tietää, että käytät neuroleptejä?

Kela se mahtaa olla sellanen laitos että he se tietää kuinka moni ihminen on kokenut ihmeparantumisen ja palannut työelämään lopetettuaan lääkkeet, ja kuinka moni on pamahtanut siitä psykoosiin ja osastolle.

Ja voitte uskoa että siellä on aikapaljon pätevämpiä ihmisiä sitä pähkäilemässä, mitä tältä foorumilt löytyy.

Anonyymi kirjoitti:

Kela se mahtaa olla sellanen laitos että he se tietää kuinka moni ihminen on kokenut ihmeparantumisen ja palannut työelämään lopetettuaan lääkkeet, ja kuinka moni on pamahtanut siitä psykoosiin ja osastolle.

Ja voitte uskoa että siellä on aikapaljon pätevämpiä ihmisiä sitä pähkäilemässä, mitä tältä foorumilt löytyy.

Lue lisää

Valitettavasti Kelalla ei ole sellaista tietoa että lääkkeiden lopetus on joidenkin elimistölle niin kova rasitus että vieroitusoireet muistuttavat psykoosia. Ainakin lääkäreitä on opetettu tulkitsemaan että vieroitusoireet tarkoittavat sairauden uudelleen puhkeamista ja lääkitystä täytyy jatkaa.
Eihän Kelalla ole asiantuntemusta puuttua tällaisiin asioihin. Se on vain laskukone joka maksaa lääkäreiden lähettämiä laskuja erilaisille hoitotahoille ja apteekeille ja pitää tilastoja tekemisistään.

Ihmeparantumisien takana, kun lääkkeet lopetetaan, on todennäköisesti valtava määrä ihmisiä jotka eivät koskaan ole olleetkaan mieleltään sairaita, vaan Kela on korvannut turhaan lääkkeitä ja tutkimuksia ja mahdollisia sairaalajaksoja joista ei ole ollut mitään hyötyä.
Kyllä Kela saa veronmaksajilta rahaa kustantaakseen lääke- ja sairaanhoitoja niille joita lääkitään ja hoidetaan toistuvasti eikä osata heitä auttaa pääsemään tästä kierteestä eroon.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti Kelalla ei ole sellaista tietoa että lääkkeiden lopetus on joidenkin elimistölle niin kova rasitus että vieroitusoireet muistuttavat psykoosia. Ainakin lääkäreitä on opetettu tulkitsemaan että vieroitusoireet tarkoittavat sairauden uudelleen puhkeamista ja lääkitystä täytyy jatkaa.
Eihän Kelalla ole asiantuntemusta puuttua tällaisiin asioihin. Se on vain laskukone joka maksaa lääkäreiden lähettämiä laskuja erilaisille hoitotahoille ja apteekeille ja pitää tilastoja tekemisistään.

Ihmeparantumisien takana, kun lääkkeet lopetetaan, on todennäköisesti valtava määrä ihmisiä jotka eivät koskaan ole olleetkaan mieleltään sairaita, vaan Kela on korvannut turhaan lääkkeitä ja tutkimuksia ja mahdollisia sairaalajaksoja joista ei ole ollut mitään hyötyä.
Kyllä Kela saa veronmaksajilta rahaa kustantaakseen lääke- ja sairaanhoitoja niille joita lääkitään ja hoidetaan toistuvasti eikä osata heitä auttaa pääsemään tästä kierteestä eroon.

Lue lisää

Sen mitä olen tuntenut psykoosipotilaita, jotka ovat lopettaneet lääkityksensä kuin seinään, niin kyllä useimmille heistä on tullut ihan oikea psykoosi jonkin ajan kuluttua lääkkeen lopetuksesta.
Pelkät vieroitusoireet eivät saa ihmistä niin " pihalle " kuin psykoosi saa.
Mitä enemmän on nähnyt psykoosissa olevia ihmisiä, sen kyllä osaa erottaa, kuka on psykoosissa ja kuka ei.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti Kelalla ei ole sellaista tietoa että lääkkeiden lopetus on joidenkin elimistölle niin kova rasitus että vieroitusoireet muistuttavat psykoosia. Ainakin lääkäreitä on opetettu tulkitsemaan että vieroitusoireet tarkoittavat sairauden uudelleen puhkeamista ja lääkitystä täytyy jatkaa.
Eihän Kelalla ole asiantuntemusta puuttua tällaisiin asioihin. Se on vain laskukone joka maksaa lääkäreiden lähettämiä laskuja erilaisille hoitotahoille ja apteekeille ja pitää tilastoja tekemisistään.

