Tunteiden leikkaaminen ei ole mielenterveyshoitoa

Silloinkin tunteiden kanssa toimeentulemisen opettelu voisi olla ihan toimiva keino.

Anonyymi kirjoitti:

Silloinkin tunteiden kanssa toimeentulemisen opettelu voisi olla ihan toimiva keino.

Niin voisi olla, mutta ei ole, sillä moni ei vain opi, vaikka haluaisi.

Anonyymi kirjoitti:

Silloinkin tunteiden kanssa toimeentulemisen opettelu voisi olla ihan toimiva keino.

Niin, mikä ongelma se olisi jos ihminen pystyisi opettelemaan tulemaan toimeen tunteiden kanssa.

Valitettavasti on olemassa myös ihmisjoukko joka ei edes halua opetella. Mielenterveyshoito on pullollaan vaikka minkälaisia ryhmämuotoisia hoitoja ja tunnesäätelyn ryhmiä. (ihan voi vapaasti käydä kysymässä omahoitajalta jos ei usko niiden olemassaoloon.)

On ihmisiä jotka eivät halua mennä näihin. Röyhkeimmät jopa valittavat ja väittävät ettei tällaisia hoitoja ole, mutta se kertoo enemmän heistä itsestään, ja siitä että miksi ovat joutuneet syömään lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, mikä ongelma se olisi jos ihminen pystyisi opettelemaan tulemaan toimeen tunteiden kanssa.

Valitettavasti on olemassa myös ihmisjoukko joka ei edes halua opetella. Mielenterveyshoito on pullollaan vaikka minkälaisia ryhmämuotoisia hoitoja ja tunnesäätelyn ryhmiä. (ihan voi vapaasti käydä kysymässä omahoitajalta jos ei usko niiden olemassaoloon.)

On ihmisiä jotka eivät halua mennä näihin. Röyhkeimmät jopa valittavat ja väittävät ettei tällaisia hoitoja ole, mutta se kertoo enemmän heistä itsestään, ja siitä että miksi ovat joutuneet syömään lääkkeitä.

Lue lisää

Ihmisen henkinen hyvinvointi on aika paljon kiinni tunteista ja tunnetaidoista, tunteiden käsittelystä, sen osaamisesta tai opettelusta.
Esim. täynnä vihaa, pettymystä, ahdistusta, oleva ihminen purkaa pahaa oloaan itsensä ulkopuolelle, vaikkapa muihin ihmisiin, johtuen siitä, että hänellä ei ole taitoa käsitellä tunteitaan.
Tunnetaidot ovat tärkeitä, ja valitettavasti tämä nykyaika laitteineen on vähentänyt ihmisten keskinäistä kanssakäymistä kasvokkain, joka sekin lisää ihmisten pahoinvointia, eikä auta oppimaan toimeen tulemista itsensä ja tunteidensa kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, mikä ongelma se olisi jos ihminen pystyisi opettelemaan tulemaan toimeen tunteiden kanssa.

Valitettavasti on olemassa myös ihmisjoukko joka ei edes halua opetella. Mielenterveyshoito on pullollaan vaikka minkälaisia ryhmämuotoisia hoitoja ja tunnesäätelyn ryhmiä. (ihan voi vapaasti käydä kysymässä omahoitajalta jos ei usko niiden olemassaoloon.)

On ihmisiä jotka eivät halua mennä näihin. Röyhkeimmät jopa valittavat ja väittävät ettei tällaisia hoitoja ole, mutta se kertoo enemmän heistä itsestään, ja siitä että miksi ovat joutuneet syömään lääkkeitä.

Lue lisää

"Valitettavasti on olemassa myös ihmisjoukko joka ei edes halua opetella."
Valitettavasti psykiatrian huttu voi vaikeuttaa itseymmärrystä jos vikoja haetaan viallisista aivoista ja aivokemioista ja vääristyneestä narratiivista ja viedään hommat sivuraiteille sedaation, itseymmärryksen siirtymisessä psykiatrian narratiiviin.

Käyttäkää oireitanne kompassina. Ne voi auttaa löytämään paremman olon ja tekemään muutoksia.

Anonyymi kirjoitti:

"Valitettavasti on olemassa myös ihmisjoukko joka ei edes halua opetella."
Valitettavasti psykiatrian huttu voi vaikeuttaa itseymmärrystä jos vikoja haetaan viallisista aivoista ja aivokemioista ja vääristyneestä narratiivista ja viedään hommat sivuraiteille sedaation, itseymmärryksen siirtymisessä psykiatrian narratiiviin.

Käyttäkää oireitanne kompassina. Ne voi auttaa löytämään paremman olon ja tekemään muutoksia.

Lue lisää

Et ole tainnu hirveesti vapaaehtosesti mennä mihinkään tunnesäätely ryhmiin, jos kuvittelet, että sinne pääsyvaatumuksena olis jotkut lääkkeet?

Anonyymi kirjoitti:

Et ole tainnu hirveesti vapaaehtosesti mennä mihinkään tunnesäätely ryhmiin, jos kuvittelet, että sinne pääsyvaatumuksena olis jotkut lääkkeet?

Huvittavaa tuo sinun potilaiden syyllistäminen jostain ryhmätoimintaan menemättömyydestä ja rakennat oletuksen ikäänkuin joku ryhmä auttaisi jossain tunteiden käsittelyssä erityisesti.. Perustuu mihin?

Anonyymi kirjoitti:

Huvittavaa tuo sinun potilaiden syyllistäminen jostain ryhmätoimintaan menemättömyydestä ja rakennat oletuksen ikäänkuin joku ryhmä auttaisi jossain tunteiden käsittelyssä erityisesti.. Perustuu mihin?

Lue lisää

Osa hyötyy ryhmistä, osa ei.
Kaikkeahan kannattaa kuitenkin kokeilla, kun ei voi etukäteen tietää, josko olisikin apua.
Sosiaalisessa kanssakäymisessäkin ihmisellä toimii koko ajan tunteet. Hän havainnoi, ottaa kuulemansa vastaan, jne.
Jos toiseen ihmiseen vaikka hermostuu, tai hänelle suuttuu, on siinäkin omat tunteet mukana. Sama myös hyvissä asioissa, jonkun ihmisen seurassa on mukavaa, hänellä voi olla kivat jutut, jne., silloinkin mennään myös tunnetasolla.
Yleensä lähes kaikki, mitä kuulee, näkee, lukee, herättää ihmisessä jonkinlaisen tunteen.

Anonyymi kirjoitti:

Huvittavaa tuo sinun potilaiden syyllistäminen jostain ryhmätoimintaan menemättömyydestä ja rakennat oletuksen ikäänkuin joku ryhmä auttaisi jossain tunteiden käsittelyssä erityisesti.. Perustuu mihin?

Lue lisää

Aivan varmasti on ihmisiä jotka yrittävät kaikkensa, oli sitten kyse ryhmistä tai ei ja he epäonnistuvat silti.

Ja sitten on niitä jotka mussuttaa vaikka eivät edes yritä mitään.

Olisin vielä hyvyin hyvin otettu, jos tämä mussuttaminen johtuisi vain meikäläisen syyllistämisestä, mutta ihan niin suurta vaikutusta ei minulla taida olla.

Anonyymi kirjoitti:

Silloinkin tunteiden kanssa toimeentulemisen opettelu voisi olla ihan toimiva keino.

Jos ihmisellä on paha ahdistus häiriö ja siihen vielä paniikki kohtaukset niin lääke on tarpeen silloin, ja tuosta seksistä on aina kovat jutut näillä ei tokikaan kaikilla mene seksihalut lääkkeestä , mutta joiltakin kyllä, ykåleensä se tulee takaisin kun keho alkaa tervehtyä .
Täällä huudetaan aina persu synnistä ja samalla pelätään että seksihalut menevät , sairaus sairaus sinänsä vie seksihalut aika monelta jos on oikein masennuksissa. Niin että aika mustavalkoista jaarittelua asioista. Ei Googlea lukemalla tulla lääkäriksi

Anonyymi kirjoitti:

Aivan varmasti on ihmisiä jotka yrittävät kaikkensa, oli sitten kyse ryhmistä tai ei ja he epäonnistuvat silti.

Ja sitten on niitä jotka mussuttaa vaikka eivät edes yritä mitään.

Olisin vielä hyvyin hyvin otettu, jos tämä mussuttaminen johtuisi vain meikäläisen syyllistämisestä, mutta ihan niin suurta vaikutusta ei minulla taida olla.

Lue lisää

Miksi asiat on käännettävä niin päin, että joku olisi syyllistämässä juuri sinua ?
Olen itse kärsinyt pahoistakin mt-ongelmista, ja tunnen ihmisiä, joilla on näitä ongelmia, sekä ongelmia itsetunnon kanssa. Tullut huomattua sekä omalla kohdalla aikanaan, että myös näiden tuttujen keskuudessa, että turhan herkästi syyllistetään itseä sillä tavalla, että kaikki muut olisivat syyllistämässä juuri minua/sinua.
Vika ei ole aina itsessä, vaikka siltä saattaa tuntuakin. Tosin muitakaan ei tule syyttää omista mielen ongelmista.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ihmisellä on paha ahdistus häiriö ja siihen vielä paniikki kohtaukset niin lääke on tarpeen silloin, ja tuosta seksistä on aina kovat jutut näillä ei tokikaan kaikilla mene seksihalut lääkkeestä , mutta joiltakin kyllä, ykåleensä se tulee takaisin kun keho alkaa tervehtyä .
Täällä huudetaan aina persu synnistä ja samalla pelätään että seksihalut menevät , sairaus sairaus sinänsä vie seksihalut aika monelta jos on oikein masennuksissa. Niin että aika mustavalkoista jaarittelua asioista. Ei Googlea lukemalla tulla lääkäriksi

Lue lisää

PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu. 
Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta. 
Neurologi - - on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa. 
Lopettamisen jälkeisten haittojen yleisyydestä ei ole tilastoja, mutta yksittäisiä tutkimuksia on tehty. Koska ongelmat osuvat intiimille elämänalueelle, niistä ei välttämättä kehdata kertoa terveydenhuollossa tai ilmoiteta esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksista tietoa keräävälle ja samalla henkilötietojen ilmoittamista vaativalle Fimealle. Hoitoon hakeutumista voivat vaikeuttaa myös huonot kokemukset aiemmista hoitokontakteista. Potilaat pelkäävät, että että ongelmia vähätellään ja niiden sanotaan johtuvan masennuksesta.

https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/

Anonyymi kirjoitti:

Niin, mikä ongelma se olisi jos ihminen pystyisi opettelemaan tulemaan toimeen tunteiden kanssa.

Valitettavasti on olemassa myös ihmisjoukko joka ei edes halua opetella. Mielenterveyshoito on pullollaan vaikka minkälaisia ryhmämuotoisia hoitoja ja tunnesäätelyn ryhmiä. (ihan voi vapaasti käydä kysymässä omahoitajalta jos ei usko niiden olemassaoloon.)

On ihmisiä jotka eivät halua mennä näihin. Röyhkeimmät jopa valittavat ja väittävät ettei tällaisia hoitoja ole, mutta se kertoo enemmän heistä itsestään, ja siitä että miksi ovat joutuneet syömään lääkkeitä.

Lue lisää

Yleensä lääkäri näkee kenelle potilaalle eri muoråtoiset hoidot sopivat. Mutta potilas joka ei hyväksy diagnoosiaan ei ole edes autettavissa. Vaikka kävisi läpi kaikki hoitomuodot. Sillä on lähdettävä aina siitä että myöntää olevansa sairas, ja silloin kun hyväksyy asian on hoitokin helpompaa.

Anonyymi kirjoitti:

Et ole tainnu hirveesti vapaaehtosesti mennä mihinkään tunnesäätely ryhmiin, jos kuvittelet, että sinne pääsyvaatumuksena olis jotkut lääkkeet?

Se että saa jotain hoitoa vaatii sen että ihminen tunnistaa oman tilanteensa , ja on avoin uudelle hoitomuodolla eikä huutele että ” en ole hullu” sillä nämä huutelijat eivät halua tunnustaa sairauttaan ja käyttävät sana hullu aina vaan. Se on heille kova paikka jotenkin, silloin ei mikään hoito muoto auta jos ei ole luottamusta hoitajan ja potilaan välillä . Niin että nämä jatkavat netissä valittamista iten hoito teki heistä sairaan .
Sairaus tarvitsi hoitoa on se mikä on kaikkien nähtävissä

Anonyymi kirjoitti:

Yleensä lääkäri näkee kenelle potilaalle eri muoråtoiset hoidot sopivat. Mutta potilas joka ei hyväksy diagnoosiaan ei ole edes autettavissa. Vaikka kävisi läpi kaikki hoitomuodot. Sillä on lähdettävä aina siitä että myöntää olevansa sairas, ja silloin kun hyväksyy asian on hoitokin helpompaa.

Lue lisää

Esim itse. Miksi hitossa olisin nuorena ollut hyväksymättä diagnoosiani :D en miksikään. Hyväksyin sen niinkin paljon että haitallisen paljon tulkitsin itseäni tuon bullshittina pitämäni masennusdiagnoosin kautta joka on vähän sama minulle nykyään kuin päänsärkydiagnoosi, ei se paljoa kerro oikein mistään, saatika mistään fysiologisen puolen sairaudesta varsinkaan.

Parasta aikaa toipumisessa oli kun kysyin "mistä minä itseäni parannan". Lopetin paranemisajattelun, tai takertumisen diagnoosiin. Aloin ihmisyysajattelun jossa tajusin että olen ihminen joka vain arjessa opettelee esim tunteidensa käsittelyä tai traumoihin suhtautumista ja opettelee selviytymiskeinoja elämässä mikä ei kohtele kaikkia tasapuolisesti.

Masennus on diagnoosina kuin päänsärky. Ei se kerro paljoa

Anonyymi kirjoitti:

Esim itse. Miksi hitossa olisin nuorena ollut hyväksymättä diagnoosiani :D en miksikään. Hyväksyin sen niinkin paljon että haitallisen paljon tulkitsin itseäni tuon bullshittina pitämäni masennusdiagnoosin kautta joka on vähän sama minulle nykyään kuin päänsärkydiagnoosi, ei se paljoa kerro oikein mistään, saatika mistään fysiologisen puolen sairaudesta varsinkaan.

Parasta aikaa toipumisessa oli kun kysyin "mistä minä itseäni parannan". Lopetin paranemisajattelun, tai takertumisen diagnoosiin. Aloin ihmisyysajattelun jossa tajusin että olen ihminen joka vain arjessa opettelee esim tunteidensa käsittelyä tai traumoihin suhtautumista ja opettelee selviytymiskeinoja elämässä mikä ei kohtele kaikkia tasapuolisesti.

Masennus on diagnoosina kuin päänsärky. Ei se kerro paljoa

Lue lisää

Psykiatriset diagnoosit on stigman alku ja juuri.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ihmisellä on paha ahdistus häiriö ja siihen vielä paniikki kohtaukset niin lääke on tarpeen silloin, ja tuosta seksistä on aina kovat jutut näillä ei tokikaan kaikilla mene seksihalut lääkkeestä , mutta joiltakin kyllä, ykåleensä se tulee takaisin kun keho alkaa tervehtyä .
Täällä huudetaan aina persu synnistä ja samalla pelätään että seksihalut menevät , sairaus sairaus sinänsä vie seksihalut aika monelta jos on oikein masennuksissa. Niin että aika mustavalkoista jaarittelua asioista. Ei Googlea lukemalla tulla lääkäriksi

Lue lisää

Njaa. Olen elämässäni kohdannut ahdistusta ja nykyään pärjäilen aineitta. Uskon että elintavat on parasta ahdistuksen hoitoa (ruokavalio, autonomisen hermoston tasapainotus, ja tärkein ahdistuksen kohtaaminen). Oireet on kompassi siihen mikä on pielessä. Ne auttaa myös usein rakentamaan parempaa elämää, esim vähästressisempää, itselle sopivampaa.

On hullua kuinka monen ahdistusta lääkirään eikä tule mieleen esim opetella sen kanssa elämistä.

Anonyymi kirjoitti:

Njaa. Olen elämässäni kohdannut ahdistusta ja nykyään pärjäilen aineitta. Uskon että elintavat on parasta ahdistuksen hoitoa (ruokavalio, autonomisen hermoston tasapainotus, ja tärkein ahdistuksen kohtaaminen). Oireet on kompassi siihen mikä on pielessä. Ne auttaa myös usein rakentamaan parempaa elämää, esim vähästressisempää, itselle sopivampaa.

On hullua kuinka monen ahdistusta lääkirään eikä tule mieleen esim opetella sen kanssa elämistä.

Lue lisää

Minulta on poistettu kaksi diagnoosia mitkä sain kun elin traumaattisessa tilanteessa lääkeharmien kanssa eli äärimmäisen epäeettinen tilanne diagnosoida yhtään ketään. Eli se siitä lääkäreihin luottamisesta. Jos olisin kuunnellut heitä en tiedä missä olisin. Varmasti hyvin huonossa tilanteessa.

Anonyymi kirjoitti:

PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu. 
Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta. 
Neurologi - - on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa. 
Lopettamisen jälkeisten haittojen yleisyydestä ei ole tilastoja, mutta yksittäisiä tutkimuksia on tehty. Koska ongelmat osuvat intiimille elämänalueelle, niistä ei välttämättä kehdata kertoa terveydenhuollossa tai ilmoiteta esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksista tietoa keräävälle ja samalla henkilötietojen ilmoittamista vaativalle Fimealle. Hoitoon hakeutumista voivat vaikeuttaa myös huonot kokemukset aiemmista hoitokontakteista. Potilaat pelkäävät, että että ongelmia vähätellään ja niiden sanotaan johtuvan masennuksesta.

https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/

Lue lisää

Kiitos artikkelista. Se olisi erittäin hienoa, jos tähän autoimmuuni tyyliseen PSSD oireistoon löytyisi toimiva lääkitys / hoitomuoto.

Mutta kulttuurijournalismista poiketen, itseäni kiinnostaa enempi datajournalismi. Miksi nämä kaksi kelan julkaisemaa tilastoa poikkeaa niin paljon toisistaan?

https://www.kela.fi/ajankohtaista/5703071/tutkimus-masennuksen-hoito-on-puutteellista-ennen-kelan-tyokyvyttomyyselakkeen-hakemista

https://tietotarjotin.fi/uutinen/620732/aiempaa-useampi-suomalainen-sai-tukea-kuntoutuspsykoterapiaan-vuonna-2022

Mihinkään yksityiskohtiin en tässä pysty menemään, mutta siinä tuntuu olevan hyvin iso ristiriita, mitä kaikkea terapialta odotetaan, ja mihin kaikkeen se pystyy.

Parhaimmillaanhan se on jouheva ja humaani tapa auttaa ihmistä elämässään eteenpäin, mutta todellisuudessa se on hyvin vaativa, niin toimivan terapiasuuntauksen, henkilökemioiden ja erityisesti ihmisen oman motivaation ja kykyjen kannalta.

Saako näiden tilastojen eroista päätellä sen, että ihmiset jotka kykenevät työstämään itseään terapian keinoin, eivät päädy hakemaan työkyvyttömyyseläkettä?

Anonyymi kirjoitti:

Esim itse. Miksi hitossa olisin nuorena ollut hyväksymättä diagnoosiani :D en miksikään. Hyväksyin sen niinkin paljon että haitallisen paljon tulkitsin itseäni tuon bullshittina pitämäni masennusdiagnoosin kautta joka on vähän sama minulle nykyään kuin päänsärkydiagnoosi, ei se paljoa kerro oikein mistään, saatika mistään fysiologisen puolen sairaudesta varsinkaan.

Parasta aikaa toipumisessa oli kun kysyin "mistä minä itseäni parannan". Lopetin paranemisajattelun, tai takertumisen diagnoosiin. Aloin ihmisyysajattelun jossa tajusin että olen ihminen joka vain arjessa opettelee esim tunteidensa käsittelyä tai traumoihin suhtautumista ja opettelee selviytymiskeinoja elämässä mikä ei kohtele kaikkia tasapuolisesti.

Masennus on diagnoosina kuin päänsärky. Ei se kerro paljoa

Lue lisää

Ihmisen itsensä ylitulkitseminen ei todellakaan johdu mistään diagnoosista, vaan jotkut ihmiset vaan ovat taipuvaisia siihen.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriset diagnoosit on stigman alku ja juuri.

Vaikka stigma onkin totta, niin kyllä se on se että päästää sen sairauden puhumaan, mikä stigmatisoi.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen itsensä ylitulkitseminen ei todellakaan johdu mistään diagnoosista, vaan jotkut ihmiset vaan ovat taipuvaisia siihen.

Vaihtoehdot:

1. Selitä nuorelle potilaalle että hänellä on masennus serotoniinivaje/epätasapaino aivoissa, siihen on uudet "tehokkaat ssri lääkkeet",jotka voi lopettaa milloin vain ja jossa on "jotain haittoja" kuten kuiva suu. Selitä kasvavat haitat lääkkeiden lisääntyneenä tarpeena.

2. Selitä nuorelle potilaalle että masennus on usein oire jostain, usein normaali reaktio esim hankaliin elämäntapahtumiin. Se voi olla paikka pysähtyä, prosessoida ja suunnata elämää uudelleen ja siinä mielessä masennus voi joskus myös auttaa ihmistä ymmärtämään itseä paremmin. Selitä siitä kuinka ssri lääkkeitä voi käyttää jos haluaa mutta ne voi joillakin olla hankala lopettaa vieroitusoireiston vuoksi mikai nw pitää tiputtaa hitaasti lääkärin valvonnassa ja niihin voi kuulua erilaisia fyysisisiä mutta myös emotionaaliseen elämään vaikuttavia haittoja kuten tunteiden leikkauma ja häiriöt tuntoaistille seksuaalisuudessa. Masennuksen ei ole todistettu johtuvan aivokemiallisista häiriöistä joita lääke korjaa. Ja on paljon keinoja terapiasta elämäntapakeinoihin mitä voi kokeilla. Lääkitys on yksi mahdollisuua. Jos valitset sen tehdään alustava suunnitelma kauanko sitä käytetään,ei ole tarkoitus syödä lääkkeitä liian pitkään.

Miten luulette kumpi potilas tulkitsee itseään enemmän diagnoosin kautta? Häh?

Anonyymi kirjoitti:

Vaihtoehdot:

1. Selitä nuorelle potilaalle että hänellä on masennus serotoniinivaje/epätasapaino aivoissa, siihen on uudet "tehokkaat ssri lääkkeet",jotka voi lopettaa milloin vain ja jossa on "jotain haittoja" kuten kuiva suu. Selitä kasvavat haitat lääkkeiden lisääntyneenä tarpeena.

2. Selitä nuorelle potilaalle että masennus on usein oire jostain, usein normaali reaktio esim hankaliin elämäntapahtumiin. Se voi olla paikka pysähtyä, prosessoida ja suunnata elämää uudelleen ja siinä mielessä masennus voi joskus myös auttaa ihmistä ymmärtämään itseä paremmin. Selitä siitä kuinka ssri lääkkeitä voi käyttää jos haluaa mutta ne voi joillakin olla hankala lopettaa vieroitusoireiston vuoksi mikai nw pitää tiputtaa hitaasti lääkärin valvonnassa ja niihin voi kuulua erilaisia fyysisisiä mutta myös emotionaaliseen elämään vaikuttavia haittoja kuten tunteiden leikkauma ja häiriöt tuntoaistille seksuaalisuudessa. Masennuksen ei ole todistettu johtuvan aivokemiallisista häiriöistä joita lääke korjaa. Ja on paljon keinoja terapiasta elämäntapakeinoihin mitä voi kokeilla. Lääkitys on yksi mahdollisuua. Jos valitset sen tehdään alustava suunnitelma kauanko sitä käytetään,ei ole tarkoitus syödä lääkkeitä liian pitkään.

Miten luulette kumpi potilas tulkitsee itseään enemmän diagnoosin kautta? Häh?

Lue lisää

Tutkimuksen mukaan ylin esimerkki lisää ihmisten tunnetta siitä että heillä ei ole niin paljon vaikutusmahdollisuuksia elämäänsä ja tunnetta että lääkettä pitää käyttää. Masennuksen esittäminen luotettavana sairautena johon on ylisimplifioitu ratkaisu promoaa lääkkeiden käyttöä ja heikentää ihmisen itsepystyvyyden tunnetta vaikuttaa asioihinsa. Kun siihen lisätään vielä lääkityksen haitat emotionaalisella tasolla (esim välinpitämättämyyden lisääntyminen, apatia tai tunne elämän leikkauma) ja totaalinen informaation puute dependencestä ollaan aika pitkällä rakentamassa ihmisestä kroonikkoa.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos artikkelista. Se olisi erittäin hienoa, jos tähän autoimmuuni tyyliseen PSSD oireistoon löytyisi toimiva lääkitys / hoitomuoto.

Mutta kulttuurijournalismista poiketen, itseäni kiinnostaa enempi datajournalismi. Miksi nämä kaksi kelan julkaisemaa tilastoa poikkeaa niin paljon toisistaan?

https://www.kela.fi/ajankohtaista/5703071/tutkimus-masennuksen-hoito-on-puutteellista-ennen-kelan-tyokyvyttomyyselakkeen-hakemista

https://tietotarjotin.fi/uutinen/620732/aiempaa-useampi-suomalainen-sai-tukea-kuntoutuspsykoterapiaan-vuonna-2022

Mihinkään yksityiskohtiin en tässä pysty menemään, mutta siinä tuntuu olevan hyvin iso ristiriita, mitä kaikkea terapialta odotetaan, ja mihin kaikkeen se pystyy.

Parhaimmillaanhan se on jouheva ja humaani tapa auttaa ihmistä elämässään eteenpäin, mutta todellisuudessa se on hyvin vaativa, niin toimivan terapiasuuntauksen, henkilökemioiden ja erityisesti ihmisen oman motivaation ja kykyjen kannalta.

Saako näiden tilastojen eroista päätellä sen, että ihmiset jotka kykenevät työstämään itseään terapian keinoin, eivät päädy hakemaan työkyvyttömyyseläkettä?

