Masennukseen ei pilerii koska tulee koukku..

Eiköhän se ole enempi psykoosisairaiden julistama väärä mielikuva hoidosta, että ensimmäisenä ja tai ainoana vaihtoehtona tuputettaisiin lääkkeitä, vaikka todellisuudessa lääkkeet ovat yleensä se viimeinen vaihtoehto jos muilla keinoilla ei päästä ongelmiin käsiksi.

Ja tämän väitteen voi todistaa vääräksi, menemällä omahoitajan puheille ja kysymällä, että mitä kaikkea muuta, kuin lääkkeitä on saatavilla jos kerrankin olisi suostuva niihin lähtemään.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se ole enempi psykoosisairaiden julistama väärä mielikuva hoidosta, että ensimmäisenä ja tai ainoana vaihtoehtona tuputettaisiin lääkkeitä, vaikka todellisuudessa lääkkeet ovat yleensä se viimeinen vaihtoehto jos muilla keinoilla ei päästä ongelmiin käsiksi.

Ja tämän väitteen voi todistaa vääräksi, menemällä omahoitajan puheille ja kysymällä, että mitä kaikkea muuta, kuin lääkkeitä on saatavilla jos kerrankin olisi suostuva niihin lähtemään.

Lue lisää

Išein nämä jotka levittävät mediassa kauhu juttujaan lääkkeistä ja tuputtamisesta ovat ilmeisesti olleet lääkkeiden tarpeessa Vaan ottaa kunnialle kun ne on ” niitä” lääkkeitä josta sanovat ettei ” en ole hullu” ,siis ihminen jolla mt sairautesi ole mitenkään hullu ainoastaan väliaikaisesti sairas. Sitten on niitäkin potilaita joille on pitkäaikaislääkitys tarpeellinen.
Pelätään lääkkeitä kovasti ja pelko taas aiheuttaa aina vaan enemmän oireita , se kun kuuntelisivat mitä lääkäri selittää heille lääkkeistä ja niiden käytöstä. Sitten ovat eräät niitä jotka ottavat alkoholia vaikka heillä on mt lääkitys. Silloin ei ole toivoakaan tulla terveeksi
Lääkityksen aikana ei oteta tippaakaan alkoholia ei edes olutta jos meinaa terveeksi tulla .
Ne koukussa jutut elää omaa elämäänsä netissä, kas kun on niitäkin jotka eivät jää mihinkään koukkuun , vaanlopettavat asteittain lääkärin valvonnan alla .

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se ole enempi psykoosisairaiden julistama väärä mielikuva hoidosta, että ensimmäisenä ja tai ainoana vaihtoehtona tuputettaisiin lääkkeitä, vaikka todellisuudessa lääkkeet ovat yleensä se viimeinen vaihtoehto jos muilla keinoilla ei päästä ongelmiin käsiksi.

Ja tämän väitteen voi todistaa vääräksi, menemällä omahoitajan puheille ja kysymällä, että mitä kaikkea muuta, kuin lääkkeitä on saatavilla jos kerrankin olisi suostuva niihin lähtemään.

Lue lisää

Minulla meni muistaakseni noin kaksikymmentä vuotta siitä kun ensimmäisen kerran tapasin lääkärin, joka tuli kuuluisaksi haastattelunsa otsikosta, "Kuin insuliinia diabeetikolle." Ja vasta sen noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän ehdotti minulle lääkettä.

Ehkä se ei olekkaan niin harvinaista, että ensimmäiseksi ei tuputeta lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se ole enempi psykoosisairaiden julistama väärä mielikuva hoidosta, että ensimmäisenä ja tai ainoana vaihtoehtona tuputettaisiin lääkkeitä, vaikka todellisuudessa lääkkeet ovat yleensä se viimeinen vaihtoehto jos muilla keinoilla ei päästä ongelmiin käsiksi.

Ja tämän väitteen voi todistaa vääräksi, menemällä omahoitajan puheille ja kysymällä, että mitä kaikkea muuta, kuin lääkkeitä on saatavilla jos kerrankin olisi suostuva niihin lähtemään.

Lue lisää

Sinulla on vähän liian idealistinen ja vääristynyt kuva siitä, miten psykiatrit oikeasti toimivat. Aika monen kohdalla on jopa somaattisia oireita pidetty psyykkisen sairauden oireena. Katsos kun moneen psyykkiseenkin sairauteen liitetään ns. somaattisia oireita, kuten väsymystä.

Masennuksenkin taustalla voi olla somaattinen sairaus.

Joidenkin kohdalla väärintulkitseminen ja väärään suuntaan passittaminen on saattanut alkaa jopa päivystystilanteesta. Puhumattakaan siitä, jos potilaall sattuu olemaan jo lähtötilanteessa aiemmin annettu mt-diagnoosi. Meillähän ei pitäisi olla valmiiksi otettua asenteellisuutta terveydenhuollossa. Kyllä on muuten ollut ja on todennäkäisesti edelleenkin.

