Jään odottamaan kuolemaa

Anonyymi-ap

En pääse irti neurolepteistä millään. Joten jään makaamaan kotiin, ja odottamaan kuolemaa.

22

236

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Yritä nyt jotain tekemistä keksiä.
      Kuoleman odottelu voi olla pitkäpiimäistä hommaa, ja alkaa myös henkisesti ottamaan voimille enemmän ja enemmän.
      Neuroleptienkin kanssa pystyy elämään, jos mitään halua siihen on.
      Yritä tehdä edes jotain, vaikka vähäistäkin, sen jälkeen tulee hyvä olo, että sainpas edes tuon tehtyä.

      • Anonyymi

        Kiitos rohkaisusta ja neuvoista. Neurolepteissä ei elämällä ole mitään merkitystä. Toimintakyky on mennyttä. Joten muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin kuoleman odotteleminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos rohkaisusta ja neuvoista. Neurolepteissä ei elämällä ole mitään merkitystä. Toimintakyky on mennyttä. Joten muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin kuoleman odotteleminen.

        Monet käyttävät neuroleptejä, ja heillä on silti elämä.
        Tunnen muutaman, jotka käyvät töissäkin, vaikka käyttävät.
        Elämän merkitys lähtee omasta ajattelusta, ei lääkityksen kautta.
        Itsekin kenties odottelen tavallani kuolemaa, vaikka en neuroleptejä enää käytäkään, mutta odotellessa vielä yritän tehdä asioita, joita jaksan ja joihin kykenen. Onhan sitä odotteluaikaa jotenkin käytettävä hyväkseen.
        Monesti olen kyllä miettinyt, onko järkeä enää yrittää, löisi vain " hanskat tiskiin " ja jäisi makaamaan, mutta en tunne sitä omalla kohdallani järkeväksi ratkaisuksi.
        En osaa ainoastaan maata, en laiskotella, vaikka osaan toki rentoutua ja ajoittain ihan vain olla, tekemättä kummempia.
        Elämä on välillä tylsää, välillä taas ei.


    • Anonyymi

      Miksi et lopeta niitä?

      • Anonyymi

        Olen yrittänyt lopettaa monta kertaa, mutta olen joutunut aina sairaalaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen yrittänyt lopettaa monta kertaa, mutta olen joutunut aina sairaalaan.

        No mitä tapahtuisi jos yrittäisit elää sairautesi vaatimien lääkkeiden kanssa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mitä tapahtuisi jos yrittäisit elää sairautesi vaatimien lääkkeiden kanssa?

        En ole sairas. Olen addiktoitunut lääkkeisiin. Sairaus jos elämäntapahtumia voi sairauksiksi sanoa, on ollut ohi jo kauan sitten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole sairas. Olen addiktoitunut lääkkeisiin. Sairaus jos elämäntapahtumia voi sairauksiksi sanoa, on ollut ohi jo kauan sitten.

        No miksi joudut sitten aina sairaalaan, kun lopetat lääkkeet ?
        Vieroitusoireet on eri juttu, ei niiden takia sairaalaan jouduta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No miksi joudut sitten aina sairaalaan, kun lopetat lääkkeet ?
        Vieroitusoireet on eri juttu, ei niiden takia sairaalaan jouduta.

        Vähennä hitaammin ja pienemmin pudotuksin. Surviving antidepressants.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No miksi joudut sitten aina sairaalaan, kun lopetat lääkkeet ?
        Vieroitusoireet on eri juttu, ei niiden takia sairaalaan jouduta.

        Kyllä vieroitusoireiden takia joutuu sairalaan, se on jopa aika yleistä. Lääkärit eivät osaa tunnistaa vieroitusoireita vaan heillä. on sellainen tieto että sairaus on pahentunut kun lääkkeitä vähennetään tai lopetetaan ja käsketään syömään vaan lääkkeitä.

        On myös tavallista että varsinkin pitkäaikaisesti lääkkeitä syöneet pakotetaan niitä syömään, tullaan jopa kotiin tarkistamaan että varmasti syö. Myös viedään pakolla sairaalaan poliisin saattelemana. Tämä on normaalia toimintaa psykiatrisessa sairaanhoidossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä vieroitusoireiden takia joutuu sairalaan, se on jopa aika yleistä. Lääkärit eivät osaa tunnistaa vieroitusoireita vaan heillä. on sellainen tieto että sairaus on pahentunut kun lääkkeitä vähennetään tai lopetetaan ja käsketään syömään vaan lääkkeitä.