Lue lisää

Väärin. Ei lääkitystä vaan esim hoksattaisiin kuka on riskissä moiseen ettei tuota terveyttä tuhoavaa paskaa määrättäisi niille ihmisille, siihen harvemmin lääketiede pyrkii vaan hoitaa ihmisiä saman sapluunan mukaan. Itselläni on muuten vahva autoimmuunitausta joka suunnasta suvussani.

Hyvä tavoite muutenkin olisi rajata m lääkkeet vain oikeasti todella vakaviin tiloihin. Sille ei olisi kovin isoa markkinarakoa ollutkaan alunperinkään, siksi niitä alettiin promotoimaan laajemminkin ihan ihmisyyteen.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos artikkelista. Se olisi erittäin hienoa, jos tähän autoimmuuni tyyliseen PSSD oireistoon löytyisi toimiva lääkitys / hoitomuoto.

Mutta kulttuurijournalismista poiketen, itseäni kiinnostaa enempi datajournalismi. Miksi nämä kaksi kelan julkaisemaa tilastoa poikkeaa niin paljon toisistaan?

https://www.kela.fi/ajankohtaista/5703071/tutkimus-masennuksen-hoito-on-puutteellista-ennen-kelan-tyokyvyttomyyselakkeen-hakemista

https://tietotarjotin.fi/uutinen/620732/aiempaa-useampi-suomalainen-sai-tukea-kuntoutuspsykoterapiaan-vuonna-2022

Mihinkään yksityiskohtiin en tässä pysty menemään, mutta siinä tuntuu olevan hyvin iso ristiriita, mitä kaikkea terapialta odotetaan, ja mihin kaikkeen se pystyy.

Parhaimmillaanhan se on jouheva ja humaani tapa auttaa ihmistä elämässään eteenpäin, mutta todellisuudessa se on hyvin vaativa, niin toimivan terapiasuuntauksen, henkilökemioiden ja erityisesti ihmisen oman motivaation ja kykyjen kannalta.

Saako näiden tilastojen eroista päätellä sen, että ihmiset jotka kykenevät työstämään itseään terapian keinoin, eivät päädy hakemaan työkyvyttömyyseläkettä?

Lue lisää

Niin siksi en uskokaan automaattisesti psykoterapiaan ja koko terapiamuoto voi olla pahimmillaan hyvin kankea. Otetaan esimerkiksi se että jollakin on hankala lähteä kotoaan vaikka OCD:n vuoksi. Olen kuullut vuosia sitten että on ollut hyvin hankalaa saada kotikäyntimahdollisuutta OCD:hen jotta terapia olisi siellä missä sitä eniten tarvittaisiin.

Mitä tulee masennukseen ja terapiaan olen huomannut että mielialaa tukee paljon enemmän itselläni kunnon ruokavalio, asteittianen aktivoituminen missä alkaa muuttamaan yhden asian elämässään kerrallaan missä saa kehoaan liikkeelle (tärkeä asia) jossa muistaa kokoajan pitää kiinni tietyistä itsehuollon periaatteista. . Lisäksi psykoterapia usein jotenkin unohtaa kehollisuuden kun keskitytään lätinään. Toki sekin voi olla tärkeää mutta esim ylianalysoivalle ihmiselle tekeminen voi olla parempaa kuin jatkuva lässy.

Psykiatriaan on tullut hoitorepertuaariin kehollisiakin terapioita ja toiminnallisempia juttuja mutta ne usein voi olla kalliita ja niitä ei saa.

Ja mitä tulee omaan filosofiseen ajatteluun elämästä sitä ei ole opettanut psykiatria. Elämänasenteeni kannattelee minua. Sitten on vielä asioita mihin myös hyvinvoinnissa kannattaa satsata, autonomisen hermoston optimaalisen toiminnan tukeminen.

Omalla kohdallani itsehoitoni on hyvin holistista ja itseopeteltua. Myös rankka itsereflektio ja sen pohtiminen mikä elämässä ei toimi on tärkeää, jota voi miettiä esim terapiassa mutta se ei ratkaise kaikkea.

Anonyymi kirjoitti:

Minulta on poistettu kaksi diagnoosia mitkä sain kun elin traumaattisessa tilanteessa lääkeharmien kanssa eli äärimmäisen epäeettinen tilanne diagnosoida yhtään ketään. Eli se siitä lääkäreihin luottamisesta. Jos olisin kuunnellut heitä en tiedä missä olisin. Varmasti hyvin huonossa tilanteessa.

Lue lisää

Minulta ei ole poistettu yhtään diagnoosia, enkä näe että se haittisi nyky elämää, tai että siitä erikseen täysyisi jossain mainita, tai valittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Väärin. Ei lääkitystä vaan esim hoksattaisiin kuka on riskissä moiseen ettei tuota terveyttä tuhoavaa paskaa määrättäisi niille ihmisille, siihen harvemmin lääketiede pyrkii vaan hoitaa ihmisiä saman sapluunan mukaan. Itselläni on muuten vahva autoimmuunitausta joka suunnasta suvussani.

Hyvä tavoite muutenkin olisi rajata m lääkkeet vain oikeasti todella vakaviin tiloihin. Sille ei olisi kovin isoa markkinarakoa ollutkaan alunperinkään, siksi niitä alettiin promotoimaan laajemminkin ihan ihmisyyteen.

Lue lisää

Sen verran nyt joutuu kyllä vattuilemaan takaisin, että mikään itsestään selvyyksien laukominen ei tule ratkaisemaan sitä eroa noiden kahden tilaston välillä.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, että joku kävisi huvikseen ikään kuin huomiohuoraamassa itselleen masennusdiagnoosin ja siihen lääkkeet. Vai onko täällä foorumilla sellaisia jotka tietävät näin tehdyn?

Anonyymi kirjoitti:

Sen verran nyt joutuu kyllä vattuilemaan takaisin, että mikään itsestään selvyyksien laukominen ei tule ratkaisemaan sitä eroa noiden kahden tilaston välillä.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, että joku kävisi huvikseen ikään kuin huomiohuoraamassa itselleen masennusdiagnoosin ja siihen lääkkeet. Vai onko täällä foorumilla sellaisia jotka tietävät näin tehdyn?

Lue lisää

Siellä taisi nyt päästä sellainen freudilainen lipsautus, kun ollaan haettu niitä lääkkeitä muuhun, kuin vakavaan masennukseen...

Anonyymi kirjoitti:

Vaihtoehdot:

1. Selitä nuorelle potilaalle että hänellä on masennus serotoniinivaje/epätasapaino aivoissa, siihen on uudet "tehokkaat ssri lääkkeet",jotka voi lopettaa milloin vain ja jossa on "jotain haittoja" kuten kuiva suu. Selitä kasvavat haitat lääkkeiden lisääntyneenä tarpeena.

2. Selitä nuorelle potilaalle että masennus on usein oire jostain, usein normaali reaktio esim hankaliin elämäntapahtumiin. Se voi olla paikka pysähtyä, prosessoida ja suunnata elämää uudelleen ja siinä mielessä masennus voi joskus myös auttaa ihmistä ymmärtämään itseä paremmin. Selitä siitä kuinka ssri lääkkeitä voi käyttää jos haluaa mutta ne voi joillakin olla hankala lopettaa vieroitusoireiston vuoksi mikai nw pitää tiputtaa hitaasti lääkärin valvonnassa ja niihin voi kuulua erilaisia fyysisisiä mutta myös emotionaaliseen elämään vaikuttavia haittoja kuten tunteiden leikkauma ja häiriöt tuntoaistille seksuaalisuudessa. Masennuksen ei ole todistettu johtuvan aivokemiallisista häiriöistä joita lääke korjaa. Ja on paljon keinoja terapiasta elämäntapakeinoihin mitä voi kokeilla. Lääkitys on yksi mahdollisuua. Jos valitset sen tehdään alustava suunnitelma kauanko sitä käytetään,ei ole tarkoitus syödä lääkkeitä liian pitkään.

Miten luulette kumpi potilas tulkitsee itseään enemmän diagnoosin kautta? Häh?

Lue lisää

Häh itsellesi, montako valavasti masentunutta teiniä olet hoitanut?

Anonyymi kirjoitti:

Sen verran nyt joutuu kyllä vattuilemaan takaisin, että mikään itsestään selvyyksien laukominen ei tule ratkaisemaan sitä eroa noiden kahden tilaston välillä.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, että joku kävisi huvikseen ikään kuin huomiohuoraamassa itselleen masennusdiagnoosin ja siihen lääkkeet. Vai onko täällä foorumilla sellaisia jotka tietävät näin tehdyn?

Lue lisää

Vakava masis oli alunperin niin harvinainen tila ettei sille mitään suuria bisnesmahdollisuuksia ollut. Onneksi lääkkeitä voi määrätä nykyään vähän kaikenlaiseen, että markkinarakoa riittää ja on saatu promotoitua siitä suunnilleen itsariin ilman hoitoa johtava tila ja ihmisen aivokemiat pitää ehkäisynä laittaa "ojennukseen"

Anonyymi kirjoitti:

Minulta ei ole poistettu yhtään diagnoosia, enkä näe että se haittisi nyky elämää, tai että siitä erikseen täysyisi jossain mainita, tai valittaa.

Minulle kyllä on merkitystä onko joku kirjoittanut pikaisesti jonkun perusteettoman diagnoosin ajanjaksona jolloin on eettisesti kyseenalaista diagnosoida ketään.

Anonyymi kirjoitti:

Häh itsellesi, montako valavasti masentunutta teiniä olet hoitanut?

Et vastannut kysymykseen, kummalla tavalla asian selittäminen johtaa todennäköisemmin kroonikkopotilaaksi?

Mulla on idea...

Anonyymi kirjoitti:

Et vastannut kysymykseen, kummalla tavalla asian selittäminen johtaa todennäköisemmin kroonikkopotilaaksi?

Mulla on idea...

Minä en pysty selittämään sinulle, että miksi olen nuorena saanut lähinnä vaihtoehdon kaksi mukaista hoitoa. Mutta sitä, että miksi sama lääkäri saattaa ehdottaa eri vaihtoehtoja eri nuorille, voi lähteä päättelemään sillä, että tutustuu näihin nuoriin.

Anonyymi kirjoitti:

Vakava masis oli alunperin niin harvinainen tila ettei sille mitään suuria bisnesmahdollisuuksia ollut. Onneksi lääkkeitä voi määrätä nykyään vähän kaikenlaiseen, että markkinarakoa riittää ja on saatu promotoitua siitä suunnilleen itsariin ilman hoitoa johtava tila ja ihmisen aivokemiat pitää ehkäisynä laittaa "ojennukseen"

Lue lisää

Jokaiselle on omanlaisensa aivokemiat.
Aika jännä juttu sinänsä, että osa kokee lääkkeet ja hoidot hyödyllisiksi ja jatkavat elämäänsä, kun taas jotkut ovat negatiivisia ja laittavat kaikessa vastaan jumittuen vain ajatukseen, että muuta ei tule kuin haittaa.
Kummatko noista kahdesta tyypistä todennäköisesti toipuvat tai jopa paranevat paremmin ?

Anonyymi kirjoitti:

Minulle kyllä on merkitystä onko joku kirjoittanut pikaisesti jonkun perusteettoman diagnoosin ajanjaksona jolloin on eettisesti kyseenalaista diagnosoida ketään.

Eihän se mukavaa ole, että diagnoosit jäävät roikkumaan loppuelämäksi, vaikka elämä ja sen tilanteet vaihtelevat jatkuvasti.
Ei yksi huono ajanjakso saisi " pilata " loppuelämää.
Psykiatristen diagnoosienkin kohdalla olisi hyvä aika ajoin tarkistaa diagnoosin aiheet ja tarpeellisuus, juurikin sen takia kun elämäntilanteet muuttuvat, ihan jokaisella.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän se mukavaa ole, että diagnoosit jäävät roikkumaan loppuelämäksi, vaikka elämä ja sen tilanteet vaihtelevat jatkuvasti.
Ei yksi huono ajanjakso saisi " pilata " loppuelämää.
Psykiatristen diagnoosienkin kohdalla olisi hyvä aika ajoin tarkistaa diagnoosin aiheet ja tarpeellisuus, juurikin sen takia kun elämäntilanteet muuttuvat, ihan jokaisella.

Lue lisää

No tavallaan joo, mutta eihän kukaan jää märehtimään sitäkään jos on lapsena kaatunu ja katkassu jonkun luun, vaikka lääkäri siitä saattaakin jonkun toisen asian yhteydessä kysyä.

Mutta auta armias jos joltain erehdytään kysymään, että mites on mielia ala ollu, niin eikö sieltä jo joku mielesäpahottaja mene vetämään herneitä nenään.

Anonyymi kirjoitti:

No tavallaan joo, mutta eihän kukaan jää märehtimään sitäkään jos on lapsena kaatunu ja katkassu jonkun luun, vaikka lääkäri siitä saattaakin jonkun toisen asian yhteydessä kysyä.

Mutta auta armias jos joltain erehdytään kysymään, että mites on mielia ala ollu, niin eikö sieltä jo joku mielesäpahottaja mene vetämään herneitä nenään.

Lue lisää

Juu, mutta joskus ne lääkärit kyselevät psyykestä, vaikka asiointi lääkärillä olisi täysin eri syistä.
Jos menee kivun takia ( johon syykin olemassa ) lääkäriin, ja tämä rupeaa kyselemään psyykkisestä voinnista, syyttäen/syyllistäen, että kipukin on vain psyykkistä,
mutta jos menee psyykettä valittamaan lääkärille, niin tuskin hän alkaa kyselemään kivuista.
Kyselköön mielialasta ihan mitä tahansa, mutta voisivat ajatella miten kysyvät, ja millaisessa tilanteessa.
Ei tule herkästi vedettyä herneitä nenään, mutta rajansa kaikella. Mielipahaakaan ei tule, mutta joskus hieman turhauttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Juu, mutta joskus ne lääkärit kyselevät psyykestä, vaikka asiointi lääkärillä olisi täysin eri syistä.
Jos menee kivun takia ( johon syykin olemassa ) lääkäriin, ja tämä rupeaa kyselemään psyykkisestä voinnista, syyttäen/syyllistäen, että kipukin on vain psyykkistä,
mutta jos menee psyykettä valittamaan lääkärille, niin tuskin hän alkaa kyselemään kivuista.
Kyselköön mielialasta ihan mitä tahansa, mutta voisivat ajatella miten kysyvät, ja millaisessa tilanteessa.
Ei tule herkästi vedettyä herneitä nenään, mutta rajansa kaikella. Mielipahaakaan ei tule, mutta joskus hieman turhauttaa.

Lue lisää

Eiköhän se ole lääkärin tehtävä selvittää kaikki mahdolliset ongelman syyt, vaikka potilas siitä kuinka pahottaisi mielensä.

Ei ole oikeasti vaikea homma kertoa omasta voinnista. Kyllähän se sitten lääkärillekkin kertoo missä mennään, jos ihminen siitä triggeröityy.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se ole lääkärin tehtävä selvittää kaikki mahdolliset ongelman syyt, vaikka potilas siitä kuinka pahottaisi mielensä.

Ei ole oikeasti vaikea homma kertoa omasta voinnista. Kyllähän se sitten lääkärillekkin kertoo missä mennään, jos ihminen siitä triggeröityy.

Lue lisää

Nimenomaan, lääkärin tulisi selvittää kaikki mahdolliset syyt, mutta usein mt-taustalla lääkäriin menevää ei kuunnella, ei uskota, ei tutkita, jne. Siis jos kyseessä on jokin fyysinen vaiva.
En todellakaan pahoittaisi mieltäni, jos lääkäri selvittäisi kaikki mahdolliset syyt, päinvastoin ilahtuisin siitä.

En tietenkään väitä, ettei lääkärit koskaan välittäisi, mutta turhan usein sitä tapahtuu.
Vuosia sitten yhden psykiatrin kanssa asiasta keskustelin, kuinka vaikeaa on psyyke taustalla saada apuja fyysisiin vaivoihin yleislääkäriltä , kun kiinnittävät liikaa huomiota psykiatrian puolen taustatietoihin, takertuvat siihen jostain kumman syystä. Psykiatri vastasi hyvin selkeästi, että asia on yleisessä tiedossa. Eli lääkäritkin tiedostavat tämän ongelman terveydenhuollossa.

Ja silloin kun ihminen ei triggeröidy, niin se ei kerro lääkärille mitään. Katsos kun kaikki mt-ongelmaiset tai kuntoutujat eivät triggeröidy, sitäkään ei voi yleistää, kuten ei lääkäreiden käytöstä ja asenteitakaan voi yleistää, ihmiset ovat erilaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos artikkelista. Se olisi erittäin hienoa, jos tähän autoimmuuni tyyliseen PSSD oireistoon löytyisi toimiva lääkitys / hoitomuoto.

Mutta kulttuurijournalismista poiketen, itseäni kiinnostaa enempi datajournalismi. Miksi nämä kaksi kelan julkaisemaa tilastoa poikkeaa niin paljon toisistaan?

https://www.kela.fi/ajankohtaista/5703071/tutkimus-masennuksen-hoito-on-puutteellista-ennen-kelan-tyokyvyttomyyselakkeen-hakemista

https://tietotarjotin.fi/uutinen/620732/aiempaa-useampi-suomalainen-sai-tukea-kuntoutuspsykoterapiaan-vuonna-2022

Mihinkään yksityiskohtiin en tässä pysty menemään, mutta siinä tuntuu olevan hyvin iso ristiriita, mitä kaikkea terapialta odotetaan, ja mihin kaikkeen se pystyy.

Parhaimmillaanhan se on jouheva ja humaani tapa auttaa ihmistä elämässään eteenpäin, mutta todellisuudessa se on hyvin vaativa, niin toimivan terapiasuuntauksen, henkilökemioiden ja erityisesti ihmisen oman motivaation ja kykyjen kannalta.

Saako näiden tilastojen eroista päätellä sen, että ihmiset jotka kykenevät työstämään itseään terapian keinoin, eivät päädy hakemaan työkyvyttömyyseläkettä?

Lue lisää

Aivan mahtavaa, että ihmiset tuovat näitä tarinoitaan esiin, ne olivat jopa niin koskettavia että jäin niitä pohtimaan.

Se voi olla aika tekemätön paikka jos ihminen itse lukee jostain uudesta ja lupaavasta hoidosta, ja menee vaatimaan sitä lääkäriltä. Pitääkö lääkärin oikeasti kieltää joku lupaava hoito pariksikymmeneksi vuodeksi vain sen takia, että ihan kaikkia sivuvaikutuksia ei välttämättä vielä tiedetä?

Vaikka yksinkertaisuudessa kyse olisikin jostain tunnetaitojen opettelusta, niin vakavaan masennukseen liittyy aina itsemurha riski.

Samalla myös selitys, siitä että ihminen menisi hakemaan ja söisi masennuslääkkeitä vain auktoriteetti pelon vuoksi, tuntuu omasta näkökulmasta hieman kaukaa haetulta. Mutta eihän sitä toisen aivoituksia voi tietenkään teitää.

Rivien välistä tuleekin mielikuva, että valitetaan siitä, että systeemi ei ole idioottivarma. Mikä tietysti kaikella kunnioituksella näin pitäisikin olla, ja mihin pitää pyrkiä kun täydellisyyttä haetaan, mutta kun käytännössä idiootit on niin innovatiivinen luonnonvara, että sellaista järjestelmää mikä olisi täysin idioottivarma, ei ole vielä kyetty kehittämään.

Niin tai näin, toivottavasti ongelmaan löydetään ratkaisuja, on se sitten ennaltaehkäisyä, tunnetaitojen opiskelua tai jälkihoitoa. Kunhan edes jotain.

Anonyymi kirjoitti:

Nimenomaan, lääkärin tulisi selvittää kaikki mahdolliset syyt, mutta usein mt-taustalla lääkäriin menevää ei kuunnella, ei uskota, ei tutkita, jne. Siis jos kyseessä on jokin fyysinen vaiva.
En todellakaan pahoittaisi mieltäni, jos lääkäri selvittäisi kaikki mahdolliset syyt, päinvastoin ilahtuisin siitä.

En tietenkään väitä, ettei lääkärit koskaan välittäisi, mutta turhan usein sitä tapahtuu.
Vuosia sitten yhden psykiatrin kanssa asiasta keskustelin, kuinka vaikeaa on psyyke taustalla saada apuja fyysisiin vaivoihin yleislääkäriltä , kun kiinnittävät liikaa huomiota psykiatrian puolen taustatietoihin, takertuvat siihen jostain kumman syystä. Psykiatri vastasi hyvin selkeästi, että asia on yleisessä tiedossa. Eli lääkäritkin tiedostavat tämän ongelman terveydenhuollossa.

Ja silloin kun ihminen ei triggeröidy, niin se ei kerro lääkärille mitään. Katsos kun kaikki mt-ongelmaiset tai kuntoutujat eivät triggeröidy, sitäkään ei voi yleistää, kuten ei lääkäreiden käytöstä ja asenteitakaan voi yleistää, ihmiset ovat erilaisia.

Lue lisää

Ja sitten on ihmisiä jotka triggeröityy niin että urputtaavat vuosi sotalla, kun paljastuuvat.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sitten on ihmisiä jotka triggeröityy niin että urputtaavat vuosi sotalla, kun paljastuuvat.

Lääkkeiden laukaisemaan autoimmuunitilaan. * Käsittääkseni joskus oli joku masennuslääke jota ei tuotu markkinoille koska se juurikin laukaisi autoimmuunireaktioita. Ohutsäieneuropatia on yksi hypoteesi potilaiden kokemille tuntohäiriöille, jotka jää lääkkeen jälkeen minkä prosessin lääke laittaa kehossa mahdollisesti liikkeelle.

Niin se on helppo vain jatkaa elämää kun et ole ensin saanut kamalia haittoja vaikka kuinka olisit asennoitunut positiivisemmin lääkkeisiin. Sitten kun olet pitkiä aikoja nysvännyt alas lääkekuurejasi hirveässä olossa sen jälkeen kun olet aloittanut lääkkeitä kun vieroitus alunperin on puhkaissut huonon olon, ja joudut lääkärin paskadiagnoosien ja typerän lääkinnän jälkeen korjaamaan hermostosi terveyden itse pudottelemalla lääkettä ja menetät elämästäsi aikaa sotkuille minkä mahdollisuudesta (edes koko vieroitusoireista) koko psykiatria ei jaksanut mainita mitään, niin kyllä siinä vähän hampaankoloon jää. Koko sen ajan kun elämä meni perseelleen muut hankki perheitä, itse mietit harrastatko koskaan edes enää mitään intiimiä koska genitaalialueesi on turra.

Hoksaat kun ajat aineet alas että aha, tällaisella vieroituksella tuskin olisit joutunut ongelmiin ekallakaan kertaa vieroitusta.

Se on myös aika inhaa että kehon välittäjäaineet menee niin sekaisin että iskee ekstrapyramidaalijärjestelmän oireita. Niistäkään toipuminen ei ihan sekunnissa käynyt, henkisesti eikä fyysisesti.

Mutta toki kaikki on vain asenteesta kiinni. Itseasiassa koen itseni lähes mestariksi siinä miten olen kaikesta paskasta huolimatta psyykannut itseäni eteenpäin. Psykiatrialle tuntui riittävän paljon vähempi laatu elämälleni mihin olen itseäni potkinut.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeiden laukaisemaan autoimmuunitilaan. * Käsittääkseni joskus oli joku masennuslääke jota ei tuotu markkinoille koska se juurikin laukaisi autoimmuunireaktioita. Ohutsäieneuropatia on yksi hypoteesi potilaiden kokemille tuntohäiriöille, jotka jää lääkkeen jälkeen minkä prosessin lääke laittaa kehossa mahdollisesti liikkeelle.

Niin se on helppo vain jatkaa elämää kun et ole ensin saanut kamalia haittoja vaikka kuinka olisit asennoitunut positiivisemmin lääkkeisiin. Sitten kun olet pitkiä aikoja nysvännyt alas lääkekuurejasi hirveässä olossa sen jälkeen kun olet aloittanut lääkkeitä kun vieroitus alunperin on puhkaissut huonon olon, ja joudut lääkärin paskadiagnoosien ja typerän lääkinnän jälkeen korjaamaan hermostosi terveyden itse pudottelemalla lääkettä ja menetät elämästäsi aikaa sotkuille minkä mahdollisuudesta (edes koko vieroitusoireista) koko psykiatria ei jaksanut mainita mitään, niin kyllä siinä vähän hampaankoloon jää. Koko sen ajan kun elämä meni perseelleen muut hankki perheitä, itse mietit harrastatko koskaan edes enää mitään intiimiä koska genitaalialueesi on turra.

Hoksaat kun ajat aineet alas että aha, tällaisella vieroituksella tuskin olisit joutunut ongelmiin ekallakaan kertaa vieroitusta.

Se on myös aika inhaa että kehon välittäjäaineet menee niin sekaisin että iskee ekstrapyramidaalijärjestelmän oireita. Niistäkään toipuminen ei ihan sekunnissa käynyt, henkisesti eikä fyysisesti.

Mutta toki kaikki on vain asenteesta kiinni. Itseasiassa koen itseni lähes mestariksi siinä miten olen kaikesta paskasta huolimatta psyykannut itseäni eteenpäin. Psykiatrialle tuntui riittävän paljon vähempi laatu elämälleni mihin olen itseäni potkinut.

Lue lisää

Olen kokenut myös itsemurha-ajatuksia lääkkeiden seurauksena pakkoliikkuessani. Siten minusta on vallan hupsua että ollaan lääkitsemässä ihmisiä niin nopeaa kuin vain ehditään estämään vaikean masennuksen itsemurha. PSSD:nkin takia osa lähtenyt oman käden kautta. Jos minulla olisi lemmikki en edes sille antaisi näitä aineita enää koska mitä helv... Tuommoisia aineita jollekin joka ei edes verbaalisesti kykene kuvailemaan haittaa. Eiss.

Sekin oli vielä hupsumpaa että tulin diagnosoiduksi vakavasti masentuneeksi lääkesotkujen aikana mutta silti sieltäkin asteittain pystyi kuntoutumaan. Joko psykiatrian olettamuksissa on vika että vakavasta masennuksesta ei voisi toipua. Itse uskon että mistä vain voi kuntoutua ilman lääkkeitä, riippuu toki ihmisestä,...siihen perustan nykyään käsitykseni elämästä. Lääkkeiden merkitystä on ylikorostettu.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan mahtavaa, että ihmiset tuovat näitä tarinoitaan esiin, ne olivat jopa niin koskettavia että jäin niitä pohtimaan.

