työpaikat on historiaa suomessa

1800-luvun jälkeen kaikki poliittiset liikkeet, ideologiat ja vallankumoukset ovat perustuneet siihen oletukseen, että talouden kehitys on paremman tulevaisuuden edellytys.
Kehityksellä ne ovat tarkoittaneet kahta asiaa. Ihmisille on saatu enemmän tavaraa ja kulutettavaa. Kehityksen on toisaalta katsottu merkitsevän kansalaisoikeuksien ja tasa-arvon lisääntymistä.

Kehityksen mahdollisti pitkään markkinatalouden jatkuva laajentuminen. Kansainvälisen kaupan järjestelmään on riittänyt tulokkaita, joille on riittänyt vähempi ja jotka ovat maksaneet 'kehittyneiden' alueiden hyvinvoinnin.
Tämä tie on monien mielestä kuljettu loppuun. Vaikutukset ovat alkaneet näkyä myös teollisuusmaissa mm. työttömyyden voimakkaana kasvuna. Asiantuntijat alkavat olla yhtä mieltä siitä, että voimakaskaan talouskasvu ei tuo menetettyjä työpaikkoja takaisin.

- Talouden elvyttäminen, kasvun lisääminen ja omien yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen eivät ole oikea tapa taistella työttömyyttä vastaan, sanoi akateemikko Georg Henrik von Wright.
- Työttömyys on pysyvä ja sisäänrakennettu ilmiö eikä sitä voida poistaa muuttamatta samalla monia muita olosuhteita, joilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä itse työttömyyden kanssa.

Teollisuusmaiden kulutus on saavuttanut jo yltäkylläisyyden tilan ja muuttunut ylellisyyskulutukseksi, joka "ei vastaa ihmisen kohtuullisia tarpeita".
- Sen sijaan, että tähyilemme ylös kuopasta meidän pitäisi oppia katsomaan alas mäenharjalta. Tie kulkee vääjäämättä alaspäin, kun kasvun rajat lähenevät, lausui Wright.
Mihin työ katosi? Yhden selityksen mukaan teknologian kehittyminen, automaatio ja robotit vievät meiltä työpaikat ja hyvinvoinnin.
- Uuden teknologian ja kehittyneen kaupan tuomat voitot jäävät (globalisoituneessa) markkinataloudessa verottamatta. Tekniikan siunaus on ollut kyseenalainen: koneet kyllä heittävät ihmisiä työttömiksi, mutta kansan varallisuus ei kasva, kun voitot siirtyvät pääomanomistajille

asioista kirjoitti:

1800-luvun jälkeen kaikki poliittiset liikkeet, ideologiat ja vallankumoukset ovat perustuneet siihen oletukseen, että talouden kehitys on paremman tulevaisuuden edellytys.
Kehityksellä ne ovat tarkoittaneet kahta asiaa. Ihmisille on saatu enemmän tavaraa ja kulutettavaa. Kehityksen on toisaalta katsottu merkitsevän kansalaisoikeuksien ja tasa-arvon lisääntymistä.

Kehityksen mahdollisti pitkään markkinatalouden jatkuva laajentuminen. Kansainvälisen kaupan järjestelmään on riittänyt tulokkaita, joille on riittänyt vähempi ja jotka ovat maksaneet 'kehittyneiden' alueiden hyvinvoinnin.
Tämä tie on monien mielestä kuljettu loppuun. Vaikutukset ovat alkaneet näkyä myös teollisuusmaissa mm. työttömyyden voimakkaana kasvuna. Asiantuntijat alkavat olla yhtä mieltä siitä, että voimakaskaan talouskasvu ei tuo menetettyjä työpaikkoja takaisin.

- Talouden elvyttäminen, kasvun lisääminen ja omien yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen eivät ole oikea tapa taistella työttömyyttä vastaan, sanoi akateemikko Georg Henrik von Wright.
- Työttömyys on pysyvä ja sisäänrakennettu ilmiö eikä sitä voida poistaa muuttamatta samalla monia muita olosuhteita, joilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä itse työttömyyden kanssa.