Ihmeparantumisien takana, kun lääkkeet lopetetaan, on todennäköisesti valtava määrä ihmisiä jotka eivät koskaan ole olleetkaan mieleltään sairaita, vaan Kela on korvannut turhaan lääkkeitä ja tutkimuksia ja mahdollisia sairaalajaksoja joista ei ole ollut mitään hyötyä.
Kyllä Kela saa veronmaksajilta rahaa kustantaakseen lääke- ja sairaanhoitoja niille joita lääkitään ja hoidetaan toistuvasti eikä osata heitä auttaa pääsemään tästä kierteestä eroon.

Lue lisää

Miksi kela olisi kiinnostunut pehmeastä datasta, jos heillä on kovaa dataa käytössä heidän tutkimuksiinsa?

Anonyymi kirjoitti:

Sen mitä olen tuntenut psykoosipotilaita, jotka ovat lopettaneet lääkityksensä kuin seinään, niin kyllä useimmille heistä on tullut ihan oikea psykoosi jonkin ajan kuluttua lääkkeen lopetuksesta.
Pelkät vieroitusoireet eivät saa ihmistä niin " pihalle " kuin psykoosi saa.
Mitä enemmän on nähnyt psykoosissa olevia ihmisiä, sen kyllä osaa erottaa, kuka on psykoosissa ja kuka ei.

Lue lisää

Tässä taas tyypillinen sairaanhoidon alan ihminen joka kertoo miten he käsittelevät ja ymmärtävät potilaitaan psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Olen kyllä tietoinen noista vääristä tulkinnoista ja tietämättömyydestä miten lääkkeet vaikuttavat potilaissa.

Lääkepsykoosi tulee lääkkeiden lopetuksen jälkeen varsinkin jos lopettaa liian nopeasti tai jopa seinään. Lääkepsykoosi ei ole oikea psykoosi vaan lääkkeiden aiheuttama "myrsky" kehossa joka voi saada elimistön ja aivot tosi sekaisin. Se ei siis ole ihmisen oma todellinen sairaus. Ihminen ei siis ole itse sairas. Voi kunpa tämä ymmärrettäisiin eikä runneltaisi ihmisiä lisää uusilla lääkkeillä.

Todella oikeasti psykoosipotilaita joita mm. skitsofreenikoiksi kutsutaan on koko Suomessa noin yksi prosentti väestöstä. (Vikipedia) En usko että tämän hoitajan hoidettavaksi on sattunut kovinkaan monta todellista oikeaa potilasta, vääriä diagnooseja varmaankin on tullut pilvin pimein, ne kun ovat aika yleisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä taas tyypillinen sairaanhoidon alan ihminen joka kertoo miten he käsittelevät ja ymmärtävät potilaitaan psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Olen kyllä tietoinen noista vääristä tulkinnoista ja tietämättömyydestä miten lääkkeet vaikuttavat potilaissa.

Lääkepsykoosi tulee lääkkeiden lopetuksen jälkeen varsinkin jos lopettaa liian nopeasti tai jopa seinään. Lääkepsykoosi ei ole oikea psykoosi vaan lääkkeiden aiheuttama "myrsky" kehossa joka voi saada elimistön ja aivot tosi sekaisin. Se ei siis ole ihmisen oma todellinen sairaus. Ihminen ei siis ole itse sairas. Voi kunpa tämä ymmärrettäisiin eikä runneltaisi ihmisiä lisää uusilla lääkkeillä.

Todella oikeasti psykoosipotilaita joita mm. skitsofreenikoiksi kutsutaan on koko Suomessa noin yksi prosentti väestöstä. (Vikipedia) En usko että tämän hoitajan hoidettavaksi on sattunut kovinkaan monta todellista oikeaa potilasta, vääriä diagnooseja varmaankin on tullut pilvin pimein, ne kun ovat aika yleisiä.

