Minulla on ollut elämässäni erittäin hyviä/potentiaaliseksi vaihtoehtoja, mutta olen päättänyt jutut käyttäytymällä välinpitämättömästi. En päästä oikeasti lähelle, sellaista josta pidän paljon, hullua vai mitä!
Vika on minussa
Anonyymi-ap
21474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Etkö voisi vaikkapa muuttaa käytöstäsi?
En pysty/halua
Tyydy huonoon naiseen sitten. Taidat olla epävarma.
Aloittaja on nainen. Sivusta.
Sellaista se elämä on. Toivottavasti vielä joskus löydät sellasen josta tykkäät todella ja vielä päästät lähelle.
Tuo on itsesabotointia, koska ei usko tietyn tasoisen ihmisen kuitenkaan pitävän hänestä, kun aikaa kuluu ja arki alkaa. Toisaalta voi itsekin olla sellainen, että kyllästyy herkästi. Tarvitsee vaihtelua.
Palstan tasohoureet ovat ätmien keksimään höpinää. Ihmismieli käyttäytyy miten käyttäytyy, usein historiansa vuoksi. Pelko omia ja mahdollisesti toisen suuria tunteita kohtaan, haluaa olla tilanteen "herra" ja tunteiden tullessa kuvioihin ei sitä enää olekaan. Kontrollin menettämisen pelko johtaa kontrollin menettämiseen...
Voisin kirjoittaa tästä manuaalin. Ja jos on epävarma suhteen tilasta, se lyö vaan bensaa liekkeihin ja toinen alkaa käyttäytymään epärationaalisesti ja huomionhakuisesti, tässä kohtaa tulee mukaan se epävarmuus mikä heijastuu kaikkeen tekemiseen.
Jos tunnistaa itsessään tietynlaisia haastavia käytösmalleja, voisiko niistä kertoa toiselle etukäteen ennen kuin ns kriisi on päällä. Jos pystyisi sanoa miten oma epävarmuus voi käytännössä ilmetä, osaisi toinenkin tulkita tilannetta sitten aikanaan oikein. Voisi etukäteen myös kertoa millaista käytöstä tai reagointia toiselta tilanteessa toivoisi, mikä omaa epävarmuutta silloin lievittäisi. Ja yhdessä voisivat miettiä mitkä olisivat ne molemmille toimivat ja turvalliset tavat toimia hankalissa tilanteissa niin että kukaan ei menisi rikki
Noinhan se pitäisi toimia, ei siinä tohinassa päästy niin syvälle asioiden juureen..
Esinbut toisena
Joskus voi ihminen kokea sisimmässään itsensä niin huonoksi että pelkää hyvän kumppaniehdokkaan lähtevän jos saisi tietää minkälainen on. Siinä ei välttämättä ole todellisesta huonoudesta oikeasti kyse vaan ennemminkin tunnetila tai toisten uskottelema tila jossa vaatii itseltään jotain mihin ei edes tarvi pystyä. Voi olla helpompi pitää kaikki lopulta loitolla kun he lähestyvät sisäistä haavaa vaikka todellisuudessa sen sisäisen haavan korjaaminen olisi se ratkaisu.
Tuo tunne on sukua huijarisyndroomalle.
Ymmärrän täysin ap:ta. Itseäni on suhteissa satutettu ja siksi en uskalla päästää lähelleni. Kyllä se joskus kertoo myös itsesuojelusta. Esim. eräs avomieheni käytti riidassa minua vastaan sellaista, mitä olin hänelle uskoutunut. Pilkkasi minua jostain tapahtumasta ja se teki tosi kipeää. Suhteet olleet karmallisia traumakemiasuhteita. Ihan hyvin voin olla yksin ja nauttia elämästäni. Pääasia, ettei kukaan satuta enää.
Valita ns helpompi tie, juuri niin. Aloittaja.
Minusta helpoin tie on se mikä tuntuu sisimmässä hyvältä ja oikealta. Oireiluun perustuvat valinnat tuottavat vain hetkellistä helppouden harhaa ja näennäistä hyvää.
Samaa mieltä. Jos tietää valmiiksi että tulee erimielisyyksiä, niin miksi mennä kiusaamaan itseään ja sitä toista suhteeseen? On sillä tavalla huono draamantaju, että ei halua enää ottaa turpaan tällaisissa asioissa.
Kaikki ihmissuhteet on varmasti tosi hankalia jos ei kestä mitään erimielisyyksiä. Parisuhteista on sillon varmasti viisasta pysyä kaukana, kun tietää että niissä pakosta tulee erimielisyyksiä eteen ja joutuisi erimielisyyksiä ja ihan riitojakin sitten selvitelläkin.
Lähinnä tarkoitin sellaista, jos tietää jo tapauksen.
Molemmilla on tietenkin vastuu omasta käytöksestä erimielisyyksien ja riidankin aikana. Ehkä kannattaa itsekseen ja vaikka yhdessäkin miettiä millaista olisi reilu riitely. Kuuluuko siihen toisen pilkkaaminen asioista jotka ei liity käsiteltävänä olevaan aiheeseen mitenkään? Onko pilkkaaminen ylipäätään ok? Jos jokin asia harmittaa, auttaako siinä toisen lyttääminen kaikilla käytössä olevilla aseilla, tuottaako toivottua tulosta? Miten ajattelee suhteen jatkuva sellaisen ylivalta-aseman hakemisen jälkeen?
Hassua että juuri rakkaudelliset tunteet toiselta saa tuntemaan huonoksi itsensä vaikka rakkaansa hyväksyy sellaisena kuin on vikoineen päivineen
Se tuntuu kummalliselta ja harmilliselta. Auttaako siihen jokin?