Olen seurustellut mieheni kanssa kaksi vuotta, alku oli ihan satumaista ja rakastuin päätä pahkaa. Vietimme aikaa yhdessä päivittäin, ja aloin pikkuhiljaa tarvita häntä yhä enemmän. Nyt voin sanoa hänen olevan paras ystäväni..
Johtuneeko sitten kokemattomuudestani ja nuoresta iästäni, mutta olen erittäin omistushaluinen ja mustasukkainen kumppanistani. (Tämä on ensimmäinen vakava seurustelusuhteeni.) Haluan kontrolloida hänen tekemisiään ja myrkytän mieltäni harhaluuloisilla kuvitelmilla siitä, miten hän kyllästyy minuun ja haluaa jotakuta muuta.
Tilanne muuttui yhä huonompaan suuntaan, kun mieheni kerran meni baariin jutustelemaan ystävättärelleen, jonka tiesin olevan ihastunut häneen. Mieheni oli tällöin tulossa viettämästä poikien iltaa ja oli jo luvannut minulle tulevansa kotiin. Odotin häntä ja kun ei näkynyt, kävelin läheiseen baariin jossa mieheni, ja tämä toinen naikkonen keskustelivat vieretysten muusta porukasta vetäytyneenä..
Puuskat ovat kausittaisia: välillä voin olla kuukausiakin miettimättä tyhmiä, mutta sitten ne katkeruuden tunteet putkahtavat taas esille.
Minulle ei tarvitse kertoa, että tämä on ongelma. Tiedän sen hyvin itsekin.. Olo on vaan sietämätön, kun haluaisin, että kumppanini on kanssani onnellinen, mutta tuotan kerta toisensa jälkeen pettymyksen.. Olen vasta 19 vuotta täyttävä, joten uskon että voin vielä muuttua jos todella tahdon sitä. Ammattiapua olen harkinnut hakevani, mutta ensiksi haluaisin keskustella ongelmastani mieheni kanssa. Hänet on kuitenkin vaikea saada puhumaan, joten ajattelin kirjoittaa ajatukseni mustana valkoiselle. En kuitenkaan tiedä mistä aloittaa ja pelkään, että hän pelästyy sanomisiani.
Sanokaa te, joilla on mustasukkainen mies/naisystävä, olisitteko ylipäänsä tyytyväisiä jos kumppaninne puhuisi tunteistaan ja "sairaudestaan", vai ahdistaako se? Toki muillakin oikeus sanoa, mutta ensisijaisesti eniten apua olisi juuri vastakkaisessa tilanteessa minun kanssani olevan sanoista.
Kiitos ja niiaus.
Johtuneeko sitten kokemattomuudestani ja nuoresta iästäni, mutta olen erittäin omistushaluinen ja mustasukkainen kumppanistani. (Tämä on ensimmäinen vakava seurustelusuhteeni.) Haluan kontrolloida hänen tekemisiään ja myrkytän mieltäni harhaluuloisilla kuvitelmilla siitä, miten hän kyllästyy minuun ja haluaa jotakuta muuta.
Tilanne muuttui yhä huonompaan suuntaan, kun mieheni kerran meni baariin jutustelemaan ystävättärelleen, jonka tiesin olevan ihastunut häneen. Mieheni oli tällöin tulossa viettämästä poikien iltaa ja oli jo luvannut minulle tulevansa kotiin. Odotin häntä ja kun ei näkynyt, kävelin läheiseen baariin jossa mieheni, ja tämä toinen naikkonen keskustelivat vieretysten muusta porukasta vetäytyneenä..
Puuskat ovat kausittaisia: välillä voin olla kuukausiakin miettimättä tyhmiä, mutta sitten ne katkeruuden tunteet putkahtavat taas esille.
Minulle ei tarvitse kertoa, että tämä on ongelma. Tiedän sen hyvin itsekin.. Olo on vaan sietämätön, kun haluaisin, että kumppanini on kanssani onnellinen, mutta tuotan kerta toisensa jälkeen pettymyksen.. Olen vasta 19 vuotta täyttävä, joten uskon että voin vielä muuttua jos todella tahdon sitä. Ammattiapua olen harkinnut hakevani, mutta ensiksi haluaisin keskustella ongelmastani mieheni kanssa. Hänet on kuitenkin vaikea saada puhumaan, joten ajattelin kirjoittaa ajatukseni mustana valkoiselle. En kuitenkaan tiedä mistä aloittaa ja pelkään, että hän pelästyy sanomisiani.