Lue lisää

Eipä minua kovin usein ole tyypilliseksi sairaanhoidon alan ihmiseksi väitetty.
Kun totta puhutaan, niin ihan olen itsekin potilaspuolella hyörinyt ja pyörinyt, takavuosina yli kaksikymmentä vuotta.
Kerron ihan kokemuksesta, kun on vuosien varrella tullut nähtyä psykoottisia ihmisiä, sekä sairaalan ulkopuolella, että myös sairaalaosastoilla. En pysty laskemaan, paljonko näitä ihmisiä on tullut nähtyä reilun kahdenkymmenen vuoden aikana.
Jos on kova halu inttää vastaan, niin siitä vaan parinkymmenen vuoden kierrokselle katsomaan, mitä kaikkea psykiatrian puolella voikaan nähdä. Tosin en sitä kaikille suosittele, se voi käydä aika rankaksi.
( Tavallaan mietin, miten voi sanoa lääkepsykoosi, jos on jo lopettanut lääkkeiden käytön siinä vaiheessa, kun se psykoosi tulee ? )

Anonyymi kirjoitti:

Eipä minua kovin usein ole tyypilliseksi sairaanhoidon alan ihmiseksi väitetty.
Kun totta puhutaan, niin ihan olen itsekin potilaspuolella hyörinyt ja pyörinyt, takavuosina yli kaksikymmentä vuotta.
Kerron ihan kokemuksesta, kun on vuosien varrella tullut nähtyä psykoottisia ihmisiä, sekä sairaalan ulkopuolella, että myös sairaalaosastoilla. En pysty laskemaan, paljonko näitä ihmisiä on tullut nähtyä reilun kahdenkymmenen vuoden aikana.
Jos on kova halu inttää vastaan, niin siitä vaan parinkymmenen vuoden kierrokselle katsomaan, mitä kaikkea psykiatrian puolella voikaan nähdä. Tosin en sitä kaikille suosittele, se voi käydä aika rankaksi.
( Tavallaan mietin, miten voi sanoa lääkepsykoosi, jos on jo lopettanut lääkkeiden käytön siinä vaiheessa, kun se psykoosi tulee ? )

Lue lisää

Noin kauan olet "opiskellut" mitä psykiatrinen sairaanhoito on! Sanoisin että olet asiantuntija siinä mitä hoito on käytännössä. Hoitohan on rutiinin omaista liukuhihnatyötä eli kaikkia potilaita käsitellään samalla tavalla, hoitokuviot ovat aika yksipuolisia, samanlaiset diagnoosit ja lääkettä, lääkettä ja taas lääkettä. Se miten paljon olet tavannut ihmisiä jotka olet nähnyt psykoottisina kertoo myös tästä.
Niin tällaiseksi ihmiset muutetaan kun he joutuvat psykiatrisen hoitojärjestelmän rattaisiin pyörimään vuosikymmeniksi. Sitten kun joku onnistuu irrottautua tästä kierteestä hän muuttuu takaisin tavalliseksi tallaajaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä minua kovin usein ole tyypilliseksi sairaanhoidon alan ihmiseksi väitetty.
Kun totta puhutaan, niin ihan olen itsekin potilaspuolella hyörinyt ja pyörinyt, takavuosina yli kaksikymmentä vuotta.
Kerron ihan kokemuksesta, kun on vuosien varrella tullut nähtyä psykoottisia ihmisiä, sekä sairaalan ulkopuolella, että myös sairaalaosastoilla. En pysty laskemaan, paljonko näitä ihmisiä on tullut nähtyä reilun kahdenkymmenen vuoden aikana.
Jos on kova halu inttää vastaan, niin siitä vaan parinkymmenen vuoden kierrokselle katsomaan, mitä kaikkea psykiatrian puolella voikaan nähdä. Tosin en sitä kaikille suosittele, se voi käydä aika rankaksi.
( Tavallaan mietin, miten voi sanoa lääkepsykoosi, jos on jo lopettanut lääkkeiden käytön siinä vaiheessa, kun se psykoosi tulee ? )

