Franz Pieperin harha

Luterilainen teologi Franz Pieper (1852-1931) kirjoitti aikoinaan sovituksesta seuraavasti:

"Evankeliumi on sanoma tästä objektiivisesta, tapahtuneesta sovituksesta, ja siitä syystä sitä 2 Kor. 5:19 sanotaan sovituksen sanaksi. Sen ansiota on, että ihmiset nyt puolestaan eli SUBJEKTIIVISESTI tulevat sovitetuiksi Jumalan kanssa yksinomaan uskon kautta (sola fide). Me tulemme toisin sanoen vain sen tähden uskon kautta sovitetuiksi Jumalan kanssa, että sovitus Kristuksen suorittaman hyvityksen ansiosta JO ON OLEMASSA, JULISTETAAN JA TARJOTAAN evankeliumissa."

Lähdetään liikkeelle ihan perusasioista. Mitä tarkoittavat sanat "objektiivinen" ja "subjektiivinen" suomen kielessä?

Pieperhän puhuu tuossa "objektiivisesta, tapahtuneesta sovituksesta". Toisin sanoen TAPAHTUMASTA - siitä, että jotakin TAPAHTUI. No mitä tapahtui? Paavalin mukaan tapahtui se, että koko maailma TULI sovitetuksi Jumalan kanssa Jeesuksessa Kristuksessa.

Mitä on maailma? Onko se tyhjää, ei-mitään? Vai onko se jotain? Onhan oltava niin, että kun tapahtui sovitus - vieläpä, hyvä tavaton sentään, OBJEKTIIVINEN sovitus - silloin JOKU (tai JOTKUT) TULI(VAT) SOVITETUKSI Jumalan kanssa. Jos nimittäin sovitetuksi ei tullut KUKAAN, silloin mitään sovitusta ei todellisuudessa tapahtunut.

Pieperin mukaan sovitusta on kahdenlaista - objektiivista ja subjektiivista.

Pieperin mukaan subjektiivisesti sovitetuiksi

a) TULLAAN
b) ottamalla objektiivinen sovitus "vastaan".

Objektiivinen sovitus ei niin ollen Pieperin mielestä jostakin syystä PIDÄ SISÄLLÄÄN subjektiivista sovitusta.

Minusta tämä on hieman kuin sanoisi, että kun Suomi julistautui aikoinaan (objektiivisesti) itsenäiseksi Venäjän vallan alta, se ei merkinnyt sitä, että suomalaiset olisivat yksilöinä irtautuneet Venäjän vallan alaisuudesta, koska koko Suomea koskeva objektiivinen itsenäisyys oli eri asia kuin yksittäisten suomalaisten subjektiivinen itsenäisyys. Tämän mielikuvituksellisen esimerkin valossa tuon kaltainen Suomen "objektiivinen" itsenäistyminen ei TODELLISUUDESSA/KÄYTÄNNÖSSÄ olisi tarkoittanut yhtikäs mitään. Onneksemme se oli kuitenkin totta OBJEKTIIVISESTI eli TODELLISUUDESSA.

Ja onneksi on näin: KOSKA Suomen itsenäistyminen Venäjän vallan alaisuudesta oli OBJEKTIIVINEN TOSIASIA, siihen sisältyi väistämättä se, että yksittäiset suomalaiset olivat nyt SUBJEKTIIVISESTI irti Venäjän vallan alta. Maamme itsenäistymisen objektiivisuus toisin sanoen TARKOITTI sitä, että nyt suomalaiset olivat YKSILÖINÄ, SUBJEKTEINA, SUBJEKTIIVISESTI itsenäistyneet Venäjän vallan alta.

Tätä nimenomaan ON ja TARKOITTAA jotakin kollektiivia koskeva objektiivinen TAPAHTUMA ja TODELLISUUS, esimerkiksi maailman sovitus tai Suomen itsenäistyminen - ts. sitä, että se pitää sisällään kaikki tuohon kollektiiviin (maailma/Suomi) kuuluvat subjektit. KOSKA tuo tapahtuma on totta objektiivisesti, se TARKOITTAA SITÄ, ETTÄ SE ON SAMALLA TOTTA jokaisen kohdalla subjektiivisesti. Tätä on OBJEKTIIVINEN TODELLISUUS.

Pieper käyttää sanoja "objektiivinen" ja "subjektiivinen" täysin nihilistisesti, järjenvastaisesti.
Ilmaus "objektiivinen sovitus" ei hänen kielenkäytössään tarkoita yhtään mitään; se sisältää pelkkää tyhjää.

Pieperin "objektiivisessa sovituksessa" kukaan ei tosiasiassa OLE sovitettu Jumalan kanssa. Pieper ei kykene luettelemaan ketään, joka olisi "objektiivisesti sovitettu" Jumalan kanssa!

Ja kuitenkin, Pieperin mukaan, kun yksilö "ottaa vastaan" tämän "objektiivisen sovituksen", joka ei siis tarkoita mitään ja joka ei koske ketään, hän TULEE sovitetuksi.
Hän ei siis OLE sovitettu objektiivisen sovituksen seurauksena (toisin kuin esimerkkimme Suomen kansalaiset, jotka saattoivat todeta omakohtaisesti vapautuneensa Venäjän vallan alta objektiivisen itsenäistymisen seurauksena), vaan hän TULEE sovitetuksi. Jotta joku voi tulla sovitetuksi, hänen tulee olla EI-sovitettu - voidakseen TULLA sovitetuksi. No jos yksilöihmistä EI OLE OBJEKTIIVISESSA SOVITUKSESSA SOVITETTU JUMALAN KANSSA, KUKA SITTEN ON? EI KUKAAN. Eli: "objektiivinen sovitus" ei Pieperin kielenkäytössä tarkoita yhtikäs mitään.

"Objektiivinen sovitus" on Pieperille ainoastaan keino vääntää sanojen "objektiivinen" ja "subjektiivinen" merkitys kieroon ja tehdä Paavalin julistama sovituksen sana tyhjäksi.