Sanokaa te, joilla on mustasukkainen mies/naisystävä, olisitteko ylipäänsä tyytyväisiä jos kumppaninne puhuisi tunteistaan ja "sairaudestaan", vai ahdistaako se? Toki muillakin oikeus sanoa, mutta ensisijaisesti eniten apua olisi juuri vastakkaisessa tilanteessa minun kanssani olevan sanoista.
Kiitos ja niiaus.
Vastaukset 10
Vanhimmat
oletko huomenna aamusta paikalla niin ehdin vastata nyt en voi...kerron sit omat juttuni
http://testerit.fi/fi/products.php?p=34f574
Mun tarina alkoi jo edellisen kanssa. Häiden jälkeen vasta tajusin yhtäkkiä, että mies oli ostanut jonkun levyn sen kannen takia.Siitä se lähti.Nyt en ole edes naimisissa enää sen kanssa, mutta olin silloin kuin tuo alkoi 19.Nykyinen kihlattuni alkoi saman. Kuulemma Ellosluettelo menee tietyistä kohdista aika hitaasti.Alkoi sieppaamaan. Itselläni on myös nämä harhaluulot, että jos kihlattuni kyllästyy minuun. En tosiaan tajua, miksi miehet voivat omasta mielestään katsoa hyvännäköisiä, mutta mielestäni naiset osaavat ajatella niin, että kun on tän kans, niin miksi katsoa muita.Kerran tein saman ostarilla. Kun tuli hyvännäköinen ja vielä sellainen joka oli tatuoitu, niin sanoin et vitsi mikä....Siitä ei mies tykännyt. Myös ihan muina miehinä teen sitä, että kun tuli ellosluettelo, niin sanoin, että voisko se katsoa, haluaako se tilata itselleen, kun oli aika siistejä miesten vaatteita....Olen pikkuhiljaa päässyt ongelmastani eroon, mutta välillä putkahtaa. Esim.eilen viimeksi luulin että hänen pitää katsoa tvstä jotain ihmistä saadakseen kiksejä. Yhden kerran olen saanut raivarit, mutta sen jälkeen päätin että nyt en tunnusta sille vaikka henki menis.Sen hoksasin, et miehet ei tajua meidän kärsivän siitä, jos ne kommentoi muita, koska niiden mielestä me ollaan hyvännäköisiä, niin ei meillä pitäisi olla mitään ongelmaa...:) Joskus on myös kiva itse tehdä niin, että lähtee ostarille ja laittaa minihameen ja korkokengät ja katsoo paljonko saa katseita osakseen. Viimeksi joku katsoi mun sääriä niin mieheni puhui siitä jälkeenpäin 3een eri otteeseen.Lisäksi olen huomannut, että hän vahtii miehiä, kuka katsoo MUA!.Kun ajattelen niin, niin tilanteeni on helpottunut.Lisäksi vaikka kiusaus olisikin, en pysty liikkuessamme kaupoissa ja yleensä, katsomaan miestäni, etten nää mihin hän katsoo.Joudun oikein kaskittymään, etten vilkuilisi samaan suuntaan mihin hän. Olet tosiaan nuori, mutta pääset siitä eroon. Yritä keskittyä siihen mitä mieltä itse olet itsestäsi.Älä mieti sitä ,mikä on yleinen naisihanne.Jos olet mielestäsi joku päivä hyvännäköinen tai vaikka aina, sano se itsellesi ääneen. ja anna muidenkin huomata se. Kulje ryhdissä ja olen leuhkan näköinen.Olen paras ym...Yritä olla itsevarman oloinen muutenkin, vaikka sisin huutaa verta.Mieti millä Camilla pitää Charlesia, vaikka Charles näkee varmasti kauniimpia joka päivä.Se on niin itsevarman oloinen! Sit mietin eilen että ne ihmiset jotka lööpeissä esiintyy viettelevästi, niin eivät tee sitä taatusti kotona.Lisäksi hauskaa oli katsoa silikonitieto.net sivuilta millainen Jamie lee Curtis on oikeasti ja millainen kuva manipulaation jälkeen..Muistakaa kaikki et me ollaan niin helvetin hyvännäköisiä!Tsemppiä!
Thaimaassa on paljon nätimmät tytöt. Käytiin vaimon kans thaimaan matkalla kolme vuotta sitten ja voin sanoo että mulla on nykyään uusi vaimo. Ja on hyvä ei kitise turhista ja nalkutusta ei tarvii kuunnella.