        On myös tavallista että varsinkin pitkäaikaisesti lääkkeitä syöneet pakotetaan niitä syömään, tullaan jopa kotiin tarkistamaan että varmasti syö. Myös viedään pakolla sairaalaan poliisin saattelemana. Tämä on normaalia toimintaa psykiatrisessa sairaanhoidossa.

        Vieroitusoireet on kuitenkin hyvin helppo tunnistaa vieroitusoireiksi, ne ei ole sama asia kuin psykoosi, tai muu hatusta heittäminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä vieroitusoireiden takia joutuu sairalaan, se on jopa aika yleistä. Lääkärit eivät osaa tunnistaa vieroitusoireita vaan heillä. on sellainen tieto että sairaus on pahentunut kun lääkkeitä vähennetään tai lopetetaan ja käsketään syömään vaan lääkkeitä.

        On myös tavallista että varsinkin pitkäaikaisesti lääkkeitä syöneet pakotetaan niitä syömään, tullaan jopa kotiin tarkistamaan että varmasti syö. Myös viedään pakolla sairaalaan poliisin saattelemana. Tämä on normaalia toimintaa psykiatrisessa sairaanhoidossa.

        Söin lääkkeitä reilut 20 vuotta, ja kun lopetin, ei pakotettu jatkamaan, en joutunut sairaalaan, ei kukaan tullut hakemaan sairaalaan, vieroitusoireitakaan en huomannut, että mitään olisi ollut.
        Ei se kovin tavallista ole, vaikka väität, että olisi tavallista. Tunnen muitakin itseni lisäksi, jotka ovat lääkkeitään lopettaneet tai vähennelleet, eivätkä ole sairaalaan joutuneet.
        Tunnen toki muutaman, jotka lopettivat neuroleptiensä käytön ja joutuivat sairaalaan, koska aika pian lääkityksen lopetettuaan saivat psykoosin.
        Hyvin on henkilökohtaista, kuinka kellekin voi käydä, ei voi yleistää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä vieroitusoireiden takia joutuu sairalaan, se on jopa aika yleistä. Lääkärit eivät osaa tunnistaa vieroitusoireita vaan heillä. on sellainen tieto että sairaus on pahentunut kun lääkkeitä vähennetään tai lopetetaan ja käsketään syömään vaan lääkkeitä.

        On myös tavallista että varsinkin pitkäaikaisesti lääkkeitä syöneet pakotetaan niitä syömään, tullaan jopa kotiin tarkistamaan että varmasti syö. Myös viedään pakolla sairaalaan poliisin saattelemana. Tämä on normaalia toimintaa psykiatrisessa sairaanhoidossa.

        Eihän se mahdotonta ole, etteikö virheitäkin voisi tulla, mutta jos psykoosin keskeinen määritelmä on se, että ihminen ei itse tajua olevansa psykoosissa, ja samaan aikaan sitä toteamassa on useita hoitajia ja lääkäreitä, joilla kaikilla on kokemus useista kymmenistä, ellei jopa sadoista psykoosi tapauksista, niin mikä on se todennäköisyys että nämä kaksi asiaa menee päinvastoin?

        Ehkä vielä isompi kysymys on se, että sattuuko nämä arviointi virheet ihan randomisti, vai sattuuko ne aina niille sairaudentunnottomille potilaille? Koska siitäkin voi vetää omat johtopäätöksensä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Söin lääkkeitä reilut 20 vuotta, ja kun lopetin, ei pakotettu jatkamaan, en joutunut sairaalaan, ei kukaan tullut hakemaan sairaalaan, vieroitusoireitakaan en huomannut, että mitään olisi ollut.
        Ei se kovin tavallista ole, vaikka väität, että olisi tavallista. Tunnen muitakin itseni lisäksi, jotka ovat lääkkeitään lopettaneet tai vähennelleet, eivätkä ole sairaalaan joutuneet.
        Tunnen toki muutaman, jotka lopettivat neuroleptiensä käytön ja joutuivat sairaalaan, koska aika pian lääkityksen lopetettuaan saivat psykoosin.
        Hyvin on henkilökohtaista, kuinka kellekin voi käydä, ei voi yleistää.

