Tutustua skitsofreniikkoon

Ihmiseen voi aina tutustua, vaikka olisi joku sairauskin.
Ei toista voi tuntea, ennen kuin tutustuu.
Ja jos ei olekaan mukava henkilö, niin jättää kaveruuden siihen.
Skitsofreenikotkin ovat ihmisiä, heillä on vain sairaus, osa aivan mukavia ihmisiä.
Skitsofreniassa sairauskin voi olla aika vähäoireinen aikansa, ja taas jossain vaiheessa saattaa oireet voimistua. Sellaista aaltoilevaa olemista. Välillä voivat paremmin, välillä huonommin.

Ainahan tutustua voi! Mutta pidä hiukan etäisyyttä, älä sido itseäsi ja elämääsi skitsofreenikkoon!

Ei kannata.Voi käydä todella huonosti sinulle tai tutuillesi

Mielenterveysdiagnoosi ei välttämättä kerro ihmisestä juuri mitään edes skitsofrenian kohdalla, vaikka useimmat skitsofreniaa potevat ovat vähintään lääkinnällisen kuntoutuksen piirissä. Jotkut skitsofreniadiagnosoidut pärjäävät ilman lääkkeitäkin ja itsekin skitsofreniakuntoutujana olen miettinyt usein lääkityksen merkitystä ja tarpeellisuutta. Olen tullut kuitenkin siihen päätelmään, että en koe lääkityksestä niin merkittävää haittaa enkä halua riskeerata terveyttäni enää, joten käytän antipsykoottista lääkettä.

Ihmisiin kannattaa tustustua aina. Voiko ihmisestä edes tietää onko hän skitsofreenikko, ennen tutustumistaan, jos niikseen tulee?

Mielisairuadesta huolimatta siellä on runsaasti, sekä mielettömän hyviä ja myös älykkäitä tyyppejä.

Mutta sellaisen ohjeen antaisin, että toista ihmistä ei voi auttaa ellei itse ole kunnossa. Eli itsellä on kuitenkin pidettävä jotkut rajat. Sama tosin pätee tavalla tai toisella muihinkin ihmissuhteisiin, mutta skitsofreenikkojen kohdalla mopo saattaa lähteä helposti laukalle.