Luojan ihmiselle antama hallittavalta

𝐋𝐮𝐨𝐣𝐚𝐧 𝐢𝐡𝐦𝐢𝐬𝐢𝐥𝐥𝐞 𝐚𝐧𝐭𝐚𝐦𝐚 𝐡𝐚𝐥𝐥𝐢𝐧𝐭𝐚𝐯𝐚𝐥𝐭𝐚
Evoluutioon uskovat aktivistit ovat nykyään hyvin huolissaan ilmastonmuutoksesta. Eetikot leikkivät ajatuksilla ihmisen ja eläimen risteytymisestä. Vaikeasti kehitysvammaisten ja sairaiden vauvojen tai vanhojen ihmisten arvoa koskevat kysymykset saavat ihmiset miettimään, kannattaako heidän elämäänsä pitkittää. Tällaiset kysymykset ja monet muut saavat kristityt hämmennyksiin. Mitkä raamatulliset periaatteet auttavat meitä oikeaan suuntaan näissä vaikeissa asioissa? Meidän ei pitäisi yllättyä siitä, että löydämme vastaukset 1. Mooseksen kirjasta.
𝐊𝐮𝐤𝐚 𝐨𝐦𝐢𝐬𝐭𝐚𝐚 𝐦𝐚𝐚𝐢𝐥𝐦𝐚𝐧?
Raamattu kertoo selkeästi, että Jumala on maailman omistaja. Hän loi sen (1. Moos. 1), ja Hänellä on oikeus hallita sitä. Hän sanoo: ”sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karja.” (Ps. 50:10) Vaikka tämä karja luultavasti on osa laumoja, jotka ihminen omistaa, Jumalalla on lopullinen oikeus niihin, koska Hän loi ne.
Jumala ei ainoastaan omista maailmaa, vaan Hän myös tietää kaiken maailmasta ja sen tapahtumista ja hallitsee niitä. Jeesus sanoi: ”Eikö kahta varpusta myydä yhdellä kuparilantilla? Kuitenkaan yksikään varpusista ei putoa maahan teidän Isänne sallimatta.” (Matt. 10:29)
Jumalalla on myös ylin vastuu luotujensa hoitamisesta. Hän tarjoaa niille ruokaa ja suojaa.
Lisäksi Jumalan omistusoikeus maailmaan tarkoittaa, että Hänellä on myös valtuudet antaa sen omistusoikeus tai hallintavalta kenelle tahansa Hän niin päättää. Paavali kertoo, että Jumala on säätänyt ihmisille määräajat ja asumisen rajat (Ap. t. 17:26).
𝐈𝐡𝐦𝐢𝐬𝐞𝐭 𝐡𝐮𝐨𝐧𝐞𝐞𝐧𝐡𝐚𝐥𝐭𝐢𝐣𝐨𝐢𝐧𝐚
Ymmärtääksemme Jumalan ihmiselle antaman ainutlaatuisen osan meidän on palattava 1. Mooseksen kirjaan. Luomisviikon aikana Jumala loi maailman ja täytti sen elävillä olennoilla. Kun kuudes päivä oli osittain kulunut, oli luotu täysin toimivat ekosysteemit, perustukset elävien olentojen symbioottisille suhteille sekä monia kauniita ja upeasti suunniteltuja olentoja. Maailmasta puuttui enää fyysinen asukas, joka voisi olla yhteydessä Jumalaan ja joka jollain tavalla toimisi Jumalan edustajana maan päällä.
Ihmiset on luotu Jumalan kuvaksi. Tiedämme, että Jumala on henki, jolla ei ole fyysistä ruumista, joten se ei tarkoita sitä, että fyysisesti näytämme Jumalalta. Se tarkoittaa ennemminkin sitä, että olemme tietyillä tavoilla Hänen kaltaisiaan. Voimme esimerkiksi ajatella ja päätellä, meillä on suhteita toisiimme ja Jumalaan, ja olemme moraalisesti tietoisia. Tämä yhtäläisyys Luojan kanssa oli paljon suurempi ennen syntiinlankeemusta, ennen kuin synti turmeli ihmiset.
Koska ihmiset on luotu Jumalan kuvaksi, meillä on ainutlaatuinen ”pätevyys” toimia Jumalan huoneenhaltijoina maan päällä. Luodessaan ihmiskunnan Hän sanoi:”hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja ja koko maata sekä kaikkia maan päällä liikkuvia isoja ja pieniä eläimiä” (1. Moos. 1:26). Vaikka Aadamin syntiinlankeemus on vaikuttanut sekä ihmisiin että itse maahan, tätä valtuutta hallita ei ole koskaan otettu pois.
Mitä hallintavalta sitten tarkoittaa? Yksinkertaisesti sanottuna se tarkoittaa, että olemme luomakunnan ”herroja”. Kaikki tekemämme toimet, jotka vaikuttavat muuhun luomakuntaan, ovat tämän vallan ilmentymiä. Kun joku viljelee maata, teurastaa eläimen ruuaksi, perustaa puutarhan tai kaivaa öljylähteen, tämä kaikki on hallintavallan käyttämistä.
Tarkoittaako tämä sitä, että voimme tehdä luomakunnalle mitä haluamme? Ei, koska Jumala omistaa edelleen kaiken. Olemme vain huoneenhaltijoita, joille on annettu valtuus hallita, joten meidän on käytettävä tätä valtaa Jumalan asettamissa rajoissa. Miten sitten määritämme nämä rajat?
Katsotaan, miten Jumalan omistajuus ilmenee. Vaikka se kaikki kuuluu Hänelle ja tuo Hänelle kunniaa, Hän hallitsee luomakuntaa sen itsensä parhaaksi. Hän saa kunniaa luomakunnasta, joka menestyy ja toimii tavalla, jolla Hän loi sen toimimaan. Syntiinlankeemuksen jälkeenkään Hän ei jättänyt sitä tuhoutumaan vaan käynnisti suunnitelman sen ennalleenpalauttamiseksi. Ilmestyskirjasta näemme, että tämän ennallistamisen lopullinen päämäärä on loistava, ennalleen asetettu maa, jossa Jumala asuu ihmisen kanssa maan päällä Uudessa Jerusalemissa.