Lue lisää

Voimakkaaat vieroitusoireet saavat elimistön voimaan niin pahoin, jopa hengen vaaralliseen tilaan, että sitä kutsutaan lääkepsykoosiksi.
Vieroitusoireethan ovat sitä että elimistön täytyy taistella itsensä irti toimimaan taas normaalilla tavalla. Lääkkeethän ottavat elintoiminnot hallintaansa ja ohjailevat kehon toimintaa mielensä mukaan eikä ihminen voi vaikuttaa siihen. Voimakkaat vieroitusoireet voivat tulla vasta viikkojenkin jälkeen riippuen siitä miten nopeasti elimistö pystyy poistamaan lääkeainetta.
Lääkepsykoosin aikana tapahtuu paljon itsemurhia, mikä kertoo siitä ylivoimaisesta prässistä mitä ihminen voi joutua kestämään.
Niin, tällaista tämä psykiatrinen "hoito" on monen kohdalla.

Anonyymi kirjoitti:

Noin kauan olet "opiskellut" mitä psykiatrinen sairaanhoito on! Sanoisin että olet asiantuntija siinä mitä hoito on käytännössä. Hoitohan on rutiinin omaista liukuhihnatyötä eli kaikkia potilaita käsitellään samalla tavalla, hoitokuviot ovat aika yksipuolisia, samanlaiset diagnoosit ja lääkettä, lääkettä ja taas lääkettä. Se miten paljon olet tavannut ihmisiä jotka olet nähnyt psykoottisina kertoo myös tästä.
Niin tällaiseksi ihmiset muutetaan kun he joutuvat psykiatrisen hoitojärjestelmän rattaisiin pyörimään vuosikymmeniksi. Sitten kun joku onnistuu irrottautua tästä kierteestä hän muuttuu takaisin tavalliseksi tallaajaksi.

Lue lisää

Juju onkin siinä, kun kaikkia ei hoideta samalla tavalla, vaan yksilön tarpeen mukaan.
Myös se, onko potilas valmis ottamaan hoitoa vastaan, vai suhtautuuko hän jatkuvasti negatiivisesti hoitoonsa, vaikuttaa siihen, miten häntä hoidetaan.

Myös hoitopaikoissa on eroja, ammattilaisissa on eroja. Esim. sairaaloissa voi jopa eri osastoilla hoito olla erilaista. Olen kiinnittänyt aikoinaan huomiota, että joillain osastoilla henkilökunnalla oli tietyt tavat toimia, hoitajat ns. vetivät yhtä köyttä.
Kerran myös yhden suljetun osaston hoitaja tuli avo-osastolle lomatuuraajaksi, ja hän oli siellä työskennellessään kuin eri ihminen, käytös potilaita kohtaan oli aivan erilaista kuin suljetulla.

Avohoidossa taas henkilökemiat vaikuttaa myös.
Kerroin, että olen ollut sairaaloissa, niin olen myös kohdannut hyvinkin erilaisia hoitotapoja, hoitomuotoja. Toki myös hyvinkin erilaista henkilökuntaa.
Olin kyllä siinä kierteessä vuosikausia, kyllä. Eroon päässyt myöhemmin, mutta ei minusta silti ole enää täysin tavalliseksi tallaajaksi, kyllä se reilut parikymmentä vuotta jälkensä jättää, kehen tahansa. Sitä mieltä olen ainakin omalla kohdallani, että omalla asenteella on iso osa omassa toipumisessa ja pärjäämisessä.

Anonyymi kirjoitti:

Voimakkaaat vieroitusoireet saavat elimistön voimaan niin pahoin, jopa hengen vaaralliseen tilaan, että sitä kutsutaan lääkepsykoosiksi.
Vieroitusoireethan ovat sitä että elimistön täytyy taistella itsensä irti toimimaan taas normaalilla tavalla. Lääkkeethän ottavat elintoiminnot hallintaansa ja ohjailevat kehon toimintaa mielensä mukaan eikä ihminen voi vaikuttaa siihen. Voimakkaat vieroitusoireet voivat tulla vasta viikkojenkin jälkeen riippuen siitä miten nopeasti elimistö pystyy poistamaan lääkeainetta.
Lääkepsykoosin aikana tapahtuu paljon itsemurhia, mikä kertoo siitä ylivoimaisesta prässistä mitä ihminen voi joutua kestämään.
Niin, tällaista tämä psykiatrinen "hoito" on monen kohdalla.

