neuvo/nuhde vai helvettiin julistus

....valitettavasti. Ei riitä oma, eikä vielä toistenkaan ymmärrys.

Ihmisellä pitää olla uskon kautta Kristukselta lahjaksi saatu täydellinen vanhurskaus, pyhyys ja puhtaus.

Jumalalle kelpaa vain täydellinen vanhurskaus.

Täydellinen tarkoittaa sitä, että koko Pyhä Laki on täytetty, eikä syntiä ole. Jumala ei siedä yhtään syntiä silmissään, sillä hän vihaa syntiä.

Vain Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja voi pelastaa ihmisen kadotuksesta. Hän pelastaa vain yhdellä tavalla, ei monella tavalla.

Hän armahtaa syntisen, oman tekonsa tähden.

Kunnia Jumalalle.

Kaikki itse itsensä vanhurskauttamiseen tähtäävät toimet ovat raskaita syntejä, ne ovat raskaita syntejä siksi, koska niiden tähden ihminen hylkää Jumalan armon, jonka hän saisi lahjaksi Jumalalta Jeesuksen Kristuksen kautta.

Omassa vanhurskaudessa elävän ihmisen on erittäin vaikeata uskoa elävänsä synnissä, koska hän on hyvä uskollinen ja toimellinen ihminen, kaikilla ihmisten mittareilla mitattuna. Hän pyrkii aina olemaan rehellinen. Hän on ahkera tekemään parannusta. Hän käyttää ahkerasti ripin lahjaa.

Hän on myös ahkera muistuttamaan epäuskoisina pitämiään ihmisiä, vaikka nämä kertovat hänelle olevansa Kristuksessa autuaita ja onnellisia ihmisiä, matkalla taivaaseen.

Harvoin hän oikeasti epäuskoisia nuhteleekaan, hän ei nimittäin saa siitä tuota farisealaisen ylevää nautintoa, kokiessaan olevansa muita Kristittyjä parempi "ainoan oikean" yhteisönsä vuoksi, ja siksi myöskin ainut kelvollinen lapsi Jumalalle.

*) Omavanhurskaan erottaa Juuri tuosta, että hänelle ei kelpaa Jumalan Kristuksen kautta vanhurskauttamat ihmiset, vaan hän ryhtyy muitta mutkitta Kristuksen tuomariksi, tuomitsemalla Kristuksen verellä lunastettuja Jumalan lapsia kadotukseen.

Tietenkin hänessä on muitakin piirteitä. Hänen Jumalansa on palavasilmäinen pelottava tuomari, ei suinkaan turvallinen rakas ja laupias Isä, kuten Jeesuksen vanhurskauden kelpuuttaneilla ihmisillä on.

Hän siis pelkää rangaistusta, kuolemaa ja tuomiota. Se johtuu siitä, että hän vaistoaa sen jollakin tasolla, ettei hänen oma vanhurskautensa kuitenkaan riitä.

Ei hän voi kuitenkaan nöyrtyä, ja suostua riisuutumaan kaikesta omasta vanhurskaudestaan alastomaksi. Niin että hän voisi pukeutua sitten USKON KAUTTA Kristuksen lahjavanhurskauden pukuun, joka peittäisi KAIKKI hänen syntinsä.

Totta kai omavanhurskas ihminen tykkäisi siitä, jos hänen omaa vanhurskauttansa hirman kehuttaisiin.

Mutta hän ei pidä siitä, että häneltä ryhdytään Jumalan ankaran lain kautta repimään noita oman vanhurskauden rääpäleitä, hän suuttuu siitä ja loukkaantuu.

Häntä alkaa paleltamaan, ja entistä enemmän pelottamaan. Näin käy, koska hän joutuu itsekin toteamaan lopulta sen, ettei hänellä raukalla olekaan mitään omaa autuutensa lunnaiksi, vaikka hän on sokeudessaan turvannut omiin tekoihinsa ja omaan hyvään elämäänsä.