Se voi olla aika tekemätön paikka jos ihminen itse lukee jostain uudesta ja lupaavasta hoidosta, ja menee vaatimaan sitä lääkäriltä. Pitääkö lääkärin oikeasti kieltää joku lupaava hoito pariksikymmeneksi vuodeksi vain sen takia, että ihan kaikkia sivuvaikutuksia ei välttämättä vielä tiedetä?

Vaikka yksinkertaisuudessa kyse olisikin jostain tunnetaitojen opettelusta, niin vakavaan masennukseen liittyy aina itsemurha riski.

Samalla myös selitys, siitä että ihminen menisi hakemaan ja söisi masennuslääkkeitä vain auktoriteetti pelon vuoksi, tuntuu omasta näkökulmasta hieman kaukaa haetulta. Mutta eihän sitä toisen aivoituksia voi tietenkään teitää.

Rivien välistä tuleekin mielikuva, että valitetaan siitä, että systeemi ei ole idioottivarma. Mikä tietysti kaikella kunnioituksella näin pitäisikin olla, ja mihin pitää pyrkiä kun täydellisyyttä haetaan, mutta kun käytännössä idiootit on niin innovatiivinen luonnonvara, että sellaista järjestelmää mikä olisi täysin idioottivarma, ei ole vielä kyetty kehittämään.

Niin tai näin, toivottavasti ongelmaan löydetään ratkaisuja, on se sitten ennaltaehkäisyä, tunnetaitojen opiskelua tai jälkihoitoa. Kunhan edes jotain.

Lue lisää

Se jälkihoito on se, joka tulee aina kalleimmaksi, jos ajatellaan taloudellista puolta.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeiden laukaisemaan autoimmuunitilaan. * Käsittääkseni joskus oli joku masennuslääke jota ei tuotu markkinoille koska se juurikin laukaisi autoimmuunireaktioita. Ohutsäieneuropatia on yksi hypoteesi potilaiden kokemille tuntohäiriöille, jotka jää lääkkeen jälkeen minkä prosessin lääke laittaa kehossa mahdollisesti liikkeelle.

Niin se on helppo vain jatkaa elämää kun et ole ensin saanut kamalia haittoja vaikka kuinka olisit asennoitunut positiivisemmin lääkkeisiin. Sitten kun olet pitkiä aikoja nysvännyt alas lääkekuurejasi hirveässä olossa sen jälkeen kun olet aloittanut lääkkeitä kun vieroitus alunperin on puhkaissut huonon olon, ja joudut lääkärin paskadiagnoosien ja typerän lääkinnän jälkeen korjaamaan hermostosi terveyden itse pudottelemalla lääkettä ja menetät elämästäsi aikaa sotkuille minkä mahdollisuudesta (edes koko vieroitusoireista) koko psykiatria ei jaksanut mainita mitään, niin kyllä siinä vähän hampaankoloon jää. Koko sen ajan kun elämä meni perseelleen muut hankki perheitä, itse mietit harrastatko koskaan edes enää mitään intiimiä koska genitaalialueesi on turra.

Hoksaat kun ajat aineet alas että aha, tällaisella vieroituksella tuskin olisit joutunut ongelmiin ekallakaan kertaa vieroitusta.

Se on myös aika inhaa että kehon välittäjäaineet menee niin sekaisin että iskee ekstrapyramidaalijärjestelmän oireita. Niistäkään toipuminen ei ihan sekunnissa käynyt, henkisesti eikä fyysisesti.

Mutta toki kaikki on vain asenteesta kiinni. Itseasiassa koen itseni lähes mestariksi siinä miten olen kaikesta paskasta huolimatta psyykannut itseäni eteenpäin. Psykiatrialle tuntui riittävän paljon vähempi laatu elämälleni mihin olen itseäni potkinut.

Lue lisää

Asenne, asenne. Se auttaa aika pitkälle.
Minulle jäi hermostosairaus, ilmeisimmin lääkkeiden pitkäaikaisen käytön seurauksena.
Pääasia, että olen hengissä ja psyykkinen tilanne on huomattavasti parempi.
En haeskele syyllistä hermoston vaurioitumiseen, vaan olen asennoitunut hyväksymään sairauden ja opettelemaan keinoja, miten tämän kanssa tulisi elää.
Tunnen itseäni sen verran, että varmasti ahdistuisin, jos pyörittelisin mielessäni vain syitä.
Eli nimenomaan asenne vaikuttaa, ja paljon.

Anonyymi kirjoitti:

Nimenomaan, lääkärin tulisi selvittää kaikki mahdolliset syyt, mutta usein mt-taustalla lääkäriin menevää ei kuunnella, ei uskota, ei tutkita, jne. Siis jos kyseessä on jokin fyysinen vaiva.
En todellakaan pahoittaisi mieltäni, jos lääkäri selvittäisi kaikki mahdolliset syyt, päinvastoin ilahtuisin siitä.

En tietenkään väitä, ettei lääkärit koskaan välittäisi, mutta turhan usein sitä tapahtuu.
Vuosia sitten yhden psykiatrin kanssa asiasta keskustelin, kuinka vaikeaa on psyyke taustalla saada apuja fyysisiin vaivoihin yleislääkäriltä , kun kiinnittävät liikaa huomiota psykiatrian puolen taustatietoihin, takertuvat siihen jostain kumman syystä. Psykiatri vastasi hyvin selkeästi, että asia on yleisessä tiedossa. Eli lääkäritkin tiedostavat tämän ongelman terveydenhuollossa.

Ja silloin kun ihminen ei triggeröidy, niin se ei kerro lääkärille mitään. Katsos kun kaikki mt-ongelmaiset tai kuntoutujat eivät triggeröidy, sitäkään ei voi yleistää, kuten ei lääkäreiden käytöstä ja asenteitakaan voi yleistää, ihmiset ovat erilaisia.

Lue lisää

Lääkäri on ihminen ja voi tietysti tehdä virheitä, mutta se ei ole virhe, ettei lääkäri lähde jonkun harhaisen ihmisen aivoituksiin mukaan, ja yritä keksiä jotain olematonta tekosyytä, mikä korvaisi jonkun todellisen psykoosi sairauden.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäri on ihminen ja voi tietysti tehdä virheitä, mutta se ei ole virhe, ettei lääkäri lähde jonkun harhaisen ihmisen aivoituksiin mukaan, ja yritä keksiä jotain olematonta tekosyytä, mikä korvaisi jonkun todellisen psykoosi sairauden.

Lue lisää

Jaa, että kaikki yleislääkärille menevät potilaat olisi jotenkin harhaisia psykoosisairaita ?
On sinullakin oletukset, ei voi muuta sanoa.
Eikä sitä kyllä virheeksi voi sanoa, jos lääkäriä ei kiinnosta potilaan mahdollinen fyysinen sairaus. Eihän hän ole siinä vaiheessa vielä tehnyt mitään, niin ei ole virhettäkään tapahtunut. Vai onko se nyt sitten virhe, jos ei edes tutkita, ennemminkin tutkimatta ja hoitamatta jättäminen.
Ja onko potilas psykoosissa, jos yleislääkäri laittaa lähetteen psykiatrille, koska ei pidä potilaasta, ja potilas ottaa yhteyttä psykiatriin, joka kehottaa lopulta vaihtamaan sellaisen yleislääkärin ?
Väitätkö vielä, että potilas on psykoosissa, vai onko sitten psykiatri jotenkin psykoosissa, kun potilaan tuntien tajuaa tilanteen ja kehottaa vaihtamaan lääkäriä ?

Anonyymi kirjoitti:

Olen kokenut myös itsemurha-ajatuksia lääkkeiden seurauksena pakkoliikkuessani. Siten minusta on vallan hupsua että ollaan lääkitsemässä ihmisiä niin nopeaa kuin vain ehditään estämään vaikean masennuksen itsemurha. PSSD:nkin takia osa lähtenyt oman käden kautta. Jos minulla olisi lemmikki en edes sille antaisi näitä aineita enää koska mitä helv... Tuommoisia aineita jollekin joka ei edes verbaalisesti kykene kuvailemaan haittaa. Eiss.

Sekin oli vielä hupsumpaa että tulin diagnosoiduksi vakavasti masentuneeksi lääkesotkujen aikana mutta silti sieltäkin asteittain pystyi kuntoutumaan. Joko psykiatrian olettamuksissa on vika että vakavasta masennuksesta ei voisi toipua. Itse uskon että mistä vain voi kuntoutua ilman lääkkeitä, riippuu toki ihmisestä,...siihen perustan nykyään käsitykseni elämästä. Lääkkeiden merkitystä on ylikorostettu.

Lue lisää

Miksi minulle tulee mieleen nyt sellainen lapsellinen kiukuttelu, että ensin kieltäydytään opiskelemasta niitä tunnetaitoja, ja kun sitten sen takia ainoaksi keinoksi jää ne lääkkeet, niin sitten kiukutellaan vielä vähän lisää?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi minulle tulee mieleen nyt sellainen lapsellinen kiukuttelu, että ensin kieltäydytään opiskelemasta niitä tunnetaitoja, ja kun sitten sen takia ainoaksi keinoksi jää ne lääkkeet, niin sitten kiukutellaan vielä vähän lisää?

Lue lisää

Tottakai sulle tulee kun olet gaslightaaja toisten kokemuksille

Anonyymi kirjoitti:

Tottakai sulle tulee kun olet gaslightaaja toisten kokemuksille

The chemical imbalance theory of depression is still put forward by professionals [17], and the serotonin theory, in particular, has formed the basis of a considerable research effort over the last few decades [14]. The general public widely believes that depression has been convincingly demonstrated to be the result of serotonin or other chemical abnormalities [15,16], and this belief shapes how people understand their moods, leading to a pessimistic outlook on the outcome of depression and negative expectancies about the possibility of self-regulation of mood [64,65,66]. The idea that depression is the result of a chemical imbalance also influences decisions about whether to take or continue antidepressant medication and may discourage people from discontinuing treatment, potentially leading to lifelong dependence on these drugs [67,68
https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

Anonyymi kirjoitti:

The chemical imbalance theory of depression is still put forward by professionals [17], and the serotonin theory, in particular, has formed the basis of a considerable research effort over the last few decades [14]. The general public widely believes that depression has been convincingly demonstrated to be the result of serotonin or other chemical abnormalities [15,16], and this belief shapes how people understand their moods, leading to a pessimistic outlook on the outcome of depression and negative expectancies about the possibility of self-regulation of mood [64,65,66]. The idea that depression is the result of a chemical imbalance also influences decisions about whether to take or continue antidepressant medication and may discourage people from discontinuing treatment, potentially leading to lifelong dependence on these drugs [67,68
https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

Lue lisää

"Jokaiselle on omanlaisensa aivokemiat"

Mutta serotoniinin takaisinotonestäjä esimerkiksi on serotoniinin takaisinoton estäjä ja sen käyttöön usein liittyy täysin samoja kaavamaisuuksia kun haitat iskee. Levottomuus, sähköiskut päässä, unihaitat, päiväväsymys, veren hyytymisen ongelmat, vieroitusoireet. Jne jne. Saman tien kun alat käyttää ainetta, kehosi alkaa vähentää serotoniinireseptoritiheyttä reaktiona keinotekoiseen takaisinoton estoon. Se johtaa kemialliseen ja myös hermostollisiin epätasapainotiloihin lopetuksessa,joista osa toipuu paremmin. Vieroituspalstojen hypoteesi on että pitkäaikainen lääkekäyttö, liian nopeat lopetukset (esim seinään) ja monimutkainen lääkehistoria useine aloituksineen ja lopetuksineen lisää riskejä harmeile.

Toki osa kestää enemmän, oma hermostoni ja aivot on rääkätty siihen pisteeseen että olen herkistynyt haitoille. Sekin on vieroituspalstojen hypoteesi. Vieroituksia läpikäynyt hermosto herkistyy.

Anonyymi kirjoitti:

Tottakai sulle tulee kun olet gaslightaaja toisten kokemuksille

Hei. no kerro millä tavalla tässäkin tapauksessa on ennen niitä lääkkeiden hakemista opeteltu niitä tunnetaitoja? Tai ylipäätään koko prosessin aikana?

Anonyymi kirjoitti:

The chemical imbalance theory of depression is still put forward by professionals [17], and the serotonin theory, in particular, has formed the basis of a considerable research effort over the last few decades [14]. The general public widely believes that depression has been convincingly demonstrated to be the result of serotonin or other chemical abnormalities [15,16], and this belief shapes how people understand their moods, leading to a pessimistic outlook on the outcome of depression and negative expectancies about the possibility of self-regulation of mood [64,65,66]. The idea that depression is the result of a chemical imbalance also influences decisions about whether to take or continue antidepressant medication and may discourage people from discontinuing treatment, potentially leading to lifelong dependence on these drugs [67,68
https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

Lue lisää

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveempi-maailma/tutkijat-loysivat-uutta-tietoa-masennuslaakkeiden-vaikutuksista-laakkeet-sitoutuvat-aivojen-kasvutekijan-reseptoriin-suoraan-ilman-serotoniinin-apua

Anonyymi kirjoitti:

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveempi-maailma/tutkijat-loysivat-uutta-tietoa-masennuslaakkeiden-vaikutuksista-laakkeet-sitoutuvat-aivojen-kasvutekijan-reseptoriin-suoraan-ilman-serotoniinin-apua

Lue lisää

Mitä väliä noilla uusilla teorioillasi on kun ihmisille on valehdeltu pitkään muuta? Mikä peruste tuossa toimintamekanismissa on käyttää kyseisiä aineita sen enempää vuositolkulla? Saman jatkumoa, ihmisten aivot on muka viallisia mitä tarvii korjata tai mikä lie onkaan syy. Omassa neuroplastisuudessani tuskin oli mitään vikaa alaikäisyyden kynnyksellä kun lääkkeitä määrättiin

https://youtu.be/j-nYKDGmanU?si=sEYa5tkGl8w5N72D

Anonyymi kirjoitti:

Mitä väliä noilla uusilla teorioillasi on kun ihmisille on valehdeltu pitkään muuta? Mikä peruste tuossa toimintamekanismissa on käyttää kyseisiä aineita sen enempää vuositolkulla? Saman jatkumoa, ihmisten aivot on muka viallisia mitä tarvii korjata tai mikä lie onkaan syy. Omassa neuroplastisuudessani tuskin oli mitään vikaa alaikäisyyden kynnyksellä kun lääkkeitä määrättiin

https://youtu.be/j-nYKDGmanU?si=sEYa5tkGl8w5N72D

Lue lisää

Aivojen BDNF (aivojen derivoitu neurotrofinen tekijä) tasojen nostaminen ja aivojen muovautuvuuden lisääminen voivat tapahtua useiden luonnollisten menetelmien avulla. Tässä on muutamia suosituksia:

1. **Liikunta**: Säännöllinen liikunta, erityisesti kardiovaskulaarinen harjoittelu, kuten juoksu, pyöräily tai uinti, on osoittautunut tehokkaaksi BDNF:n lisäämisessä. Liikunta edistää myös aivojen terveyttä ja muovautuvuutta.

2. **Terveellinen ravinto**:
- **Omega-3-rasvahapot**: Löytyy muun muassa rasvaisista kaloista (kuten lohesta ja sardiineista) sekä pähkinöistä ja siemenistä.
- **Antioxidantit**: Marjat, erityisesti mustikat, ovat hyviä BDNF:n lisääjiä. Myös vihannekset, kuten lehtivihannekset, ovat hyödyllisiä.
- **Tummat suklaat**: Kohtuullinen määrä tummaa suklaata voi myös tukea aivotoimintaa.

3. **Uni**: Riittävä ja laadukas uni on tärkeää aivojen terveydelle ja muovautuvuudelle. Unen aikana aivot prosessoivat tietoa ja tukevat synaptista plastisuutta.

4. **Stressinhallinta**: Korkea stressitaso voi vähentää BDNF-tasoja. Meditaatio, jooga ja syvähengitysharjoitukset voivat auttaa hallitsemaan stressiä.

5. **Uuden oppiminen**: Aivojen jatkuva haastaminen uusilla taidoilla, kielillä tai muilla aktiviteeteilla voi edistää muovautuvuutta ja BDNF:n tuotantoa.

6. **Sosiaalinen vuorovaikutus**: Sosiaalisesti aktiiviset henkilöt kokevat usein enemmän positiivisia tunteita ja vähemmän stressiä, mikä voi tukea aivojen terveyttä.

7. **Lisäravinteet**: Joidenkin tutkimusten mukaan tietyt luonnolliset lisäravinteet, kuten kurkumiini (kurkuma), voivat edistää BDNF:n tuotantoa, mutta on tärkeää keskustella lääkärin kanssa ennen lisäravinteiden käyttöä.

Kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka yhdistää näitä tekijöitä, voi parantaa aivojen hyvinvointia ja muovautuvuutta luonnollisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Aivojen BDNF (aivojen derivoitu neurotrofinen tekijä) tasojen nostaminen ja aivojen muovautuvuuden lisääminen voivat tapahtua useiden luonnollisten menetelmien avulla. Tässä on muutamia suosituksia:

1. **Liikunta**: Säännöllinen liikunta, erityisesti kardiovaskulaarinen harjoittelu, kuten juoksu, pyöräily tai uinti, on osoittautunut tehokkaaksi BDNF:n lisäämisessä. Liikunta edistää myös aivojen terveyttä ja muovautuvuutta.

2. **Terveellinen ravinto**:
- **Omega-3-rasvahapot**: Löytyy muun muassa rasvaisista kaloista (kuten lohesta ja sardiineista) sekä pähkinöistä ja siemenistä.
- **Antioxidantit**: Marjat, erityisesti mustikat, ovat hyviä BDNF:n lisääjiä. Myös vihannekset, kuten lehtivihannekset, ovat hyödyllisiä.
- **Tummat suklaat**: Kohtuullinen määrä tummaa suklaata voi myös tukea aivotoimintaa.

3. **Uni**: Riittävä ja laadukas uni on tärkeää aivojen terveydelle ja muovautuvuudelle. Unen aikana aivot prosessoivat tietoa ja tukevat synaptista plastisuutta.

4. **Stressinhallinta**: Korkea stressitaso voi vähentää BDNF-tasoja. Meditaatio, jooga ja syvähengitysharjoitukset voivat auttaa hallitsemaan stressiä.

5. **Uuden oppiminen**: Aivojen jatkuva haastaminen uusilla taidoilla, kielillä tai muilla aktiviteeteilla voi edistää muovautuvuutta ja BDNF:n tuotantoa.

6. **Sosiaalinen vuorovaikutus**: Sosiaalisesti aktiiviset henkilöt kokevat usein enemmän positiivisia tunteita ja vähemmän stressiä, mikä voi tukea aivojen terveyttä.

7. **Lisäravinteet**: Joidenkin tutkimusten mukaan tietyt luonnolliset lisäravinteet, kuten kurkumiini (kurkuma), voivat edistää BDNF:n tuotantoa, mutta on tärkeää keskustella lääkärin kanssa ennen lisäravinteiden käyttöä.

Kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka yhdistää näitä tekijöitä, voi parantaa aivojen hyvinvointia ja muovautuvuutta luonnollisesti.

Lue lisää

Ei ole mitään todistetta että BNDF:n vaikuttaminen olisi masislääkkeiden tai ketamiinin mielialavaikutusten taustalla erityisesti. Itseasiassa voi olla että aivojen muovautuvuuden ja neurogeneesin lisääntyminen lääkkeiden seurauksena johtuu kompensaatiomekanismista mikä on seurausta esim aivovaurioista ja aivojen kemiallisesta häirinnästä. Se ei myöskään sulje psyykenlääkkeiden puolta psykoaktiivisina aineina pois joissa voi olla esim tunteita leikkaavia vaikutuksia ja mekanismi voi siltikin tulla sitä kautta. Esim myöhemmin kaivetuissa zoloftin tutkimuksissa ei ole käynyt ilmi mitään plaseboa ylivertaista erityistä vaikutusta masennukseen, uskonkin että masennuslääkkeiden vaikutus toimii paremmin tunteiden leikkautumiseen ja sitä myötä ahdistustasojen ja esim seksuaalisuuden leikkaantumiseen. Oma kokemukseni ei ole että masennuslääkkeissä on kovinkaan pitkää vaikutusta mielialaan miksi uskon että kyse on enemmän tunteita leikkaavista aineista, joka ikävä kyllä voi myös lisätä välinpitämättömyyttä ja apatiaa kolikon toisena puolena ja yleensäkin tunteiden leikkautumista. Psykiatriassa olennaiseen rooliin pitäisi nousta psykiatristen aineiden hahmottaminen psykoaktiivisina aineina joilla voi olla paljon muitakin vaikutuksia tuntemiseen kuin vain se tavoiteltu ensisijaisena pidetty vaikutus jossa haittoja pidetään toissijaisina vaikka ne on osa lääkkeen vaikutusta siinä missä tavoiteltavakin vaikutus

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään todistetta että BNDF:n vaikuttaminen olisi masislääkkeiden tai ketamiinin mielialavaikutusten taustalla erityisesti. Itseasiassa voi olla että aivojen muovautuvuuden ja neurogeneesin lisääntyminen lääkkeiden seurauksena johtuu kompensaatiomekanismista mikä on seurausta esim aivovaurioista ja aivojen kemiallisesta häirinnästä. Se ei myöskään sulje psyykenlääkkeiden puolta psykoaktiivisina aineina pois joissa voi olla esim tunteita leikkaavia vaikutuksia ja mekanismi voi siltikin tulla sitä kautta. Esim myöhemmin kaivetuissa zoloftin tutkimuksissa ei ole käynyt ilmi mitään plaseboa ylivertaista erityistä vaikutusta masennukseen, uskonkin että masennuslääkkeiden vaikutus toimii paremmin tunteiden leikkautumiseen ja sitä myötä ahdistustasojen ja esim seksuaalisuuden leikkaantumiseen. Oma kokemukseni ei ole että masennuslääkkeissä on kovinkaan pitkää vaikutusta mielialaan miksi uskon että kyse on enemmän tunteita leikkaavista aineista, joka ikävä kyllä voi myös lisätä välinpitämättömyyttä ja apatiaa kolikon toisena puolena ja yleensäkin tunteiden leikkautumista. Psykiatriassa olennaiseen rooliin pitäisi nousta psykiatristen aineiden hahmottaminen psykoaktiivisina aineina joilla voi olla paljon muitakin vaikutuksia tuntemiseen kuin vain se tavoiteltu ensisijaisena pidetty vaikutus jossa haittoja pidetään toissijaisina vaikka ne on osa lääkkeen vaikutusta siinä missä tavoiteltavakin vaikutus

Lue lisää

https://www.uspharmacist.com/article/sertraline-reduces-anxiety-not-depression-in-first-6-weeks

Anonyymi kirjoitti:

https://www.uspharmacist.com/article/sertraline-reduces-anxiety-not-depression-in-first-6-weeks

Lue lisää

Masennuslääkkeitä käyttämällä nuoresta pitäen voi olla hankala harjoitella tunteiden kohtaamista koska tunteet on kemiallisesti turrutettu. Ne myös lisää dependenceä mikä voi tehdä yhden asian, saada lääkkeen vaikuttamaan hyödyllisemmältä mitä se onkaan kun aivot ja hermosto mukautuu sen alle. Sen markkinointi hyödyllisempänä mitä se onkaan biologisesti ja masennuksen korostaminen biokogisesrna tilana voi tuon tutkimuksen mukaan lisätä henkistä riippuvuutta lääkkeisiin

Anonyymi kirjoitti:

Masennuslääkkeitä käyttämällä nuoresta pitäen voi olla hankala harjoitella tunteiden kohtaamista koska tunteet on kemiallisesti turrutettu. Ne myös lisää dependenceä mikä voi tehdä yhden asian, saada lääkkeen vaikuttamaan hyödyllisemmältä mitä se onkaan kun aivot ja hermosto mukautuu sen alle. Sen markkinointi hyödyllisempänä mitä se onkaan biologisesti ja masennuksen korostaminen biokogisesrna tilana voi tuon tutkimuksen mukaan lisätä henkistä riippuvuutta lääkkeisiin

Lue lisää

On todella merkityksellistä miten masennuksesta ja lääkkeiden ominaisuuksista kerrotaan ihmisille.

On ihan käsittämätöntä kuinka moni ihminen tietämättään ajautuu tunteilla leikattuun tunne-elämään ja hämmennykseen siitä että heillä on siis yhtäkkiä sillä tavalla muuttunut tunne-elämä, tavalla jota ei ole edes otettu puheeksi, ja osa voi tulkita lääkkeiden puhkaisemia ongelmia esim apatia omanaan. Kuinkakohan moni on informaation puutteen vuoksi ollut myös hyvin hämmentynyt vietoitusoireista kuten aivosähköiskutuntemuksista mitkä voi alkaa jo ekana päivänä lääkkeen unohduksesta. Tai siitä että tunteet alkaa heilahdella vuoristoratamaisesti vieroitusoireissa.

Puhumattakaan siitä että kun harrastaa seksiä genitaalialueelta katoaa tunto. Tai siitä että he voi olla välinpitämättömämpiä, tunne elämltään leikkaantuneempia, kykenemättömämpiä itkemään, empatiaan, apaattisempia niinkutsutuissa masennuslääkkeissä.

Masennuslääkkeiden myyntiä vauhditti se että masennus brändättiin uusiksi, hyvin harvinaisesta koko kansan sairaudeksi jossa oli lieviä ja keskivaikeita ja vaikeita muotoja jossa esim Suomen hoitosuosituksissa helposti siirryttiin kohti lääkehoitoa.

Psykiatriassa ollaankin hyvin kiinnostuneita masennuksen markkinoinnista ihmisille
biologisena ongelmana joka tarvii lääkehoitoa.

