ja odotat reaktiota kaivatu(i)ltasi? Vai kirjoitatko käsitelläksesi jotenkin tunteitasi?
Saatko vastakaikua?
Saatko vastakaikua?
Kirjoitatko tänne
Anonyymi-ap
28494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tunteiden purkua itselle. Tää on luiskahtanut vuoteen… pitäis lopettaa ja elää enemmän. Tehä niitä asioita mitkä kohentaa oloa. Vellominen hänessä ei auta mitään hän elää elämäänsä tuolla jossain
En saa vastakaikua, salaaa toivon että ottaisi yhteyttä.
Sohaisen kusiaispesää ja seuraan mitä tapahtuu.
Jos vastaan täällä johonkin vietiin niin en tee sitä siksi että odottaisin mitään vastakaikua. Sen verran pitkään olen täällä aina välillä käynyt, että olen huomannut että täällä ei ole varsinaisia keskusteluja, vaan vain yksittäisiä vietejä toisen perään.
Lähinnä huvikseni. Etäisyys muihin ihmisiin on täällä sopivan asteista; lyhytkestoista ja riippumatonta, jopa merkityksetöntä. Jotkut jutut heijastaa jotain omia tunteita etäisesti, mutta draamaan turvotettuina. Koska olen sinkku ja yksin kaiket illat. Tylsää, kun ei jaksa enää päibän jälkeen tehdä mitään kunnollista. Ihan pakko huilata. Turhauttaa olla sinkku, pidän fyysisestä läheisyydestä eikä sitä väsymyskään estä:)
Heh, heh, hih
Niin voitko kuvitella, että hymiögubbe olisi valmis jo muuhunkin kuin omaan räpylään? Kääk.
Toki. Odotan jo hääkellojen soittoa.
Tunteiden purkua edestäpäin luettuna. Tunteiden hiipuminen kaivattuun on vähentänyt tänne kirjoittelua. Miksi käyn yhä, vaikka olo on nykyään tyhjä. Olotila vain on.
Ajatuksien purkamista pääasiassa tämä ja leikittelyä mahdollisuuksilla että ehkäpä täältä joku tunnistaa minut kirjotuksien perusteella :D
No mitä toivoisit jos tunnistaisi?
Et tule koskaan saamaan vahvistusta millekään tämän hömpänpömppäguben kautta, sin kannattaa nojata tosiasioihin.
No sitten pitäisi tunnistajan tehdä selväksi se että kuka on ja miten asiat etenee siitä. Oon kyllä tehnyt jokaiselle oikeasti kiinnostaneelle naiselle aloitteen oikeassa elämässä, eli tuskinpa niitä täältä löytyy samoja henkilöitä :D
Täällä mä olen koska tulet livenä jutteleen en juttele enään viestien kautta
Aluksi oli tunteiden ja pään purkua, sitten tuli uskomaton 'tunnistettiin' toisemme. Ja nyt pitää selvittää oliko tuo totta, tuntien häntä kohtaan vahvemmin kuin koko aikana.
Mistä muka tiedät että sinut on tunnistettu? Tai että sinä olisit tunnistanut kaivattusi? Et mistään. Siis yhtään mistään.
L ei lue näitä, mahdollisuus ei ole tullut mieleenkään. Kirjoitan kun mietin mitä tapahtuu ja omia tunteitani. Kaikki on todempaa, kun näkee sen kirjoitettuna. Voin puhua ystäville, K ja R tietää kaiken. Silti kirjoittaminen on eri asia. Tavallaan katson miltä nämä tapahtumat näyttää kirjoitettuna. Löysin tämän palstan sattumalta pari kuukautta sitten ja ekana kirjoitin joitain viestejä anona. Niihin tuli aika outoja vastauksia ja aloin kirjoittaa nimmarilla.
t. Mussu💜
Silloin harvoin kun kirjoitan, kirjoitan ikään kuin hän voisi lukea viestejäni täällä, mutta en usko, että lukee (enää). Aloituksiini vastaavat yleensä toiset naiset, jos kukaan. Joskus miehet, joiden kirjoitustyyli tai tapa ajatella paljastaa heti, että ei ole oikeasta ihmisestä kyse.