        Se että 20 vuotta lääkkeitä syönyt pääsee niistä eroon noin helposti lääkäreiden taholta on olemassa oleva käytäntö monen kohdalla. Ajattelen että lääkkeiden vaikutus on jo ajat sitten vähentynyt tai loppunut kokonaan elimistössä eikä niiden lopetus enää vaikuttanut kehon toimintaan.

        Vieroitusoireethan tarkoittavat että kehon täytyy taistella itsensä takaisin normaaliin toimintaan, elämään ilman lääkkeiden tuomaa määräysvaltaa. Tämä on pitkä prosessi ja monelle on syntynyt fyysisiä vaurioitakin joita keho ei pysty enää korjaamaan.

        Toipumisprosessi neuroleptien haitoista ei käy kaikilta hyvin, vaan täytyy käydä jopa lääkepsykoosin kautta vieroitusoireita läpi ennen kuin tasapaino normaaliin saavutetaan. Tässä eivät valitettavasti lääkärit ymmärrä määräämiensä lääkkeidensä vaikutusta vaan väittävät että sairaus on tullut takaisin ja palauttavat ihmisen kehon takaisin entiseen olotilaansa.
        Kuinka olenkaan surullinen näiden puolesta joita pidetään keinotekoisesti lääkehuumeessa joiden elämällä ei ole enää muuta merkitystä kuin kuoleman vapauttavaa odotusta. Mutta psykiatrinen hoitojärjestelmä nyt vain on tällainen, valitettavasti.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Se että 20 vuotta lääkkeitä syönyt pääsee niistä eroon noin helposti lääkäreiden taholta on olemassa oleva käytäntö monen kohdalla. Ajattelen että lääkkeiden vaikutus on jo ajat sitten vähentynyt tai loppunut kokonaan elimistössä eikä niiden lopetus enää vaikuttanut kehon toimintaan.

        Vieroitusoireethan tarkoittavat että kehon täytyy taistella itsensä takaisin normaaliin toimintaan, elämään ilman lääkkeiden tuomaa määräysvaltaa. Tämä on pitkä prosessi ja monelle on syntynyt fyysisiä vaurioitakin joita keho ei pysty enää korjaamaan.

        Toipumisprosessi neuroleptien haitoista ei käy kaikilta hyvin, vaan täytyy käydä jopa lääkepsykoosin kautta vieroitusoireita läpi ennen kuin tasapaino normaaliin saavutetaan. Tässä eivät valitettavasti lääkärit ymmärrä määräämiensä lääkkeidensä vaikutusta vaan väittävät että sairaus on tullut takaisin ja palauttavat ihmisen kehon takaisin entiseen olotilaansa.
        Kuinka olenkaan surullinen näiden puolesta joita pidetään keinotekoisesti lääkehuumeessa joiden elämällä ei ole enää muuta merkitystä kuin kuoleman vapauttavaa odotusta. Mutta psykiatrinen hoitojärjestelmä nyt vain on tällainen, valitettavasti.

        Kerroin, ettei minulla ollut vieroitusoireita, kuten ei ollutkaan.
        Mutta monihermosairaus taisi tulla jäädäkseen vuosien lääkitysten seurauksena.
        Tosin sekin saattaa olla monen tekijän summa, ei välttämättä pelkästään lääkkeiden aiheuttamaa.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Se että 20 vuotta lääkkeitä syönyt pääsee niistä eroon noin helposti lääkäreiden taholta on olemassa oleva käytäntö monen kohdalla. Ajattelen että lääkkeiden vaikutus on jo ajat sitten vähentynyt tai loppunut kokonaan elimistössä eikä niiden lopetus enää vaikuttanut kehon toimintaan.

        Vieroitusoireethan tarkoittavat että kehon täytyy taistella itsensä takaisin normaaliin toimintaan, elämään ilman lääkkeiden tuomaa määräysvaltaa. Tämä on pitkä prosessi ja monelle on syntynyt fyysisiä vaurioitakin joita keho ei pysty enää korjaamaan.

