Kesäkuun neljästoista

2014 oli se päivä kun elämästäni katosi ilo kokonaan. Muut luulivat tietävänsä paremmin kuin minä itse minkä näköistä elämää haluan elää. Kaikki sen jälkeiset vuodet ovat olleet tuskaa täynnä, koska en ole pystynyt edes töitä tekemään, sen ahdistavan ja stressaavan kautta rantain kertomisen takia! Yli kymmenen vuotta jo lähes joka päiväistä kiusaamista ja kidutusta, missä tahansa liikunkin! Miksi näin toimittiin kysymättä minun mielipidettäni? Miksi haluatte vuosi toisensa jälkeen kiduttaa ja kiusata sillä täysin tarpeettomalla esityksellä? Olen samanlainen kuin nuorin lapseni ja viihdyn hyvin yksin, eikä minulla ole mitään tarvetta jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa. Jos joku yrittää lähestyä minua niin sanon suorat sanat koko projektista ja siitä ettei minua kuunneltu ollenkaan ennensen aloittamista ja sen takia olen nyt siinä tilanteessa että elämänhalu on vähissä! Turha esittää että joku tai jotkut olisivat kuin lottovoitto, ehkä se on joillekin mutta ei minulle, koska pidän yksin olemista ja omaa rauhaa kaikkein tärkeimpänä minulle, sen lisäksi että saan tehdä itselle mieluisaa työtä osa-aikaisesti!