Lue lisää

Jos elimistö voi pahoin, ei pää/aivot välttämättä mene psykoosiin.
Psykiatriassa kun puhutaan psykoosista, tarkoitetaan aivojen osuutta asiaan, ei elimistön.
Toki psykoosi voi tulla (suojaksi ) ihmiselle, kun tulee eteen jokin mahdoton ylipääsemätön tilanne, aivot voivat reagoida niin.
Se jos vieroitusoireissa tulee fyysisiä oireita, sähköiskuja, akatisiaa, tai mitä tahansa fyysistä, se ei ole psykoosia.

Anonyymi kirjoitti:

Jos elimistö voi pahoin, ei pää/aivot välttämättä mene psykoosiin.
Psykiatriassa kun puhutaan psykoosista, tarkoitetaan aivojen osuutta asiaan, ei elimistön.
Toki psykoosi voi tulla (suojaksi ) ihmiselle, kun tulee eteen jokin mahdoton ylipääsemätön tilanne, aivot voivat reagoida niin.
Se jos vieroitusoireissa tulee fyysisiä oireita, sähköiskuja, akatisiaa, tai mitä tahansa fyysistä, se ei ole psykoosia.

Lue lisää

Tässä tarkoitetaan kyllä nimenomaan neuroleptejä ja muita aivoihin ja keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Kyllä ne aiheuttavat voimakkaita fyysisiä haittoja ja myös aivoissa psykoosin kaltaisia muutoksia.
Otan esimerkin pitkäaikaisesta allkoholin käytöstä, monet ovat kertoneet että juominen on aiheuttanut alkoholipsykoosin. Neurolepteillä on samanlainen vaikutus aivoihin, kuten myös huumeilla.
Lääkepsykoosi ei ole mikään oikea todellinen psykoosi/sairaus vaan lääkkieden aiheuttama sekavuustila, kuten täällä on jo todettu.

Anonyymi kirjoitti:

Noin kauan olet "opiskellut" mitä psykiatrinen sairaanhoito on! Sanoisin että olet asiantuntija siinä mitä hoito on käytännössä. Hoitohan on rutiinin omaista liukuhihnatyötä eli kaikkia potilaita käsitellään samalla tavalla, hoitokuviot ovat aika yksipuolisia, samanlaiset diagnoosit ja lääkettä, lääkettä ja taas lääkettä. Se miten paljon olet tavannut ihmisiä jotka olet nähnyt psykoottisina kertoo myös tästä.
Niin tällaiseksi ihmiset muutetaan kun he joutuvat psykiatrisen hoitojärjestelmän rattaisiin pyörimään vuosikymmeniksi. Sitten kun joku onnistuu irrottautua tästä kierteestä hän muuttuu takaisin tavalliseksi tallaajaksi.

Lue lisää

Oletko koskaan miettinyt miksi sinulla on noinkin väristynyt mielikuva mielenterveydestä ja sen hoidosta?

Anonyymi kirjoitti:

Tässä tarkoitetaan kyllä nimenomaan neuroleptejä ja muita aivoihin ja keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Kyllä ne aiheuttavat voimakkaita fyysisiä haittoja ja myös aivoissa psykoosin kaltaisia muutoksia.
Otan esimerkin pitkäaikaisesta allkoholin käytöstä, monet ovat kertoneet että juominen on aiheuttanut alkoholipsykoosin. Neurolepteillä on samanlainen vaikutus aivoihin, kuten myös huumeilla.
Lääkepsykoosi ei ole mikään oikea todellinen psykoosi/sairaus vaan lääkkieden aiheuttama sekavuustila, kuten täällä on jo todettu.

