Tutustua skitsofreniikkoon

Ihmiseen voi aina tutustua, vaikka olisi joku sairauskin.
Ei toista voi tuntea, ennen kuin tutustuu.
Ja jos ei olekaan mukava henkilö, niin jättää kaveruuden siihen.
Skitsofreenikotkin ovat ihmisiä, heillä on vain sairaus, osa aivan mukavia ihmisiä.
Skitsofreniassa sairauskin voi olla aika vähäoireinen aikansa, ja taas jossain vaiheessa saattaa oireet voimistua. Sellaista aaltoilevaa olemista. Välillä voivat paremmin, välillä huonommin.

Ainahan tutustua voi! Mutta pidä hiukan etäisyyttä, älä sido itseäsi ja elämääsi skitsofreenikkoon!

Ei kannata.Voi käydä todella huonosti sinulle tai tutuillesi

Mielenterveysdiagnoosi ei välttämättä kerro ihmisestä juuri mitään edes skitsofrenian kohdalla, vaikka useimmat skitsofreniaa potevat ovat vähintään lääkinnällisen kuntoutuksen piirissä. Jotkut skitsofreniadiagnosoidut pärjäävät ilman lääkkeitäkin ja itsekin skitsofreniakuntoutujana olen miettinyt usein lääkityksen merkitystä ja tarpeellisuutta. Olen tullut kuitenkin siihen päätelmään, että en koe lääkityksestä niin merkittävää haittaa enkä halua riskeerata terveyttäni enää, joten käytän antipsykoottista lääkettä.

Ihmisiin kannattaa tustustua aina. Voiko ihmisestä edes tietää onko hän skitsofreenikko, ennen tutustumistaan, jos niikseen tulee?

Mielisairuadesta huolimatta siellä on runsaasti, sekä mielettömän hyviä ja myös älykkäitä tyyppejä.

Mutta sellaisen ohjeen antaisin, että toista ihmistä ei voi auttaa ellei itse ole kunnossa. Eli itsellä on kuitenkin pidettävä jotkut rajat. Sama tosin pätee tavalla tai toisella muihinkin ihmissuhteisiin, mutta skitsofreenikkojen kohdalla mopo saattaa lähteä helposti laukalle.

En ymmärrä aloituksen pointtia. Kannattaako ihmisiin ylipäätään ihmisiin tutustua? Itse miettisin diagnoosien sijasta, että millainen ihminen on kyseessä eli saako ihmissuhteesta mitään...

Kun luin tätä foorumia niin tuli mieleen, että taidan päästä aika paljon vähemmällä jos en tutustu.

Kenellä oikeasti on omassa elämässä joutilasta aikaa kuunnella valittamista, vain valittamisen ilosta, tai muiden syyttelyä omista ongelmista?

Riippuu ihan mitä tutustumisella haet. 🤔
Joillakin psykoosilääkitys voi tappaa kaiken sosiaalisen halun, jolloin yhteistyö tutustumiselle saattaa olla vähän hankalaa.

Mulla on ollut syntymästä asti skitsofrenia ja sairastuin aikuisiällä paniikki ja ahdistushäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon jatkuvan kiusaamisen takia ja voin kertoa minkälaista skitsofreniikoon kuten minuun on tutustua, minuun on hankala tutustua koska yleensä hakeudun omiin oloihini ja keskustelun aloittaminen on vaikeaa koska on hankala näyttää tunteita skitsofrenian tunteiden latistumisen vuoksi en esim pysty hymyilemaan ja tai puhumaan kunnolla toisille ihmisille se menee semmoiseksi muminaksi ja parisuhde markkinoilla myös pahempi koska en pysty näyttämään rakkauttani ja minkäänlaista tunteita naista kohtaan enkä pysty aloittamaan ja etenemään keskustelussa mihinkään saatan vain tuijottaa hiljaa ja katsoa ja sitten vastata jos jotakin sanotaan. Minulle on naiset monesti hymyilleet ja katsoneet minua ja yrittänyt myös iskeä mutta siitä ei tule mitään koska tunteet latistuneet enkä pysty avaamaan suutani kunnolla olen tosi hiljainen enkä reagoi naisille mitenkään vaikka haluaisin. Meihin skitsofreenikkoihin on todella vaikeaa tutustua esilm minulla ei ole yhtään ystävää sairauden takia olen vain saanut kiusaamista jatkuvasti. Olen ollut osastolla viimeksi 4 vuotta sitten psykoosin takia ja lähinnä ne oli harhaluuloja ja pelkotiloja kuten vainon ja murhaamisen uhriksi joutumisen kokemuksia ne olivat aivan hirveitä olivat todellisia olin myös oastolla väkivaltainen mutta ainoastaan esineitä kohtaan ja suullisesti mutten koskaan käy ihmisten päälle psykoosissa jonka skitsofrenia aiheutti lääkkeiden käytön puuteen takia. Todella haluaisin ystävän ja naisen parisuhteeseen mutta kaikilla on ennakko luuloja meitä skitsofrenikoita kohtaan. Minusta saa todella hyvän ystävän jos jaksaa nähdä vaivaa minuun ja minusta saa todella hyvän mies ystävän naiselle joka osaa rakastaa. Skitsofrenian takia olen sellainen ihminen joka uskoo Jumalaan koska skitsofrenikot lähes kaikki uskovat Jumalaan sairauen takia ja hyvä niin minulla on myös sellaisia kiinnostuksen kohteita mitä muilla ei ole. Olen yleensä omissa oloissani ja teen asioita yksin käyn myös salilla ja ulkoilemassa. Jospa tämä auttoi mutta yleensä sanon nöin skitsofreenikkoon on vaikeampi tutustua mutta kun sen on tehnyt siitä saa parhaan ystävän ja aviomiehen naiselle joka etsii suhdetta. Olen itse työkyvyttömyys eläkkeellä koska en sairauden takia pysty käymään töissä koska skitsofrenia vie työkyvyn minulla on myös oppisvaikeuksia mikä hankaloittaa tilannetta entisestään.