Arvaapa mistä tiedän? Omalla kohdallani kävi näin. Ja mm. Itä-Suomen alueella esim. 2010 vuoden tienoilla lähetteitä mt.-puolelle lähes tehtailtiin järjestelmällisesti. Priorisointia, katerigorisointia, ja säästötoimenpiteitä on tehty tässä maassa aika pitkään. Todellisia lukuja lähetteiden aiheellisuudesta ei ole. Koska millä niitä voi todistaa, jos sinut on jo leimattu terveydenhuollossa toimivien tekemänä?

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla on vähän liian idealistinen ja vääristynyt kuva siitä, miten psykiatrit oikeasti toimivat. Aika monen kohdalla on jopa somaattisia oireita pidetty psyykkisen sairauden oireena. Katsos kun moneen psyykkiseenkin sairauteen liitetään ns. somaattisia oireita, kuten väsymystä.

Masennuksenkin taustalla voi olla somaattinen sairaus.

Joidenkin kohdalla väärintulkitseminen ja väärään suuntaan passittaminen on saattanut alkaa jopa päivystystilanteesta. Puhumattakaan siitä, jos potilaall sattuu olemaan jo lähtötilanteessa aiemmin annettu mt-diagnoosi. Meillähän ei pitäisi olla valmiiksi otettua asenteellisuutta terveydenhuollossa. Kyllä on muuten ollut ja on todennäkäisesti edelleenkin.

Arvaapa mistä tiedän? Omalla kohdallani kävi näin. Ja mm. Itä-Suomen alueella esim. 2010 vuoden tienoilla lähetteitä mt.-puolelle lähes tehtailtiin järjestelmällisesti. Priorisointia, katerigorisointia, ja säästötoimenpiteitä on tehty tässä maassa aika pitkään. Todellisia lukuja lähetteiden aiheellisuudesta ei ole. Koska millä niitä voi todistaa, jos sinut on jo leimattu terveydenhuollossa toimivien tekemänä?

Lue lisää

Lisäyksenä voin sanoa sen, että ainakaan omalla kohdallani ei päivystystilanteessa tehty mitään muiden mahdollisten sairauksien poissulkemisia. Toki erehdyin mainitsemaan silloin, että ole itsetuhoinen, mikä oikeastaan oli minun kohdaltani virhe. Myönnän sen. Mutta se ei poista sitä mahdollisuutta, etteikö lääkäri olisi voinut tehdä edes joitakin perustutkimuksia, eikä lähettää automaattisesti psykalle.

Siitähän minulla ei ole tutkimusdataa, kuinka monen kohdalla on toimittu vastaavalla tavalla. Mutta pelkään pahinta. Koska kyseisinä vuosina 2009-2012 lähetteiden määrät psykiatriseen sairaalaan olivat poikkeuksellisen suuria. Enkä oikein jaksa uskoa, että tuolloin olisi ollut tavallista enemmän psyykkistä oireilua, tai että jokaisen kohdalla olisi ollut edes kyse psyykkisestä sairaudesta.

Totuus asioiden laidasta jää hämärän peittoon. Koska kukaan ei ole edes lähtenyt tutkimaan asiaa. Itse pelkään pahinta, että taustalla on ollut lääkäreiden jo valmiiksi otettu asenteellisuus, priorisointi, kategorisointi, helpoimman kautta meneminen, ja säästösyyt. Tuleehan se halvemmaksi lähettää potilaita psykiatriseen sairaalaan, kuin tehdä perusteellisia tutkimuksia.

Jos vaan et antaisi noita humulilupupuli neuvojasi , etekkin kun on nuorista ihmisistä kyse.
Se että alkaa syömään jotain yrtti juttuja voi voi olla vahingoksi, ihmisillä on allergioita jolloin ei missään nimessä mennä yrttien kannalle
Meillä on sairaanhoito maassa jostain syystä , siis on hieman ajateltava nenäänsä pidemmälle .

Homeopatian teho on tieteellisissä tutkimuksissa todettu olevan nosebon tasoa.

Ei ole mitää seuraavia elämiä ainostaan yksi. Se iten elämä jatkuu on meidän lapsissa ainoastaan jotka antavat meidän geenejä .

Onko aloittajalle hyviä kavereita, joiden kanssa voi keskustella?

Jos masentaa pitäisi ensin miettiä, mikä masentaa ja lähteä purkamaan siltä käsin. Pillereillä ei korjata niitä masennusta aiheuttavia asioita.

Kun nyt tällä palstalla moni mainosti, tai suositteli menemään kertomaan itsetuhoisista asioista terveystaholle, niin aina ei sekään välttämättä ole aina se paras ratkaisu.

Psykiatrissa hoitopaikoissa ei tarjota yleensä muuta, kuin haittavaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä. SSRI-lääkkeillä on ainakin joidenkin kohdalla sukupuolitoimintoihin haitallisia vaikutuksia.

Menikö taas masis ja psykoosisairaus sekaisin?

Toinen syyttää itseään ja toinen muita. Hiuksenhieno, mutta olennainen ero.

Anonyymi kirjoitti:

Onko aloittajalle hyviä kavereita, joiden kanssa voi keskustella?

Jos masentaa pitäisi ensin miettiä, mikä masentaa ja lähteä purkamaan siltä käsin. Pillereillä ei korjata niitä masennusta aiheuttavia asioita.