Kiitos psykiatri Joanna Moncrieffin ja hänen teorioidensa aloin paremmin hahmottaa mistä psykiatrian lääkkeissä on kysymys.

psychiatric drugsinducean abnormal or altered state. Psychiatric drugs are psychoactive substances, like alcohol and heroin. Psychoactive substances modify the way the brain functions and by doing so produce alterations in thinking, feeling and behaviour. Psychoactive drugs exert their effects in anyone who takes them regardless of whether or not they have a mental condition. Different psychoactive substances produce different effects, however. The drug-centred model suggests that the psychoactive effects produced bysomedrugs can be useful therapeutically insomesituations. They don’t do this in the way the disease-centred model suggests by normalising brain function. They do it by creating an abnormal or altered brain state that suppresses or replaces the manifestations of mental and behavioural problems. https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/

Anonyymi kirjoitti:

On todella merkityksellistä miten masennuksesta ja lääkkeiden ominaisuuksista kerrotaan ihmisille.

On ihan käsittämätöntä kuinka moni ihminen tietämättään ajautuu tunteilla leikattuun tunne-elämään ja hämmennykseen siitä että heillä on siis yhtäkkiä sillä tavalla muuttunut tunne-elämä, tavalla jota ei ole edes otettu puheeksi, ja osa voi tulkita lääkkeiden puhkaisemia ongelmia esim apatia omanaan. Kuinkakohan moni on informaation puutteen vuoksi ollut myös hyvin hämmentynyt vietoitusoireista kuten aivosähköiskutuntemuksista mitkä voi alkaa jo ekana päivänä lääkkeen unohduksesta. Tai siitä että tunteet alkaa heilahdella vuoristoratamaisesti vieroitusoireissa.

Puhumattakaan siitä että kun harrastaa seksiä genitaalialueelta katoaa tunto. Tai siitä että he voi olla välinpitämättömämpiä, tunne elämltään leikkaantuneempia, kykenemättömämpiä itkemään, empatiaan, apaattisempia niinkutsutuissa masennuslääkkeissä.

Masennuslääkkeiden myyntiä vauhditti se että masennus brändättiin uusiksi, hyvin harvinaisesta koko kansan sairaudeksi jossa oli lieviä ja keskivaikeita ja vaikeita muotoja jossa esim Suomen hoitosuosituksissa helposti siirryttiin kohti lääkehoitoa.

Psykiatriassa ollaankin hyvin kiinnostuneita masennuksen markkinoinnista ihmisille
biologisena ongelmana joka tarvii lääkehoitoa.

Kiitos psykiatri Joanna Moncrieffin ja hänen teorioidensa aloin paremmin hahmottaa mistä psykiatrian lääkkeissä on kysymys.

psychiatric drugsinducean abnormal or altered state. Psychiatric drugs are psychoactive substances, like alcohol and heroin. Psychoactive substances modify the way the brain functions and by doing so produce alterations in thinking, feeling and behaviour. Psychoactive drugs exert their effects in anyone who takes them regardless of whether or not they have a mental condition. Different psychoactive substances produce different effects, however. The drug-centred model suggests that the psychoactive effects produced bysomedrugs can be useful therapeutically insomesituations. They don’t do this in the way the disease-centred model suggests by normalising brain function. They do it by creating an abnormal or altered brain state that suppresses or replaces the manifestations of mental and behavioural problems. https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/

Lue lisää

Esittelemäsi esimerkki tutkimuksesta on psykiatrian disease centred model tyypin tutkimusta jossa vakuuttelun kohteena on se että kyseessä on biologinen tila jota hoidetaan pois.

En purematta niele tuota väitettä enää.

Uskon että hyvä elämä lähtee hyvästä aivoterveydestä ja hyvästä autonomisen hermoston tasapainosta. Lääkkeet ei oman kokemukseni mukaan auttaneet kumpaakaan, etenkään pitemmällä tähtäimellä koska kyse on kuitenkin aina homeostaasin horjumista kehissa mitä lääkkeet aiheuttaa aiheuttaen fyysisen riippuvuuden ja mukautumisen niiden alle.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa, että kaikki yleislääkärille menevät potilaat olisi jotenkin harhaisia psykoosisairaita ?
On sinullakin oletukset, ei voi muuta sanoa.
Eikä sitä kyllä virheeksi voi sanoa, jos lääkäriä ei kiinnosta potilaan mahdollinen fyysinen sairaus. Eihän hän ole siinä vaiheessa vielä tehnyt mitään, niin ei ole virhettäkään tapahtunut. Vai onko se nyt sitten virhe, jos ei edes tutkita, ennemminkin tutkimatta ja hoitamatta jättäminen.
Ja onko potilas psykoosissa, jos yleislääkäri laittaa lähetteen psykiatrille, koska ei pidä potilaasta, ja potilas ottaa yhteyttä psykiatriin, joka kehottaa lopulta vaihtamaan sellaisen yleislääkärin ?
Väitätkö vielä, että potilas on psykoosissa, vai onko sitten psykiatri jotenkin psykoosissa, kun potilaan tuntien tajuaa tilanteen ja kehottaa vaihtamaan lääkäriä ?

Lue lisää

Siinähän puhutaan yhdestä harhaisesta ihmisestä yksikössä!!

Haluaisitko kertoa, miten se yhtäkkiä muuttuu kaikiksi? Vai riittääkö että elän taas siinä olettamassa, että kun yksi harhainen ihminen on riittävän itseriittoisa, niin hän kuvittelee edustavansa kaikkia?

Anonyymi kirjoitti:

Aivojen BDNF (aivojen derivoitu neurotrofinen tekijä) tasojen nostaminen ja aivojen muovautuvuuden lisääminen voivat tapahtua useiden luonnollisten menetelmien avulla. Tässä on muutamia suosituksia:

1. **Liikunta**: Säännöllinen liikunta, erityisesti kardiovaskulaarinen harjoittelu, kuten juoksu, pyöräily tai uinti, on osoittautunut tehokkaaksi BDNF:n lisäämisessä. Liikunta edistää myös aivojen terveyttä ja muovautuvuutta.

2. **Terveellinen ravinto**:
- **Omega-3-rasvahapot**: Löytyy muun muassa rasvaisista kaloista (kuten lohesta ja sardiineista) sekä pähkinöistä ja siemenistä.
- **Antioxidantit**: Marjat, erityisesti mustikat, ovat hyviä BDNF:n lisääjiä. Myös vihannekset, kuten lehtivihannekset, ovat hyödyllisiä.
- **Tummat suklaat**: Kohtuullinen määrä tummaa suklaata voi myös tukea aivotoimintaa.

3. **Uni**: Riittävä ja laadukas uni on tärkeää aivojen terveydelle ja muovautuvuudelle. Unen aikana aivot prosessoivat tietoa ja tukevat synaptista plastisuutta.

4. **Stressinhallinta**: Korkea stressitaso voi vähentää BDNF-tasoja. Meditaatio, jooga ja syvähengitysharjoitukset voivat auttaa hallitsemaan stressiä.

5. **Uuden oppiminen**: Aivojen jatkuva haastaminen uusilla taidoilla, kielillä tai muilla aktiviteeteilla voi edistää muovautuvuutta ja BDNF:n tuotantoa.

6. **Sosiaalinen vuorovaikutus**: Sosiaalisesti aktiiviset henkilöt kokevat usein enemmän positiivisia tunteita ja vähemmän stressiä, mikä voi tukea aivojen terveyttä.

7. **Lisäravinteet**: Joidenkin tutkimusten mukaan tietyt luonnolliset lisäravinteet, kuten kurkumiini (kurkuma), voivat edistää BDNF:n tuotantoa, mutta on tärkeää keskustella lääkärin kanssa ennen lisäravinteiden käyttöä.

Kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka yhdistää näitä tekijöitä, voi parantaa aivojen hyvinvointia ja muovautuvuutta luonnollisesti.

Lue lisää

Mitä tässä listassa on sellaista, mitä ei jo ala-asteella opetettaisi?

Miksi niin moni teini ei sitten kuitenkaan noudata näitä "sääntöjä"?

Pitääkö meillä olla lääkehoidon tilalla pakko liikuntaa?

Anonyymi kirjoitti:

Siinähän puhutaan yhdestä harhaisesta ihmisestä yksikössä!!

Haluaisitko kertoa, miten se yhtäkkiä muuttuu kaikiksi? Vai riittääkö että elän taas siinä olettamassa, että kun yksi harhainen ihminen on riittävän itseriittoisa, niin hän kuvittelee edustavansa kaikkia?

Lue lisää

No ei nyt niin, mutta tuollainen asenne kertoo aika paljon. Ihan sama onko kyseessä yksikkö vai monikko.
Jos tuollaisia kommentteja olisi kirjoittanut useampi ihminen, olisit kenties jokaiselle erikseen kommentoinut samaan tyyliin. Asennoituminen kertoo.

Tekstisi ylipäänsä on todella hyvä esimerkki juurikin siitä leimasta, josta puhutaan jonkin verran julkisuudessakin, puhuttaessa mielenterveysongelmista ja -sairauksista.
Tuntematta ihmistä, tietämättä hänestä lähes mitään, tehdään omia olettamuksia pelkästään sen perusteella, että henkilön tiedetään joskus kärsineen mt-ongelmista, ei välttämättä edes kärsi enää.
Leimaaminen ei lopu koskaan, jos ihmisten asenteet eivät muutu.
Toki tietämättömyys aiheuttaa myös negatiivista ajattelua ja olettamista.
Eikä kaikki mt-ongelmaiset edes koe mitään leimatuksi tulemisen tunteita.

Anonyymi kirjoitti:

Aivojen BDNF (aivojen derivoitu neurotrofinen tekijä) tasojen nostaminen ja aivojen muovautuvuuden lisääminen voivat tapahtua useiden luonnollisten menetelmien avulla. Tässä on muutamia suosituksia:

1. **Liikunta**: Säännöllinen liikunta, erityisesti kardiovaskulaarinen harjoittelu, kuten juoksu, pyöräily tai uinti, on osoittautunut tehokkaaksi BDNF:n lisäämisessä. Liikunta edistää myös aivojen terveyttä ja muovautuvuutta.

2. **Terveellinen ravinto**:
- **Omega-3-rasvahapot**: Löytyy muun muassa rasvaisista kaloista (kuten lohesta ja sardiineista) sekä pähkinöistä ja siemenistä.
- **Antioxidantit**: Marjat, erityisesti mustikat, ovat hyviä BDNF:n lisääjiä. Myös vihannekset, kuten lehtivihannekset, ovat hyödyllisiä.
- **Tummat suklaat**: Kohtuullinen määrä tummaa suklaata voi myös tukea aivotoimintaa.

3. **Uni**: Riittävä ja laadukas uni on tärkeää aivojen terveydelle ja muovautuvuudelle. Unen aikana aivot prosessoivat tietoa ja tukevat synaptista plastisuutta.

4. **Stressinhallinta**: Korkea stressitaso voi vähentää BDNF-tasoja. Meditaatio, jooga ja syvähengitysharjoitukset voivat auttaa hallitsemaan stressiä.

5. **Uuden oppiminen**: Aivojen jatkuva haastaminen uusilla taidoilla, kielillä tai muilla aktiviteeteilla voi edistää muovautuvuutta ja BDNF:n tuotantoa.

6. **Sosiaalinen vuorovaikutus**: Sosiaalisesti aktiiviset henkilöt kokevat usein enemmän positiivisia tunteita ja vähemmän stressiä, mikä voi tukea aivojen terveyttä.

7. **Lisäravinteet**: Joidenkin tutkimusten mukaan tietyt luonnolliset lisäravinteet, kuten kurkumiini (kurkuma), voivat edistää BDNF:n tuotantoa, mutta on tärkeää keskustella lääkärin kanssa ennen lisäravinteiden käyttöä.

Kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka yhdistää näitä tekijöitä, voi parantaa aivojen hyvinvointia ja muovautuvuutta luonnollisesti.

Lue lisää

Olenkohan minä jotenkin huono ihminen, kun auttamatta tulee mieleen, että täällä näitä listoja luottelee sellaiset ihmiset, jotka ovat itse epäonnistuneet täyttää nämä ehdot, ja ovat sitten joutuneet syömään lääkkeitä, ja nyt sitten jotenkin peräänkuuluttavat jonkun ostopalveluna ostetun kokonaisvaltaisuuden perään, kun eivät itse siihen pysty.

Anonyymi kirjoitti:

Olenkohan minä jotenkin huono ihminen, kun auttamatta tulee mieleen, että täällä näitä listoja luottelee sellaiset ihmiset, jotka ovat itse epäonnistuneet täyttää nämä ehdot, ja ovat sitten joutuneet syömään lääkkeitä, ja nyt sitten jotenkin peräänkuuluttavat jonkun ostopalveluna ostetun kokonaisvaltaisuuden perään, kun eivät itse siihen pysty.

Lue lisää

Minulle kanssa tuli mieleen, että mitä järkeä on pyöritellä kaiken maailman listoja ja tilastoja. Ehkä olisi parempi keskittyä elämään, ainakin siihen, mitä vielä on jäljellä.
Olihan noita lääkehaittoja aikanaan itsellänikin, mutta kun olen pystynyt jättämään kokemukseni menneisyyteen, en kanna niitä mukanani, en keskity tutkimaan listoja ja tilastoja.
Olisiko siitä jotain hyötyä ? En usko.
Näitä kommentteja luen ihan mielenkiinnosta, kun on ihmisillä kovin monenmoisia kokemuksia, ja suhtautumisessa näkyy olevan isoja eroja. Samalla tosin tulee miettineeksi, saavatko porukat itselleen jotain asioiden pyörittelystä. Tuskin se ainakaan oloa helpottaa tai parantaa.

Anonyymi kirjoitti:

Olenkohan minä jotenkin huono ihminen, kun auttamatta tulee mieleen, että täällä näitä listoja luottelee sellaiset ihmiset, jotka ovat itse epäonnistuneet täyttää nämä ehdot, ja ovat sitten joutuneet syömään lääkkeitä, ja nyt sitten jotenkin peräänkuuluttavat jonkun ostopalveluna ostetun kokonaisvaltaisuuden perään, kun eivät itse siihen pysty.

Lue lisää

Vituttaako että esim SSRI-lääkkeet eivät mitenkään erityisesti buustaa BNDF-tasoja ja lisää muovautuvuutta tavalla mihin ei voisi vaikuttaa muullakin tavoin? Ai aika jännä että jo alakoululaisetkin tietävät autonomisesta hermostosta ja aivoterveyden tukemisesta kun on olemassa kaiken maailman tahoja jotka aiheesta yrittävät valistaa ja kehollisia terapioita sun muita auttamaan niissä.

Itselläni piti tuunata ruokavaliota aika kauan että löysin itselleni sopivan ja ymmärtää monia erilaisia asioita elintavoista jolla saa vaikutettua mielialaan.


Se on kun miltei alaikäisille määrätään lääkkeitä niin hehän tosiaan omaavatkin kaikki selviytymiskeinot jo elämässä jo alakouluikäisestä asti. Osaavat diilata kaiken maailman elämän kärsimyksen ja kriisien kanssa jo kuin kala vedessä. Heitä on tärkeää päästä lääkitsemään nopeaa, jotta aivoja muovautuvuutta lisättäisiin alaikäisillä joilla siinä onkin ongelmaa eikus mikä se se kemiallinen häiriö vai oliko sittenkin ajatusrakennelmien ongelmat vai mikäs psykoaktiivisen aineen turruttava vaikutus se olikaan..

Itselläni oli vakavan masennuksen dg (toki voi miettiä lääkehaittojen osaa ja arpaa kurjassa olossani) ja niin vain asteittain aloin hoitaa itseäni. Kyllä masentuneesta yritetään maalata aika uusavuton jos ei missään vaiheessa kykenisi sinne kävelylle. Uskon asteittaisen aktivoitumisen mahdollisuuksiin. Jos päästään itsariargumenttiin kuinka lääkkeet on niin tärkeä aloittaa pian niin itse meinasin itseni eniten eliminoida lääkkeissä. Ja yleisesti lääkkeisiin sisältyy joillain itsemurha-ajatuksia.

Hyvä asia oli hoksata että elämässä vain on kärsimystä ja menetyksiä. Se on välillä paskaa kuin mikä, minä taas olen vahva kuin mikä. Ihmiset ovatkin monesti vahvempia mitä luulevat ja mitä psykiatriassa usein luullaan kun ratkaisu usein yritetään hakea muuttamalla ihmisen kehon kemioita. Ihmisille esitellään heidän reaktiot elämään sairaina. Aika moni psykiatrian potilas luottaa lääkäriinsä ja identifioituu ja tulkitsee itseään diagnoosien kautta

Anonyymi kirjoitti:

Vituttaako että esim SSRI-lääkkeet eivät mitenkään erityisesti buustaa BNDF-tasoja ja lisää muovautuvuutta tavalla mihin ei voisi vaikuttaa muullakin tavoin? Ai aika jännä että jo alakoululaisetkin tietävät autonomisesta hermostosta ja aivoterveyden tukemisesta kun on olemassa kaiken maailman tahoja jotka aiheesta yrittävät valistaa ja kehollisia terapioita sun muita auttamaan niissä.

Itselläni piti tuunata ruokavaliota aika kauan että löysin itselleni sopivan ja ymmärtää monia erilaisia asioita elintavoista jolla saa vaikutettua mielialaan.


Se on kun miltei alaikäisille määrätään lääkkeitä niin hehän tosiaan omaavatkin kaikki selviytymiskeinot jo elämässä jo alakouluikäisestä asti. Osaavat diilata kaiken maailman elämän kärsimyksen ja kriisien kanssa jo kuin kala vedessä. Heitä on tärkeää päästä lääkitsemään nopeaa, jotta aivoja muovautuvuutta lisättäisiin alaikäisillä joilla siinä onkin ongelmaa eikus mikä se se kemiallinen häiriö vai oliko sittenkin ajatusrakennelmien ongelmat vai mikäs psykoaktiivisen aineen turruttava vaikutus se olikaan..

Itselläni oli vakavan masennuksen dg (toki voi miettiä lääkehaittojen osaa ja arpaa kurjassa olossani) ja niin vain asteittain aloin hoitaa itseäni. Kyllä masentuneesta yritetään maalata aika uusavuton jos ei missään vaiheessa kykenisi sinne kävelylle. Uskon asteittaisen aktivoitumisen mahdollisuuksiin. Jos päästään itsariargumenttiin kuinka lääkkeet on niin tärkeä aloittaa pian niin itse meinasin itseni eniten eliminoida lääkkeissä. Ja yleisesti lääkkeisiin sisältyy joillain itsemurha-ajatuksia.

Hyvä asia oli hoksata että elämässä vain on kärsimystä ja menetyksiä. Se on välillä paskaa kuin mikä, minä taas olen vahva kuin mikä. Ihmiset ovatkin monesti vahvempia mitä luulevat ja mitä psykiatriassa usein luullaan kun ratkaisu usein yritetään hakea muuttamalla ihmisen kehon kemioita. Ihmisille esitellään heidän reaktiot elämään sairaina. Aika moni psykiatrian potilas luottaa lääkäriinsä ja identifioituu ja tulkitsee itseään diagnoosien kautta

Lue lisää

Uskoisin että minulla olisi ollut kapasiteettia opetella selviytymiskeinoja ilman lääkkeitä. Saatika sitten pitempää lääkintää. Nyt maksan siitä joka ikinen päivä. Ilman aineiden seurauksia olisin jatkanut elämääni ja tosiaankaan en tänne jaksaisi kirjoitella. On traumaattista miettiä mitä nuo aineet teki kropalleni tietäen kuinka vakavat seuraukset aineista oli. Sitähän en koskaan saa tietää, koska ei ole kuvantamislaitteita Suomessa helposti saatavilla joilla tiedän joidenkin todistaneen esim neurotoksisuutta ja tiedän joidenkin saaneen mustaa valkoisella kalliista testeistä ulkomailla. Psykiatrialla ei tosiaankaan kiinnosta jos jollekin iskee lääkkeiden seurauksena hermostosairauksia tai neurologisia oireita. Potilas on aina mt ongelmainen, ja siinä on kaikki mitä tarvii tietää ja se kompensoi tutkimusnäytön pienuutta ja lyhytkestoisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä väliä noilla uusilla teorioillasi on kun ihmisille on valehdeltu pitkään muuta? Mikä peruste tuossa toimintamekanismissa on käyttää kyseisiä aineita sen enempää vuositolkulla? Saman jatkumoa, ihmisten aivot on muka viallisia mitä tarvii korjata tai mikä lie onkaan syy. Omassa neuroplastisuudessani tuskin oli mitään vikaa alaikäisyyden kynnyksellä kun lääkkeitä määrättiin

https://youtu.be/j-nYKDGmanU?si=sEYa5tkGl8w5N72D

Lue lisää

Siinä tutkimuksessa ei puhuta mitään sinun tai minun aivojen viallisuudesta, se on ihan sinun oma päätelmä. Siinä kerrotaan vain se, että miksi mielialalääkkeet vaikuttavat, vaikka niiden vaikutus mekanismi ei mitenkään suoranaisesti liity serotoniiniin.

Uusilla tutkimuksilla on se väli, että niiden mukaan lääketiede kehittyy. Hitaasti, eikä välttämättä juuri siihen suuntaan, mihin yksittäinen tutkimus osoittaa, mutta se kehittyy.

Kuvittele jos joskus tulevaisuudessa keksittäisiin vaikka lääkkeetön hoito jolla pystyttäisiin parantamaan sairaudentunnottomat ihmiset?

Voiko antipsykiatriasta sanoa samaa että se kehittyy?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18532555/milla-tavalla-antipsykiatria-on-kehittynyt-viimeisen-viidenkymmenen-vuoden-aikana

Anonyymi kirjoitti:

No ei nyt niin, mutta tuollainen asenne kertoo aika paljon. Ihan sama onko kyseessä yksikkö vai monikko.
Jos tuollaisia kommentteja olisi kirjoittanut useampi ihminen, olisit kenties jokaiselle erikseen kommentoinut samaan tyyliin. Asennoituminen kertoo.

Tekstisi ylipäänsä on todella hyvä esimerkki juurikin siitä leimasta, josta puhutaan jonkin verran julkisuudessakin, puhuttaessa mielenterveysongelmista ja -sairauksista.
Tuntematta ihmistä, tietämättä hänestä lähes mitään, tehdään omia olettamuksia pelkästään sen perusteella, että henkilön tiedetään joskus kärsineen mt-ongelmista, ei välttämättä edes kärsi enää.
Leimaaminen ei lopu koskaan, jos ihmisten asenteet eivät muutu.
Toki tietämättömyys aiheuttaa myös negatiivista ajattelua ja olettamista.
Eikä kaikki mt-ongelmaiset edes koe mitään leimatuksi tulemisen tunteita.

Lue lisää

Meinaatko että minun ( ja / tai lääkärin) täytyisi lähteä harhoihin mukaan, sen perusteella että miten hyvä stoori siellä on taustalla, miksi ihminen on harhainen?

Niin tai näin, niin totuus on se, että hoitotaho ei lähde harhaisen (huom yksittäisen) ihmisen harhoihin mukaan, vaikka siitä kuinka syytettäisiin minun asenteita.

Anonyymi kirjoitti:

Vituttaako että esim SSRI-lääkkeet eivät mitenkään erityisesti buustaa BNDF-tasoja ja lisää muovautuvuutta tavalla mihin ei voisi vaikuttaa muullakin tavoin? Ai aika jännä että jo alakoululaisetkin tietävät autonomisesta hermostosta ja aivoterveyden tukemisesta kun on olemassa kaiken maailman tahoja jotka aiheesta yrittävät valistaa ja kehollisia terapioita sun muita auttamaan niissä.

Itselläni piti tuunata ruokavaliota aika kauan että löysin itselleni sopivan ja ymmärtää monia erilaisia asioita elintavoista jolla saa vaikutettua mielialaan.


Se on kun miltei alaikäisille määrätään lääkkeitä niin hehän tosiaan omaavatkin kaikki selviytymiskeinot jo elämässä jo alakouluikäisestä asti. Osaavat diilata kaiken maailman elämän kärsimyksen ja kriisien kanssa jo kuin kala vedessä. Heitä on tärkeää päästä lääkitsemään nopeaa, jotta aivoja muovautuvuutta lisättäisiin alaikäisillä joilla siinä onkin ongelmaa eikus mikä se se kemiallinen häiriö vai oliko sittenkin ajatusrakennelmien ongelmat vai mikäs psykoaktiivisen aineen turruttava vaikutus se olikaan..

Itselläni oli vakavan masennuksen dg (toki voi miettiä lääkehaittojen osaa ja arpaa kurjassa olossani) ja niin vain asteittain aloin hoitaa itseäni. Kyllä masentuneesta yritetään maalata aika uusavuton jos ei missään vaiheessa kykenisi sinne kävelylle. Uskon asteittaisen aktivoitumisen mahdollisuuksiin. Jos päästään itsariargumenttiin kuinka lääkkeet on niin tärkeä aloittaa pian niin itse meinasin itseni eniten eliminoida lääkkeissä. Ja yleisesti lääkkeisiin sisältyy joillain itsemurha-ajatuksia.

Hyvä asia oli hoksata että elämässä vain on kärsimystä ja menetyksiä. Se on välillä paskaa kuin mikä, minä taas olen vahva kuin mikä. Ihmiset ovatkin monesti vahvempia mitä luulevat ja mitä psykiatriassa usein luullaan kun ratkaisu usein yritetään hakea muuttamalla ihmisen kehon kemioita. Ihmisille esitellään heidän reaktiot elämään sairaina. Aika moni psykiatrian potilas luottaa lääkäriinsä ja identifioituu ja tulkitsee itseään diagnoosien kautta

Lue lisää

Ei kai sen tarvitse kenellekään vitutusta aiheuttaa, jos asioista on eriäviä mielipiteitä ?
Mitä järkeä kysellä " vituttaako ? " ?

Anonyymi kirjoitti:

Uskoisin että minulla olisi ollut kapasiteettia opetella selviytymiskeinoja ilman lääkkeitä. Saatika sitten pitempää lääkintää. Nyt maksan siitä joka ikinen päivä. Ilman aineiden seurauksia olisin jatkanut elämääni ja tosiaankaan en tänne jaksaisi kirjoitella. On traumaattista miettiä mitä nuo aineet teki kropalleni tietäen kuinka vakavat seuraukset aineista oli. Sitähän en koskaan saa tietää, koska ei ole kuvantamislaitteita Suomessa helposti saatavilla joilla tiedän joidenkin todistaneen esim neurotoksisuutta ja tiedän joidenkin saaneen mustaa valkoisella kalliista testeistä ulkomailla. Psykiatrialla ei tosiaankaan kiinnosta jos jollekin iskee lääkkeiden seurauksena hermostosairauksia tai neurologisia oireita. Potilas on aina mt ongelmainen, ja siinä on kaikki mitä tarvii tietää ja se kompensoi tutkimusnäytön pienuutta ja lyhytkestoisuutta.

