Muita vakavasti jos olen ajatuksissasi kaiken aikaa ?
Pystytkö tapailemaan
Anonyymi-ap
30523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ei se helppoa ole, mutta pystyn
Tuntuu pahalta
Oletteko olleet sen kanssa yöt yhdessä
Sivusta, en pysty. Olen tavallaan uhri, kun en tiedä ajatteleeko toinen minusta samoin? Uskallus puhua asioista, ku ei tiedä mitä toinen minusta oikeasti ajattelee? Elänkö valheessa ja vain omaksi haitakseni? Näin taidan tehdä hautaan asti? Anteeksi 🙏
Pakkohan se on.
Mikä pakko
En pysty, olen yrittänyt. Sitkeässä on, prkl.
Miksi sinä taistelet sitä tunnetta vastaan?
Varattu kaivattu. Järkevintä olisi lakata tuntemasta.
Niin, onko enää tarvetta tapailla?
T. vain kohtailla...
https://m.youtube.com/watch?v=e-JGuPThrl4
En ole tapaillut ketään. Viimeksi yli yksitoista vuotta jos sitä nyt voi tapailuksi edes sanoa.
En voi…
Elämä jatkuu!
En ole pystynyt. Pakko se on vielä yrittää häntä.
En ehkä pysty
En, enkä ole edes yrittänyt. Vattu .
Kyllä. En voi odottaa sua enää, sori.
Rikoit sen viimeisenkin toiveen rakkaudesta minussa, joten ei en tapaile.
En vakavasti. Mutta muuten kyllä, jotta pääsisin eteenpäin ja saisin sinut jossain vaiheessa lopulta poissa mielestä.
En ole tapaillut, enkä pystyisikään ❤️
Pakkohan se on. Ei tässä eunukkei olla.
Mut se vakavuus haihtuu kun tulee enemmän yhteisiä kokemuksia, joita kokiessa tulee yhä enemmän vertailuja, miltä tämä olisi tuntunut HÄNEN kanssaan.
En ole pystynyt. Kyllä minäkin olisin kaivannut joskus turvallista olkapäätä ja keskustelukumppania. Ja hellyyttä, seksiäkään unohtamatta. Nyt olen jotenkin kuin pystyyn kuollut, en osaa tuolla rintamalla kaivata mitään. Mutta turha tässä on kenellekään, ei itsellenikään valehdella, että olisin yli päässyt. En vaan käsitä, miksi elämä ei tässäkään tilanteessa voinut olla yhtään armollisempaa. Ei riitä enää ne vastaukset, että täytyy kokea kovaa kipua, ennen kuin mitään kehitystä tapahtuu. Täytyy olla jokin keino hypätä tästä kehästä ulos, niin että voi vielä elää elämää.
En usko mihinkään väistämättömään, kohtalonomaiseen, mihin ei itse pysty vaikuttamaan. Ennemmin alan kutsua luokseni niitä hyviä asioita, joita toivon elämääni. Mutta mikä sitten on itselle hyväksi, mistä sen voisi tietää? Onko se tosiaan niin, että niitä hyviä asioita alkaa elämään tulla vasta sitten, kun ei enää koe tarvitsevansa ketään? Voiko tuohon tilaan päästä, kohdata kaikkein kipeimmät traumat ja vielä sen jälkeen pysyä järjissään ja elossa tässä ihmiskehossa?
Valitettavasti et ole ajatuksissani. Joten helposti tapailen muita ilman mitään ongelmia.
En tapaile. Häntä vain ajattelen ja kaipailen.
En, eikä ole tarvetta.
En pysty.
Miksi pitäisi tapailla?
Ehkäpä et ole ajatuksissa kaiken aikaa.
Yksi tyyppi kerrallaan mahtuu päähän, sydämeen ja arvomaailmaan. M❤️🔥M
Pitäisikö minun odottaa sinua nuhteettomasti yksin täällä samalla kun sinä hypit kukasta kukkaan? Yksi on ollut tässä välissä mutta rakkaus on luonasi.
Mn