Siniset silmät, ruskea otsatukka, kasvojen profiili todella suloinen, ulospäin työntyvä muodokas paksu nenä, tavallisen näköiset huulet, hyvin sievät ja kauniit piirteet. Pidät itseäsi todella "tavallisena" , mutta ominaisuudet joita vihaat itsessäsi ovat ne joihin kiinnyin sussa, mutta sillä ei ole edes väliä, sillä ihastuin energiaan ja ulkonäköön, mutta rakastuin sun persoonaan, joka tuli ilmi jo alkumetreillä.
Olit erilainen, tunteikkaampi ja herkempi kuin kukaan muu, hyvin hauras, mutta toisaalta äärettömän vahva, ujohko, ehkä hieman villi ja arvaamaton myös, sun kanssa ei ois tylsää hetkeä, toivoton romantikko ja haaveilija, kuten itsekin, sun maailmankuva on hyvin avara ja suvaitsevainen, hyvin pehmeät arvot, pyrit näkemään myös hyvää niissä jotka eivät sitä ansaitsisi ja sielusi on kiltti ja hyväksynä, kuin viattomalla lapsella, joka ei ole nähnyt vielä maailman pahuutta ja kyynistynyt. Tiedän, että olemme hyvin samanlaisia, vaikka maailma haavoitti minua syvästi, loi pysyvät luottamusongelmat ja turvattomuuden tunteen. Kanssasi ei tarvitse pelätä, kun pidän sua kädestä, ei tarvitse miettiä, että voinko luottaa... tiedän ettet mua tuomitsisis, kun riisun tuon haarniskan verisen, ja näet kuka todella olen, aivan yhtä itkuinen ja pelokas kuin sinäkin.. aivan yhtä naivi, perfektionisti, rakastava, ja tunteikas ,mutta rakentanut haarniskoja ja miekkoja vuosia jo, koska minäkuva katosi ja hajosi jo aikoja sitten johonkin.
Missä olet? Milloin kohtaan sinut? Kuinka monta galaxia käytävä läpi, että päädytään yhteen, olet tuolla jossain, oon tiennyt sen. Aattelin, että löysin jo sut, mut erehdyin... erehdyin reitiltä ja haikailin jotain mitä ei ikinä ollut. Ja kun kohtaan sut, oonko silloin viimeistään valmis sulle.. kuin kreikkalainen patsas, traumat hoidettu ja tunteet hallinnassa, vai ollaanko me molemmat kesken ja rakennetaan toisiamme matkan aikana. Onko sua edes olemassa, oletko vain illuusio ja unelma, paremmasta elämästä? Aistin, että oot olemassa ja osaan kuvitella sut mielessäni, se ihminen johon olin viimeks kiintynyt, muistutti sua, mut ei täysin... ajattelin ,että löysin jo sut mutta erehdyin vain reitiltä ja tuhosin itseni jälleen, missä oot? Ja kuinka kauan joudun odottamaan, että sut löydän? Tuleeko siinä välissä vielä paljon erehdyksiä? Seksikumppaneita, ystäviä ja rikottuja sydämiä... kerro mulle, oon hyvin väsynyt ja en jaksa enää oottaa sua... kun tuntuu ,että et edes ole olemassa, muuta kuin mun mielikuvitukses,palasia ihmisten ominaisuuksista ja piirteistä joista pidän, joten rakensin niistä jotain hyvin kaunista ja täydellistä, niin upean persoonan, joka on luotu mulle, mut eihän se noin oikeassa elämässä toimi...?
Ootko lähellä vai kaukana? Valovuosien vai metrien päässä? Vuosien vai kuukausien päässä?
Olit erilainen, tunteikkaampi ja herkempi kuin kukaan muu, hyvin hauras, mutta toisaalta äärettömän vahva, ujohko, ehkä hieman villi ja arvaamaton myös, sun kanssa ei ois tylsää hetkeä, toivoton romantikko ja haaveilija, kuten itsekin, sun maailmankuva on hyvin avara ja suvaitsevainen, hyvin pehmeät arvot, pyrit näkemään myös hyvää niissä jotka eivät sitä ansaitsisi ja sielusi on kiltti ja hyväksynä, kuin viattomalla lapsella, joka ei ole nähnyt vielä maailman pahuutta ja kyynistynyt. Tiedän, että olemme hyvin samanlaisia, vaikka maailma haavoitti minua syvästi, loi pysyvät luottamusongelmat ja turvattomuuden tunteen. Kanssasi ei tarvitse pelätä, kun pidän sua kädestä, ei tarvitse miettiä, että voinko luottaa... tiedän ettet mua tuomitsisis, kun riisun tuon haarniskan verisen, ja näet kuka todella olen, aivan yhtä itkuinen ja pelokas kuin sinäkin.. aivan yhtä naivi, perfektionisti, rakastava, ja tunteikas ,mutta rakentanut haarniskoja ja miekkoja vuosia jo, koska minäkuva katosi ja hajosi jo aikoja sitten johonkin.
