Minua mietityttää, että mikä pakkomielle ihmisillä on jatkuvasti arvostella toisiaan.
Aina jollakin on elämässään jokin paremmin ja toisella huonommin, ei sen vuoksi tarvitse kinastella. Se kertoo, että ihmiset on kateellisia jostakin jotka arvostelevat ihan mitä tahansa toisessa ihmisessä tai ihmisissä.
Hyvin yksinkertaista lopettaa tämä kinastelu on alkaa arvostamaan toisia ihmisiä ja lakata arvostelemasta ja sen sijaan voidaan nostaan toinen toisiamme ylöspäin eikä polkea jalkoihin. Ei se ole liikaa vaadittu parantaa omaa käytöstänsä sen verran, se on pieni asia mutta iso teko yhteisen hyvän puolesta. Lakatkaa siis arvostelemasta jatkuvasti ja lopettakaa kateus, tehkää mieluummin hyvää toisille ihmisille niin saatte itsekin hyvää.
Aina jollakin on elämässään jokin paremmin ja toisella huonommin, ei sen vuoksi tarvitse kinastella. Se kertoo, että ihmiset on kateellisia jostakin jotka arvostelevat ihan mitä tahansa toisessa ihmisessä tai ihmisissä.
Hyvin yksinkertaista lopettaa tämä kinastelu on alkaa arvostamaan toisia ihmisiä ja lakata arvostelemasta ja sen sijaan voidaan nostaan toinen toisiamme ylöspäin eikä polkea jalkoihin. Ei se ole liikaa vaadittu parantaa omaa käytöstänsä sen verran, se on pieni asia mutta iso teko yhteisen hyvän puolesta. Lakatkaa siis arvostelemasta jatkuvasti ja lopettakaa kateus, tehkää mieluummin hyvää toisille ihmisille niin saatte itsekin hyvää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos ihminen arvostelee toista negatiivisella tavalla, niin hän ei ole silloin itsensä kanssa tasapainossa. Jokin on pielessä omassa elämässä.
Kateus on ikävä tunne, jota nykyään aika monella tuntuu olevan.
Myös se, että osaa ihmisistä " nostetaan jalustalle " ja kumarretaan muka parempina ihmisinä, ja toisia taas alennetaan ja halveksitaan, sekin on väärin. Kaikilla on kuitenkin ihmisarvo, ovat he sitten millaisia tahansa.
Arvostelu yleensä on ihan rakentavaa ja kehittävääkin, mutta se voi samaan aikaan olla myös asiallista, eikä riman alittavaa pas....
No tämäpä, aina löydetään se yksi kaikkie joukosta ketä syyttää. Minulle on käynyt läpi elämän juuri näin että aina minä olen syyllinen kaikkeen, syytellään joka asiasta, alistetaan, koitetaan painaa maahan ja nöyryyttää joka asiassa. Ei oikein meinaa löytyä enää voimia laittaa takaisin riittävästi ja siksi jään jalkoihin tai olen mieluummin yksin kuin näen sellaisia ihmisiä.
Joku suodatinkin on jo kasvanut, mutta miksi aina kuitenkin joudun tilanteeseen jossa joudun puolustamaan itseäni vaikka olen jo lähes kyvytön ja täysin uupunut. Haistaako ihmiset sen, miten heikoilla olen vai miksi tämä aina tapahtuu saman kaavan mukaan.
Kateissa se saa ihmiset yrittämään mitätöidä toinen ihminen , arvostelemalla jostain.
Ohjeita annetaan ja pilkataan . Onhan sitä nähnyt palstalla. Vaikka on moni ehdottanut että lopettaisivat sen ilkkuminen niin ei mene jakeluun .
Ovat ilmeisesti lapsena jo kasvatettu kateuteen . Elämän kovan koulun oppilaita .
Päinvastoin, eivät ole elämän kovan koulun oppilaita, vaan ovat päässeet turhan helpolla.
Elämän kova koulu, ns. elämänkoulu opettaa nöyräksi, ja pärjäämään myös itsensä kanssa. Ja kun pärjää itsensä kanssa, pärjää muidenkin kanssa.
Mitä kovempia ihminen on kokenut, sen vähemmän hän tuntee tarvetta arvostella muita. Kovia kokenut tietää jotakin elämästä, jotain sellaista, jota eivät helpolla päässeet tiedä.
Niinpä, päässeet varmaan aina kuin koira veräjästä ja saaneet kaiken liian helposti. Tämä oli uusi näkökulma.
Puhutaanko me nyt ihmisistä jotka haluaa arvostella keskimääräistä empaattisempia hoitoalan ihmisiä epäempaattisiksi?
Ei täällä ole kukaan tainnut mainita hoitajia, eli tuskin puhutaan mistään hoitajista.
Toki hoitajatkin ovat tavallisia ihmisiä, jotka tekevät työtään, ja heitäkin on erilaisia, kuten on joka ammattikunnassa.
Oli työ kuin työ, sitä tekee ihminen, ja jokainen on omanlaisensa.