Tuntuu, että melkein pitäis jakaa parisuhteen tarpeet kolmeen ihmiseen, kun kukaan ei pystynyt tuomaan niitä tarpeita. "Mun unelmien kumppanin" ulkonäkö ei edes vastaa sellaista ulkonäköä, joka tuottaa itselleni mahdollisimman paljon seksuaalista mielihyvää. Vähän kahden paikkeilla sitten, pitäisi tarpeet jakaa useampaan ihmiseen jotenki tyyliin tällee:
seksikumppani - seksuaaliset tarpeet tyydyttyy, täydellinen ulkonäkö ja seksuaalinen vetovoima, kinkyilyä ja pervoilua rajoi kunnioittaen ja turvasanoil
sielunkumppani - Ymmärtää mua täysin henkisellä tasolla, elämänkumppani, pitkäaikainen ihminen, jota pystyn rakastamaan koko sydämelläni, seksi hänen kanssaan on varmaan taivaallist, mut ehk enemmän vanilla tavaraa, kuin sitä kinkypervoilua ,jota mieli kaipaa toisinaan. Hän myös ulkonäöltään vastaa lähes unelmakumppania, tyyliltä ja energialta ainakin. Pussaaminen ei saa tuntua pahalta tai vastenmieliseltä, vaan sielunkumppaniin pitää olla kaikenlaista vetovoimaa tarpeeksi. Sielunkumppani on se joka ymmärtää ja jonka on hyvä ja turvallista olla, jonka kaa sisäinen lapsi voi olla vapaa ja jonkaa kaa ei tarvitse pelätä tai ahdistua, ja voi itkeä, tuntea vahvasti.
Kolmanneksi joku terapeuttiystävä, joka täyttää tarpeet joita seksikumppani ja sielunkumppani ei pysty täyttämään, henkinen tukipylväs ja ihminen jonka kaa pystyn olemaan rennommin ja aina ei pidä olla se eeppinen paras versio itsestäni.
En ymmärrä miten seksi on tärkeää parisuhteessa tai parisuhteen päällimmäinen juttu, minun pornon mädättämissä aivoissa seksi on sairasta ja hauskaa ja kinkyä pervoilua jossa ei ole paljon tunteita, paitsi just sen oikeen kans, jos rakastuu. Rakastelu ja seksi on ihan eri asia.
En nyt siis tiedä pitäisi minun tavoitella nyt parisuhdetta, kaverisuhteita vai seksisuhteita. Tuntuisi niin ihanalta rakastua ja ihastua taas, mutta siitä seuraisi aivan varmasti sellainen helvetti ja pakkomielle, että oksat pois, tai sitten tunteet vaan viilenis ja kiinnostus loppuis kuin seinään ja sitten molempia osapuolia sattuisi taas :,(
Seksin tavoittelussa ei ole muuta riskiä, kuin että oma neitsyys menee jollekkin ei niin mukavalle tyypille, tai yhdenillan jutulle, mutta kinkyjutut oikeassa elämässä kyllä voisi olla hyvä korvike pornolle ja opettaisi mistä ees pidän.
Kaverit taas on aina mukavia, mutta kaverisuhteita on yllättävän raskasta ylläpitää kun energia menee liikaan panostukseen tai siihen, että panostusta ei oikeastaan ole, koska kaverisuhde ei lopuksi merkkaa niin paljon itselleni kuin sen pitäisi, jos kemiat ei kohtaa.
Jonkinlainen ratkaisu pitäisi löytyä, kun tuntuu että parisuhteeseen minusta ei ole, enkä liiemmin näin pakkomielteisenä sekopäänä nauttis polysuhteistakaan varmaa paljoa, etenkin jos toiseen oikeasti rakastuis (rakkaus on sellanen tunne et myrkyttää kaiken terveen järjen täs mieles, tosin nykyään sekin on lukittu vain hyvin harvalle).
Tuo kolmeen jakaminen voisi kyllä ainakin teoriatasolla toimia, mikäli löytyisi kumppani jolle on okei, että käy vieraissa. (Sekin vois olla ihan molempipuoleista, tunteetonta seksiä vieraiden kanssa, ja ihanaa rakastelua oman kullan kaa, en näkis niin outona) Eihän sitä sille mitään voi et 14 vuoden pornomädätys on pilannut aivot, ja edes pornon lopettaminen ei korjannut niitä, mut
ta yhdestä ihmisestä ei voi saada koko pakettia, siltä se useimmiten tuntuu.