Edes puolisoni ei tiedä, että minulla on skitsofreniadiagnoosi. Minuun on tutustunut moni onneton täysin tietämättä, että olen mielisairas. Töissäkin keskustelemme kahvitauolla alentuvasti mielisairaista, jotka edustavat jotain syövän tai dementian kaltaista kuolettavaa sairautta, josta kukaan ei parane. Tiedämme, että se on geenitauti ja on paljon geenitutkimuksia, joiden mukaan tietyt geenit altistavat mielisairauksille ja muille sairauksille, ja että ne kulkevat samoissa suvuissa. Se on hirvittävä kohtalo, joka on meille korkeasti koulutetuille kognitiivisesti pärjääville erityisasiantuntijoille vieras ja mahdoton sairaus. Olisi hupaisaa, jos kaikki elämässäni tapaamani ihmiset saisivat tietää, että minulla on skitsofreniadiagnoosi. Suurin osa on siitä autuaan tietämättömiä, itse asiassa aivan kaikki joita elämässäni kohtaan. Hirvittävän moni on tutustunut minuun,.

Jos on "hearing voices" tai "Mad in Finland" tyyppisessä liikehdinnässä mukana, niin luultavasti on vaan tavallinen ihminen, jolla on yliluonnollisen tuntuisia kokemuksia. Aiemmin historiassa olisi voitu pitää arvostettuna tietäjänä/näkijänä. Nää ihmiset voivat olla hyvinkin kiinnostavia.

Jos syö kuuliaisesti lääkkeensä, ainakin jos on voimakas lääkitys, niin tuskin pystyy kovin syvälliseen keskusteluun. Sitten toinen juttu on, että lääkkeiden yhtäkkisestä lopettamisesta yleensä paukahtaa päälle kunnon psykoosi, kun aivot on yrittänyt toimia blokattuista dopamiinireseptoreista huolimatta lisäämällä dopamiinin tuotantoa. Ja sit ne reseptorit aukeaa ja dopamiiniaktiivisuus on tasoa huumepsykoosi. Eli jos on lääkityksiin turhautunut ja lopettelee niitä muuten kuin maltillisesti, niin voi tulla kriisejä.

Ja sit oma lukunsa on yksi psykoosioire. En tiedä liittyykö skitsofreniaan, mutta joillain psykoottisilla on hallusinaatioita yliluonnollisista olennoista, jotka käskee tappamaan itsensä tai tai jonkun muun. Jos ei oo kyse jälkimmäisestä hyvin harvinaisesta tapauksesta, että käskyharha vahingoittaa muita, niin tutustuisin ainakin kirjoittamalla. Koska oon suvaitsevainen tapaus.

Mutta aina sama kriittisyys kuin ketä tahansa muuta kohtaan, että onko tää hyvä ihminen vai ei. Että älä ainakaan anna skitsofeenikon erivapautta olla omanlainen, vaan arvioi hänen aikeita sua kohtaan ihan niin kuin muidenkin ihmisten.

Aloittaja kysyy, kannattaako tutustua. Mitähän se kannattaminen olisi? Pitäisikö tutustumisen kannattaa?

Itse olen elämäni varrella tutustunut ihmisiin, joita on tielleni osunut. En minä sairautta tai muuta sellaista katso. Ja kannattamista en ole ajatellut koskaan enkä tule ajattelemaan.

Lähisuvussa on yksi skitsofreenikko. Hän on enimmäkseen sairaalassa, omissa maailmoissaan. Tutustunut olen muiden puheista, millainen hän oli ennen sairastumistaan ja kuinka fiksu ja kaunis sairaanakin.

Uuteen ihmiseen on aina hyvä tutustua, jos/kun tilaisuus tulee.
Alussa ei todellakaan voi tietää, millainen toinen on, onko hänellä sairauksia, eikä mitään muutakaan voi tietää toisesta, ennen kuin tutustuu vähän paremmin.
Ei kai kukaan kysy ventovieraalta ensimmäiseksi " oletko sairas ? " tai " mikä sairaus sinulla mahtaa olla ? " .
Ajan myötähän se alkaa selviämään, millainen toinen on. Ja jos tuntuu, ettei halua olla yhteyksissä, niin sitten ei enää ole.
En minäkään ymmärrä, mitä tuo " kannattaako " tarkoittaa uuteen ihmiseen tutustumista ajatellen. Millä tavalla sen pitäisi kannattaa, odottaako siitä ehkä jotain hyötyä itselleen, vai mikä ajatus siinä on taustalla ?