Lue lisää

Itse en koe, että maksaisin jatkuvasti jotakin tapahtuneista asioista. On tullut hermostosairaus, mutta kun sen kanssa on elettävä, siitä ei eroonkaan pääse. Ei ole vaihtoehtoja.
Jatkan elämääni tietenkin, en siten, kuin se ehkä jatkuisi ilman hermoston sairautta, mutta silti niillä eväillä mitä vielä on jäljellä.
Olen oikeastaan aidosti tyytyväinen siihen, että pää, ja psyyke on paremmassa kunnossa kuin aikoinaan, se on tärkeämpää kuin hermostollinen haitta, siitä on enemmänkin fyysistä haittaa.
En koe itseäni mt-ongelmaiseksi, vaikka diagnooseja löytyykin, jos joku minua sellaisena pitää, niin sille en voi mitään. Omalla ajatustavalla ja asennoitumisella omaan itseen on loppujen lopuksi aika suuri vaikutus.

Anonyymi kirjoitti:

Meinaatko että minun ( ja / tai lääkärin) täytyisi lähteä harhoihin mukaan, sen perusteella että miten hyvä stoori siellä on taustalla, miksi ihminen on harhainen?

Niin tai näin, niin totuus on se, että hoitotaho ei lähde harhaisen (huom yksittäisen) ihmisen harhoihin mukaan, vaikka siitä kuinka syytettäisiin minun asenteita.

Lue lisää

Ihminen kai on sitten harhainen heti, jos hänellä on erilaisia mielipiteitä asioista kuin sinulla ? Todella ikävää.
Ja kun en ole pyytänyt, käskenyt, kehottanut, ketään ( en edes sinua ) lähtemään mukaan kenenkään harhoihin, niin miksi jankkaat tuota yhtä ja samaa ?

Anonyymi kirjoitti:

Siinä tutkimuksessa ei puhuta mitään sinun tai minun aivojen viallisuudesta, se on ihan sinun oma päätelmä. Siinä kerrotaan vain se, että miksi mielialalääkkeet vaikuttavat, vaikka niiden vaikutus mekanismi ei mitenkään suoranaisesti liity serotoniiniin.

Uusilla tutkimuksilla on se väli, että niiden mukaan lääketiede kehittyy. Hitaasti, eikä välttämättä juuri siihen suuntaan, mihin yksittäinen tutkimus osoittaa, mutta se kehittyy.

Kuvittele jos joskus tulevaisuudessa keksittäisiin vaikka lääkkeetön hoito jolla pystyttäisiin parantamaan sairaudentunnottomat ihmiset?

Voiko antipsykiatriasta sanoa samaa että se kehittyy?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18532555/milla-tavalla-antipsykiatria-on-kehittynyt-viimeisen-viidenkymmenen-vuoden-aikana

Lue lisää

Sitä päivää odotellessa kun psykiatria keksii jonkun megapirin piristämään ihmisiä, parantamaan olemassaolemisen tuskasta ja erkaannuttamaan heidät elämän aiheuttamasta kärsimyksestä ja aktivoimaan hetkessä toimintakykyä niin paljon että se korvaa hitaan asteittaisen harjoittelun toimintakyvyn parantamisessa ja kaikki on yhtäkkiä MOTIVOIVAA. Ja kaikesta paskaduunistakin ja elämisestä köyhyysrajalla tulee upeaa ja jaksaa aina säilyttää optimistisen asenteen kun oma perhekin asteittain kuolee ja jää yksin. Kaikki on on sitten ihanan tervettä. Uusi megapiri auttaa joidenkin päihdeongelmiinkin ja seksihalutkaan ei katoa.

Sitä päivää odotelless voi kuitenkin yrittää parantaa aivoterveyttä ja hermoston balanssia, opetellq kohtaamaan tunteensa, muodostaa rlämänfilosofia jonka avulla pärjää ja muistaa että on ennenkaikkea ihminen ja siihen diiliin kuuluu tusinoittain pettymyksiä ja kärsimyksiä.

Megapiriä odotellessa

Minä jatkan psykiatrian likaisista pikku salaisuuksista puhumista. Ei se ole muusta elämästäni pois. :)

Anonyymi kirjoitti:

Minä jatkan psykiatrian likaisista pikku salaisuuksista puhumista. Ei se ole muusta elämästäni pois. :)

Siinä kannattaa sitten olla tarkkana, ettei sitten satu valhettelemaan. Se on vähän niinku ripulin parantaminen piereskelemällä, jos se sairaus meinaa päästä puhumaan.

Hoidon hyvyyttä voidaan mitata monella tavalla. Sitä seurataan miten ihmiset ovat päässeet pois palvelusta, tai vaihtaneet kevyempään palveluun. Ihmisiltä kysytään erilaisilla asiakstyytyväisyys kyselyillä, ovatko he tyytyväisiä hoitoon. Siinä kyllä tulee esille se että kuunnellaanko tai ymmärretäänkö heitä. Ja hoitomaailmassa pidetään kirjaa erilaisista valituksista, ja tutkitaan ne.

Hyvä mielenterveyshoito on sitä, että se tekee itsensä tarpeettomaksi. Hoito ei siis ole se kaivattu empaattinen kaveri jota känkkäränkkä vänkäri ei muuten itselleen saa, kun ei osaa sitä vastavuoroista keskustelua kenenkään kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Hoidon hyvyyttä voidaan mitata monella tavalla. Sitä seurataan miten ihmiset ovat päässeet pois palvelusta, tai vaihtaneet kevyempään palveluun. Ihmisiltä kysytään erilaisilla asiakstyytyväisyys kyselyillä, ovatko he tyytyväisiä hoitoon. Siinä kyllä tulee esille se että kuunnellaanko tai ymmärretäänkö heitä. Ja hoitomaailmassa pidetään kirjaa erilaisista valituksista, ja tutkitaan ne.

Hyvä mielenterveyshoito on sitä, että se tekee itsensä tarpeettomaksi. Hoito ei siis ole se kaivattu empaattinen kaveri jota känkkäränkkä vänkäri ei muuten itselleen saa, kun ei osaa sitä vastavuoroista keskustelua kenenkään kanssa.

Lue lisää

"Jos lääkkeet aiheuttavat paitsi tunteiden leikkaamista, toimintakyvyn laskua, sekä lisäsairauksien puhkeamista, nk. ne joidenkin kohdalla aiheuttavat, silloin ei pitäisi enää "hoitaa" ihmisiä lääkkeillä."

Aamen. Juuri sitä lääkkeet aiheuttivat. Ei ole kukaan kysynyt palautetta hoidosta.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos lääkkeet aiheuttavat paitsi tunteiden leikkaamista, toimintakyvyn laskua, sekä lisäsairauksien puhkeamista, nk. ne joidenkin kohdalla aiheuttavat, silloin ei pitäisi enää "hoitaa" ihmisiä lääkkeillä."

Aamen. Juuri sitä lääkkeet aiheuttivat. Ei ole kukaan kysynyt palautetta hoidosta.

Lue lisää

Palautetta kysytään vain hoidossa olevilta ihmisiltä. Hoidon kehittämmisen näkökulmasta on ihan turhaa kysyä terveiltä tai terveeksi itseään väittäviltä, että mitä mieltä he ovat hoidosta.

Siihen ei tarvita kyselyä, mikä selvittää kuka on hoidonvastainen, tai sairauden tunnoton. Ne kyllä löytyy ilman kyselyitäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Palautetta kysytään vain hoidossa olevilta ihmisiltä. Hoidon kehittämmisen näkökulmasta on ihan turhaa kysyä terveiltä tai terveeksi itseään väittäviltä, että mitä mieltä he ovat hoidosta.

Siihen ei tarvita kyselyä, mikä selvittää kuka on hoidonvastainen, tai sairauden tunnoton. Ne kyllä löytyy ilman kyselyitäkin.

Lue lisää

Ei kukaan ole kysynyt palautetta hoidosta vaikka olisin ollut mt palveluissa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kukaan ole kysynyt palautetta hoidosta vaikka olisin ollut mt palveluissa.

Ihan uskottavaa, ettei kaikki kohtaa tilanteita, että pyydettäisiin palautetta.
Itsekin olin aikoinaan muutamassa eri sairaalassa, olin avohoidon puolella vuosikaudet, ja aika harvoin eteen tuli mitään palautekyselyitä.
Palautetta voi toki antaa ilman kyselyitäkin. Risuja tai ruusuja.
Joskus olen antanut myös hyvää palautetta, sitä luultavimmin annetaan paljon vähemmän kuin huonoa.
Joskus olen kiitellyt ihan vain hyvästä ja asiallisesta kohtaamisesta jonkin vastaanoton yhteydessä, koska aina ei saa asiallista kohtelua.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kukaan ole kysynyt palautetta hoidosta vaikka olisin ollut mt palveluissa.

Niin no, ei minultakaan ole kysytty, että mikä puolue voittaa vaaleissa, ja silti nämä kyselyt tuntuuvat toimivan yllättävän hyvin.

Kuten jo joku mainitsi, niin useimmat hytealueet ottavat vastaan sekä avointa palautetta, että erilaisia palautekyselyitä, mutta ketään änkyrävänkyrää ne eivät tule hakemaan kotoa.

https://www.siunsote.fi/Kyselyt
https://www.hus.fi/potilaalle/opas-potilaalle/oikeutesi-potilaana/anna-palautetta
https://omatays.fi/

Anonyymi kirjoitti:

Ei kukaan ole kysynyt palautetta hoidosta vaikka olisin ollut mt palveluissa.

Minulta on kysytty, melkein riesaksi asti. On ollut THL:n kysely, Hyvinvointialueen kysely, joka vuosi tulee myös hankkeen kysely, ja ovenpielessä oli se laite, mutta sitä ei ole näkynyt hetkeen. Myös ennen hyvinvointialuetta kyseltiin, mutta siitä on aikaa.

Hoito ei tietenkään ole täydellistä, ja siinä on aina parannettavaa, mutta ymmärrän sen, että sairaudentunnottomalta ei pysty kysymään sitä, että miksi he ovat sairaudentunnottomia. Sen kun osaisivatkin vastata, niin eipä kai sitä mitään hoitoa tarvittaskaan.

Anonyymi kirjoitti:

Minulta on kysytty, melkein riesaksi asti. On ollut THL:n kysely, Hyvinvointialueen kysely, joka vuosi tulee myös hankkeen kysely, ja ovenpielessä oli se laite, mutta sitä ei ole näkynyt hetkeen. Myös ennen hyvinvointialuetta kyseltiin, mutta siitä on aikaa.

Hoito ei tietenkään ole täydellistä, ja siinä on aina parannettavaa, mutta ymmärrän sen, että sairaudentunnottomalta ei pysty kysymään sitä, että miksi he ovat sairaudentunnottomia. Sen kun osaisivatkin vastata, niin eipä kai sitä mitään hoitoa tarvittaskaan.

Lue lisää

Kyselyjä saa laatia ja lähettää palveluita käyttäville. Eri asia on kokonaan se, mitä ovat ne niissä esitetyt kysymykset ja kysytäänkö myös palveluiden kehittämiseen liittyviä, myös kritiikkiä mahdollistavia kysymyksiä. Ja noteerataanko potilaiden mielipiteitä ylipäätään millään tavalla, jotta tulisi todellista muutosta ja uudistuksia vanhoihin systeemeihin ja niissä vallitseviin käytäntöihin, asenteisiin ja hoitomenetelmiin. Edelliseen esille nostettuun näkökulmaan pelkään pahoin vastaus on että ei, koska potilaiden mielipiteethän eivät ole heidän mielestään "oikeaa tiedettä", tai ei pohjaudu tutkimuksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kukaan ole kysynyt palautetta hoidosta vaikka olisin ollut mt palveluissa.

Olethan muistanut estää kaikki yhteystietojesi käytön?

Anonyymi kirjoitti:

Olethan muistanut estää kaikki yhteystietojesi käytön?

Ihminen joka ei ole puolesta, eikä vastaan, vaan päinvastoin, ei varmaan kykene ymmärtämään, että mihin kaikkeen tuollaiset estot vaikuttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen joka ei ole puolesta, eikä vastaan, vaan päinvastoin, ei varmaan kykene ymmärtämään, että mihin kaikkeen tuollaiset estot vaikuttaa.

Nykyään olen. En tosin pitkään ollut eikä palautteita kysytty.

No tässä olisi palautetta psykiatrialle:

Te tuhositte hermoston terveyteni ja aivoterveyteni ja seksuaaliterveyteni. ettekä antaneet tehdä informoitua suostumusta ja vetositte epätieteellisiin seikkoihin miksi käyttää lääkkeitä. Minulla kesti sellaiset muutama vuosi parantua kokemistani haitoista ja kaikki ei lähteneet. Kun välittäjäaineeni oli sekaisin lääkitystenne seurauksena kiduin kehossani. Lääkkeettömyys oli parantavaa keholleni.

Sain diagnoosin kokemastani haitasta mitä vähättelitte osastolla osaston jälkeen. Lopetin lääkkeet,kiitos sen pystyin kuntoutumaan.

Toivottavasti syötte samoja paskalääkkeitänne vielä joskus itse, vaikka vanhuksena dementikkona paskavaipoissanne. Jokainen lääkkeiden harmeja vähättelevä psykiatri ansaitsee kokea sen.

Ehkä täytyykin turruttaa, akuutissa vaiheessa, sairauden ja oireiden ollessa pahimmillaan.
Eniten ihmetyttää, että lääkkeitä pitäisi sitten syödä vuosikaudet, vaikka tilanteet muuttuvat.
Minkälaista ihmiselämä on turrutetussa olotilassa ? Ei mitään miellyttävää, itsellänikin noin 20 vuoden kokemus, onneksi jo takana päin.

Mitä onko keskustelu tunnetaitojen opettelusta ilman että tarvitsee mennä lääkitykseen asti, jotenkin niin epämiellyttävä, että se pitää yrittää unohtaa?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä onko keskustelu tunnetaitojen opettelusta ilman että tarvitsee mennä lääkitykseen asti, jotenkin niin epämiellyttävä, että se pitää yrittää unohtaa?

Nyt menee vähän asian ohi, mutta menkööt.

Kun tuntee muutamia tällaisia "mussuttajia" niin se on ihan tragikoomista kun tiedät, että joku laukaisee jonkun epämiellyttävän totuuden, niin tiedät jo etukäteen, kuinka se mussutus generaattori rupeaa siellä jauhamaan sitä paskuria.

Ehkä hilpein tapaus minkä tiedän, oli sellainen ihminen joka kuunteli televisiota aina hemmetin kovalla, ja aina kun joku tuli kertomaan jotain mistä hän ei tykännyt, niin aina hänellä oli kuuloyliherkkyys, eikä siitä asiasta voinut puhua kun korviin sattui.

Se ihmisen kyky huijata itseään lapsellisen kömpelöllä valehtelulla on aivan uskomaton.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä onko keskustelu tunnetaitojen opettelusta ilman että tarvitsee mennä lääkitykseen asti, jotenkin niin epämiellyttävä, että se pitää yrittää unohtaa?

Minulle määrättiin lääkkeitä ajanjaksona jolloin toinen vanhempani ei ollut kovin kauan aikaa aiemmin kuollut. Talk about tunteiden säätely. Olen menettänyt paljon ihmisiä elämässäni ja väittäisin että nykyisellään resilienssini on aika paljon korkeampaa kuin monilla. Elämän kärsimykseen reagoinnin opettelua ei opetella näppärästi vain jossain ryhmissä, elämä opettaa, psykiatria ei.

Ja jottei faktat unohdu.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0092867421000775?via=ihub

Ottaen huomioon, miten "aikaansaamattomia" ihmisiä masentuneet ovat, niin ihan varmasti on sellaisia jotka mieluummin hakee lääkkeet, vaikka saman vaikutuksen saisi sillä, että nostaa pyllyn pois sohvalta. Enkä ihmettele yhtään, vaikka jälkikäteen valittaisivat sitä, etteivät älynneet tehdä itselleen jotain konkreettista.

Anonyymi kirjoitti:

Ottaen huomioon, miten "aikaansaamattomia" ihmisiä masentuneet ovat, niin ihan varmasti on sellaisia jotka mieluummin hakee lääkkeet, vaikka saman vaikutuksen saisi sillä, että nostaa pyllyn pois sohvalta. Enkä ihmettele yhtään, vaikka jälkikäteen valittaisivat sitä, etteivät älynneet tehdä itselleen jotain konkreettista.

Lue lisää

Ehkä sen joskus ymmärtää vasta jälkikäteen.
Mutta onhan sekin parempi, että edes silloin.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä sen joskus ymmärtää vasta jälkikäteen.
Mutta onhan sekin parempi, että edes silloin.

Toivottavasti edes silloin, mutta valitettavasti on ihmisiä, jotka jää sitten pyörimään itsesääliin, eivätkä edes silloin älyä elää elämäänsä. Toisaalta vähän säälittää, mutta pitäskö sitten vaan ajatella niin, että niin makaa, kuin petaa?

Anonyymi kirjoitti:

Ja jottei faktat unohdu.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0092867421000775?via=ihub

Lue lisää

Tiedät itsekin mitä sontaa tuo tutkimus on. Ai nytkö ssri lääkkeet toimivat kuten katuhuume ketamiini samalla mekanismilla. VAU. :D

Anonyymi kirjoitti:

Tiedät itsekin mitä sontaa tuo tutkimus on. Ai nytkö ssri lääkkeet toimivat kuten katuhuume ketamiini samalla mekanismilla. VAU. :D

Ja tuo tutkimuksesi ei poista asioita mainitsemistasi aineista kuten tunteiden leikkauma tai seksuaalisuuden leikkauma.

Anonyymi kirjoitti:

Ja tuo tutkimuksesi ei poista asioita mainitsemistasi aineista kuten tunteiden leikkauma tai seksuaalisuuden leikkauma.

Tutkimuksen ei tarvitse poistaa mitään, riittää kun se kertoo faktat, jonka jälkeen voi arvioida objektiivisesti hyödyt ja haitat.

Anonyymi kirjoitti:

Tutkimuksen ei tarvitse poistaa mitään, riittää kun se kertoo faktat, jonka jälkeen voi arvioida objektiivisesti hyödyt ja haitat.

Tiede on tiedettä, ns. faktat voi korvata uusilla kun lisätutkimusta tulee. En ihmettelisi jos lääkkeiden ns hyödyllinen neuroplastisuutta/geneesiä lisäävä puoli olisi seurausta aivojen kemiallisesta sotkemisesta mistä tulee kompensaaatiomekanismina moista mutta sitä voi kyseenalaistaa onko kyseessä aivoterveyden kannalta hyödyllinen asia että aivojen häiritsemisestä jollain aineella seuraa neurogeneesin/plastisuuden/muovautuvuuden lisääntymisrä. Se on vain kemiallisen sotkemisen kompensaatiomekanismi, vähän kiin kolauttaa päänsä pahasti niin aivot järjestää toimintaansa uudelleen.

Miksi sitten sairas ihminen niin itsepintaisesti välttelee niitä omien tunteiden työstämistä jopa niin paljon, että aina joutuu lääkkeille?

Sairaskin tuntee tunteita kaikissa sfääreissä, mutta juuri se tunteiden käsittelyn taito on vähän hukassa.
Mitä paremmin ymmärtää, mistä joku tunne johtuu, minkälaisia tunteita ja ajatuksia se herättää, miten tunteen kanssa pärjää, tai mitä voisi tehdä, että tunne helpottaisi ( jos se on ikävä tunne ), sitä helpompi on myös ymmärtää, miksi itsestä tuntuu juuri siltä kuin tuntuu.
Lääkkeitä tarvittaisiin ja käytettäisiin paljon vähemmän, jos tunnepuoli olisi tasapainossa, siis ihminen tasapainossa tunteidensa kanssa.
Ongelmana tosin se, että lääkittynä voi olla vaikeampaa tunnustella omia tunteita ja tuntemuksiaan.
Mutta joo, tunteet eivät ole haitallisia, tunteemme ohjaavat meitä.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten sairas ihminen niin itsepintaisesti välttelee niitä omien tunteiden työstämistä jopa niin paljon, että aina joutuu lääkkeille?

Kysyt väärältä henkilöltä. Kerroin oman mielipiteeni asiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten sairas ihminen niin itsepintaisesti välttelee niitä omien tunteiden työstämistä jopa niin paljon, että aina joutuu lääkkeille?

Tunteiden välttely voi johtua epämukavien, liian kuormittavien tunteiden kokemisesta, jolloin ei ole valmis vielä käsittelemään niitä. Tällöin suojamekanismi on etsiä helpompia vaihtoehtoja.

Anonyymi kirjoitti:

Kysyt väärältä henkilöltä. Kerroin oman mielipiteeni asiaan.

Kerro toki mielipiteesi, miksi sairas ihminen välttelee omien tunteiden työstämistä?

Anonyymi kirjoitti:

Kerro toki mielipiteesi, miksi sairas ihminen välttelee omien tunteiden työstämistä?

Osittain myös siksi, kun ei ymmärrä omia tunteita, sekin liittyy tunteiden käsittelyyn.
Onhan se vaikea käsitellä jotain, mitä ei ymmärrä.
Tulee paha olo, kun tuntuu pahalta, jne.
Tulisi miettiä, miksi jokin asia tuntuu niin pahalta, sitten kun sen ymmärtää, auttaa se oloonkin.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaskin tuntee tunteita kaikissa sfääreissä, mutta juuri se tunteiden käsittelyn taito on vähän hukassa.
Mitä paremmin ymmärtää, mistä joku tunne johtuu, minkälaisia tunteita ja ajatuksia se herättää, miten tunteen kanssa pärjää, tai mitä voisi tehdä, että tunne helpottaisi ( jos se on ikävä tunne ), sitä helpompi on myös ymmärtää, miksi itsestä tuntuu juuri siltä kuin tuntuu.
Lääkkeitä tarvittaisiin ja käytettäisiin paljon vähemmän, jos tunnepuoli olisi tasapainossa, siis ihminen tasapainossa tunteidensa kanssa.
Ongelmana tosin se, että lääkittynä voi olla vaikeampaa tunnustella omia tunteita ja tuntemuksiaan.
Mutta joo, tunteet eivät ole haitallisia, tunteemme ohjaavat meitä.

Lue lisää

Kaikki lähtisi siitä että psykiatria uudistuisi sairaus aivokemia akseliltaan hoidetaan ihmisiä tunteineen akselille. Uskonnonfilosofioissakin on hieno puoli, esim filosofista kärsimyksen pohdintaa ja vastauksia eksistentiaalisiin kysymyksiin. Psykiatriassa on... Diagnooseja ja pillereitä. Vastauksena saattaa löytää elämänsä siltä tolalta että on vuosia ollut psykiatrian myötä tunteet jäässä.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki lähtisi siitä että psykiatria uudistuisi sairaus aivokemia akseliltaan hoidetaan ihmisiä tunteineen akselille. Uskonnonfilosofioissakin on hieno puoli, esim filosofista kärsimyksen pohdintaa ja vastauksia eksistentiaalisiin kysymyksiin. Psykiatriassa on... Diagnooseja ja pillereitä. Vastauksena saattaa löytää elämänsä siltä tolalta että on vuosia ollut psykiatrian myötä tunteet jäässä.

Lue lisää

Jos uskonto on niin paljon parempi, kuin psykiatria, niin miksi se ei ole kyennyt polttamaan kaikkia sairaita noitina?

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskonto on niin paljon parempi, kuin psykiatria, niin miksi se ei ole kyennyt polttamaan kaikkia sairaita noitina?

Er mitään muuta esimerkkiä keksinyt 😁

Uskonnot järjestelminä omaa samanlaisia vikoka kuin psykiatriankin järjestelmät. Kaikessa on ongelmaa kun ihmiset kyseessä, uskontoakin voidaan käyttää väärin. Mutta sieltä löytyy syvyyttä mitä en psykiatriasta löytänyt. En ole buddhalainen mutta esim buddhalaisuuden ajatukset kärsimyksestä, kaiken tilapäisyydestä ynnä muusta on erittäin mielenkiintoisia. Filosofisessa perspektiivissä parantavia ajatuksia

Anonyymi kirjoitti:

Er mitään muuta esimerkkiä keksinyt 😁

Uskonnot järjestelminä omaa samanlaisia vikoka kuin psykiatriankin järjestelmät. Kaikessa on ongelmaa kun ihmiset kyseessä, uskontoakin voidaan käyttää väärin. Mutta sieltä löytyy syvyyttä mitä en psykiatriasta löytänyt. En ole buddhalainen mutta esim buddhalaisuuden ajatukset kärsimyksestä, kaiken tilapäisyydestä ynnä muusta on erittäin mielenkiintoisia. Filosofisessa perspektiivissä parantavia ajatuksia

Lue lisää

Tässä esim viisauksia mitä uskonnonfilosofiat on löytäneet elämän luonteesra: Elämässä on kärsimystä (esitetään myös hieman virheellisessä muodossa ”elämä on kärsimystä”). Buddha käytti tässä yhteydessä sanaa dukkha. Vaikka sen suomennoksena käytetäänkin usein sanaa kärsimys, on dukkhan merkitys paljon laajempi kuin pelkkä fyysinen tai henkinen kipu: se tarkoittaa kaikenlaista ikävää, turhauttavaa, epätäydellistä, epätyydyttävää tai pysymätöntä. Buddhalaisuuden mukaan elämä ei ole pelkkää kärsimystä, mutta kaikki miellyttäväkin on väliaikaista ja siten dukkhaa. Elämä on aina jollakin tapaa epätyydyttävää. Ensimmäinen jalo totuus opettaa että kärsimys on väistämätön osa elämää ja kaikki joutuvat kokemaan sitä.