Lue lisää

Söin useita lääkkeitä vajaat 15 vuotta, koko ajan myös kahta tai kolmea neuroleptiä samaan aikaan, plus muut lääkkeet päälle.
En kuitenkaan ollut koko ajan psykoosissa, aivosumua tosin oli, ja tunteet hukassa, yleisilmekin kertoi varmaan tuhdista lääkityksestä.
Ajoittain minulle tuli pahoja, oikeita psykooseja, huolimatta lääkkeistä, siis lääkkeet eivät pitäneet psykooseja poissa, mutta eivät ne myöskään pitäneet psykoosia yllä vuosikausia.
Eli se on totta, kuten tuossa edellisessäkin mainittiin, että " lääkepsykoosi " ei ole oikea todellinen psykoosi.
Omalla kohdallani kävi niin, vaikka jätin lääkkeet pois, ei psykooseja silloin vieroittautuessani tullut, eikä ole tullut sen jälkeenkään ollessani ilman lääkityksiä.

Anonyymi kirjoitti:

Söin useita lääkkeitä vajaat 15 vuotta, koko ajan myös kahta tai kolmea neuroleptiä samaan aikaan, plus muut lääkkeet päälle.
En kuitenkaan ollut koko ajan psykoosissa, aivosumua tosin oli, ja tunteet hukassa, yleisilmekin kertoi varmaan tuhdista lääkityksestä.
Ajoittain minulle tuli pahoja, oikeita psykooseja, huolimatta lääkkeistä, siis lääkkeet eivät pitäneet psykooseja poissa, mutta eivät ne myöskään pitäneet psykoosia yllä vuosikausia.
Eli se on totta, kuten tuossa edellisessäkin mainittiin, että " lääkepsykoosi " ei ole oikea todellinen psykoosi.
Omalla kohdallani kävi niin, vaikka jätin lääkkeet pois, ei psykooseja silloin vieroittautuessani tullut, eikä ole tullut sen jälkeenkään ollessani ilman lääkityksiä.

Lue lisää

Kun söit lääkkeitä tuli psykooseja, kun ei enää ollut lääkkeitä, psykoosit loppuivat.

Eivät lääkkeet aiheuta jatkuvaa psykoosia kuten ajattelet, eihän sellaista kukaan kestäisi, silloin elimistö ja aivot suojautuisi menemällä dementian kaltaiseen tilaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä tarkoitetaan kyllä nimenomaan neuroleptejä ja muita aivoihin ja keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Kyllä ne aiheuttavat voimakkaita fyysisiä haittoja ja myös aivoissa psykoosin kaltaisia muutoksia.
Otan esimerkin pitkäaikaisesta allkoholin käytöstä, monet ovat kertoneet että juominen on aiheuttanut alkoholipsykoosin. Neurolepteillä on samanlainen vaikutus aivoihin, kuten myös huumeilla.
Lääkepsykoosi ei ole mikään oikea todellinen psykoosi/sairaus vaan lääkkieden aiheuttama sekavuustila, kuten täällä on jo todettu.

Lue lisää

Toipuneena alkoholistina voin kertoa, että silloin kun luovuin alkoholista, rankasta ryyppäämisestä, ei minulle tullut vieroitusoireiden lisäksi alkoholipsykoosia. Aiemmin niitä oli tullut kyllä juomisenkin seurauksena.
Kun on ollut jonkin aikaa ilman alkoholia, ei tule enää alkoholipsykoosia, jos psykoosi tulee, se tulee sitten muista syistä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun söit lääkkeitä tuli psykooseja, kun ei enää ollut lääkkeitä, psykoosit loppuivat.

Eivät lääkkeet aiheuta jatkuvaa psykoosia kuten ajattelet, eihän sellaista kukaan kestäisi, silloin elimistö ja aivot suojautuisi menemällä dementian kaltaiseen tilaan.