Pari viikkoa sitten olin kyllä varma, että eräs aloitus oli häneltä, vaikka se oli kesken työpäivää lähetetty. Olin väsynyt ja matalalla mielialalla kun sen luin, joten vastasin siihen töksäyttämällä (mitä kaduin kyllä myöhemmin tykönäni...), mutta se aloitus olisi oikeasti voinut osua kohdalle.
Kun ei oikeassa elämässä ole kontaktia, joskus sydän hairahtuu epätoivoissaan palstalla kuvittelemaan kaikenlaista.
Itse lähetän joskus kahvitauolla viestejä, silloin kun työkaverit on etänä ja ei ole juttuseuraa.
Näette vain töissä? Onko mitään viestittelyä vapaalla? Minkälainen oli se aloitus? Voitko kertoa, mihin se liittyi? Jonkinlainen vihje?
Kunhan kyselen. Jaksan edelleen olla toiveikas nainen, vaikka turhuuttahan tämä touhu on. En ole sinun hän, etkä sinä minun hän.
Olen nainen ja kaipaan miestä.
Minulla on ollut yksi kaivattu vuodesta 2012. Kirjoitan kyllä ajatuksissani hänelle, (ehkä olen antanut ymmärtää muuta, uskotellut itsellenikin), mutta joo en käsittele pelkästään tunteita. Luulen myös, että hän välillä vastaa minulle. Tämä on järjellä ajatellen toiveajattelua, mutta sen vuoksi kirjoitan. Olen suhteessa. Luulen myös, että hän toivoisi, että eroaisin 😂. Jälleen täysin kuviteltua täällä. En tee enää niin, tein niin kerran ihan siksi, että kaipasin tätä toista. Tajusin kuitenkin, ettei hän voinut olla minusta kiinnostunut ym. Jäin yksin silloin ja palasin takaisin suhteeseen lastenkin vuoksi. En eroa enää kuvitelmien vuoksi, vaikka ei olisi enää sellaisia esteitä kuin ennen. Välillä yritän kaivata jotain toista, mutta en pysty siihenkään.
Teen väärin, mutta oikeutan tilanteen sillä, että puolisoni petti minua vuoden ajan ja valehteli koko sen ajan. En silti syytä häntä mistään. Pidän vain oikeutettuna, että saan kaivata, ketä haluan. Etenkin, kun tämä on tällaista aivotonta tunteilua ja kuvittelua. Kyllä hän täällä muistelee yli 10 vuoden takaista puolituttua, joka oli jo silloin varattu 🫣🙂
Kauheaa lukea että joku eronnutkin tämän palstan takia. Kuvittelun takia. Olen varma että viikossa selviäisi ettei kukaan tunne täällä ketään, jos kaikilla kirjoittajilla olisi profiili.
En tietysti palstan takia eronnut vaan ihan IRL tapahtumien myötä ja palsta oli vain siinä ohessa. Siinä oli tietysti paljon asioita, mitä en tietystikään tänne avaa. Ihan niin daiju en sentään ole, että palstan vuoksi tekisin yhtään mitään.
Kirjoitan yllä siitä, että tämä on mielikuvaleikkien temmellyskenttä. Kaikki on hyvin niin pitkään, kun ihminen tiedostaa tämän asian. Jos asia unohtuu palstan ulkopuolellekin on mielenterveys järkkynyt.
Tuota kutsutaan realiteettitestaukseksi. Suosittelen jokaiselle juuri täällä tunnepuolella kirjoittavalle. Jos testausta ei tapahdu, on hyvä soitella terveysasemalle pikimmiten.
Samaiselta eron kokeneelta kirjoittajalta tämä vielä.
Ei se nainen löydä minua täältä eikä mistään. Enkä usko olevani löytämisen arvoinen edes. Minua on ihan mahdoton rakastaa kun vaikenen kaikesta.
Tykkäisin jos olisin sen naisen oma ja hän vaatisi aina lempeästi puhumaan asioista kanssaan. On tyhmää kun antaa minun olla yksin hiljaa.
Katselen vierestä ja mietin, että oh nou. Älä vaan mies tee sitä virhettä 🫣