Mikä sinua lohduttaa

Haaveilu

Suklaapa hyvinkin.

Tötsyt

Lähellä olo.❤️

Radio

Osingot

Ajattelen etten ole ainoa yksinäinen tässä maailmassa. Ikävöin läheisiäni, niitä jotka ovat siirtyneet ajasta iäisyyteen ja niitä, jotka ovat etääntyneet omista sukulaisistaan äitinsä tahdosta ja syystä, heidän äiti ei halunnut veljeni lasten olevan isänsä suvun kans tekemisissä vaikka itse oli syypää eroon. Veljen lapsia on ikävä vaikka yritän unohtaa heidät niinkuin hekin unohtivat isänsä ja isänsä suvun. Ei mun veli ollut ansainnut kaikkea sitä pahaa mitä hänen exänsä teki hänelle, ehkä hänen lapsensa joskus ymmärtävät ett heidän isänsä aina kaipasi heitä.

Joku joka puhuisi järkeä mulle . Ja sanos vähän tiukastikin, et nyt loppu tunteilut. Sanois että nyt otat itseäs niskasta kiinni, nostat pääs sieltä itsesäälin lammikosta ylös ja alat uskoon siihen, et asiat kyl järjestyy.

Yksinäisyys on hyvä ystäväni. Ollaan pitkään rakennettu tätä ystävyyssuhdetta ja saatu se hyvin toimivaksi.

Ikävän siirrän taas säveliin. Sävelissä ikävän on parempi olla kuin palstalla.

Olen viettänyt aikaa paljon yksin, mutta en koe yksinäisyyttä. Teen paljon etätöitä, ja näitä elämän järjestelyjuttuja. Lapset ja arki vie paljon aikaa, auton kun saa kuntoon voi piipahtaa välillä kaupungissa, kiva juttu! ja odottelen jo vähän enemmän liikkumista, toki myös ihmisten tapailua vähän enemmän. Mutta en koe yksinäisyyttä, vaikka voisi näin kuvitella. On kuitenkin ollut työporukkaa ympärillä vaikka kaueampana onkin että ei ole semmoista. Ja suhdejutuissa on ollut jotain, jäänyt kavereitakin, niitä joiden kanssa voi mennä hyvän mielen leffaan tai drinkille. Ja pieni tauko on tehnyt vaan hyvää, huolestuttavaa etten oo osannut edes kaivata :)

Tietynlainen kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että hän on olemassa vaikka ei olekaan vierelläni. Ja kiitollisuus siitä, että hän sai aikaan nämä tunteet minussa. En uskonut, että niin voisi käydä. Hän näytti pelkällä olemassaolollaan minulle minusta itsestäni puolen, jonka olin uskonut kadottaneeni, tai jota en välttämättä edes uskonut olevankaan. Siinä mielessä ainutlaatuinen mies.

Nose kun saa lupauksen uskoa ettei samanlaista aikaa palaa.

Vaikka samanlaista miestä en voikaan löytää (ottaen huomioon vain hyvät puolet), ei se mitään.
Ehkä joskus löydän jonkun joka osaa kohdella mua hyvin, ellei hän ole jo lähellä.
Yksinään on aikaa touhuta asioita ja keskittyä harrastuksiin.
Luulen että olen menossa eteenpäin vihdoin, monen vuoden jälkeen. Olen muuttunut sen aikana parempaan suuntaan, tällaista palautetta olen saanut. Vaikka muutos oli vaikeaa ja tuskallista.
Irtipäästäminen saa minut surulliseksi... vain vähäksi aikaa. Tiedän että sen jälkeen on paljon helpompi olla. Voin nauttia elämästä ja tuntea oloni turvalliseksi sellaisten ihmisten kanssa jotka kohtelevat minua oikein.
Ehkä paremmat ajat ovat edessäpäin ja se on lohduttavaa.

Sanon suoraan: Hyväperseiset naiset.

Sellaisen näkeminen piristää aina mieltä - joskin saattaa myös sytyttää hecuman....
Hyvämuotoinen nainen on aina ilo silmälle - ei sillä, että kyllä komea mieskin aina saa kiinnittämään huomion - en tarkoita tällä seksuaalista vetovoimaa - vaan että komea mies on aina komea mies. (Tämä taas ei tarkoita nutturapäistä, paskaisessa villapaidassa hiihtävää feministivätystä eikä kaljupäistä tatuoitua linnakundin näköistä väkivaltaista kusipäätä).

Pienirintainen, erottuvalla vyötäröllä, pitkillä/puolipitkillä hiuksilla, kirkkailla silmillä ja hymyllä - hyvämuotoisella perseellä varustettu nainen pelastaa synkimmänkin päivän.
Ja jos vaikka ko. naistyypin kohdatessa tulee tilanne, että tulee vaihdettua muutama sana ihan vain jostain arkisesta asiasta, päivä on takuulla loistava.

Tähän ei siis liity välitön ajatus siihen perseeseen käsiksi käymisestä tai ko. naisoletetun alasti näkemisestä.
Luonnon taideteokset ovat aina piristäviä.

Menen metsään retkelle. Tänään olin seikkailemassa monta tuntia. Kävelin 12km. Hiljaisuus rauhoittaa, fyysinen rasitus tasoittaa oloa. En kykene täysin estämään ajatusteni harhailua häneen, mutta ei se haittaa. Joskus itken surusta, se tekee hyvää, paha mieli pääsee ulos. Ilon kyyneleet nousevat myös toisinaan silmiini, kun pysähdyn ihailemaan luontoa.

Koen, että metsä kuuntelee ja ymmärtää, antaa lohtua. Minun on siellä helppo olla, voi kunpa voisin jäädä sinne. Tämä kaupunkielämä ei enää tunnu mukavalta. Ja työelämä tuntuu vievän hengen multa. Onneksi hän on siellä päivieni piristys. Hän tuo iloa minulle. Ei se ole hänen syynsä, että olen toisinaan surumielinen hänen miehen takia. Minä vahingossa vain menin rakastumaan, vaikka tiesin, ettei ole saatavilla.

Kai tästäkin vielä toipuu, olenhan ennenkin toipunut. Sellaista elämä on. 🎶

No ei vittu yhtään mikään vaikka en olekaan ihan yksin, mutta olen silti yksin, enkä hänen kanssa.

Minua helpottaa, jos on jotain kivaa tiedossa esim. juhlat kesällä. Lisäksi ajattelen, että "ei minulle käy huonommin kuin muillekaan", "asiat menivät niinkuin pitikin", "en voi pakottaa jotain toista rakastamaan itseäni" tai "ilo pintaan, vaikka sydän märkenis"...

Unelmointi.

Kaarisilta

Ei mikään.

Asenne

Haaveissa vainko oot mun? En koskaan saata tietää... Tämä Riki Sorsan laulu ja monien muiden laulut auttavat jaksamaan. m>n