Lue lisää

Unohdin mainita tuosta edellisestä, että alkoholilla oli kyllä osuutta niihin psykooseihin.
Lääkkeet ja viina kun ei sovi yhteen.
Psykoosit johtuivat selkeästi sekakäytöstä, koska kun ensin jäi viina pois, alkuun lääkitys vielä oli päällä. Aikaa meni, pystyin jättämään lääkkeetkin pois, eikä ole tullut psykooseja enää vuosiin.
Lääkkeitä käyttäessäni, vaikkakin olin ajoittain myös juomatta, olin jatkuvassa psykoosin kaltaisessa tilassa, joka ei ollut psykoosi, ne tulivat sitten aina vähän yllättäen.
Dementiasta puheen ollen, sellainen on hyvää vauhtia ollut kehittymässä nyt jo muutamia vuosia. Ei aivotkaan kaikkea kestä, vaikka ongelmien aiheuttajat olisivat jo jääneet taakse.

Anonyymi kirjoitti:

Unohdin mainita tuosta edellisestä, että alkoholilla oli kyllä osuutta niihin psykooseihin.
Lääkkeet ja viina kun ei sovi yhteen.
Psykoosit johtuivat selkeästi sekakäytöstä, koska kun ensin jäi viina pois, alkuun lääkitys vielä oli päällä. Aikaa meni, pystyin jättämään lääkkeetkin pois, eikä ole tullut psykooseja enää vuosiin.
Lääkkeitä käyttäessäni, vaikkakin olin ajoittain myös juomatta, olin jatkuvassa psykoosin kaltaisessa tilassa, joka ei ollut psykoosi, ne tulivat sitten aina vähän yllättäen.
Dementiasta puheen ollen, sellainen on hyvää vauhtia ollut kehittymässä nyt jo muutamia vuosia. Ei aivotkaan kaikkea kestä, vaikka ongelmien aiheuttajat olisivat jo jääneet taakse.

Lue lisää

Rupesiko lääkäri hoitamaan alkoholiongelmaa psykoosilääkkeillä?

Anonyymi kirjoitti:

Rupesiko lääkäri hoitamaan alkoholiongelmaa psykoosilääkkeillä?

No ei varmaan suoranaisesti, mutta tavallaan kai kuitenkin.
Alkoholi aiheutti psykooseja, ja mukaan tulivat psykoosilääkkeet, ja muitakin lääkkeitä.
Alkoi sekakäyttö, ja tilanne vain paheni, lääkityksiä lisäiltiin ja vaihdeltiin jatkuvasti. Lääkärit tiesivät alkoholiongelmastani alusta alkaen, siltikään lääkkeiden kanssa eivät säästelleet.
Kokemuksen takia olen sitä mieltä, että alkoholistin ollessa kyseessä, olisi oltava hyvin varovainen psyykelääkkeiden kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt miksi sinulla on noinkin väristynyt mielikuva mielenterveydestä ja sen hoidosta?

Kenellä mahtaa olla vääristynyt m i e l i k u v a mielenterveydestä ja sen hoidosta? Hoitotyössä oleva katselee mielenterveyden hoitoa hänelle opetettujen käytäntöjen ja teorioiden mukaan oman työpaikkansa seinien sisältä käsin. Mitä tapahtuu ulkopuolella oman työreviirin, se saattaa muuttua mielikuvaksi.

Kyllä potilaat ovat asiantuntijoita nimenomaan siinä miten heitä on hoidettu, kuljetettu erilaisissa hoitoprosesseissa, miten kohdeltu, miten lääkkeet ovat vaikuttaneet heihin, miten vointi on muuttunut hoidon ansioista ajan kanssa, kokeeko tulleensa terveemmäksi vai sairaammaksi jne.
Kun heidän hoitokäytännöistään tulee tuhansia kertomuksia ympäri maata - myös ammattilaisilta, asiantuntijoilta ja tutkijoilta - ja ne ovat kummasti yhteneväisiä ja samansuuntaisia kokemuksia, eivät nämä tuhannet hoitoputkessa kulkeneet voi olla väärässä. Kyllä he kertovat aitoja tapahtumia itsestään.

Jostain kummaan syystä tämä valtavan suuri joukko potilaita on joutunut hoitotahon kritiikin kohteeksi.
He ovat normaali järjellä varustettuja,
kykenevät ajattelemaan normaalisti,
kykenevät arvioimaan hoidon piirissä olevia asioita,
pystyvät näkemään hoitoprosenssinsa hyvät ja huonot puolet,

Heistä tehdään diagnooseja jolloin heidät nähdään sellaisina kuin diagnoosin mukaan heidän kuuluu olla ja heitä käsitellään diagnooseina.

