Kokemuksia neurolepteistä irtipääsemiseksi

Minä valitsen mennä neurolepteillä mieluummin kuin kärsin vainoharhoistani. Mm. Elektroninen häirintä, gang stalking, jne vainoharhaiset kuvitelmat lääkkeet,siis neuroleptit ovat minulle vähän kuin verenpainelääkkeet elämä lyhenee, jos en popsi lääkkeitäni. Neuroleptit vähentävät riskiäni tehdä itsemurha. verenpaine on hiljainen tappaja.mm.aivoinfarktisydän,munuaiset ääreisverenkierto jne. Pitkä lista oireet osuu yksiin elektronisen häirinnän ja implanttien oireiksi oletettujen kanssa v2k on neurolepteilla hoidettavissaoleva oire. Hip hop kaikki gs kohteet lääkäriin pyytään kolmannen sukupolven neurolepteja. Niillä ratkeaa murheetlääkeriippuvuus niin kauan kun kela korvaa ja maksaasairauseläkettä ja asumistukea. Elämä on siedettävää vainoharhaisiin kausiin verrattuna uskottavuus menee myös ja leimataan hulluksi. Pieni hinta vainon loppumisesta,jonka olen itse valmis "maksamaan, kunvain pääsin eroon vainosta. Joskus elämä on tarua ihmeellisempää. Eihän tämä tietenkään kaikille sovi. Pasi heinänen

Ilman lääkkeitä kuvittelin, että aiheutan tsunameja ihan vain kävelemällä sillan yli. Ihmettelin miksi toiset ihmiset hei huomaa sitä.

Eihän ne lääkkeet mukavia ole, mutta en aijo ihan tietämättä lopettaa sen verran rajuja harjoja tulee.

Aina kuvittelen, etten tarvitse enää lääkkeitä, ja olen aina epäonnistunut.

Minä käytin neuroleptejä ja mielialalääkkeitä, ym. parisen kymmentä vuotta.
Pääsin lopulta niistä eroon ilman mitään vieroitusoireita, ainakaan en sellaisia huomannut, tai sitten en vain kiinnittänyt huomiota sellaisiin, elämässä oli niin paljon kaikkea hyvää ja paljon tekemistä.
Hermostovaurioita on jäänyt, muistin vaikeutta, mutta kaiken kaikkiaan oli yllättävän helppoa lopettaa, hitaasti annosta laskemalla.
Melkein täytyy sanoa, etten voi kummempia kokemuksia kertoa, ainoa että psyykelle oli iso kokemus alkaa hahmottamaan asioita tunteiden kautta, jne. ilman jatkuvaa tokkuraisuutta ja väsymystä.

Olen seurannut vierestä kuinka siskoni on useasti yrittänyt lopettaa lääkkeiden käytön. Hän muuttuu ihan mahdottomaksi ilman lääkkeitä. Haastaa riitaa jne.

Aina kun hän on hoidossa, niin hänen asioita laitetaan kuntoon, on hankittu asuntoa jne. Ja heti kun lääkkeet "unohtuu" niin sitten hassutellaan omaisuus ja asunnot ja kaikki.

Kukaan sukulaisista ei enää häntä pysty auttamaan, enkä usko että yhteiskuntakaan, ellei hän sitten muuta jonnekkin valvottuun asuntolaan. Mutta eihän hän sitä halua, syyttelee vain muita ja käyttäytyy agressiivisesti.

Kokeilin lopettaa neuroleptit. Olin melkein kuukauden ilman. Ei tullut harhoja tai muuta sellaista. Mutta tuli paha unettomuus. Se taitaa olla jokin vieroitusoire. Ainoa millä sain unen oli kärsimyskukkaa sisältävät tuotteet. Mutta kun unettomuus ei korjaantunut aloitin lääkkeet pienellä annoksella uudestaan. Mun aivot taitaa olla tottuneet neurolepteihin (niin kuin johonkin katuhuumeeseen).

Sairastuin opiskeluiden päätteeksi, ja jouduin sairaala kierteeseen joka kesi kaikkinensa muutaman vuoden, mutta sain kuin sainkin alaani vastaavaa työtä kun olo parani.

Kaikki meni hyvin, kunnes rupesin itse vähentämään lääkettä, ja perseelleenhän se meni. Sen ruljanssin jälkeen olen tehnyt vain palkkatuki töitä. Mutta jos hyvin menee niin haaveilen osa-aikaisuudesta.