Missä olet? Milloin kohtaan sinut? Kuinka monta galaxia käytävä läpi, että päädytään yhteen, olet tuolla jossain, oon tiennyt sen. Aattelin, että löysin jo sut, mut erehdyin... erehdyin reitiltä ja haikailin jotain mitä ei ikinä ollut. Ja kun kohtaan sut, oonko silloin viimeistään valmis sulle.. kuin kreikkalainen patsas, traumat hoidettu ja tunteet hallinnassa, vai ollaanko me molemmat kesken ja rakennetaan toisiamme matkan aikana. Onko sua edes olemassa, oletko vain illuusio ja unelma, paremmasta elämästä? Aistin, että oot olemassa ja osaan kuvitella sut mielessäni, se ihminen johon olin viimeks kiintynyt, muistutti sua, mut ei täysin... ajattelin ,että löysin jo sut mutta erehdyin vain reitiltä ja tuhosin itseni jälleen, missä oot? Ja kuinka kauan joudun odottamaan, että sut löydän? Tuleeko siinä välissä vielä paljon erehdyksiä? Seksikumppaneita, ystäviä ja rikottuja sydämiä... kerro mulle, oon hyvin väsynyt ja en jaksa enää oottaa sua... kun tuntuu ,että et edes ole olemassa, muuta kuin mun mielikuvitukses,palasia ihmisten ominaisuuksista ja piirteistä joista pidän, joten rakensin niistä jotain hyvin kaunista ja täydellistä, niin upean persoonan, joka on luotu mulle, mut eihän se noin oikeassa elämässä toimi...?
Ootko lähellä vai kaukana? Valovuosien vai metrien päässä? Vuosien vai kuukausien päässä?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ulkonäkö erilainen. Mut luonteenpiirteet ja kaikki muu osu kohdalleen. Eli en kuitenkaan ole se, jota etsit. Löydät hänet pian!
Kauniita unia oman kullan kuvia!🤣
🫶🫶🫶
Tässä mä oon ihan sun vieressä😘🧔
En mä tästä mihinkään karkaa
Kostea suukko poskelle moiskahtaa
kädet kaulaa puristaa 🤗💋
👩🏻🦳suicide blonde 😉
Kuvittelet, että kaikki viestit miehiltä täällä on just sulle. Tämäkin. Vaikka oot blondi ja aloittaja kirjoittaa ruskeasta otsatukasta. 🙄
No rauhotu:”D voin raivottaa vaikka mimmosta musiikkia ja silti olla ihan perus pokerinaama mutsi-sivusta
Kyllä nämä mun muutamat persoonat on ihan rauhaksiin tässä näin. Ja sä et vaan pysty olla kukaan heistä timo;)
Semmoiset multipersoonalliset Kummeli hahmot sieltä ;) Kukapa sinun kenkiin haluaisi, yleensä ihmiset elävät omissa persoonissaan.
Luuletko että ehdin lukea otsikoita muutakuin sanan sieltä ja toisen täältä😂
Tollaset pitkät pohjustukset on niille jotka asuu palstalla 24/7
Siksi parempi trollata ja heitellä juttuja siihen sivuun mikä on ensin.😂
42-vuotias koira ei opi enää uusia temppuja
Joten wuff wuff vaan sulle
૮( ˃ ꒳ ˂)ა
◟/づ🦴…………..hae
Tämä sai hymyilemään itsekseen. Heh.
Ei sovi minuun
Asustelee palstasedän välilehdellä.
Kaunista!Kaunista!😍
Kaivattuni ei ole horoskoopiltaan Kalat mutta tämä sinun kuvailemasi ihminen on Kaloille tyypillistä.
Et ehkä ole Kalat eikä se haittaa sillä haluan tällä avata mahdollisten Kalat silmät.
Kokemus matkan pituudesta kaivattuun on pitkä vaikka fyysinen matka on lyhyt.
Julmaa olla todella lähellä eikä voi koskea,ei nähdä.Kuulla voi ja se on ainut lohtu.
Olen Oinas mutten enään ehjä sellainen,haluaisin olla.Kaivattuni on Syksyn merkki ja hänkään ei ehkä ole ja olen huolissani hänen jaksamisestaan ja aistin että hänkin on minun.
(👟👣)🧤🕶️(🖐🏻🟦🖼️)✂️🔑🌕🕔
Anteeksi!
*hänkään ei ole ehjä
Ooksä varastanu mun kultani käsineet?
Ja yrität vielä piilotella niitä sun haarojen välissä.