Dukkhaa on kolmenlaista. Ilmeisin dukkhan muoto on fyysinen ja henkinen kärsimys. Kaikki ihmiset kohtaavat sairautta, vanhuutta ja kuolemaa. Toinen dukkhan muoto on muutoksen kärsimys. Kaikki hyväkin loppuu aikanaan ja joudumme luopumaan kaikesta meille rakkaasta: ystävistä, vanhemmista, tavaroista jne. Kolmas dukkhan muoto on kaikkein epäselvin: se tarkoittaa yleistä epätyydyttävyyttä maailman luonteesta johtuen.

Jalo totuus kärsimyksen syystä (samudaya)
muokkaa
Kärsimyksen aiheuttaa (itsekäs) halu ja takertuminen (taṇhā eli jano). Ihminen janoaa itselleen tavaraa, rahaa, ystäviä, elinikää jne. Koska asiat ovat perusluonteeltaan pysymättömiä, hän ei kuitenkaan voi saada lopullista tyydytystä. Siksi siis kaikki asiat ovat lopulta dukkhaa. Buddhalaisuus puhuu kolmenlaisesta janoamisesta: on aistinautintojen jano, olemisen jano ja olemattomuuden jano.

Pohditaan usein sitä miten saavuttaa hyvä elämä. Itse en ole buddhalainen mutta koen ajatukset kärsimyksestä mielenkiintoisina. Ihmisten pitäisi nykyaikana oppia diilaamaan kärsimyksen kanssa joka usein haudataan piiloon. Psykiatria ei opeta suhtautumista siihen että menetät kaikki rakkaat tai terveytesi,vaan antaa muka valheellisia lupauksia paremmasta aineilla ja diagnosoimalla sinut johonkin boksiin. Kun vuosia olin tuossa putkessa koen sen riittämättömänä perustaltaan. Toki psykiatriassa on joskus tiedostavia ja filosofisesti ajattelevia työntekijöitä mutta myäs niitä jotka takertuu diagnoosi ja lääkejärjestelmään pakonomaisesti ja aika vähän kykenevät filosofiseen pohdintaan elämästä

Anonyymi kirjoitti:

Tässä esim viisauksia mitä uskonnonfilosofiat on löytäneet elämän luonteesra: Elämässä on kärsimystä (esitetään myös hieman virheellisessä muodossa ”elämä on kärsimystä”). Buddha käytti tässä yhteydessä sanaa dukkha. Vaikka sen suomennoksena käytetäänkin usein sanaa kärsimys, on dukkhan merkitys paljon laajempi kuin pelkkä fyysinen tai henkinen kipu: se tarkoittaa kaikenlaista ikävää, turhauttavaa, epätäydellistä, epätyydyttävää tai pysymätöntä. Buddhalaisuuden mukaan elämä ei ole pelkkää kärsimystä, mutta kaikki miellyttäväkin on väliaikaista ja siten dukkhaa. Elämä on aina jollakin tapaa epätyydyttävää. Ensimmäinen jalo totuus opettaa että kärsimys on väistämätön osa elämää ja kaikki joutuvat kokemaan sitä.

Dukkhaa on kolmenlaista. Ilmeisin dukkhan muoto on fyysinen ja henkinen kärsimys. Kaikki ihmiset kohtaavat sairautta, vanhuutta ja kuolemaa. Toinen dukkhan muoto on muutoksen kärsimys. Kaikki hyväkin loppuu aikanaan ja joudumme luopumaan kaikesta meille rakkaasta: ystävistä, vanhemmista, tavaroista jne. Kolmas dukkhan muoto on kaikkein epäselvin: se tarkoittaa yleistä epätyydyttävyyttä maailman luonteesta johtuen.

Jalo totuus kärsimyksen syystä (samudaya)
muokkaa
Kärsimyksen aiheuttaa (itsekäs) halu ja takertuminen (taṇhā eli jano). Ihminen janoaa itselleen tavaraa, rahaa, ystäviä, elinikää jne. Koska asiat ovat perusluonteeltaan pysymättömiä, hän ei kuitenkaan voi saada lopullista tyydytystä. Siksi siis kaikki asiat ovat lopulta dukkhaa. Buddhalaisuus puhuu kolmenlaisesta janoamisesta: on aistinautintojen jano, olemisen jano ja olemattomuuden jano.

Pohditaan usein sitä miten saavuttaa hyvä elämä. Itse en ole buddhalainen mutta koen ajatukset kärsimyksestä mielenkiintoisina. Ihmisten pitäisi nykyaikana oppia diilaamaan kärsimyksen kanssa joka usein haudataan piiloon. Psykiatria ei opeta suhtautumista siihen että menetät kaikki rakkaat tai terveytesi,vaan antaa muka valheellisia lupauksia paremmasta aineilla ja diagnosoimalla sinut johonkin boksiin. Kun vuosia olin tuossa putkessa koen sen riittämättömänä perustaltaan. Toki psykiatriassa on joskus tiedostavia ja filosofisesti ajattelevia työntekijöitä mutta myäs niitä jotka takertuu diagnoosi ja lääkejärjestelmään pakonomaisesti ja aika vähän kykenevät filosofiseen pohdintaan elämästä

Lue lisää

Hirveä litania tekstiä. Ihmisyyden ydin on löytää onnellisuutta kärsimyksen keskellä. Kaikki se, mikä aiheuttaa kärsimystä, kannattaa vähentää minimiin.

"Psykiatria ei opeta suhtautumista siihen että menetät kaikki rakkaat tai terveytesi,vaan antaa muka valheellisia lupauksia paremmasta aineilla ja diagnosoimalla sinut johonkin boksiin. "

Väärin. Esimerkiksi psykoterapia voi olla hyväkin apu ihmisille, jotka eivät löydä keinoja omien tunteidensa käsittelyyn.

"Toki psykiatriassa on joskus tiedostavia ja filosofisesti ajattelevia työntekijöitä mutta myäs niitä jotka takertuu diagnoosi ja lääkejärjestelmään pakonomaisesti ja aika vähän kykenevät filosofiseen pohdintaan elämästä"

Voi olla, mutta järjestelmässämme hankitaan koulutus syystä. Sitä kutsutaan puoskaroinniksi, mikäli lähtee hoitamaan mielenterveyden kanssa kamppailevia filosofisilla pohdinnoilla.

Anonyymi kirjoitti:

Er mitään muuta esimerkkiä keksinyt 😁

Uskonnot järjestelminä omaa samanlaisia vikoka kuin psykiatriankin järjestelmät. Kaikessa on ongelmaa kun ihmiset kyseessä, uskontoakin voidaan käyttää väärin. Mutta sieltä löytyy syvyyttä mitä en psykiatriasta löytänyt. En ole buddhalainen mutta esim buddhalaisuuden ajatukset kärsimyksestä, kaiken tilapäisyydestä ynnä muusta on erittäin mielenkiintoisia. Filosofisessa perspektiivissä parantavia ajatuksia

Lue lisää

Se on ihan hyvä, että joku löytää tukea ja turvaa uskonnosta. Ei ole minulta pois. Mutta kannattaa muistaa että tälläkin hetkellä käydään enemmän sotia uskonnon kuin psykiatrian takia. Uskonto ei siis ole yksinkertainen vastaus siihen miten agressiivisia tunteita osataan käsitellä.

Anonyymi kirjoitti:

Se on ihan hyvä, että joku löytää tukea ja turvaa uskonnosta. Ei ole minulta pois. Mutta kannattaa muistaa että tälläkin hetkellä käydään enemmän sotia uskonnon kuin psykiatrian takia. Uskonto ei siis ole yksinkertainen vastaus siihen miten agressiivisia tunteita osataan käsitellä.

Lue lisää

Filosofiset pohdinnat auttoivat itseäni (en typistä niitä vain uskontoon), en suosittele niitä yleisesti hoitokeinoiksi mutta toisaalta uakon että henkiset ongelmat voi olla myös oman elämänfilosofian ongelmia.
Niissä uskonnonfilosofian käsityksissä voi olla paljon enemmän syvyyttä usein kuin mitä psykiatrialla tai niiden monella rivityöntekijöillä on tarjota. Toki on helmiäkin työntekijöissä ja myös ei niitä helmiä, harmi vain kun systeemi missä työskentelevät on mitä on.

Filosofiset pohdinnat yhteiskunnan arvoista ja toimintatavoista jotka voi olla haitallisia psyykeelle ja niiden vaikutukset omiin arvoihin.

Filosofinen pohdinta siitä mitä on kärsimys ja elämän luonne, mitä on hyvä elämä.

En todellakaan esim nykyään usko että tavoiteltava asia elämässä on onni ja onnellisuus. Esim ihmisaivot pyrkivät luonnostaankin enemmän homeostaasiin, kuin onnellisuuteen tai muutokseen. Kun elämä on heittänyt kumoon monta monituista kertaa vaikka luulit oppineesi jotain elämästä ja tehneesi työskentelyä ja vienyt kaikkea tärkeää ja rakasta, ymmärtää mitä kärsimystä elämässä on. Sitä ei hoida ssri lääke. Se on tullut tosin monen ihmisyyden tuskan hoitajaksi nykypäivän maailmassa.

Siksi on hyvä ajatella syvemmältä. Oma filosofiani pohjautuu kiitollisuuteen, kärsimykseen osana elämistä. Moni elää ristiriidassa elämän luonteen kanssa rakentaen pilvilinnoja joiden sortuminen sitten romahduttaa. Tämä elämä tulee viemään monilta kaiken. Tärkeää on osata suhtautua luopumiseen. Siihen ei ole usein psykiatrialla oppeja.

Anonyymi kirjoitti:

Se on ihan hyvä, että joku löytää tukea ja turvaa uskonnosta. Ei ole minulta pois. Mutta kannattaa muistaa että tälläkin hetkellä käydään enemmän sotia uskonnon kuin psykiatrian takia. Uskonto ei siis ole yksinkertainen vastaus siihen miten agressiivisia tunteita osataan käsitellä.

Lue lisää

Ihmiset löytävät sotia vaikka mistä naurettavista asioista rajaviivan sijaintikohdasta resursseihin ja uhitteluun muita kohtaan. Uskontoja voidaan käytttää väärin mutta silti niissä on ihmiskunnan historiassa rakentuneita viisauksia hyvästä elämästä, kärsimykseen suhtautumisesta siinä mitä muussakin filosofiassa

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset löytävät sotia vaikka mistä naurettavista asioista rajaviivan sijaintikohdasta resursseihin ja uhitteluun muita kohtaan. Uskontoja voidaan käytttää väärin mutta silti niissä on ihmiskunnan historiassa rakentuneita viisauksia hyvästä elämästä, kärsimykseen suhtautumisesta siinä mitä muussakin filosofiassa

Lue lisää

"Ihmisyyden ydin on löytää onnellisuutta kärsimyksen keskellä."

Minä en usko enää onnellisuuden etsimiseen, minä uskon enemmän elämän ottamiseen sellaisena kuin se on ja ymmärtää millaiset asiat voivat lisätä parempaa elämää. Toki kiitollinen kannattaa olla onnen hetkistä. Onnellisuuden tavoittelu voi johtaa moneen pettymiseen ja siihen että rakentamasi pilvilinnat sortuvat yhä uudelleen.

Anonyymi kirjoitti:

"Ihmisyyden ydin on löytää onnellisuutta kärsimyksen keskellä."

Minä en usko enää onnellisuuden etsimiseen, minä uskon enemmän elämän ottamiseen sellaisena kuin se on ja ymmärtää millaiset asiat voivat lisätä parempaa elämää. Toki kiitollinen kannattaa olla onnen hetkistä. Onnellisuuden tavoittelu voi johtaa moneen pettymiseen ja siihen että rakentamasi pilvilinnat sortuvat yhä uudelleen.

Lue lisää

Melkoisia puoskareita ovat ystävät ja läheiset joilta olen saanut varmaan enemmän tukea, lämpöä ja viisautta ja rakkautta kuin psykiatrialta ikänään.

Anonyymi kirjoitti:

Melkoisia puoskareita ovat ystävät ja läheiset joilta olen saanut varmaan enemmän tukea, lämpöä ja viisautta ja rakkautta kuin psykiatrialta ikänään.

Jos hankit koulutuksen, siellä ei opeteta kuitenkaan filosofisilla pohdinnoilla hoitamaan ketään. Se on hyvä, että on läheisten tukea.

Anonyymi kirjoitti:

"Ihmisyyden ydin on löytää onnellisuutta kärsimyksen keskellä."

Minä en usko enää onnellisuuden etsimiseen, minä uskon enemmän elämän ottamiseen sellaisena kuin se on ja ymmärtää millaiset asiat voivat lisätä parempaa elämää. Toki kiitollinen kannattaa olla onnen hetkistä. Onnellisuuden tavoittelu voi johtaa moneen pettymiseen ja siihen että rakentamasi pilvilinnat sortuvat yhä uudelleen.

Lue lisää

En puhunutkaan onnellisuuden etsimisestä. Sisäistä lukemasi.

Anonyymi kirjoitti:

Jos hankit koulutuksen, siellä ei opeteta kuitenkaan filosofisilla pohdinnoilla hoitamaan ketään. Se on hyvä, että on läheisten tukea.

Jokaiseen ammattiin opiskelussa liittyy ammattietiikka osaksi opintoja, vaikka sen laajuus ei aina keittiö filosofia miellyttäisikään, niin se on yleensä ihan riittävä määrä kyseiseen ammattiin.

Läheiset on ihan hyvä olla tukena, mutta läheisten tehtävä ei ole olla ajatusjätteen kaatopaikka, saati agressiivisten tunteiden.

Anonyymi kirjoitti:

Jokaiseen ammattiin opiskelussa liittyy ammattietiikka osaksi opintoja, vaikka sen laajuus ei aina keittiö filosofia miellyttäisikään, niin se on yleensä ihan riittävä määrä kyseiseen ammattiin.

Läheiset on ihan hyvä olla tukena, mutta läheisten tehtävä ei ole olla ajatusjätteen kaatopaikka, saati agressiivisten tunteiden.

Lue lisää

Hyvin pärjää keittiöfilosofialla ilman lääkkeitä muuten :)

Huvittaa jo tuo passiivisaggressiivinen kirjoitustyylisi. Pointti on että mielenterveys on siitä hassu asia että siinä voi auttaa moni muukin kuin mielenterveyden ammattilaiset. Toki esim psykoterapeuteilla hyvä asia on se että heiltä odotetaan vissiin jonkinverran omaakin terapiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin pärjää keittiöfilosofialla ilman lääkkeitä muuten :)

Huvittaa jo tuo passiivisaggressiivinen kirjoitustyylisi. Pointti on että mielenterveys on siitä hassu asia että siinä voi auttaa moni muukin kuin mielenterveyden ammattilaiset. Toki esim psykoterapeuteilla hyvä asia on se että heiltä odotetaan vissiin jonkinverran omaakin terapiaa.

Lue lisää

Terapeutinkaan tehtävänä ei ole parantaa potilastaan/asiakastaan, vaan antaa hänelle tilaisuus oivaltaa asioita omasta itsestään täysin oma-aloitteisesti.
Suurin työ on tehtävä ihan itse, terapeutti voi olla tukena, mutta hän ei paranna ketään.

Anonyymi kirjoitti:

"Ihmisyyden ydin on löytää onnellisuutta kärsimyksen keskellä."

Minä en usko enää onnellisuuden etsimiseen, minä uskon enemmän elämän ottamiseen sellaisena kuin se on ja ymmärtää millaiset asiat voivat lisätä parempaa elämää. Toki kiitollinen kannattaa olla onnen hetkistä. Onnellisuuden tavoittelu voi johtaa moneen pettymiseen ja siihen että rakentamasi pilvilinnat sortuvat yhä uudelleen.

Lue lisää

Onni koostuukin useammista pienistä hetkistä ja asioista.
Jos odottaa jotain isoa ja mahtavaa super onnellisuutta, niin sitä saa odottaa elämänsä ajan.
Ei pidä asettaa tavoitteita liian korkealle. Vähemmälläkin voi kokea ennen hetkiä.

Anonyymi kirjoitti:

Onni koostuukin useammista pienistä hetkistä ja asioista.
Jos odottaa jotain isoa ja mahtavaa super onnellisuutta, niin sitä saa odottaa elämänsä ajan.
Ei pidä asettaa tavoitteita liian korkealle. Vähemmälläkin voi kokea ennen hetkiä.

Lue lisää

Ei ennen hetkiä, vaan onnen hetkiä.

Anonyymi kirjoitti:

Se on ihan hyvä, että joku löytää tukea ja turvaa uskonnosta. Ei ole minulta pois. Mutta kannattaa muistaa että tälläkin hetkellä käydään enemmän sotia uskonnon kuin psykiatrian takia. Uskonto ei siis ole yksinkertainen vastaus siihen miten agressiivisia tunteita osataan käsitellä.

Lue lisää

Voi olla, että uskonnon takia käydään paljon sotia, mutta ne sotivat taas tarvitsisivat psykiatria, psykiatrista apua.
Terveet ihmiset eivät rupea tappamaan viattomia ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Onni koostuukin useammista pienistä hetkistä ja asioista.
Jos odottaa jotain isoa ja mahtavaa super onnellisuutta, niin sitä saa odottaa elämänsä ajan.
Ei pidä asettaa tavoitteita liian korkealle. Vähemmälläkin voi kokea ennen hetkiä.

Lue lisää

Minusta ongelma on ylipäätään onnen odottaminen elämältä. Meidän aivojammekaan ei ole rakennettu erityisesti onneen vaan homeostaasiin ja välttämään esim uhat.
Vaatii paljon jopa aivoja vastaan taistelua kyetä muuttamaaan elämäänsä. Sen kun hoksaa, on pidemmällä kuin onnea janoavat. Elämän luonne on enemmän resilienssin kehittäminen kuin että normaalitila olisi seesteisyys ja onni. Voihan elämään tulla rauhaa ja seesteisyyttä mutta se tulee vasta siinä että tulee sinuiksi kärsimyksen kanssa. Tästä näkökulmasta minulle ajatus masennuslääkkeillä elämän muuttamisesta ns paremmaksi ja kivemmaksi on vieras. Ei elämä ole kivaa, sori vain. Se on täysi illuusio, jonka voit rakentaa mutta sen voi hetkessä murskata sairaudet, menetykset ja isot vastoinkäymiset jotka vie elämältä pohjaa. Vaikka minkälainen järkeily ja itsensä kehitys ei auta ellet osaa katsoa elämän tuskaa silmästä silmään ja todeta että elämässä on aika hitokseen kärsimysrä joka on ja ei siinä napit monesti auta. Minusta masennuslääkkeet voi olla esim itsensä ja ymmärryksen kehittämisen tiellä

Miksi sinulle tuli tuollainen tunne ?
Kuka ketään estäisi kirjoittelemasta tänne ? Ihmisillä on omat syynsä ja tunteensa, mitä haluavat kertoa ja miksi.
Osa haukkuu psykiatreja, osa lääkkeitä, osa leimaa sairaita, jne.
Eikä kaikkea ole pakko uskoa, oma harkinta on hyväksi.

Lääkkeiden haittojen esille tuominen ei ole trollausta. Ei, vaikka jotkut sitä sellaisena pitäisivätkin. Myös muun kritiikin esittäminen psykiatrista hoitokulttuuria, alalla potilaista kohtaan vallitsevia asenteista, tai käytössä olevia hoitotapoja kohtaan eivät ole trollausta. Näin näihin kirjoituksiin suhtautuisivat ainoastaan kyseisellä alalla olevat.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeiden haittojen esille tuominen ei ole trollausta. Ei, vaikka jotkut sitä sellaisena pitäisivätkin. Myös muun kritiikin esittäminen psykiatrista hoitokulttuuria, alalla potilaista kohtaan vallitsevia asenteista, tai käytössä olevia hoitotapoja kohtaan eivät ole trollausta. Näin näihin kirjoituksiin suhtautuisivat ainoastaan kyseisellä alalla olevat.

Lue lisää

Älä yleistä. Osa voi oikeastikin kokea saavansa hyötyä lääkkeistä. Enkä nyt puhu lääkkeiden puolesta, vaan sen, että ihmiset ovat moninaisia ja hyvin eri mieltä asioista. Itse olen lääkkeettömyyden kannalla, mutta tiedostan hyvin, että oma kantani ei ole ainoa oikea.

Anonyymi kirjoitti:

Älä yleistä. Osa voi oikeastikin kokea saavansa hyötyä lääkkeistä. Enkä nyt puhu lääkkeiden puolesta, vaan sen, että ihmiset ovat moninaisia ja hyvin eri mieltä asioista. Itse olen lääkkeettömyyden kannalla, mutta tiedostan hyvin, että oma kantani ei ole ainoa oikea.

Lue lisää

Ihan samaa mieltä minäkin olen.
Lääkkeiden käyttö on henkilökohtainen asia, ja sekin yleensä pohditaan potilaan ja lääkärin kesken, ei keskustelupalstoilla.
Jokainen voi toki omia mielipiteitään kertoa, joskus se on ihan hyväkin. Mutta kaikenlainen pelottelu ja kauhujutut eivät ole asiallista kerrontaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan samaa mieltä minäkin olen.
Lääkkeiden käyttö on henkilökohtainen asia, ja sekin yleensä pohditaan potilaan ja lääkärin kesken, ei keskustelupalstoilla.
Jokainen voi toki omia mielipiteitään kertoa, joskus se on ihan hyväkin. Mutta kaikenlainen pelottelu ja kauhujutut eivät ole asiallista kerrontaa.

Lue lisää

Tässä on nyt varmastikin taipumusta viedä keskustelua lääkkeiden haittavaikutuskeskustelun puolelle. Siihen en ota kantaa.

Ota huomioon kuitenkin se, että ihmisillä on myös tarve kertoa kokemuksistaan. Ehkä ne voivat olla jonkun aitoja kokemuksia kyseisistä lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä on nyt varmastikin taipumusta viedä keskustelua lääkkeiden haittavaikutuskeskustelun puolelle. Siihen en ota kantaa.

Ota huomioon kuitenkin se, että ihmisillä on myös tarve kertoa kokemuksistaan. Ehkä ne voivat olla jonkun aitoja kokemuksia kyseisistä lääkkeistä.

Lue lisää

Foorumilla voisi ihan hyvin olla oma osionsa lääkkeiden sivuvaikutuksille, tai vaikka niistä vierottautumiselle, eikä niin että kaikki keskustelut olisi sitä yhtä ja samaa.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeiden haittojen esille tuominen ei ole trollausta. Ei, vaikka jotkut sitä sellaisena pitäisivätkin. Myös muun kritiikin esittäminen psykiatrista hoitokulttuuria, alalla potilaista kohtaan vallitsevia asenteista, tai käytössä olevia hoitotapoja kohtaan eivät ole trollausta. Näin näihin kirjoituksiin suhtautuisivat ainoastaan kyseisellä alalla olevat.

Lue lisää

Trollauksella yleensä tarkoitetaan jotain muuta kuin kritiikin esittämistä, mutta sen verran huonoa täällä tämä "kritiikin" esittäminen on ollut, että en yhtään ihmettele, miksi ihmisille tulee sellainen assosiaatio, että nämä asiat ovat synonyymeja.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä on nyt varmastikin taipumusta viedä keskustelua lääkkeiden haittavaikutuskeskustelun puolelle. Siihen en ota kantaa.

Ota huomioon kuitenkin se, että ihmisillä on myös tarve kertoa kokemuksistaan. Ehkä ne voivat olla jonkun aitoja kokemuksia kyseisistä lääkkeistä.

Lue lisää

Tarkotatko, että ketjunt arkotus ei ole puhua tunteista, vaan yrittää vaan taas räntätä lääkkeitä?

Anonyymi kirjoitti:

Tarkotatko, että ketjunt arkotus ei ole puhua tunteista, vaan yrittää vaan taas räntätä lääkkeitä?

Tarkoitin juuri sitä, mitä tekstissäni kirjoitin. Älä ohjaa aihetta haluamillesi raiteille.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä on nyt varmastikin taipumusta viedä keskustelua lääkkeiden haittavaikutuskeskustelun puolelle. Siihen en ota kantaa.

Ota huomioon kuitenkin se, että ihmisillä on myös tarve kertoa kokemuksistaan. Ehkä ne voivat olla jonkun aitoja kokemuksia kyseisistä lääkkeistä.

Lue lisää

En huomannut tuollaista taipumusta.
Ja olihan siinä, että jokainen voi kertoa omia mielipiteitään. Totta kai myös omia kokemuksiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin juuri sitä, mitä tekstissäni kirjoitin. Älä ohjaa aihetta haluamillesi raiteille.

Älä ohjaudu. Kukaan ei täällä ohjaa mitään eikä ketään, eikä tarkoita mitään taipumusta mihinkään suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Trollauksella yleensä tarkoitetaan jotain muuta kuin kritiikin esittämistä, mutta sen verran huonoa täällä tämä "kritiikin" esittäminen on ollut, että en yhtään ihmettele, miksi ihmisille tulee sellainen assosiaatio, että nämä asiat ovat synonyymeja.

Lue lisää

Aloitus on minusta loistava esimerkki muutamista, hyvin tyypillisistä lääkkeiden haittavaikutuksista. On niitä haittavaikutuksia olemassa huomattavasti enemmänkin. Mutta aika monta kertaa "joku" tulee useisiin psykiatriaa vähänkin kritisoiviin keskusteluihin tuomaan esille väitteitä, että palstalle kirjoittaa sairaudentunnottomat ja ne, jotka eivät muka tiedä psykiatriasta mitään. Onko se sattumaa? Sitäpaitsi kyseinen henkilö suitsuttaa varsin palvovasti psykiatriaa ja alalla olevia lääkäreitä ja hoitajia ja väittää heitä erehtymättömäksi.

Veikkaan, että kyseessä on joku alalla oleva. Sen verran kritiikitöntä ja palvovaa hänen suhtautumisensa psykiatriaa kohtaan on.

Ongelma on vain siinä, että psykiatriaa vaivaa tietynlainen sokeus. Sokeus nähdä systeemissä, tai hoitokulttuurissa olevia vikoja. Ja tämä koskee ennen kaikkea alalla olevia.

On minullakin varmaa paljon vikoja. Mutta en minä kuitenkaan lähde syyttelemään tänne kirjoittavia mt-ongelmaisiksi, tai sairaudentunnottomiksi.

