Kolmen vuoden ajan tapailin ihmistä ja meille kehittyi romanttinen suhde ystävyydestä. Hän oli kuitenkin naimisissa ja lopulta päätti yrittää liitossaan ja muutti paikkakuntaa puolison halusta.
Tämänkin jälkeen yritimme ystävyyttä joka ei aina ollut helppoa. Näkeminen vaikeaa, ei soittaa jos puoliso kotona, kaikesta normaalista tuli epänormaalia hiljalleen. Hän oli tyly joskus jopa julma. Ajattelin että aika auttaa. Kotona hän suoritti agendaa ja teki kaiken liiton eteen ja kaiken vain ja ainoastaan puolison kanssa.
Myöhemmin puolentoista vuoden jälkeen aloin itsekkin tapailla uutta ihmistä. Hän romahti - kirjaimellisesti. Ensin kaksi viikkoa rakkaudentunnustuksia, mustasukkaisuutta, hän eroaa nyt järkiliitosta ja miten on voinut itseään vastaan, ihminen jonka kanssa elää on kuin ventovieras jne ja miten on voinut ikinä satuttaa mua niin. Ei syönyt, nukkunut eikä pystynyt kuukauteen töihin, ihan kierroksilla. Kävi juttelemassa psykologin kanssa. Kuuntelin itkut ja yritin tukea/lohduttaa kaikin keinoin. Mielialat vaihteli ääripäästä toiseen.
Tämän jälkeen täysi käännös, enää en kelpaa edes ystävänä ja minut suljettu kaikesta ulos. Tuntuu rankaisulta vaikken ole tehnyt mitään väärää. Meillä yhteisiä ystäviä ja työpaikka. Miten suhtautua tähän kaikkeen?
Tämänkin jälkeen yritimme ystävyyttä joka ei aina ollut helppoa. Näkeminen vaikeaa, ei soittaa jos puoliso kotona, kaikesta normaalista tuli epänormaalia hiljalleen. Hän oli tyly joskus jopa julma. Ajattelin että aika auttaa. Kotona hän suoritti agendaa ja teki kaiken liiton eteen ja kaiken vain ja ainoastaan puolison kanssa.
Myöhemmin puolentoista vuoden jälkeen aloin itsekkin tapailla uutta ihmistä. Hän romahti - kirjaimellisesti. Ensin kaksi viikkoa rakkaudentunnustuksia, mustasukkaisuutta, hän eroaa nyt järkiliitosta ja miten on voinut itseään vastaan, ihminen jonka kanssa elää on kuin ventovieras jne ja miten on voinut ikinä satuttaa mua niin. Ei syönyt, nukkunut eikä pystynyt kuukauteen töihin, ihan kierroksilla. Kävi juttelemassa psykologin kanssa. Kuuntelin itkut ja yritin tukea/lohduttaa kaikin keinoin. Mielialat vaihteli ääripäästä toiseen.
Tämän jälkeen täysi käännös, enää en kelpaa edes ystävänä ja minut suljettu kaikesta ulos. Tuntuu rankaisulta vaikken ole tehnyt mitään väärää. Meillä yhteisiä ystäviä ja työpaikka. Miten suhtautua tähän kaikkeen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Anna sitten olla. Hänhän tuossa muuttui, et sinä.
Itse pysyisin mahdollisimman etäällä koko ihmisestä, pakolliset asiat ja kohtaamiset hoitaisin, ja se siitä.
Otsikkosi oli " läheisriippuvuus ", niin miten päin tarkoitit, oletko sinä se läheisriippuvainen, vai onko se toinen ?
Varatun ihmisen kanssa ei yleensä kannata edes alkaa suhteeseen.
Vaikea tapaus, niinhän se usein menee että se kakkosihminen jää kakkoseksi ja se ykkönen pidetään kaiken varalta . Yritä vaan ajatella että jos välillänne olisi ollut oikea rakkaus niin olisi eronnut jo heti ensimmäisen puolenvuoden aikana . Ei kai hänellä ole oikeutta sitoa sinua silloin kun hän itse ei ole edes vapaa , miksi hän ei voi olla tavallinen ystävä sinulle koska itsehän on päättänyt että jää suhteeseensa kiinni . Kyllä sellaiset asiat aina ottaa kovasti muutenhan ihmisellä ei olisi edes tunteita.
Löydät ihmisen joka välittää sinusta , joten yritä vaan unohtaa tämä ihminen, hän on ihan itse päättänyt että jää suhteeseen . Joten miten voi yleensä olla edes vihainen sinulle .
Ja aika kypsymätöntä sekin ettei voi olla edes vaan ystävä kanssasi . Asiahan on siinä suhteessa vaikea että on sama työpaikka , mutta ole urhea ja tapaile muita niin näet että
Tämäkin asia haalistuu, ja tulet ajattelemaan ihan toisin suhteestanne kun aikaa menee. Siis hän päätti missä haluaa olla, joten saisi hieman ajatella sinuakin eikä tuittuilla.
Kiitos <3 En voisi olla enempää samaaa mieltä
Kun en voi ymmärtää että mua rankaistaan hänen omilla päätöksillä. Meillä tosi tiivis ystäväpiiri joten kaikenlainen nokittelu ja mielenosoitus tuntuu niin turhalta ja aiheuttaa turhaa skismaa. Aikaa on kulunut riitävästi joten tähän on oikeasti todella vaikea suhtautua. Tuntuu kuin hän ei olisi käsitellyt tätä asiaa ennen kuin nyt.
Älä syyttele itseäsi, siitä johtuu, että ajattelet asiaa rangaistuksena sinua itseäsi kohtaan.
Ei kukaan sinua rankaise, ihmiset voivat olla muuten ilkeitä toista kohtaan.
Ystävyyttä puolison selän takana, ei kuulosta että olisi ollut nyt aivan rehelliset aikeet. Halunnut ilmeisesti pitää sinut varalla jos puoliso kuitenkin saa luvan mennä kelvottomuuttaan tai sitten jopa suunnitellut hiljaa mielessään saavansa lopulta teidät kummatkin johonkin sairaaseen piirileikkiinsä.