Ei niitä enää pidä Erkkikään. Saat syöttää ne sudelle😂
🤬🤬🤬🤬
👩🏻🦳
Juuri tuon aloittajan kuvaaman ihanan olen tavannut. Lisäksi hänellä on tiukka pipari ja hän tykkää kun painan paljaalla . Sori siitä :)
Hyi sua ootkos kateellinen vai vain ilkeä? Se on rumaa. Rumat ihmiset, menkää kotiinne.
Tykkäätsä musta
Voi olla että olet hän. Toivottavasti kohtaisimme pian siinä tapauksessa..
Seireeni tulee mieleen.
Miten luulit joskus kokeneesi jotain vastaavaa mitä olet etsimässä? Terveisin profiiliin sopivahko, mutta olen kanssa joskus kokenut jotakin vastaavaa mitä olet etsimässä, hän vain lähti muistuttaakseen itsestään aina välillä, tavalla tai toisella.
Tunnen tämän, ei ole siniset silmät.
Muuten sopii mutta otsatukkaa ei ole.
T: Mn
Hiustyylistä se tuskin jää kiinni, jos hänet joskus kohtaan, mielikuvassa kuitenkin kuvittelin hänelle otsatukan, se sopii hänen persoonaan ja energiaan, mutta uskon ,että myös muut hiustyylit sopii hänelle. - AP
Ok 🥰. Nokka ei ole iso vaan muodokas ❤️.
Ja sitten leikki leikkinä.
Kuulostaa mahtavalta. Toivottavasti löydät tuollaisen oman ihanuuden. Onnea etsintään!
Maailma on täynnä ihania suloisia viattomia naisia. Muta onko miehissä vain misogynistejä joille nainen on seksiä tai ruokahuoltopalvelut.
En etsi seksiseuraa tai yhdenillan juttuja harrasta toistaiseksi. Se elämän suuri rakkaus poistaisi kaikki tarpeeni seksille, sillä olen todella lojaali rakastuessani oikeaksi kokemaani henkilöön. Ruokaa osaan ja tykkään laittaa itse, saa just sen makuista kun haluaa silloin, ja se on myös hauskaa. Naisia arvostan myös ystävinä ja tuttuina, ja pyrin kohtelemaan kunnioituksella. Kuitenkin sen oikealta tuntuvan löytäminen on todella haastavaa välillä, odotan liikaa ihmisen persoonasta, ja ulkonäkökin merkkaa, et täytyy toivoa, et tähdet osuis kohdalle ja löytäisin hänet, se olis unelmaa. -AP
Pot hyvin oikeilla jäljillä.
Mutten halua nähdä sua enää ikinä vieraiden naisten kanssa. Tiedän,ne puhuvat vain hiihtäen "miehisyydestäsi",joka oikeasti oli minulle hyvin salainen asia.
Mutta ,kun et voi tietää vanhemman naisen hyvinkin selaimella seksuaalisuutta,viemänkö uskalla sitä näyttää ,saatikka oikein edes puhua,seksissä täytyy olla varovainen. Ei se naisilla ainakaan ole enää yhtä kiihkeää ,ehkä männyt tähän huvinkin iloisena. Sitä EI ole joka yö ,ja aina.
Sitä täytyy osata tulkita,mutta se minusta se on tutustumista.
En halua siis tehdä tästä sinulle vaikeaa,koska tiedän ,että inhoa "arvausleikkiä". Mutta justpa siks ,olen parantunut kehostani joka ei siedä mitään kovia otteita. En halua sinunkaan olevan kova.
Normaali mies minulle,mutten toivo sinun olevan edes verinen. Mitenkä olisit? Enhän saattaisi edes katsoa.
Ethän halua kostaa minulle mitenkään? Se ei ole enää nuoruutta,mikään meissä. En halua sen olevan edes niin. Vaikka ulkonäköä voi vielä olla,emme kumpikaan ole ylpeitä siitä. EI siitä puhuta.
Se menee arjessa normaalisti ohi vain. Hiljaisempi,luulen,että me molemmat sitä yhdessäkin kaivattais. Ei ketään "vanhoja tuttuja" ympärille,nyt olisi meidän aika. Liian kauan etsittiin ehkä itseämmekin,siinä sivussa muita ,ja tulimme nätisti sanottu ja haavoitetuksi molemmat. Emme pidänoikeasti edes kauheasti muista ihmisistä. Haluaisimme rueta ehkä tutustumaan toisiimme,vanhemmalla iällä,Niin,minäkin. Ja varmasti tiedät,etten pysy,etkä sinä nuorena loputtomiin. En ole sitä enää nytkään. Etkä sinäkään.
Ja lapsistakaan me ei tykätä. Luulen,ettet sinäkään. Miksi emme saisi jo olla rauhassa? Oletko samaa mieltä?
👩🍒❤️❤️❤️💦