Ja en nosta millekään jalustalle ketään, tai ihaile ketään. En, vaikka olisi lukenut 50 vuotta jotakin tieteen alaa. Koska tässä maailmassa ei ole olemassa ketään sellaista, joka tietäisi 100%: sti kaiken. Tai että ei olisi erehtymätön. Enkä minäkään väitä sellaista itsestäni.

Mutta on kiistaton tosiasia, että minkään psykoosien ennalta ehkäisemiseksi ei ole tarvetta, eikä mitään syytä käyttää niitä neuroleptejä koko elämää ja ikää. 1. Koska ne "jonkun" niin vaarattomiksi väittämät ja jopa suosittelemat neuroleptit aiheuttavat vakavia, jopa elinikää lyhentäviä sairauksia, kuten sydän ja verisuonisairauksia, neurologisia sairauksia, ennen aikaista dementiaa ja monia monia muita sairauksia.

Se, joka väittää, etteivät ne lääkkeet, joita psykiatrinen lääketiede tarjoaa, tai määrää potilailleen hoidoksi ole millään tavalla vaarallisia, on edesvastuuton, eikä toimi eettisesti, eikä moraalisesti oikein. Mikään sairaus ei ole oikeutettu peruste aiheuttaa potilaalle lisäsairauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitus on minusta loistava esimerkki muutamista, hyvin tyypillisistä lääkkeiden haittavaikutuksista. On niitä haittavaikutuksia olemassa huomattavasti enemmänkin. Mutta aika monta kertaa "joku" tulee useisiin psykiatriaa vähänkin kritisoiviin keskusteluihin tuomaan esille väitteitä, että palstalle kirjoittaa sairaudentunnottomat ja ne, jotka eivät muka tiedä psykiatriasta mitään. Onko se sattumaa? Sitäpaitsi kyseinen henkilö suitsuttaa varsin palvovasti psykiatriaa ja alalla olevia lääkäreitä ja hoitajia ja väittää heitä erehtymättömäksi.

Veikkaan, että kyseessä on joku alalla oleva. Sen verran kritiikitöntä ja palvovaa hänen suhtautumisensa psykiatriaa kohtaan on.

Ongelma on vain siinä, että psykiatriaa vaivaa tietynlainen sokeus. Sokeus nähdä systeemissä, tai hoitokulttuurissa olevia vikoja. Ja tämä koskee ennen kaikkea alalla olevia.

On minullakin varmaa paljon vikoja. Mutta en minä kuitenkaan lähde syyttelemään tänne kirjoittavia mt-ongelmaisiksi, tai sairaudentunnottomiksi.

Ja en nosta millekään jalustalle ketään, tai ihaile ketään. En, vaikka olisi lukenut 50 vuotta jotakin tieteen alaa. Koska tässä maailmassa ei ole olemassa ketään sellaista, joka tietäisi 100%: sti kaiken. Tai että ei olisi erehtymätön. Enkä minäkään väitä sellaista itsestäni.

Mutta on kiistaton tosiasia, että minkään psykoosien ennalta ehkäisemiseksi ei ole tarvetta, eikä mitään syytä käyttää niitä neuroleptejä koko elämää ja ikää. 1. Koska ne "jonkun" niin vaarattomiksi väittämät ja jopa suosittelemat neuroleptit aiheuttavat vakavia, jopa elinikää lyhentäviä sairauksia, kuten sydän ja verisuonisairauksia, neurologisia sairauksia, ennen aikaista dementiaa ja monia monia muita sairauksia.

Se, joka väittää, etteivät ne lääkkeet, joita psykiatrinen lääketiede tarjoaa, tai määrää potilailleen hoidoksi ole millään tavalla vaarallisia, on edesvastuuton, eikä toimi eettisesti, eikä moraalisesti oikein. Mikään sairaus ei ole oikeutettu peruste aiheuttaa potilaalle lisäsairauksia.

Lue lisää

Tuossa tuli yksi asia, jota minäkin kyllä ihmettelin pitkään.
Lääkäri väitti, että olisi pitänyt käyttää neuroleptejä psykoosin ennaltaehkäisemiseksi, vielä siinä vaiheessa, kun viimeisestä psykoosista oli jo kaksikymmentä vuotta aikaa.
Liian monet vuodet lääkkeitä käytin, mutta nyt jo vuosia ilman. Myös ilman yhtäkään psykoosia, edelleen.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitus on minusta loistava esimerkki muutamista, hyvin tyypillisistä lääkkeiden haittavaikutuksista. On niitä haittavaikutuksia olemassa huomattavasti enemmänkin. Mutta aika monta kertaa "joku" tulee useisiin psykiatriaa vähänkin kritisoiviin keskusteluihin tuomaan esille väitteitä, että palstalle kirjoittaa sairaudentunnottomat ja ne, jotka eivät muka tiedä psykiatriasta mitään. Onko se sattumaa? Sitäpaitsi kyseinen henkilö suitsuttaa varsin palvovasti psykiatriaa ja alalla olevia lääkäreitä ja hoitajia ja väittää heitä erehtymättömäksi.

Veikkaan, että kyseessä on joku alalla oleva. Sen verran kritiikitöntä ja palvovaa hänen suhtautumisensa psykiatriaa kohtaan on.

Ongelma on vain siinä, että psykiatriaa vaivaa tietynlainen sokeus. Sokeus nähdä systeemissä, tai hoitokulttuurissa olevia vikoja. Ja tämä koskee ennen kaikkea alalla olevia.

On minullakin varmaa paljon vikoja. Mutta en minä kuitenkaan lähde syyttelemään tänne kirjoittavia mt-ongelmaisiksi, tai sairaudentunnottomiksi.

Ja en nosta millekään jalustalle ketään, tai ihaile ketään. En, vaikka olisi lukenut 50 vuotta jotakin tieteen alaa. Koska tässä maailmassa ei ole olemassa ketään sellaista, joka tietäisi 100%: sti kaiken. Tai että ei olisi erehtymätön. Enkä minäkään väitä sellaista itsestäni.

Mutta on kiistaton tosiasia, että minkään psykoosien ennalta ehkäisemiseksi ei ole tarvetta, eikä mitään syytä käyttää niitä neuroleptejä koko elämää ja ikää. 1. Koska ne "jonkun" niin vaarattomiksi väittämät ja jopa suosittelemat neuroleptit aiheuttavat vakavia, jopa elinikää lyhentäviä sairauksia, kuten sydän ja verisuonisairauksia, neurologisia sairauksia, ennen aikaista dementiaa ja monia monia muita sairauksia.

Se, joka väittää, etteivät ne lääkkeet, joita psykiatrinen lääketiede tarjoaa, tai määrää potilailleen hoidoksi ole millään tavalla vaarallisia, on edesvastuuton, eikä toimi eettisesti, eikä moraalisesti oikein. Mikään sairaus ei ole oikeutettu peruste aiheuttaa potilaalle lisäsairauksia.

Lue lisää

Lääkärit ovat kiistattomasti varmasti älykkäitä, lukeneita ja opiskelleita. Ja tietävät asioista paljon. Mutta itselleni selvisi jo montakymmentä vuotta sitten se, että potilaiden mielipiteitä, tai kertomisia esim. lääkkeiden haittavaikutuksista ei oteta tarpeeksi huomioon, tai sitten niitä ignoorataan. Eli vähätellään. Ilmeisesti tämä asenne johtuu siitä vahvasti hierarkiaan pohjatuvasta hoitokulttuurista.

Psykiatriassa hoito on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan aivan liian paljon diagnoosi, kategorisointi ja lääkityskeskeistä. Tällöin se hoito ei ole riittävän ja tarpeeksi kokonaisvaltaista. Koska jokaisen elävän olennon hyvinvointi ja terveys koostuu niin monesta osatekijästä. NIin ravinnosta, liikunnasta, ihmissuhteista, työstä ja vapaa-ajasta jne.

Psykiatria pohjaa hoidon tiettyihin kulmakiviin, joista yksi olennainen on nimenomaan lääkitys. Vastaanotolle tulevan elämäntilanne, tapahtumat tai olosuhteet jäävät aivan liian huomiolle.

Samoin hoitolinjaus, jossa potilasta ohjeistetaan käyttämään jotakin neuroleptilääkitystä koko elämän ajan oleva ohje, eli käypäsuositus on aika huono ja nurikurinen. Etenkin, jos ja kun on jo saatu näyttöä siitä, että ne aiheuttavat potilaille lisäsairauksia, tai ainakin altistavat niille. Siksi psykiatrian ja siellä toimivien olisi jo aika miettiä aivan toisenlaisia hoitokeinoja, jossa etenkin sairauksien ennalta ehkäiseminen, psykososiaalisen tuen varmistaminen ja keskusteluun pohjautuvat ovat keskeisessä roolissa.

Potilaiden syytteleminen sairaudentunnomiksi, tai väittäminen, että "sairaus on pahentunut" ei ole muuten asiallinen suhtautumistapa. Sama koskee ihmisten esittämien mielipiteiden, kritiikin, tai lääkkeiden haittavaikutuksen esilletuomisen ignooraaminen. Tapahtui sitä sitten tällä keskustelupalstalla, tai muualla, esim. hoitopuolella. Asioita ei voi selitellä, tai kuitata halventamalla potilaiden omakohtaisia kokemuksia. Koska ne antavat arvokasta ja tärkeää tietoa alalla olevillekin. Sekin on hoidon kehittämistä omalla tavallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkärit ovat kiistattomasti varmasti älykkäitä, lukeneita ja opiskelleita. Ja tietävät asioista paljon. Mutta itselleni selvisi jo montakymmentä vuotta sitten se, että potilaiden mielipiteitä, tai kertomisia esim. lääkkeiden haittavaikutuksista ei oteta tarpeeksi huomioon, tai sitten niitä ignoorataan. Eli vähätellään. Ilmeisesti tämä asenne johtuu siitä vahvasti hierarkiaan pohjatuvasta hoitokulttuurista.

Psykiatriassa hoito on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan aivan liian paljon diagnoosi, kategorisointi ja lääkityskeskeistä. Tällöin se hoito ei ole riittävän ja tarpeeksi kokonaisvaltaista. Koska jokaisen elävän olennon hyvinvointi ja terveys koostuu niin monesta osatekijästä. NIin ravinnosta, liikunnasta, ihmissuhteista, työstä ja vapaa-ajasta jne.

Psykiatria pohjaa hoidon tiettyihin kulmakiviin, joista yksi olennainen on nimenomaan lääkitys. Vastaanotolle tulevan elämäntilanne, tapahtumat tai olosuhteet jäävät aivan liian huomiolle.

Samoin hoitolinjaus, jossa potilasta ohjeistetaan käyttämään jotakin neuroleptilääkitystä koko elämän ajan oleva ohje, eli käypäsuositus on aika huono ja nurikurinen. Etenkin, jos ja kun on jo saatu näyttöä siitä, että ne aiheuttavat potilaille lisäsairauksia, tai ainakin altistavat niille. Siksi psykiatrian ja siellä toimivien olisi jo aika miettiä aivan toisenlaisia hoitokeinoja, jossa etenkin sairauksien ennalta ehkäiseminen, psykososiaalisen tuen varmistaminen ja keskusteluun pohjautuvat ovat keskeisessä roolissa.

Potilaiden syytteleminen sairaudentunnomiksi, tai väittäminen, että "sairaus on pahentunut" ei ole muuten asiallinen suhtautumistapa. Sama koskee ihmisten esittämien mielipiteiden, kritiikin, tai lääkkeiden haittavaikutuksen esilletuomisen ignooraaminen. Tapahtui sitä sitten tällä keskustelupalstalla, tai muualla, esim. hoitopuolella. Asioita ei voi selitellä, tai kuitata halventamalla potilaiden omakohtaisia kokemuksia. Koska ne antavat arvokasta ja tärkeää tietoa alalla olevillekin. Sekin on hoidon kehittämistä omalla tavallaan.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin ainakin yksi korjaus: Vastaanotolle tulevan elämäntilanne, tapahtumat ja olosuhteet jäävät psykiatriassa aivan liian vähälle huomiolle.

Ja viimeisen osion alussa muutama kirjoitusvirhe: potilaiden syytteleminen sairaudentunnottomiksi, tai vättäminen, että "sairaus on pahentunut" eivät ole asiallinen suhtautumistapa. Jota tällä palstalla on aivan liian silmiinpistävästi tullut havaittua.

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa tuli yksi asia, jota minäkin kyllä ihmettelin pitkään.
Lääkäri väitti, että olisi pitänyt käyttää neuroleptejä psykoosin ennaltaehkäisemiseksi, vielä siinä vaiheessa, kun viimeisestä psykoosista oli jo kaksikymmentä vuotta aikaa.
Liian monet vuodet lääkkeitä käytin, mutta nyt jo vuosia ilman. Myös ilman yhtäkään psykoosia, edelleen.

Lue lisää

Edelliselle kirjoittajalle: joo, olen tätä samaa ohjeistusta kuullut ja ihmetellyt tuota samaa. Ei siinä kovin paljon taida järkeä tuossa ohjeistuksessa olla, koska aika monella psyykelääkkeellä on merkittäviä haittavaikutuksia, etenkin suuriannoksisina määrinä. Ja tietyn geenitaustan omaavana ne aiheuttavat mitä suurimmalla todennäköisyydellä altistumista sairastua muihin useisiin somaattisiin ja neurologisiin sairauksiin.

Ja jos ihmisellä ei ole ollut pitkään aikaan, tai ole tällä hetkellä mitään psyykkistä oireilua, kuten psykoosioireita, niin en näe mitään syytä , tai perusteluja siitä, että neuroleptejä pitäisi käyttää jossakin ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliselle kirjoittajalle: joo, olen tätä samaa ohjeistusta kuullut ja ihmetellyt tuota samaa. Ei siinä kovin paljon taida järkeä tuossa ohjeistuksessa olla, koska aika monella psyykelääkkeellä on merkittäviä haittavaikutuksia, etenkin suuriannoksisina määrinä. Ja tietyn geenitaustan omaavana ne aiheuttavat mitä suurimmalla todennäköisyydellä altistumista sairastua muihin useisiin somaattisiin ja neurologisiin sairauksiin.

Ja jos ihmisellä ei ole ollut pitkään aikaan, tai ole tällä hetkellä mitään psyykkistä oireilua, kuten psykoosioireita, niin en näe mitään syytä , tai perusteluja siitä, että neuroleptejä pitäisi käyttää jossakin ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa.

Lue lisää

Jos psykoosi uusii noin 80% todennäköisyydellä ja riski on viisinkertainen ilman lääkkeitä...

Siihen jos vielä sattuu ihmisellä olemaan keskivertoa komeampi sairaudentunnottomuus, niin alkaa ymmärtämään miksi lääkäri jo lääkärin valansa mukaisesti joutuu suosittelemaan lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitus on minusta loistava esimerkki muutamista, hyvin tyypillisistä lääkkeiden haittavaikutuksista. On niitä haittavaikutuksia olemassa huomattavasti enemmänkin. Mutta aika monta kertaa "joku" tulee useisiin psykiatriaa vähänkin kritisoiviin keskusteluihin tuomaan esille väitteitä, että palstalle kirjoittaa sairaudentunnottomat ja ne, jotka eivät muka tiedä psykiatriasta mitään. Onko se sattumaa? Sitäpaitsi kyseinen henkilö suitsuttaa varsin palvovasti psykiatriaa ja alalla olevia lääkäreitä ja hoitajia ja väittää heitä erehtymättömäksi.

Veikkaan, että kyseessä on joku alalla oleva. Sen verran kritiikitöntä ja palvovaa hänen suhtautumisensa psykiatriaa kohtaan on.

Ongelma on vain siinä, että psykiatriaa vaivaa tietynlainen sokeus. Sokeus nähdä systeemissä, tai hoitokulttuurissa olevia vikoja. Ja tämä koskee ennen kaikkea alalla olevia.

On minullakin varmaa paljon vikoja. Mutta en minä kuitenkaan lähde syyttelemään tänne kirjoittavia mt-ongelmaisiksi, tai sairaudentunnottomiksi.

Ja en nosta millekään jalustalle ketään, tai ihaile ketään. En, vaikka olisi lukenut 50 vuotta jotakin tieteen alaa. Koska tässä maailmassa ei ole olemassa ketään sellaista, joka tietäisi 100%: sti kaiken. Tai että ei olisi erehtymätön. Enkä minäkään väitä sellaista itsestäni.

Mutta on kiistaton tosiasia, että minkään psykoosien ennalta ehkäisemiseksi ei ole tarvetta, eikä mitään syytä käyttää niitä neuroleptejä koko elämää ja ikää. 1. Koska ne "jonkun" niin vaarattomiksi väittämät ja jopa suosittelemat neuroleptit aiheuttavat vakavia, jopa elinikää lyhentäviä sairauksia, kuten sydän ja verisuonisairauksia, neurologisia sairauksia, ennen aikaista dementiaa ja monia monia muita sairauksia.

Se, joka väittää, etteivät ne lääkkeet, joita psykiatrinen lääketiede tarjoaa, tai määrää potilailleen hoidoksi ole millään tavalla vaarallisia, on edesvastuuton, eikä toimi eettisesti, eikä moraalisesti oikein. Mikään sairaus ei ole oikeutettu peruste aiheuttaa potilaalle lisäsairauksia.

Lue lisää

Mitä uutta tämä loistava aloitus tuo tämän foorumin keskusteluun, sellaista mitä esimerkiski kaksikymmentä viimeisintä samanlaista aloitusta tai niistä käytyä keskustelua eivät ole tuoneet?

Tarvitseeko siihen oikeasti olla joku "allallaoleva" että huomaa näiden loistavien ketjujen toistavan yhtä ja samaa kapeaa elementtiä laajassa mielenterveyden maailmassa?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä uutta tämä loistava aloitus tuo tämän foorumin keskusteluun, sellaista mitä esimerkiski kaksikymmentä viimeisintä samanlaista aloitusta tai niistä käytyä keskustelua eivät ole tuoneet?

Tarvitseeko siihen oikeasti olla joku "allallaoleva" että huomaa näiden loistavien ketjujen toistavan yhtä ja samaa kapeaa elementtiä laajassa mielenterveyden maailmassa?

Lue lisää

Tämä aloitus täyttää loistavasti päivittäisen vahvistusharha tarpeeni.

Anonyymi kirjoitti:

Jos psykoosi uusii noin 80% todennäköisyydellä ja riski on viisinkertainen ilman lääkkeitä...

Siihen jos vielä sattuu ihmisellä olemaan keskivertoa komeampi sairaudentunnottomuus, niin alkaa ymmärtämään miksi lääkäri jo lääkärin valansa mukaisesti joutuu suosittelemaan lääkkeitä.

Lue lisää

...Sillä oletuksella, että potilaalle annettu diagnoosi on ollut ylipäätään alunperinkään oikein tehty. Psykoosin tuleminen potilaalle ei sinällään todista sitä, että taustalla olisi automaattisesti skitsofrenia. Eikä se "ennusta" mitään tulevaisuutta, tai sitä, että se tapahtuisi ja toteutuisi väistämättä.

Joidenkin niiden kohdalla, jotka takavuosina, syystä, tai toisesta, ja jopa terveyskeskuslääkärin tekemästä virheellisestä tulkinnasta joutuivat useamman kerran psykiatriseen sairaalaan tehtiin näissä paikoissa se edelleen virheellinen päätelmä, että kun joku on vähänkään itsetuhoinen ja on aiemmin ollut psykoosi, se vahvistaa sen, että kaikki oireilu on skitsofreniaa. Masentuminen, väsymys tai ahdistuneisuus eivät ole ainoastaan psykoosin oireita, nehän voivat johtua tuhannesta muustakin syystä. Mutta kummallista on se, että jos potilas joutuu psykiatriseen sairaalaan, kaikki potilaan sanoma tulkitaan psyykkisestä vinkkelistä. Muiden mahdollisten sairauksien poissulkemista ei ole edes aina tehty, ei edes alkuvaiheessa, kun potilas on mennyt tk:seen, eikä välttämättä tehdä edelleenkään. Koska, jos potilaan useiden osastojaksojen jälkeen päädytään määrittelemään kaiken oireilun johtuvan skitsofreniasta, kyseistä muiden, esim. mahdollisten autoimmuunisairauksien poissulkemista ei heidän ( terveydenhuoltoalalla olevien) mielestä ilmeisesti tarvitse edes tehdä. Helppoa ja kätevää. Potilas saadaan määrättyä psyykelääkityksille ja leimattua koko lopun elämäksi.

Alalla sorrutaan aivan liian usein siihen, että mennään sieltä, mistä aita on matalin. Eli helpoimman kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Älä ohjaudu. Kukaan ei täällä ohjaa mitään eikä ketään, eikä tarkoita mitään taipumusta mihinkään suuntaan.

Niinhän sinä luulet.

Anonyymi kirjoitti:

Älä ohjaudu. Kukaan ei täällä ohjaa mitään eikä ketään, eikä tarkoita mitään taipumusta mihinkään suuntaan.

Älä määrää ihmisiä tai varsinkaan tunge sanoja suuhun.

Anonyymi kirjoitti:

Älä ohjaudu. Kukaan ei täällä ohjaa mitään eikä ketään, eikä tarkoita mitään taipumusta mihinkään suuntaan.

Ohjautumista sivuraiteille tarkoitin sinulle, sillä haluat viedä keskustelua haluamaasi suuntaan ja väittää sellaista, mitä en oile kirjoittanut. Jos et sisäistä lukemaasi, ei ole minun ongelmani. Älä tunge sanoja suuhun. En ole missään vaiheessa sanonut itse ohjautuneeni mihinkään.

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa tuli yksi asia, jota minäkin kyllä ihmettelin pitkään.
Lääkäri väitti, että olisi pitänyt käyttää neuroleptejä psykoosin ennaltaehkäisemiseksi, vielä siinä vaiheessa, kun viimeisestä psykoosista oli jo kaksikymmentä vuotta aikaa.
Liian monet vuodet lääkkeitä käytin, mutta nyt jo vuosia ilman. Myös ilman yhtäkään psykoosia, edelleen.

Lue lisää

Kannattaa jutella tästä lääkärin kanssa, että psykooseja ei ole ollut. Ennen kuin vetää johtopäätelmiä lääkäreiden motiiveista, voisi olla hyvä keskustella ihmiseltä ihmiselle, että missä sairauden kulku oikein menee kun psykoosejakaan ei ole ollut.

Anonyymi kirjoitti:

...Sillä oletuksella, että potilaalle annettu diagnoosi on ollut ylipäätään alunperinkään oikein tehty. Psykoosin tuleminen potilaalle ei sinällään todista sitä, että taustalla olisi automaattisesti skitsofrenia. Eikä se "ennusta" mitään tulevaisuutta, tai sitä, että se tapahtuisi ja toteutuisi väistämättä.

Joidenkin niiden kohdalla, jotka takavuosina, syystä, tai toisesta, ja jopa terveyskeskuslääkärin tekemästä virheellisestä tulkinnasta joutuivat useamman kerran psykiatriseen sairaalaan tehtiin näissä paikoissa se edelleen virheellinen päätelmä, että kun joku on vähänkään itsetuhoinen ja on aiemmin ollut psykoosi, se vahvistaa sen, että kaikki oireilu on skitsofreniaa. Masentuminen, väsymys tai ahdistuneisuus eivät ole ainoastaan psykoosin oireita, nehän voivat johtua tuhannesta muustakin syystä. Mutta kummallista on se, että jos potilas joutuu psykiatriseen sairaalaan, kaikki potilaan sanoma tulkitaan psyykkisestä vinkkelistä. Muiden mahdollisten sairauksien poissulkemista ei ole edes aina tehty, ei edes alkuvaiheessa, kun potilas on mennyt tk:seen, eikä välttämättä tehdä edelleenkään. Koska, jos potilaan useiden osastojaksojen jälkeen päädytään määrittelemään kaiken oireilun johtuvan skitsofreniasta, kyseistä muiden, esim. mahdollisten autoimmuunisairauksien poissulkemista ei heidän ( terveydenhuoltoalalla olevien) mielestä ilmeisesti tarvitse edes tehdä. Helppoa ja kätevää. Potilas saadaan määrättyä psyykelääkityksille ja leimattua koko lopun elämäksi.

Alalla sorrutaan aivan liian usein siihen, että mennään sieltä, mistä aita on matalin. Eli helpoimman kautta.

Lue lisää

Kuinka takavuosina? Kuusikymmentäluvulla? Koska niin pitkään kun minä muistan, ja se sentään on aika kaukaa sitten, niin pällisairaalaan tarvittiin kolmen lääkärin toteamus psykoosista.

Siksi uskallankin sanoa, että sairaudentunnottomat sortuu aivan liian usein valhettelemaan ja panettelemaan sellaisissa asioissa josta he jää aivan liian helposti kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinka takavuosina? Kuusikymmentäluvulla? Koska niin pitkään kun minä muistan, ja se sentään on aika kaukaa sitten, niin pällisairaalaan tarvittiin kolmen lääkärin toteamus psykoosista.

Siksi uskallankin sanoa, että sairaudentunnottomat sortuu aivan liian usein valhettelemaan ja panettelemaan sellaisissa asioissa josta he jää aivan liian helposti kiinni.

Lue lisää

Kyselit aikaväliä, jona aikana lääkärit ovat muuttuneet entistä ennakkoasenteellisemmiksi ja pitävät liian usein potilaan kertomia oireita psyykkisperäisinä. Noin 25-30 vuoden aikana on näin ollut.

Vähän aikaa sitten luin iltapäivälehdestä noin 30 vuotiaasta naisesta, jolle oli tullut oireeksi häiritsevää tinnitusta. Vähitellen hänen oireensa pahenivat ja hänelle tuli unettomuutta. Lääkäri väläytti hänelle kaikenlaisia skenaarioita sairastumisesta psykoosiin ja että hän joutuisi psykoosilääkitykselle. Myöhemmin paljastui, että hänellä oli jo pitkälle edennyt MS-tauti. Hän oli ihailtavan sinnikäs ja vaati itselleen enemmän tutkimuksia. Onneksi, koska jos hän olisi joutunut esim. suljetulle osastolla, pakkohoitoon ja saanut jonkun psykoosidiagnoosin, hän ei olisi välttämättä koskaan saanut oikeita asianmukaisia tutkimuksia. Ja hänet olisi leimattu mielisairaaksi koko loppuelämäkseen. Nk. joidenkin kohdalla on surullisesti käynyt. Todellisia lukuja väärien diagnoosien antamisesta kun ei ole.