Teollisuusmaiden kulutus on saavuttanut jo yltäkylläisyyden tilan ja muuttunut ylellisyyskulutukseksi, joka "ei vastaa ihmisen kohtuullisia tarpeita".
- Sen sijaan, että tähyilemme ylös kuopasta meidän pitäisi oppia katsomaan alas mäenharjalta. Tie kulkee vääjäämättä alaspäin, kun kasvun rajat lähenevät, lausui Wright.
Mihin työ katosi? Yhden selityksen mukaan teknologian kehittyminen, automaatio ja robotit vievät meiltä työpaikat ja hyvinvoinnin.
- Uuden teknologian ja kehittyneen kaupan tuomat voitot jäävät (globalisoituneessa) markkinataloudessa verottamatta. Tekniikan siunaus on ollut kyseenalainen: koneet kyllä heittävät ihmisiä työttömiksi, mutta kansan varallisuus ei kasva, kun voitot siirtyvät pääomanomistajille

Viisas näkemys.
Kannattaa tutustua myös www.vapaansuomenliitto.fi

asioista kirjoitti:

1800-luvun jälkeen kaikki poliittiset liikkeet, ideologiat ja vallankumoukset ovat perustuneet siihen oletukseen, että talouden kehitys on paremman tulevaisuuden edellytys.
Kehityksellä ne ovat tarkoittaneet kahta asiaa. Ihmisille on saatu enemmän tavaraa ja kulutettavaa. Kehityksen on toisaalta katsottu merkitsevän kansalaisoikeuksien ja tasa-arvon lisääntymistä.

Kehityksen mahdollisti pitkään markkinatalouden jatkuva laajentuminen. Kansainvälisen kaupan järjestelmään on riittänyt tulokkaita, joille on riittänyt vähempi ja jotka ovat maksaneet 'kehittyneiden' alueiden hyvinvoinnin.
Tämä tie on monien mielestä kuljettu loppuun. Vaikutukset ovat alkaneet näkyä myös teollisuusmaissa mm. työttömyyden voimakkaana kasvuna. Asiantuntijat alkavat olla yhtä mieltä siitä, että voimakaskaan talouskasvu ei tuo menetettyjä työpaikkoja takaisin.

- Talouden elvyttäminen, kasvun lisääminen ja omien yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen eivät ole oikea tapa taistella työttömyyttä vastaan, sanoi akateemikko Georg Henrik von Wright.
- Työttömyys on pysyvä ja sisäänrakennettu ilmiö eikä sitä voida poistaa muuttamatta samalla monia muita olosuhteita, joilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä itse työttömyyden kanssa.

Teollisuusmaiden kulutus on saavuttanut jo yltäkylläisyyden tilan ja muuttunut ylellisyyskulutukseksi, joka "ei vastaa ihmisen kohtuullisia tarpeita".
- Sen sijaan, että tähyilemme ylös kuopasta meidän pitäisi oppia katsomaan alas mäenharjalta. Tie kulkee vääjäämättä alaspäin, kun kasvun rajat lähenevät, lausui Wright.
Mihin työ katosi? Yhden selityksen mukaan teknologian kehittyminen, automaatio ja robotit vievät meiltä työpaikat ja hyvinvoinnin.
- Uuden teknologian ja kehittyneen kaupan tuomat voitot jäävät (globalisoituneessa) markkinataloudessa verottamatta. Tekniikan siunaus on ollut kyseenalainen: koneet kyllä heittävät ihmisiä työttömiksi, mutta kansan varallisuus ei kasva, kun voitot siirtyvät pääomanomistajille

Ihmistä vaivaava vallan himo, loputon ahneus ja oman edun tavoittelu ovat valtavia liikkeelle panevia voimia.
Valitettavasti lopputulos on totaalinen romahdus.
Sen jälkeen voidaan taas aloittaa kaiken alusta.
Arvostuksen mittarina on montako kanssaihmistä olet alistanut ja käyttänyt hyväksi, siitähän sitä varallisuutta on syntynyt.
Legalisoitunut heikomman ryöstö ja hyväksikäyttö on liian monelle ohjenuorana.