Enkä oikein tiedä mitä tässä ees pitäis lähteä hakemaan, tunteminen ja rakastaminen on helvetin raskasta, kun saa mun pään niin sekaisin niin tunteet on varmaa iso ei tällä hetkellä. Kaverit ja seksi sen sijaan tuntuu mahdollisilta vaihtoehdoilta, mutta pelkään et alan siinäkin sabotoimaan itseäni ja kiimapäissäni huolin kenet vaa "kiihottavan" ja sit kadun ja ahdistelen neitsyyden menetystä, tilannehan voi tuntua ahdistavammalta, jos kyseessä ei oo turvallinen tyyppi ja onhan sekin selfsabotoinnin muoto.
Jotenkin kirjoitin tän tekstin siinä oletuksessa, että lukijalla on jo hyvä kokonaiskuva tilanteesta, mut todellisuudessa kenelläkään ei taida olla täysin. No ehkä tästä höpötyksest saa joku jotain irti, jotenkin vaikeaa kun aivot on niin "erilaiset".
Autismi vai ADHD? en osaa sanoa täysin. Skitsoaffiktiivinen selittäis paljon, sillä oon kokenut epävakaan persoonallisuushäiriön lisäksi varmaa kaikki muutkin mielenterveys häiriöt, ehkä tän pään sisällä onkin isompi soppa mielenterveysongelmia, kuin alunperin ajattelin, tai sit se on niin yksinkertaista, et kaikki johtuu nepsyydestä ja keskittymishäiriöistä.
No ehkä tämän elämän saa vielä rakennettua jotenkin, jos vaan pyrkii hankkiutuun noista hidastavista addiktioista eroon.
seksikumppani - seksuaaliset tarpeet tyydyttyy, täydellinen ulkonäkö ja seksuaalinen vetovoima, kinkyilyä ja pervoilua rajoi kunnioittaen ja turvasanoil
sielunkumppani - Ymmärtää mua täysin henkisellä tasolla, elämänkumppani, pitkäaikainen ihminen, jota pystyn rakastamaan koko sydämelläni, seksi hänen kanssaan on varmaan taivaallist, mut ehk enemmän vanilla tavaraa, kuin sitä kinkypervoilua ,jota mieli kaipaa toisinaan. Hän myös ulkonäöltään vastaa lähes unelmakumppania, tyyliltä ja energialta ainakin. Pussaaminen ei saa tuntua pahalta tai vastenmieliseltä, vaan sielunkumppaniin pitää olla kaikenlaista vetovoimaa tarpeeksi. Sielunkumppani on se joka ymmärtää ja jonka on hyvä ja turvallista olla, jonka kaa sisäinen lapsi voi olla vapaa ja jonkaa kaa ei tarvitse pelätä tai ahdistua, ja voi itkeä, tuntea vahvasti.
Kolmanneksi joku terapeuttiystävä, joka täyttää tarpeet joita seksikumppani ja sielunkumppani ei pysty täyttämään, henkinen tukipylväs ja ihminen jonka kaa pystyn olemaan rennommin ja aina ei pidä olla se eeppinen paras versio itsestäni.
En ymmärrä miten seksi on tärkeää parisuhteessa tai parisuhteen päällimmäinen juttu, minun pornon mädättämissä aivoissa seksi on sairasta ja hauskaa ja kinkyä pervoilua jossa ei ole paljon tunteita, paitsi just sen oikeen kans, jos rakastuu. Rakastelu ja seksi on ihan eri asia.
En nyt siis tiedä pitäisi minun tavoitella nyt parisuhdetta, kaverisuhteita vai seksisuhteita. Tuntuisi niin ihanalta rakastua ja ihastua taas, mutta siitä seuraisi aivan varmasti sellainen helvetti ja pakkomielle, että oksat pois, tai sitten tunteet vaan viilenis ja kiinnostus loppuis kuin seinään ja sitten molempia osapuolia sattuisi taas :,(
Seksin tavoittelussa ei ole muuta riskiä, kuin että oma neitsyys menee jollekkin ei niin mukavalle tyypille, tai yhdenillan jutulle, mutta kinkyjutut oikeassa elämässä kyllä voisi olla hyvä korvike pornolle ja opettaisi mistä ees pidän.