Kun tällä palstalla niin usein väitetään, että terveydenhuollossa toimiville ei tule koskaan virheitä; ja että he tietävät kaikesta kaiken, koska ovat niin paljon opiskelleita. Niin olen aika lailla varma, että näitä virheellisiä diagnooseja ja tutkimatta jättämisiä on tapahtunut viimeisten 30 vuoden aikana huomattavasti enemmän, mitä on julkisuuteen tuotu esille.

Mitä tulee minuun itseeni. En harrasta valehtelemista. Sellainen ei kuulu elämänarvoihini. Oli myöskin sen verran ankara kasvatus, joka kitki sen mahdollisuuden pois jo lapsena.

Anonyymi kirjoitti:

Kyselit aikaväliä, jona aikana lääkärit ovat muuttuneet entistä ennakkoasenteellisemmiksi ja pitävät liian usein potilaan kertomia oireita psyykkisperäisinä. Noin 25-30 vuoden aikana on näin ollut.

Vähän aikaa sitten luin iltapäivälehdestä noin 30 vuotiaasta naisesta, jolle oli tullut oireeksi häiritsevää tinnitusta. Vähitellen hänen oireensa pahenivat ja hänelle tuli unettomuutta. Lääkäri väläytti hänelle kaikenlaisia skenaarioita sairastumisesta psykoosiin ja että hän joutuisi psykoosilääkitykselle. Myöhemmin paljastui, että hänellä oli jo pitkälle edennyt MS-tauti. Hän oli ihailtavan sinnikäs ja vaati itselleen enemmän tutkimuksia. Onneksi, koska jos hän olisi joutunut esim. suljetulle osastolla, pakkohoitoon ja saanut jonkun psykoosidiagnoosin, hän ei olisi välttämättä koskaan saanut oikeita asianmukaisia tutkimuksia. Ja hänet olisi leimattu mielisairaaksi koko loppuelämäkseen. Nk. joidenkin kohdalla on surullisesti käynyt. Todellisia lukuja väärien diagnoosien antamisesta kun ei ole.

Kun tällä palstalla niin usein väitetään, että terveydenhuollossa toimiville ei tule koskaan virheitä; ja että he tietävät kaikesta kaiken, koska ovat niin paljon opiskelleita. Niin olen aika lailla varma, että näitä virheellisiä diagnooseja ja tutkimatta jättämisiä on tapahtunut viimeisten 30 vuoden aikana huomattavasti enemmän, mitä on julkisuuteen tuotu esille.

Mitä tulee minuun itseeni. En harrasta valehtelemista. Sellainen ei kuulu elämänarvoihini. Oli myöskin sen verran ankara kasvatus, joka kitki sen mahdollisuuden pois jo lapsena.

Lue lisää

On aika yleistä, jos potilaalla on hiemankin hankalampi vaiva, häntä yritetään ohjata psykiatrille.
Saati, jos potilaalla on taustalla jo ennestään mt-merkintöjä, se tapahtuu vielä herkemmin, että suositellaan psykiatria.
Joillain lääkäreillä ikävä kyllä on asennevamma, vaikka he eivät edes tuntisi potilasta muuten, kuin että ovat lukeneet jotkin esitiedot.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa jutella tästä lääkärin kanssa, että psykooseja ei ole ollut. Ennen kuin vetää johtopäätelmiä lääkäreiden motiiveista, voisi olla hyvä keskustella ihmiseltä ihmiselle, että missä sairauden kulku oikein menee kun psykoosejakaan ei ole ollut.

Lue lisää

Mistä sitä enää juttelemaan, kun ei ole lääkkeillekään tarvetta ollut, ei ole hoitokontaktiakaan.
Ja onneksi ei tarvitse vetää mitään johtopäätöksiä kenenkään motiiveista, aikoinaan potilaana, nyt ex-potilaana ei ole lääkäreiden motiivit kiinnostaneet, pääasia että itse pysynyt kunnossa.
Vuosia sitten lääkärillä ja minulla oli hieman erilaiset motiivit liittyen lääkitykseeni, mutta se siitä, loppu hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Ohjautumista sivuraiteille tarkoitin sinulle, sillä haluat viedä keskustelua haluamaasi suuntaan ja väittää sellaista, mitä en oile kirjoittanut. Jos et sisäistä lukemaasi, ei ole minun ongelmani. Älä tunge sanoja suuhun. En ole missään vaiheessa sanonut itse ohjautuneeni mihinkään.

Lue lisää

Älä sinä ota kaikkea itseesi, ei kukaan halua täällä sinua loukata.
Kun ottaa asiat vähän rennommin, eikä rupea heti syyllistämään, että kaikki johtuisi itsestä, elämä voisi olla edes vähän helpompaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinka takavuosina? Kuusikymmentäluvulla? Koska niin pitkään kun minä muistan, ja se sentään on aika kaukaa sitten, niin pällisairaalaan tarvittiin kolmen lääkärin toteamus psykoosista.

Siksi uskallankin sanoa, että sairaudentunnottomat sortuu aivan liian usein valhettelemaan ja panettelemaan sellaisissa asioissa josta he jää aivan liian helposti kiinni.

Lue lisää

Esim. -90-luvulla tuli tavattua yksi psykiatri osastolle jouduttuani, en tavannut kolmea eri lääkäriä.
Vai se yksikö sitten haastatteli ja jutteli kanssani, ja minua näkemättä/tapaamatta oli sitten kaksi lääkäriä lisää, jotka yhtyivät samaan päätökseen tämän minun kanssani keskustelleen kanssa ?

Anonyymi kirjoitti:

Jos psykoosi uusii noin 80% todennäköisyydellä ja riski on viisinkertainen ilman lääkkeitä...

Siihen jos vielä sattuu ihmisellä olemaan keskivertoa komeampi sairaudentunnottomuus, niin alkaa ymmärtämään miksi lääkäri jo lääkärin valansa mukaisesti joutuu suosittelemaan lääkkeitä.

Lue lisää

Kuinkakohan monella psykoosi uusisi jos vieroitettaisiin aineista vaikka 5-10 prosenttia tahdilla kuussa niin että lääkeyhtiöiden lääkekoot sallisi helpot vähennykset huomioiden se miten aivot ylipäätään reseptoritasolla toimii. Paljonhan on menty mutulla vieroituksissa noudattaen liikaa lääkeyhtiöiden lääkkeiden kokoja ja lääkkeen puolitettavuutta.

Samalla ihminen saisi psykososiaalista tukea vieroitukseen, esim vertaisilta ja olisi esim ryhmiä missä saisi tukea vieroitukseen. Vieroitus stopattaisiin jos oireilu kasvaisi liian isoksi joko kokonaan tai pidettäisiin annosta taas tovi. Vieroitusta ei tehtäisi stressaavasaa elämäntilanteessa ja kaikessa olisi tärkeää itsehoidon harjoittelu. Toki se vaatisi ponnistuksia myös ihmiseltä itseltään ja esim päihteettömyyttä ettei samaan aikaan sotke aivoja.

Veikkaisin että onnistumisprosentit kasvaisi. Psykiatriassa lähtäkohtana olisi ymmärtää dependencen ongelmat entistä paremmin, koska se voi saada lääkkeet näyttämään hyödyllisemmiltä mitä ne onkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinkakohan monella psykoosi uusisi jos vieroitettaisiin aineista vaikka 5-10 prosenttia tahdilla kuussa niin että lääkeyhtiöiden lääkekoot sallisi helpot vähennykset huomioiden se miten aivot ylipäätään reseptoritasolla toimii. Paljonhan on menty mutulla vieroituksissa noudattaen liikaa lääkeyhtiöiden lääkkeiden kokoja ja lääkkeen puolitettavuutta.

Samalla ihminen saisi psykososiaalista tukea vieroitukseen, esim vertaisilta ja olisi esim ryhmiä missä saisi tukea vieroitukseen. Vieroitus stopattaisiin jos oireilu kasvaisi liian isoksi joko kokonaan tai pidettäisiin annosta taas tovi. Vieroitusta ei tehtäisi stressaavasaa elämäntilanteessa ja kaikessa olisi tärkeää itsehoidon harjoittelu. Toki se vaatisi ponnistuksia myös ihmiseltä itseltään ja esim päihteettömyyttä ettei samaan aikaan sotke aivoja.

Veikkaisin että onnistumisprosentit kasvaisi. Psykiatriassa lähtäkohtana olisi ymmärtää dependencen ongelmat entistä paremmin, koska se voi saada lääkkeet näyttämään hyödyllisemmiltä mitä ne onkaan.

Lue lisää

Muistan kun lähdin osastolta paskassa kunnossa, siellä opit oli tasoa - huonokuntoinen ihminen:ei tarpeeksi lääkitystä. Sitä turhautunut henkilökunta yritti tyhmiä potilaita saada käyttämään jotka esim palasi osastolle (kuka ties myäs harmirn vuoksi). En tiedä miten noiden maailmankuvaan sopisi että ajoin alas lääkkeet ja selvittyäni pahimmusta harmeista olen nykyään toimintakykyinen ihminen ja palasin toiminnan äärelle tuottvaan toimintaan mitä en aineissa voinut tehdä. Olisin aineissa ollut kroonikkopotilas. En tajua miten nuo voi edes olettaa että monikaan voi edes toimia noissa aineissa.

Anonyymi kirjoitti:

Muistan kun lähdin osastolta paskassa kunnossa, siellä opit oli tasoa - huonokuntoinen ihminen:ei tarpeeksi lääkitystä. Sitä turhautunut henkilökunta yritti tyhmiä potilaita saada käyttämään jotka esim palasi osastolle (kuka ties myäs harmirn vuoksi). En tiedä miten noiden maailmankuvaan sopisi että ajoin alas lääkkeet ja selvittyäni pahimmusta harmeista olen nykyään toimintakykyinen ihminen ja palasin toiminnan äärelle tuottvaan toimintaan mitä en aineissa voinut tehdä. Olisin aineissa ollut kroonikkopotilas. En tajua miten nuo voi edes olettaa että monikaan voi edes toimia noissa aineissa.

Lue lisää

" Kroonikkona ", lääkkeitä käyttäessäni, olin jatkuvasti edestakaisin osastohoidossa, välillä vapaaehtoisessa, välillä pakkohoidossa. Elämä oli aivan sekaisin, toimintakyky sinänsä säilyi hyvänä, elämä ja eläminen oli muuten sitä sun tätä.
Kun pääsin lääkkeistä eroon, loppui sairaalakierre, avohoitokin loppui, kun alkoi menemään riittävän hyvin.
Ainakin omalla kohdallani ei ole kovin vaikeaa ajatella, mitä runsaat lääkitykset saivat aikaan. Toki se oli omalla kohdallani, en ole kuten muut, tai muut eivät ole kuten minä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinkakohan monella psykoosi uusisi jos vieroitettaisiin aineista vaikka 5-10 prosenttia tahdilla kuussa niin että lääkeyhtiöiden lääkekoot sallisi helpot vähennykset huomioiden se miten aivot ylipäätään reseptoritasolla toimii. Paljonhan on menty mutulla vieroituksissa noudattaen liikaa lääkeyhtiöiden lääkkeiden kokoja ja lääkkeen puolitettavuutta.

Samalla ihminen saisi psykososiaalista tukea vieroitukseen, esim vertaisilta ja olisi esim ryhmiä missä saisi tukea vieroitukseen. Vieroitus stopattaisiin jos oireilu kasvaisi liian isoksi joko kokonaan tai pidettäisiin annosta taas tovi. Vieroitusta ei tehtäisi stressaavasaa elämäntilanteessa ja kaikessa olisi tärkeää itsehoidon harjoittelu. Toki se vaatisi ponnistuksia myös ihmiseltä itseltään ja esim päihteettömyyttä ettei samaan aikaan sotke aivoja.

Veikkaisin että onnistumisprosentit kasvaisi. Psykiatriassa lähtäkohtana olisi ymmärtää dependencen ongelmat entistä paremmin, koska se voi saada lääkkeet näyttämään hyödyllisemmiltä mitä ne onkaan.

Lue lisää

Itse lopetin neuroleptit omin päin, kun lääkärit eivät suostuneet.
En pystynyt saamaan reseptiä alhaisemmalle millimäärälle, niin oli jaettava pillerit päivien mukaan, aina jättäen jonkun napin ottamatta, välipäiviä, jne.
Ei siinä kovin kauan mennyt, olisiko jotain 4-5 kuukautta, kun pääsin eroon.
Mitään psykoosia ei tullut jälkeenpäin.

*SSRI lääkitys ei katkaise tunteita vaan auttaa ehkä käsittelemään niitä. "

No sekin on sellainen asia ettet voi yleistä tätä kaikkiin. Muistan käyttäneeni SSRI-lääkkeitä isommalla annoksella ja kokeneeni aivan kamalaa tunneleikkaumaa. Siis tajusin ja heräsin jostain kuin koomasta jossa ekaa kertaa aloin ajatella että ei tämä ole hyvä. Lääke oli myös puhkaissut niin pahoja seksuaalihäiriöitä että tunto tuntui olevan täysin kateissa kuin puudutusaineella turrutettu. Kun ekan kerran ajoin tuon alas tuntui kun heräsin eloon siitä koomasta missä olin elänyt. Elämäni suurin virhe oli jatkaa käyttöä ahdistukseen joka asteittain puhkesi, en ihmetteliai jos nopealla vieroituksella olisi ollut osa ja arpa.

Ihmiset voi hyötyä toki monenasteisista psykoaktiivisista rohdoista mutta heidän on hyvä tietää että kyse on fyysistä mukautumista, kehon luontaista homeostaasia häiritseviä(esimerkki esim haitat ja sw errä keho reaktiona serotoniinin takaisinoton estoon alkaa vähentää serotoniinireseptoritiheyttä seksuaalisia ongelmia(myös eläinkokeissa aiheuttavia aineita) joiden pitkänajan vaikutusten tutkimus on onnetonta.

Nykyisellään ihmisongelmien patenttihoito ssri lääkkeillä luontaisia välittäjäainejärjestelmiä sekoittaen ja ylisimplifioiden ihmisten ongelmia yhteen välittäjäaineeseen puuttumiseen (vaikka sitä kuinka perusteltaisiin muilla teorioilla) tullaan toivottavasti tässä mittakaavassa muistamaan idiotismina. Kun lääketutkimuksiin tutustuu ne on korruptoituneita monet, eivätkä todellakaan osoita suurta eroa plaseboon teholta, haitat on olemassa.

Tuhlasin vuosia elämäsräni ja aivo- ja hermoston terveyttä ja ihmisyyttäni tuolle paskalle. Tiedän kyllä että osa hehkuttaa niitä, tiedän joitain. Kuulostaa että seksuaalihäiriöisrä kärsivät. Ja mietin mitä osaa dependencestä pitävät tehona kun pieleenmenneet vieroittautumisyritykset on heille selitys lääkkeen tarpeesta.

Mielenkiinnosta kysyn, miten se lääkärin kanssa keskusteleminen auttaa siinä? Eihän lääkäri elä hoidettavan potilaan kehossa? Paremminhan se ihminen itse tietää, mikä hänelle sopii? Ja varsinkin kun lääkkeiden kokeilu on arpapeliä.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysyn, miten se lääkärin kanssa keskusteleminen auttaa siinä? Eihän lääkäri elä hoidettavan potilaan kehossa? Paremminhan se ihminen itse tietää, mikä hänelle sopii? Ja varsinkin kun lääkkeiden kokeilu on arpapeliä.

Lue lisää

Tunteista kun puhutaan, niin tunteet ja todellisuus ei aina mene käsi kädessä. Kyllä joskus ihminen tuntee itsensä paremmin, mutta ei aina, kas kun itsensä huijaaminen on se kaikkein helpoin huijaus.

Anonyymi kirjoitti:

Tunteista kun puhutaan, niin tunteet ja todellisuus ei aina mene käsi kädessä. Kyllä joskus ihminen tuntee itsensä paremmin, mutta ei aina, kas kun itsensä huijaaminen on se kaikkein helpoin huijaus.

Lue lisää

Ihminen, joka on rehellinen itselleen, on sitä myös muille.

Anonyymi kirjoitti:

Tunteista kun puhutaan, niin tunteet ja todellisuus ei aina mene käsi kädessä. Kyllä joskus ihminen tuntee itsensä paremmin, mutta ei aina, kas kun itsensä huijaaminen on se kaikkein helpoin huijaus.

Lue lisää

Niinpä, psykoosissa oleva ihminenkään ei aina ole ihan todellisuudessa, ja silloin ei tunne itseään ja sen hetkistä tilaansa mitenkään terveellä tavalla.

Jaa se on kyllä jännä että iloitsenkin elämästä ja käyn töissä mutta halut ne ei tule lääkkeiden jälkeen takaisin. Tunge epämääräiset oireyhtymädiagnoosisi kuten masennus sinne missä aurinko ei paista Minulla ei ollut mitään ongelmia sillä saralla lääkkeet aloittaessa. Tiedän kyllä että ongelma johtuu lääkkeistä.

PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu. 
Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta. 
NeurologiRisto O. Roineon tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa. 
Lopettamisen jälkeisten haittojen yleisyydestä ei ole tilastoja, mutta yksittäisiä tutkimuksia on tehty. Koska ongelmat osuvat intiimille elämänalueelle, niistä ei välttämättä kehdata kertoa terveydenhuollossa tai ilmoiteta esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksista tietoa keräävälle ja samalla henkilötietojen ilmoittamista vaativalle Fimealle. Hoitoon hakeutumista voivat vaikeuttaa myös huonot kokemukset aiemmista hoitokontakteista. Potilaat pelkäävät, että että ongelmia vähätellään ja niiden sanotaan johtuvan masennuksesta.

https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/

Anonyymi kirjoitti:

PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu. 
Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta. 
NeurologiRisto O. Roineon tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa. 
Lopettamisen jälkeisten haittojen yleisyydestä ei ole tilastoja, mutta yksittäisiä tutkimuksia on tehty. Koska ongelmat osuvat intiimille elämänalueelle, niistä ei välttämättä kehdata kertoa terveydenhuollossa tai ilmoiteta esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksista tietoa keräävälle ja samalla henkilötietojen ilmoittamista vaativalle Fimealle. Hoitoon hakeutumista voivat vaikeuttaa myös huonot kokemukset aiemmista hoitokontakteista. Potilaat pelkäävät, että että ongelmia vähätellään ja niiden sanotaan johtuvan masennuksesta.

https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/

Lue lisää

Perfect scam: sulla on epämääräinen krooninen sairaus eiku oireyhtymä nimeltä masennus ja se tulee vaikuttaan suhun lopun elämää vaikka kuinka olisi mukava ajanjakso niin aina se mystinen masennus tuhoaa seksuaalisuuden. Ja kun aloittaa lääkkeet ja genitaalialueelta häviää tunto ja orgasmikyky vähenee tai katoaa niin sekin on varmaan se mystinen oireyhtymä.

Itselleni paras todista noiden aineiden kapasiteetista aiheuttaa harmia oli se kun lopetin aineen ja tunto palasi kahdessa kuukaudessa. Ensimmäistä kertaa n viiteen vuoteen lääkkeillä harrastin seksiä missä osa genitaalialueestani ei tuntunut puudutetulta puudutusaineella vaan tuntoherkkyys palasi.

Sitten kun saa kroonisesta käytöstä jatkuvia ongelmia esim kroonistunutta tilaa (tardive dysphoria) tai autoimmuunivälitteisiä oireita, ohutsäieneuropatian oireita tai autonomisen hermoston oireilua niin sekin on masennuslääkepuolustajahullujen mielestä vain masennusta. Kuten sanoin, perfect scam.

Tunnen kehoni, tiedän mitä olin lääkkeet aloittaessa ja niiden seurauksena. Koskaan ei masentuneena tuntunut kuin tunto olisi poissa ja puudutusainetta ja tuntohäiriöitä. Jossain vaiheessa käyn itsekin tutkimassa ohutsäieneuropatian koska jaloissa myös tunto-oireita. Oireiden puhkeaminen paikantuu ssri vieroitukseen ja sitä seuranneesern lääkintään mikä pahensi asioita

Anonyymi kirjoitti:

Perfect scam: sulla on epämääräinen krooninen sairaus eiku oireyhtymä nimeltä masennus ja se tulee vaikuttaan suhun lopun elämää vaikka kuinka olisi mukava ajanjakso niin aina se mystinen masennus tuhoaa seksuaalisuuden. Ja kun aloittaa lääkkeet ja genitaalialueelta häviää tunto ja orgasmikyky vähenee tai katoaa niin sekin on varmaan se mystinen oireyhtymä.

Itselleni paras todista noiden aineiden kapasiteetista aiheuttaa harmia oli se kun lopetin aineen ja tunto palasi kahdessa kuukaudessa. Ensimmäistä kertaa n viiteen vuoteen lääkkeillä harrastin seksiä missä osa genitaalialueestani ei tuntunut puudutetulta puudutusaineella vaan tuntoherkkyys palasi.

Sitten kun saa kroonisesta käytöstä jatkuvia ongelmia esim kroonistunutta tilaa (tardive dysphoria) tai autoimmuunivälitteisiä oireita, ohutsäieneuropatian oireita tai autonomisen hermoston oireilua niin sekin on masennuslääkepuolustajahullujen mielestä vain masennusta. Kuten sanoin, perfect scam.

Tunnen kehoni, tiedän mitä olin lääkkeet aloittaessa ja niiden seurauksena. Koskaan ei masentuneena tuntunut kuin tunto olisi poissa ja puudutusainetta ja tuntohäiriöitä. Jossain vaiheessa käyn itsekin tutkimassa ohutsäieneuropatian koska jaloissa myös tunto-oireita. Oireiden puhkeaminen paikantuu ssri vieroitukseen ja sitä seuranneesern lääkintään mikä pahensi asioita

Lue lisää

Ja kun joku kysyy mitä on kunnon hoito, vastaan:
Aivoterveyttä ja hermoston terveyttä tukevaa, ihmisen oikeutta tietoon kunnioittavaa, kehollista, terapeuttista, autonomisen hermoston toimintaa vakauttavaa sekä muut ulottuvuudet tarvehierarkiasta hahmottavaa, traumainformoitua, ihmisyyttä ymmärtävää.

Diagnoosijärjestelmä lähtee usein väärille raiteille jo pakkomielteistä diagnooseihin. Muistan kerran olleeni psykiatrilla joka kuin sivuutti kaiken kokemani, alkoi kaivella diagnooseja (ei tosin tiennyt mitä ja kysyi minulta minkä diagnoosin laittaisin itselleni), (ei todennäköisedti hahmottanut traumaulottuvuutta tai lääkeharmia kun ei osannut sanoa edes mitään. Sitten alkoi kaivella lääkekirjaa ja lukea sitä ja suositteli aineita x ja y mistä kieltäydyin. Sitä ei ole psykiatria mitä näen hyödylliseksi.

Se on sitä juurikin

Yksi psykiatri on myöntänyt minulle ihan suoraan, että lääkkeet latistavat tunteita.
Sekin tapahtui, kun olin vastaanotolla jo lopetettuani lääkityksen, ja keskusteltiin lääkärin kanssa asioista liittyen lääkkeisiin ja lääkkeen käyttöön.
Sanoin hänelle myös, että olen pärjännyt paremmin ilman lääkkeitä, asiat onnistuu, elämä on hyvää kaikin puolin, elämänlaatu on parantunut.
Suunnilleen viisitoista minuuttia sanomastani lääkäri totesi " kyllä sinun täytyy sitä lääkitystä jatkaa, kun se parantaa sinun elämänlaatua ".
Olin kyllä ihmeissäni, vastasin toki, että juurihan aiemmin olin sanonut, että elämänlaatuni parani, kun pääsin lääkkeestä eroon.
Kaiken kaikkiaan meillä oli hyvä keskustelu hänen kanssaan.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi psykiatri on myöntänyt minulle ihan suoraan, että lääkkeet latistavat tunteita.
Sekin tapahtui, kun olin vastaanotolla jo lopetettuani lääkityksen, ja keskusteltiin lääkärin kanssa asioista liittyen lääkkeisiin ja lääkkeen käyttöön.
Sanoin hänelle myös, että olen pärjännyt paremmin ilman lääkkeitä, asiat onnistuu, elämä on hyvää kaikin puolin, elämänlaatu on parantunut.
Suunnilleen viisitoista minuuttia sanomastani lääkäri totesi " kyllä sinun täytyy sitä lääkitystä jatkaa, kun se parantaa sinun elämänlaatua ".
Olin kyllä ihmeissäni, vastasin toki, että juurihan aiemmin olin sanonut, että elämänlaatuni parani, kun pääsin lääkkeestä eroon.
Kaiken kaikkiaan meillä oli hyvä keskustelu hänen kanssaan.

Lue lisää

Kaikki lähtee rehellisyydestä että lääkkeet leikkaa tunteita

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki lähtee rehellisyydestä että lääkkeet leikkaa tunteita

Reilun kahdenkymmenen vuoden aikana on yksi lääkäri tuon asian minulle myöntänyt ääneen.

Ole varovainen sen alkoholin kanssa.
Itselläni alkoholin liikakäyttö johti pitkään kierteeseen psykiatrian puolella, sekä lääkityksiin.
Kerron itsestäni, mutta tunnen muitakin, joilla on noin käynyt. Psykiatrisissa sairaaloissa näki aika monia, joilla päihdeongelmat olivat sinne johtaneet.
Psyyke ei kauaa kestä, jos alkoholia menee kaksin käsin jatkuvasti.
Turhan usein alkoholi- ja mielenterveysongelmat kulkevat ns. käsi kädessä.

Minulla on ollut psykiatrinen diagnoosi yli 30 vuotta, mutta en ole koskaan kokenut, että joku ajattelisi tai määrittelisi minua jonain uhkana.
Miksi niin ajattelisivat tai määrittelisivät ? En ole ikinä mitään pahaa enkä uhkaavaa tehnyt.
Voi toki olla, kun en itse ajattele olevani mikään uhka, niin en kuvittele, että kukaan muukaan niin ajattelisi tai määrittelisi.