Elikkä:
Sain raskausaikana paniikkikohtauksia ja siitä seurasi kova ahdistus ja jännittyneisyys. lääkäri määräsi Zoloftia 50 mf/vrk. Olo Parani piakkoin. Lääke ei tosin ole poistanut kokonaan kohtauksia, mutta ahdistuneisuuden vei.
Nyt lapsi on 8kk ja lopetin imetyksen. 2 viikkoa sitten aamulla alkoi se hirveä olo hiipua ja sain paniikkikohtauksen. Tämän jälkeen päivät on ollu yhtä ahdistusta (levottomuus, jännittyneisyys ja pieniä kohtauksia).
Mikäs helevatta nyt laukas taas kauheat paniikit ja sen ahdistuksen????
Yöisin jos herään saan pakokauhukohtauksen ilman mitään syytä. Rauhoittavia on, mutta en ota, koska haluaisin selvitä tästä ilman niitä, itse itseään rauhoittamalla.
Onko teillä joilla ahdistuneisuutta, niin tullut kausia, jolloin huono olo palannut, mutta menny taas ohi. Edellisen kerran tällaista tuskaa oli vuosi sitten.
Aloitin viikko sitten E-Epa:n ja Carnosinin tähän rinnalle.
Kiitos että jaksoit lukea ja kiitos jos vielä jaksat vastata :)
Sain raskausaikana paniikkikohtauksia ja siitä seurasi kova ahdistus ja jännittyneisyys. lääkäri määräsi Zoloftia 50 mf/vrk. Olo Parani piakkoin. Lääke ei tosin ole poistanut kokonaan kohtauksia, mutta ahdistuneisuuden vei.
Nyt lapsi on 8kk ja lopetin imetyksen. 2 viikkoa sitten aamulla alkoi se hirveä olo hiipua ja sain paniikkikohtauksen. Tämän jälkeen päivät on ollu yhtä ahdistusta (levottomuus, jännittyneisyys ja pieniä kohtauksia).
Mikäs helevatta nyt laukas taas kauheat paniikit ja sen ahdistuksen????
Yöisin jos herään saan pakokauhukohtauksen ilman mitään syytä. Rauhoittavia on, mutta en ota, koska haluaisin selvitä tästä ilman niitä, itse itseään rauhoittamalla.
Onko teillä joilla ahdistuneisuutta, niin tullut kausia, jolloin huono olo palannut, mutta menny taas ohi. Edellisen kerran tällaista tuskaa oli vuosi sitten.
Aloitin viikko sitten E-Epa:n ja Carnosinin tähän rinnalle.
Kiitos että jaksoit lukea ja kiitos jos vielä jaksat vastata :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselleni "oloja" tulee pitkin elämää aina tasaisin väliajoin. Olen kohta 30v. Lääekehoidon ja masiksien jälkeen olen nyt käynyt terapiassa ihmettelemässä itseäni. Tuon jälkeen olen jo tottunut ajatukseen, että niitä voi tulla. Kun annan luvan tunteilleni, ahdistukset ehkä jopa vähenevät sen myötä. Minulle on ollut tärkeää selvittää alkuperiä. Kun tunnemuisti toimii niin, että keho ja pää alkaa reagoida samalla tavalla kuin joskus vuosiakin aikaisemmin esim. samantyyppisessä tilanteessa -on vähän vaikeaa varmasti ymmärtää, että mistä ne nyt taas tupsahtivat tähän hetkeen. Nykyään, jos oireet aloittavat, ajattelen "jaaha, taas näitä" ja aloitan itse rauhoittelun syvähengitysharjoittelulla ja hokemalla itselleni että kaikki menee hyvin ja saan reagoida näin... On siis ollut opeteltava elämään tunteiden kanssa. Kenties raskausaikana niitä on pinnassa ja toisaalta hormoonit jylläävät miten sattuun. Ei kannata huolestua liiaksi. Paniikki on samanlainen yllättävä tunne siinä missä naurunpurskahduskin. Toisaalta, jos se alkaa säännöstellä eloa, kannattaa ottaa esim. terapeutti kaveriksi pohtimaan, mistä olot tulevat. Ymmärryksen tie helpottaa.
olen itse vetänyt paniikki ja ahdistuneiuushäiriöisten vertaistuki ryhmää. vuosien kokemuksella voin sanoa että moni saannut apua tavattuaan muita samasta ongelmasta kärsiviä. lisä tietoa saat numerotiedustelu 118 paniikkihäiriöyhdistys.
Mulla alko ne 2vk lapsen saamisen jälkeen ja välillä on parempia aikoja mutta nyt loppuu työt niin taas kyökitään ja ahdistaa ja niskat jumissa. Samat tilanteet laukasee lääkkeet mulla on seroxat ja xanor. kun on kaikkia kauheita mielikuvia ja pelkoja.