Kaverit taas on aina mukavia, mutta kaverisuhteita on yllättävän raskasta ylläpitää kun energia menee liikaan panostukseen tai siihen, että panostusta ei oikeastaan ole, koska kaverisuhde ei lopuksi merkkaa niin paljon itselleni kuin sen pitäisi, jos kemiat ei kohtaa.
Jonkinlainen ratkaisu pitäisi löytyä, kun tuntuu että parisuhteeseen minusta ei ole, enkä liiemmin näin pakkomielteisenä sekopäänä nauttis polysuhteistakaan varmaa paljoa, etenkin jos toiseen oikeasti rakastuis (rakkaus on sellanen tunne et myrkyttää kaiken terveen järjen täs mieles, tosin nykyään sekin on lukittu vain hyvin harvalle).
Tuo kolmeen jakaminen voisi kyllä ainakin teoriatasolla toimia, mikäli löytyisi kumppani jolle on okei, että käy vieraissa. (Sekin vois olla ihan molempipuoleista, tunteetonta seksiä vieraiden kanssa, ja ihanaa rakastelua oman kullan kaa, en näkis niin outona) Eihän sitä sille mitään voi et 14 vuoden pornomädätys on pilannut aivot, ja edes pornon lopettaminen ei korjannut niitä, mut
ta yhdestä ihmisestä ei voi saada koko pakettia, siltä se useimmiten tuntuu.
Enkä oikein tiedä mitä tässä ees pitäis lähteä hakemaan, tunteminen ja rakastaminen on helvetin raskasta, kun saa mun pään niin sekaisin niin tunteet on varmaa iso ei tällä hetkellä. Kaverit ja seksi sen sijaan tuntuu mahdollisilta vaihtoehdoilta, mutta pelkään et alan siinäkin sabotoimaan itseäni ja kiimapäissäni huolin kenet vaa "kiihottavan" ja sit kadun ja ahdistelen neitsyyden menetystä, tilannehan voi tuntua ahdistavammalta, jos kyseessä ei oo turvallinen tyyppi ja onhan sekin selfsabotoinnin muoto.
Jotenkin kirjoitin tän tekstin siinä oletuksessa, että lukijalla on jo hyvä kokonaiskuva tilanteesta, mut todellisuudessa kenelläkään ei taida olla täysin. No ehkä tästä höpötyksest saa joku jotain irti, jotenkin vaikeaa kun aivot on niin "erilaiset".
Autismi vai ADHD? en osaa sanoa täysin. Skitsoaffiktiivinen selittäis paljon, sillä oon kokenut epävakaan persoonallisuushäiriön lisäksi varmaa kaikki muutkin mielenterveys häiriöt, ehkä tän pään sisällä onkin isompi soppa mielenterveysongelmia, kuin alunperin ajattelin, tai sit se on niin yksinkertaista, et kaikki johtuu nepsyydestä ja keskittymishäiriöistä.
No ehkä tämän elämän saa vielä rakennettua jotenkin, jos vaan pyrkii hankkiutuun noista hidastavista addiktioista eroon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitat asioista joita oon päässäni pyöritellyt pitemmän aikaa osaamatta laittaa niitä ylös. Monikaan ei tiedä mitä mielessäni liikkuu ja välillä uppoudun omaan maailmaan korvanapit korvilla kulkien. Se on mun oma maailma johon en ole ikinä ketään päästänyt. Ulkokuori on vain pinnallista eikä kukaan tiedä sisällä olevaa kuohuntaa. En ikinä tuu löytämään livenä sellaista ihmistä kenet sinne päästäisin
Rakkaudella surun kyynel 😔
Edrlleen et voi itse analysoida itsellesi yhtään mitään mutta se on oire varsinkin muutaman persoonalisuuden hairion parissa joihin pitöisi keskittyä..
Samaan hairiön kuiluu jakautuminen..
Että tavallaan tarvitset monta eri persoonaa ymärtääksesi itseäsi ja muita joka näkyy jooa siinö milaisesta kunppanista haaveiet..
Sen lisäksi saatat olla demiseksuaali..
Eli et oo eres perus hetero ...
Mut sehän sopii litannian jakoksi :D