        Toipumisprosessi neuroleptien haitoista ei käy kaikilta hyvin, vaan täytyy käydä jopa lääkepsykoosin kautta vieroitusoireita läpi ennen kuin tasapaino normaaliin saavutetaan. Tässä eivät valitettavasti lääkärit ymmärrä määräämiensä lääkkeidensä vaikutusta vaan väittävät että sairaus on tullut takaisin ja palauttavat ihmisen kehon takaisin entiseen olotilaansa.
        Kuinka olenkaan surullinen näiden puolesta joita pidetään keinotekoisesti lääkehuumeessa joiden elämällä ei ole enää muuta merkitystä kuin kuoleman vapauttavaa odotusta. Mutta psykiatrinen hoitojärjestelmä nyt vain on tällainen, valitettavasti.

        Pitkään lääkkeitä syöneillä ei lääkkieden vaikutus lopu mutta elimistö sopeutuu elämään niiden kanssa. Elimistö vain tarvitsee annoksensa päivittäin ja elämä kulkee normaalia rutiiniaan kymmeniä vuosia.Koska kysymyksessä on keskushermostoon vaikuttavat huumeiden kaltaiset aineet ne vaurioittavat hitaasti mutta varmasti myös elimistöä.

        En vain jaksa ymmärtää mitä ihmeen mielen sairautta tällainen ylimääräinen lääkeaine elimistössä voi parantaa tai auttaa kun samalla tuhoavat sitä.
        Monet heräävätkin tähän kysymykseen ja yrittävät lopettaa. toiset onnistuvat toiset eivät.


    • Anonyymi

      Kuolema parantaa kaikki sairaudet

      • Anonyymi

        Näin on.


    • Anonyymi

      Jää. Älä kirjoita enää tänne. V..aa tuollainen.
      Itsellä lääkkeiden kaa vikat 25v onkin ollut helppoa että voisi ampua aivot illalla kattoon.

      • Anonyymi

        Ei ole pakko lukea kaikkea.


    • UUSI

      Hei,

      Laitan tähän tiedoksi infoa eri auttamitahoista, joista voi saada apua ja tukea elämässä eteen tulevissa ongelma- ja kriisitilanteissa. Keskustelu ammattilaisen tai vertaisen kanssa voi helpottaa ja tuoda uusia näkökulmia.

      - Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/

      Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi MIELI Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

      Lisäksi ma-ke klo 15-19 ja to klo 15-21 on aikuisten kahdenkeskinen MIELI Kriisichat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa mielessä olevasta huolesta tai hankalasta elämäntilanteesta.

      Tukinetissä on llisäksi monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Ryhmiin osallistuminen voi myös lievittää yksinäisyyttä ja tuoda sisältöä päiviin.

      Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.

      Keskusteluapua kriisissä on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös:

      - MIELI Kriisipuhelin

      Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin MIELI Kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.


      Ystävällisin terveisin
      MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata

    • Anonyymi
      UUSI

      Aivot on ihmeellinen elin, jotka kyllä yleensä lopulta tasaantuu, mutta ei meistä monikaan jaksa odottaa sitä. Aivot on helppo sekoittaa kaikella paskalla, jota on tarjolla. Mutta ne paranee yleensä, aika auttaa asiassa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Anteeksi mies

      En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin
      Ikävä
      36
      5158
    2. Ripeyttä asiointiin

      Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee
      Hyrynsalmi
      34
      2334
    3. Mietin aina vain

      Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh
      Tunteet
      7
      1828
    4. Palstan henkisesti sairaat ja lihavat

      Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals
      Ikävä
      114
      1810
    5. Koska me nähdään

      Seuraavan kerran ja odotanko sitä?
      Ikävä
      82
      1522
    6. Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!

      Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi
      Tunteet
      140
      1412
    7. En tunne muita

      Kohtaan tätä samaa polttavaa halua vain sinua kohtaan. Ei vaan muut sytytä
      Ikävä
      64
      1136
    8. Saan kengurakkaan kotiin viikon päästä

      Mitä tapahtui? Martina hehkutti tätä stoorissaan reilu viikko sitten, mutta eipä aussimiestä Suomessa näkynyt, vaan tapa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      234
      1112
    9. Olen vähän

      Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I
      Ikävä
      10
      1034
    10. Ollaan kuin yö ja päivä

      Monessa asiassa… molemmat ollaan kuitenkin älykkäitä ja tiedämme, ettei kannata edetä tämän pidemmälle.
      Ikävä
      70
      1018
    Aihe