kuka haluaisi, että muut luulisivat tietävänsä paremmin kuin henkilö itse, mikä on hänen itsensä näköistä elämää! Kuka haluaisi että häntä seurattaisiin vuosien ajan ja yritettäisiin pakottaa auttamaan ihmistä jota hän ei voi sietää! Kuka haluaisi olla muuta, kuin vain oma itsensä ja saada tehdä itselleen mieluisaa työtä! Kukaan ei huomionut sitä, että puuttumalla erityispiirteisen ihmisen elämään yrittäen saada hänet ajattelemaan ja toimimaan niin kuin eierityispiirteinen, ette hyväksyneet hänen erilaisuuttaan! Miten on mahdollista että sitä jatkettiin vuosien ajan hänen pyynnöistään huolimatta sen lopettamiseksi! Muut eivät tunnu millään ymmärtävän sitä, että erityispiirteinen viihtyy hyvin yksin, eikä ole koskaan valmis sellaisiin muutoksiin elämässään joihin häntä yritettiin pakottaa! Hän on ollut kauhuissaan jo siitä lähtien, kun projekti aloitettiin. Eikä hän tiennyt miten sen kaiken häiriköinnin saisi loppumaan! Hän ei koskaan sanonut sanaakaan tietylle ihmiselle siksi, että häiriköijä ymmärtäisi tekevänsä väärin! Erityispiirteinen vanhempi henkilö ei tarvitse uusia ihmisiä elämäänsä. Hänelle riittää oma tuttu ympäristä ja ne hänelle rakkaimmat ihmiset, jotka ovat hänen lähisukulaisiaan! Miksi muiden on vaikea ymmärtää sitä??
Käsi sydämelle
Anonyymi-ap
2187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kunpa vihdoinkin ymmärtäisitte sen miten paljon pahaa saitte aikaan aloittamalla vanhemmanhen henkilön "auttamisen" lupaa kysymättä!! Sisin on riekaleina ja ovesta ulos lähteminen vaikeaa! Miksi pilasitte hänen elämänsä, eikö kenestäkään löydy enää inhimillisyyttä ymmärtää kuinka väärin se kaikki oli!
Itse lähestyn kuutta kymppiä ja totean, että joskus voi olla myös niin, että toinen voi tietää paremmin kuin yksin elävä, sen mikä voisi piristää toista. Itsekin vietän paljon yksin aikaa ja ollut isot ystäväpiirit nuorempana, mut vanhempana ulkoistanut itsensä niistä, uskottelemalla itselle, sitä ettei ole hyvästä itselle yhdessä olo?
Mut ku muistelee menneitä niin oli siellä myös paljon niitä hyviä hetkiä, joissa tunsi sitä yhteen kuuluvuutta, mikä on minusta tärkeää kaikille tuntea, kuuluvansa johonkin ja olevansa tasa-arvoisessa asemassa ystäväpiirin kanssa. Minusta sellainen synnyttää sitä hyvää mieltä sisällä.
Yksin ollessa helposti kadottaa sen luottamuksen muihin, varsinkin jos on luottamuksen menettänyt aiemmin ja monesti. Silloin itsensä parsiminen vie oman aikansa ja aina sen luottamuksen rakentaminen muita kohtaan voi tuntua vaikeammalta?
Aina pitäisi oppia avoimuuteen ja oppia lukemaan ihmisiä niin, ettei tilanteet kärjistyisi huonommaksi? Itse mokaillut paljonkin ja niistä haluan uskoa oppineeni hyviä asioita? On luonne-eroja ja siten helpommin syntyy myös niitä näkemyserojakin.
Mutta itse pyrin katsomaan myönteisesti tulevaan, vaikka vastoinkäymisiä ollut viimeisen 10- vuoden aikana todella paljon. Silti haluan uskoa hyvään, vaikka se välillä tuntuu, että suunta on vain laskemaan päin?
Miettinyt sitäkin, mitä elämäni olisi, jollei minulla olisi sitä myönteistä tapaa suhtautua tulevaan? Passivoituisin todennäköisesti negatiivisemmaksi, luopuisin paljosta, myös niistä pienistä hyvistä asioista, joita aina välillä kohtaan.