Kuiskasin, kulta, hyvin pienellä äänellä. Ja minusta tuntuu, että kuulit sen, koska katsoit minua aika jännällä tavalla, että kuulinko oikein. Oi sinä ihana, olet kulta, ja sen lisäksi rakkain, koko maailmani. Ihaninta ja kauneinta, mitä maailma voi minulle antaa.
Muistakohan sinä näitä minun hömelöjä tempauksia? Olin näet niin sekaisin sinusta, enkä ole vieläkään parantunut.
Muistakohan sinä näitä minun hömelöjä tempauksia? Olin näet niin sekaisin sinusta, enkä ole vieläkään parantunut.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Etkä ole kuiskannut. Ehkä mielessäsi 😂
En muista 😭 ei minulle 😭
Mihin se kulta karkasi?
Etkö ole parantunut?
En ole parantunut. Mieli matalalla.
En oo kuullut. Mut ihan hauska kun meinaan aina sanoa sua kultsuksi.
En muista kultaa mutta kuiskasit usein rakastavasi minua ja minä kysyin että mitä? Ja sinä sanoit ei mitään. Mutta sanoit sen sitten kuitenkin. Minäkin rakastin sinua.
Hui! En sentään noin ole sanonut. Tykkääväni olen sanonut.
Sitten et ole se mun Hän💖
Tämä olis niin sitä mitä mun kohdalla tapahtuisi, en kuulisi mitä sanoit ja lopuksi suhde loppuisi kun oletan ette ole kiinnostunut.
Etkö kuullut, kun huusin takas rakas, mutta se ovi oli jo kiinni 🤨
Ei tämmöistä draamaa sentään.
Ehkä näin sen näin 🤔😉
Minulla meni kylmänväreet aloittajan kirjoitustyylin vuoksi.
Lukiessani sain deja vu'n, ja kaikenlaiset ajatukset ja muutamat tietyt hetkeä palasivat lyhytelokuvina mieleeni. Paradoksisesti pohdin, että olisi hauskaa, jos olisit "Hän" ja kaipaisitkin vallan toista henkilöä täällä, ha! Sopisi tähän sekoiluun.
Muistan kyllä, kun sanoit kulta ja sivuutin sen, koska en ollut varma kuulinko oikein. Oli outoa kuulla se niin lyhyen tuntemisen jälkeen eikä oltu (tai olla nytkään) suhteessa.
Voisit olla juuri hän. Tosin oltiin tunnettu vuosi pari, en osaa tarkkaan sanoa. Olin sun selkäs takana sanoessani sen.
Kuulin tuon kun olin siinä sadasosa sekunnin päässä
Mutta en jäänyt aikailemaan kun kiire oli seuraavalle rastille🤓🥸
⛩️🏃