Terveisiä bangkokista
mustasukkaisuus palstalla,jos sen thai tytön kanssa menee niin hyvin eikä ole mitään ongelmia...;)
vielä niistä tunteista puhuminen. Voi toki yrittää puhua poikaystävälleen ongelmastasi, mutta loppujen lopuksi, tiedän että hän ei voi koskaan sanoa oikeita sanoja niin että me mustasukkaiset siitä tyydyttyisimme.Nimittäin mitä rehellisemmin hän sen sanoo, sitä vaikeammaksi käy meidän olo. Ei kannata niiltä kysyä mitään.Minäkin mietin viime viikolla ammattiapua, mutta nyt on taas parempi päivä.Jos se todella vie elämänilon, niin sinuna menisin juttelemaan. Ammattiauttaja auttaa juuri sinua, nimittäin se ongelma on meidän korvien välissä. Jos puhuu omalle miehellen, niin kokemuksesta tiedän, että ne alkaa sit välttämään tietoisesti katselemasta ja ne voi ahdistua koska eivät voi olla omia itsejään meidän seurassa, sit ne ei enää viihdykään meidän seurassa.Usko mua, miehet ei voi tässä meitä auttaa..Huomasin lisäksi muuten töissä että siellä on yks tosi hyvännäköinen tyttö, mutta se on niin epävarman oloinen, että se ei enää näytä nätiltä.Siis kun ihmiset huomaavat että pidät itsestäsi, niin nekin pitävät sinusta.Toivottavasti näistä oli apua..annoin vaan tulla kaikki mikä tuli mieleen.
Erittäin helpottavaa huomata, että joku viitsii vaivautua kirjoittamaan noin pitkästi :)..
Ajoittain mieli synkistyy, kun tuntuu että haluaisi aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta tietää että on jo ehtinyt sanoa ja tehdä niin monesti pahoin toiselle, että hän ei varmasti tule unohtamaan..
Kadun sitä, että olen jo tietoisesti painostanut miestäni ns hylkimään muita naisia. Eihän minulla siihen ole oikeutta. Olen kuitenkin liian monesti osoittanut etten hyväksy edes jutustelua muiden naisten kanssa, mikä sekin on suunnattoman epäreilua.. En osaa edes kuvitella kuinka ahdistavalta tämä miehestäni tuntuu..
Suhteen tulisi perustua molemminpuoliseen luottamukseen. Tiedän, että hän luottaa minuun, mutta tuntuu pahalta kun hän joutuu taistelemaan luottamuksestani vaikkei ole suoranaisesti tehnyt mitään väärää.
Kausittain tunnen olevani erittäin viehätysvoimainen. Silloin näistä ongelmista ei ole tietoakaan.. Mutta kun tulee ne päivät jolloin tukka on huonosti, tissit liian pienet ja näppyjäkin liikaa, olo on sietämätön. Varsinkin kun osuu paikalle missä ajelehtii toinen toistaan hehkeämpiä naisia.
Yritän kuitenkin hillitä itseäni ja toisinaan onnistun siinä oikein hyvin. Pakko tässä on tosin apua lähteä hakemaan, jotta voisin tulla joksikin mitä mieheni todella ansaitsee.
että et ole pystynyt tähän mennessä parempaan, unohda raivarit. Jatkon vain pystyt muuttamaan..Tiedän tunteen kun on synkkä päivä,esim. iltapäivällä kaupassa. Että niitä muka hyvännäköisiä tuli vastaan, tein niin että lähdin toiseen kauppaan enkä jäänyt katsomaan ketä mieheni katsoo. helpommin sanottu kuin tehty mutta yritän nauttia siitä etten enää viitsi kiusata itseäni. sinä eikä minä emme ansaitse sitä!Huomasin myös että se kaikki juontuu jotenkin riittämättömyyden tunteesta. Heti kun osaan ajatella että minun ei tarvitse olla parhaimman näköinen ym...vaikka se olisi toki mukavaa...mutta opettelen tykkäämään itsestäni näin, koska olen tämän näköinen ym. Pukeudun myös niin että olen itse tyytyväinen.Pidä itsestäsi ja muista kaikki hyvät puolesi! Ei miehiä pidetä pelkällä ulkonäöllä, se on varmaa.Huomaa julkkikset.Vaikka kuinka kaunis on, ero tulee...Tänään siis mulla positiivinen päivä,katsotaan huomenna..ajatellaan että jos ei kelpaa näin, niin lähteköön kävelemään!!Tsemppiä!
Neuvo: jos pystyt niin esitä mahdollisimman välinpitämätöntä, niin jo alkaa ääni kellossa muuttua! ja kun tulee miehiä vastaan muista katsekontakti!Lisäksi kerro hyviä juttuja poikakaverillesi kuinka moni sinusta on kiinnostunut työpaikalla tai koulussa!
... minä olisin kirjoittanut tuon tarinan. Itse olen jo 30v. ja oltu yli 8v. yhdessä. Mieheni on kylläkin eksynyt pari kertaa vieraan naisen matkaan, että vähän syystäkin rupeaa "sylettämään" !!!