Kun nyt tällä palstalla moni mainosti, tai suositteli menemään kertomaan itsetuhoisista asioista terveystaholle, niin aina ei sekään välttämättä ole aina se paras ratkaisu.

Psykiatrissa hoitopaikoissa ei tarjota yleensä muuta, kuin haittavaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä. SSRI-lääkkeillä on ainakin joidenkin kohdalla sukupuolitoimintoihin haitallisia vaikutuksia.

Lue lisää

Oletko aivan varma, että tiedät mitä palstalla puhutaan?

Viestin pitäisi olla selkeä, että ei kannata pitkittää ongelmia, koska se ei ainakaan vähennä sitä lääkkeiden tarvetta pitkässä juoksussa.

Unen saantiin ja lepäämiseen kannattaa kiinnittää myös huomiota. Ja säännölliseen uni/päivärytmiin. Sillä ( palautumisella päivän rasituksesta ) on todella paljon merkitystä jaksamiseen ja jopa masennuksen ehkäisyyn ja sen itsehoitoon.

Kemikaaleilla, eli useilla lääkkeillä on tunnetusti enemmän haittavaikutuksia, etenkin pitkäaikaiskäytössä. Siksi ne eivät ole suositeltavia.

Anonyymi kirjoitti:

Unen saantiin ja lepäämiseen kannattaa kiinnittää myös huomiota. Ja säännölliseen uni/päivärytmiin. Sillä ( palautumisella päivän rasituksesta ) on todella paljon merkitystä jaksamiseen ja jopa masennuksen ehkäisyyn ja sen itsehoitoon.

Kemikaaleilla, eli useilla lääkkeillä on tunnetusti enemmän haittavaikutuksia, etenkin pitkäaikaiskäytössä. Siksi ne eivät ole suositeltavia.

Lue lisää

Sitten on sellaisia kuten minä. 38 vuotta syönyt samaa lääkettä, ei sivuvaikutuksia. Ollut koko ajan töissä. Tänään sama lääke, sama vahvuus lääkkeessä.

Anonyymi kirjoitti:

Sitten on sellaisia kuten minä. 38 vuotta syönyt samaa lääkettä, ei sivuvaikutuksia. Ollut koko ajan töissä. Tänään sama lääke, sama vahvuus lääkkeessä.

Joko lääkkeellä on jonkinlainen erikoinen vaikutus kognitioosi,ettet vain huomaa niitä haittavaikutuksia, tai sitten valehtelet ja olet trolli, kirjoittaen totuudenvastaisesti. Koska jokaisessa lääkkeessä on haittavaikutuksia. Jokaiselle ei tule kaikkia niistä, mutta yleensä edes jokin.

Etkö ole sitten parantunut siitä masennuksesta?

Sitäpaitsi eikö lääketieteessä pyritä siihen, että parannetaan jokin sairaus, eikä olla ylläpitolääkityksellä. Koko siinä ajatuksessa on jotakin hyvin kummallista. Sama koskee psykoosisairauksia. Eihän mikään tila ole pysyvä ja elinikäinen. Koko ajatus on absurdi, eikä voi pitää paikkaansa.

No en nyt tiedä, tai sitten kaikki lääkärit taitaa olla valelääkäreitä. Kukaan ei ole minua pakottanut vasten tahtoani syömään lääkkeitä, ja yksi kirjoitti jopa "reseptin" käydä matalan kynnyksen kohtaamispaikassa.

Juuri näin. Meillä on enemmän voimavaroja kuin uskommekaan. Epämukavia tunteita on ikävää kohdata, mutta silti niiden kohtaaminen voi auttaa meitä oppimaan enemmän kuin tunteiden muuttaminen lääkkeillä. Masennus ymmärrettiin entisaikana hetkellisempänä tilapäisempänä spontaanisti korjautuvana asiana kuin minkälaiseksi masennuksen ymmärrystapa on nykyään muuttunut. Vakava masennus ymmärrettiin erittäin harvinaisena. Itse uskon että sen jälkeen kun henkilö saa kerran masennusdiagnoosin, sen piikkiin yritetään niputtaa kaikki ihmisen elämässä tapahtuneet ikävät asiat mihin ihminen reagoi. Näin siitä saadaan leivottua krooninen sairaus joka kummittelee aina papereissa. On myös helpompi ehkä selittää itselleen kaikenlainen alisuoriutuminen elämässä selittäen sitä kaikkea jollain tietyllä tapaa itselle ulkopuolisella syyllä.

Jos joku kokee että on itsarin partaalla, ja huomenna hyppäämässä sillan alle varmasti, niin kenties on syytä tehdä jotain. Toisaalta masennuslääkkeissäkin on hieman ristiriitaisia tuloksia siinä miten niiden nähdään estävän itsemurhia, elleivät peräti jollain laukaise niitä ajatuksia. Silti jokainen ansaitsee kaikesta huolimatta tehdä informoidun suostumuksen lääkkeistä, niiden riskeistäkin. Ja on erittäin järkevää ensin OIKEASTI kokeilla tehdä jotain ennen kuin siirtyy vetämään pillereitä.