Hoitotaho ei läheskään aina pysty tavoittamaan eikä kohtaamaan potilaan aitoa minuutta koska se on lääkkeillä muutettu ja tukahdutettu ja piilotettu.

Anonyymi kirjoitti:

Kenellä mahtaa olla vääristynyt m i e l i k u v a mielenterveydestä ja sen hoidosta? Hoitotyössä oleva katselee mielenterveyden hoitoa hänelle opetettujen käytäntöjen ja teorioiden mukaan oman työpaikkansa seinien sisältä käsin. Mitä tapahtuu ulkopuolella oman työreviirin, se saattaa muuttua mielikuvaksi.

Kyllä potilaat ovat asiantuntijoita nimenomaan siinä miten heitä on hoidettu, kuljetettu erilaisissa hoitoprosesseissa, miten kohdeltu, miten lääkkeet ovat vaikuttaneet heihin, miten vointi on muuttunut hoidon ansioista ajan kanssa, kokeeko tulleensa terveemmäksi vai sairaammaksi jne.
Kun heidän hoitokäytännöistään tulee tuhansia kertomuksia ympäri maata - myös ammattilaisilta, asiantuntijoilta ja tutkijoilta - ja ne ovat kummasti yhteneväisiä ja samansuuntaisia kokemuksia, eivät nämä tuhannet hoitoputkessa kulkeneet voi olla väärässä. Kyllä he kertovat aitoja tapahtumia itsestään.

Jostain kummaan syystä tämä valtavan suuri joukko potilaita on joutunut hoitotahon kritiikin kohteeksi.
He ovat normaali järjellä varustettuja,
kykenevät ajattelemaan normaalisti,
kykenevät arvioimaan hoidon piirissä olevia asioita,
pystyvät näkemään hoitoprosenssinsa hyvät ja huonot puolet,

Heistä tehdään diagnooseja jolloin heidät nähdään sellaisina kuin diagnoosin mukaan heidän kuuluu olla ja heitä käsitellään diagnooseina.

Hoitotaho ei läheskään aina pysty tavoittamaan eikä kohtaamaan potilaan aitoa minuutta koska se on lääkkeillä muutettu ja tukahdutettu ja piilotettu.

Lue lisää

Kaikki tuo aiheuttaa sitä stigmaa, josta niin kovasti puhutaan.
Sairas, potilas, on kuitenkin ihminen, ja ihmisenä häntä pitäisi myös kohdella, ei ainoastaan sairaana ihmisenä, jota katsotaan diagnoosin läpi.
Sekin on väärin, kun ihminen voi hyvinkin toipua, ja siltikään hän ei pääse siitä leimasta eroon, vallalla ilmeisesti käsitys " kerran sairas, aina sairas ".
Muitakin sairauksia on pilvin pimein, mutta psyykkisiä sairauksia pidetään jotenkin kauheina, pahoina, ihmisyyden pilaavana tautina. Sairaus se on siinä kuin mikä muu tahansa.
Kummallisinta on, että lääkäritkin joskus suorastaan halveksuvat psyykkisesti sairaita potilaitaan tai kuntoutujia, vaikka lääkärin ammattiin kuuluu hoitaa ihmisiä sairaudesta huolimatta, hoitaa tulisi, on mikä sairaus tahansa.

Edelleen tuntuu olevan vallalla ammattilaisten keskuudessa erilaiset hierarkiat, kuka on korkeammalla kuin toinen, onko ylilääkäri vai lääkäri, vai onko hoitaja, ja alakin lisäksi vaikuttaa. Psykiatrian puoli ja somaattinen puoli eivät tunnu myöskään hyväksyvän toinen toisiaan, jopa keskinäistä " kukkoilua " saattaa olla, toisen tontille ei tulla, eikä mennä.

Ei se kannata, sen voi yleensä tehdä vain kerran. Mutta psyykkisistä ongelmista voi yrittää selvitä useammankin kerran, jos ei yhdellä kerralla onnistu.