kohtauksia? Mieheni muistaa lapsuudestaan, 70-luvulta pelottavat seurareissut, kun aikuiset kirkuivat, itkivät, tanssivat ja talloivat lapsia seurapirteissä alleen.
Onko meno sittemmin rauhoittunut?
Onko meno sittemmin rauhoittunut?
Vieläkö seuroissa tapahtuu
hysteerisiä
112439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin eräs veli tuos piti puheen ja Raamatun kohdassa kerrotiin lopunajan merkeistä, viimeisillä ajoilla Siionin tyttäret ovat vaikenevat, eivätkä enään kiitä Ylkää. Puhuja selitti asian niin et viimeisillä ajoilla ei enään nähdä liikutuksia niinkun mäimme viel -70-80 luvulla. Eli merkit ovat näiltäkin osin tuleet täyteen, liikutukset ovat tosi harvinaisia nykyisin.
Saarnaajan kirjan 12. luku ei ennusta tulevaa, vaan kertoo runollisesti vanhuudesta. Liikutusten väheneminen liittynee yleisempään kulttuurin muutokseen. Esim. urheiluselostajatkaan eivät nykyään pahemmin liikutu.
Olen sanonut asiaan jotain myös tässä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000009013475#22000000009013475
Miten se nyt oikein on miehesi kohdalla? Ei vaikuta oikein uskottavalta tuollainen kuvaus seuroista. Koska hän on ilmeisesti uskovaisen kodin lapsi, kehottaisin häntä ennemmin muistamaan sitä, että muuttolinnut lopettavat laulun kokoontuessaan lähtöä varten.
Vl äitini toistavuosikymmentä sitten vastasi samaa asiaa kysyessäni, että liikutuksia on pyydetty välttämään. Käsitin, että vähän kuin ohjeistettu sekin. Vl äitini on jo poismennyt, etten voi tarkistaa asiaa, mutta joku kai muistaa asiaan liittyen jotain. Itse en ole käynyt seuroissa, radiointien aikana ei ainakaan ole kuulunut.
Muistan itsekin joidenkin lähinnä hysteriaan muutenkin taipuvaisten naisihmisten kiivenneen seurateltassa paaluja pitkin ja huutaneen "Herra Jeesus kiitetty" tietyllä rytmillä ja poljennolla. Me lapset kokoonnuimme pällistelemään ja jotkut pelkäsivät suunnattomasti ja pakenivat teltasta suin päin, ettei tarvisi nähdä. Kuulla oli pakko, sillä kaiuttimien ääni ylsi joka paikkaan.
ns pappiseriseura oli pinnan alla vielä mutta puhkeamassa, ja suviseurat olivat Helsingissä messuhallissa, vuosi oli ehkä 1958 tai -59.
Kuulin, että siellä oli "kielletty" liikutukset. Kertojat arvelivat sen kiellon menneen eriseuran hengen kirkollisen vakavuuden ja arvokkuuden tavoittelun piikkiin.
Tuo Lohen Seppo kertoi kyllä pari viikkoa sitten Pajalan kirkossa, että Lestadiuskin olisi joskus saarnassaan suorasukaisesti huomauttanut, että "maria magdalenat" voisivat nyt pysyä vaiti.
Itse en ole koskaan kuullut, että liikutuksia pitäisi välttää, olen käynyt seuroissa vuodesta 1964, jolloin Joensuun suviksissa olin eka kerran.
olisivat kaikki kuuluneet. Siellä tälläisia asioita tapahtuu alati.
Muistan joskus 1970-luvun suviseuroissa kun ennen radiointia kuuluttaja puhui asiasta. En muista sanamuotoa, mutta sisältö oli jotain, että toivotaan ettei kuuluisi tausta äänekästä kiittämistä, koska maailma seuraa meitä tarkasti ja ymmärtää sen väärin. Voisi arvata, että puhujiakin olisi kehotettu olemaan lietsomatta moiseen.
tuon tapauksen ja muistan kuuluttajankin. Samoissa suviseuroissa hän julkisesti pyysi anteeksi kehotustaan; totesi tulleensa ihmiskunnian vuoksi heikoksi ja lausuneensa tuollaisen varoituksen.
Hänen anteeksipyyntönsä oli hyvin koskettava.
taitaa olla pikemminkin "kaunokirjallisuudesta" kuin miehesi muistista... Toki liikutukset olivat vielä 70- ja 80- luvuilla melko yleisiä, mutta ei se mitään kirkumista, tanssimista, itkemistä ja lasten tallaamista ollut ainakaan oman muistikuvani mukaan. Niin ja lieneekö enää 70-luvulla puhuttu "seurapirteistä", muualla kuin ehkä jossain maaseudulla...
taitaa miehesi ehkä vähän liioitella tai sitten muisti on alkanut pätkimään.
ei se mitään tanssimista ja lapsien tallaamista ollut.täällä palstalla kilpaa yritetään keksiä lestadiolaisista jotain kummia juttuja!mistähän johtuu??
itse lestadiolaisena ei voi muuta kuin ihmetellä ja nauraa et mistähän tuokin on taas keksitty!!itse en ainakaan mistään lapsien tallaamisesta ja tanssimisesta ole kuullutkaan..:)
Nousipa mieleeni muisto vuosikymmenten takaa.
Olin isäni kanssa kirkossa, kun kesken saarnan eräs nainen nousi penkistä ja lähes juoksujalkaa kulki pitkin kirkon käytäviä käsiään yhteen hakaten ja melkein hysteerisesti huutaen : Herra Jeesus kiitetty, Herra Jeesus kiitetty! Tätä jatkui monta minuuttia, kunnes joku haki naisen takaisin paikalleen. Lapsi kun olin, niin tämä tuntui hyvin pelottavalta. Sittemmin kuulin, että kirkossa saarnasi vl-pappi, jonka vuoksi kirkkoon oli tullut paljon vl:sia.
Joskus myöhemmin seuroissa käydessäni tunsin oloni perin vaivautuneeksi, kun joku, yleensä nainen, rupesi kiittämään. Vl-ystäväni olivat liikutuksiin niin tottuneet, etteivät he ymmärtäneet reaktiotani.
Nyt " aikuisena " ja vuosikymmenien ajan ilman kosketusta vl:teen tuo kirkossa tapahtunut nousee elävänä silmieni eteen erittäin järkyttävänä lapsuusmuistona.