Liittyykö kellään muulla paniikkikohtaukseen rajua oksentelua ja yökkäilyä? Mulla iski valtava kohtaus autossa, kun oltiin tulossa kotiinpäin reissulta (n.130km) oksensin, ja en saanut jalkoja kuriin millään, ne täris tai oikeastaan vapisi niin hurjasti ettei tahdonvoima ei mikään auttanut. Pameja yritin syödä, mutta ei ne auttaneet. Mahtavatkohan olla lumelääkkeitä? Alan vähän epäilemään...pyörin penkillä kun mikäkin muurahaisia täynnä oleva! Ette voi kuvitella sitä ahdistuksen määrää! Jotain aivan käsittämätöntä, yritin rauhotella itseäni vaikka miten..miettimällä muuta, rentoutusharjotuksia "toistamall mielessä, jalat rentoutuu..kädet jne.!" mut ei sellases sekavas tuskas pysty kyl paljon tekemään. Ex jätkä joka ei tätä paniikkihäiriötä ymmärrä, ja vihaa mua siksi..oli kuskina ja arvatkaapa oliko tuskaa yrittää peitellä ahdistusta, se vaan kysy et "käytänkö kamaa"? se näytti kuulema siltä että mulla on sairaat vierotusoireet..eikä uskonut kun yritin selittää että en ikuna vois kama vetää, mun psyyke ei kestä..
Paniikkikohtauksesta..
Milla
4507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa varmaan hommata tehokkaampia nappeja lääkäriltä. Tai en tiedä onko tuollaiseen hulluuteen olemassa millaisia lääkkeitä, mutta kyllä varmasti tuollaiset kohtaukset saadaan asettumaan.
Aivan sama juttu...Olen itse kärsinyt paniikkikohtauksista...En saa henkeä,koko kroppa tärisee,kauheita ajatuksia syöpyy mieleen ym...Mutta pari päivää sitten tapahtui niin,että valahdin lattialle,tunsin aivan,kuinka paniikkikohtaus iskee,mutta aivan uutena asiana tuli tuo yökkäily!Vaikka kuinka olisin halunnut,en saanut kerta kaikkiaan oksennettua.Se olisi ehkä saattanut hiukan parantaa oloa...Makasin lattialla ja tärisin melkeinpä holtittomasti...Onneksi se meni ohi,mutta olo oli senkin jälkeen aivan kauhea...Tsemppiä sinullekin!
Itse kärsin paniikkikohtauksista tosi pahoista ja kuvaamasi kaltaisista lähes 8 vuotta kokeiltiin eri lääkityksiä ja keskustelu terapiaa yms. sitten itse vaan kerta kaikkiaan sain tarpeekseni koko taudista ja aloin sinnitellä ilman lääkitystä ja tahdonvoimalla.Opettelin puhumaan itselleni ja kerroin itselleni kuinka kaikki pahenee jos ajattelen sen pahentuvan kielsin itseäni enää "panikoimasta" ja aloin väkisin tehdä ja ajatella jotakin ihan muuta kun tunsin ,että kohtaus on tulossa.Kieltäydyin kertakaikkisesti saamasta noita kohtauksia ja menin ihmisten pariin takaisin.Nyt olen itse kohta valmis mielenterveyshoitaja ja aijon tulevaisuudessa hakeutua töihin paikkaan jossa mm. paniikkihäiriötä hoidetaan ilman lääkitystä terapialla ja harjoittelulla.
Onnea yrityksellesi päästä kohtauksista eroon olen varma ,että sinäkin onnistut mutta se vaatii sisua ja kärsivällisyyttä.Se on pitkä,helvetillinen tuskainen tie,mutta kun sen on kulkenut läpi on tuhkasta noussut feniks-lintu ja huomaat ettei elämää enää tarvitse pelätä.Olen ajatuksissani kanssasi SINÄ PARANET,SINÄ SELVIÄT USKO SIIHEN.
mulla on kanssa lievä paniikkihäiriö...se yleensä iskee koulussa! en oo syöny lääkkeitä,ne ei mulle maistu. yleensä kun saan paniikkikohtauksen mulle tulee pahaolo,oksettaa ja rupee ahistamaan...en meinaa saada henkeä...!mulle ei tuu niitä hirveen paljon mutta kun tulee se tulee sitten aika rajuna...