Vapaamuurarit ja Odd Fellow Porissa, raportti!!!

Arvon Rovasti Eero Kavasto. Voisit kyllä tulla kertomaan mielipiteitäsi avoimeen viesti palstalle, kun kerran aiheen keskusteluun avasitkin ja oikein nimelläsi.

Temppeli? :)
Oletko käynyt siellä? Ei ole muuta temppelimaista kuin tuo nimi

Anonyymi kirjoitti:

Temppeli? :)
Oletko käynyt siellä? Ei ole muuta temppelimaista kuin tuo nimi

Odd Fellow-seuran, toimitilat kyllä löytyy kyseisestä paikasta.

Anonyymi kirjoitti:

Odd Fellow-seuran, toimitilat kyllä löytyy kyseisestä paikasta.

Edesmenneen papin, vasemmisto ex kansanedustaja poika. Kuuluu tähän Odd Fellow-salaseuraan.

Odd Fellowsien temppeli taitaa olla ihan Hallituskadun alkupäässä. Heidän loosinsa on kuin köyhän miehen versio Vapaamuurarien loosista, kuulostamatta ilkeältä.

Odd Fellowseilla oli mahdollisuus käydä tutustumassa porilaisten vapaamuurarin temppeliin pari vuotta sitten. Vierailu tehtiin myös toisin päin. Muurarit päästettiin kurkkaamaan Odd Fellowsien loosiin.

Mutta mikä on harrastus? ”Harrastus määritellään toiminnaksi, jota henkilö tekee vapaa-ajallaan omasta kiinnostuksestaan ja ilman pakollisuutta. Se on usein jotain, mikä tuottaa iloa, kehittää taitoja tai tarjoaa rentoutumista. Harrastuksen pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa tekijälleen henkilökohtaista tyydytystä ja viihdykettä, eikä sen tarvitse liittyä työelämään tai olla taloudellisesti kannattavaa. Harrastukset voivat olla hyvin monenlaisia, kuten liikunta, taide, käsityöt, musiikki, lukeminen tai vaikka vapaaehtoistyö.”

Ihmiset ovat erilaisia ja kaikille muurariharrastus ei toimi. Se ei anna mitään. Se ottaa enemmän kuin antaa. Kuvainnollinen tuloslaskelma on jatkuvasti negatiivinen. Teet ”tappiota”, kun osallistut muuraritoimintaan. Se imee sinusta energiaa sen sijaan, että se rentouttaisi ja toimisi palauttavana työelämää painottavana aktiviteettina. Provosoimatta voisi sanoa, että muurariharrastus on kuin palkatonta ylityötä. Sinun on pakko tehdä työsuoritteita, joista ei tietenkään makseta mitään. Ehkä et saa itse siitä mitään, että olet yhtenä hammasrattaana isommassa koneistossa. Et ehkä ole tiimipelaaja, vaan yksinurheilija. Kun muut pelasivat nuorena jossain joukkueessa, sinä puuhasit yksin omiasi. Lähdet mieluiten yksin lenkille. Et käy kuntosalilla, kun siellä on muita ihmisiä. Et viihdy ihmisten seurassa, vaikka työelämässä normaalisti oletkin.

Kuten sanoin, muurariharrastus ottaa enemmän kuin antaa joidenkin kohdalla. En ymmärrä, mitä muut saavat irti tästä harrastuksesta. Kovin etuoikeutettuja tuntuvat kuitenkin olevan, kun voivat käyttää satumaiset määrät vapaa-aikaa tällaiseen harrastukseen. Normi-ihminen tekee kahta duunia ja paahtaa 15 tuntista päivää viitenä päivänä viikossa. Voin paljastaa, että monikaan muurari ei oikeasti tee 15 tuntista päivää viitenä päivänä viikossa. Jos he tekisivät, ei heillä olisi enää aikaa tai voimavaroja olla harrastuksessa mukana. Tämä on totuus.

Siinä ei ole mitään noloa, että kaikki eivät tarvitse tai halua sosiaalisia harrastuksia. Mietin usein, miksi kukaan haluaa ylipäänsä kuulua vapaamuurareihin tai Rotareihin tai Lioneihin ja Odd Fellowseihin? Antaako se heille oikeasti jotain? Vai ovatko he toiminnassa sosiaalisen pakon ja paineen takia? Miksi he eivät eroa? Mitä hävettävää on sanoa, että ”Sori, ei kiinnosta.” Eikö kehdata erota, ettei menetä kasvoja? Jos työpaikasta voi irtisanoutua, kun siltä tuntuu, eikä harrastuksen lopettamisen pitäisi olla jopa helpompaa? Ei sitä tarvitse perustella ja selittää kenellekään. Jokainen on vapaa tekemään palkattomalla vapaa-ajallaan, mitä lystää eikä kukaan ole kenellekään velkaa roikkuakseen mukana toiminnassa, joka ei tuota itselle ripaustakaan iloa. ”Where there once was pride and joy, now there is none.”

Kaikki ihmiset eivät koe täyttymystä harrastuksista monista eri syistä, ja tämä ei yleensä liity pelkästään epäsosiaalisuuteen. Tässä on joitakin mahdollisia syitä:

1. Kiinnostuksen puute: Jos henkilö ei ole löytänyt harrastusta, joka todella kiinnostaa häntä, harrastaminen voi tuntua väkinäiseltä tai turhalta. Tämä voi johtua siitä, että hän ei ole kokeillut tarpeeksi erilaisia aktiviteetteja tai ei ole löytänyt sitä, mikä herättää aidon innostuksen.

2. Motivaation puute: Jotkut ihmiset saattavat kokea, että heiltä puuttuu sisäinen motivaatio tai energia osallistua johonkin harrastukseen. Tämä voi liittyä yleiseen elämänväsymykseen, stressiin tai muihin psyykkisiin tekijöihin.

3. Ahdistuneisuus tai paineet: Harrastuksiin liittyvät paineet, kuten suoritusodotukset tai vertailu muihin, voivat estää ihmistä nauttimasta harrastuksesta. Jos harrastuksen kautta kokee jatkuvasti epäonnistumisen tunteita tai paineita olla paras, se voi viedä ilon pois.

4. Yksilölliset mieltymykset: Kaikki ihmiset eivät kaipaa samanlaista tekemistä vapaa-ajallaan. Esimerkiksi jotkut nauttivat sosiaalisista aktiviteeteista, kun taas toiset viihtyvät paremmin yksin tai rauhallisemmissa ympäristöissä. Epäsosiaalisuus ei siis välttämättä ole negatiivinen ominaisuus, vaan joillekin se on luonteva osa persoonallisuutta.

5. Masennus tai muu psyykkinen tila: Masennus ja muut mielenterveysongelmat voivat tehdä vaikeaksi nauttia asioista, joista muut nauttivat. Joskus harrastuksista ei saa iloa, vaikka ne olisivatkin aiemmin olleet mieluisia.

6. Ajan tai resurssien puute: Joissakin tapauksissa ihmisillä ei ole tarpeeksi aikaa, rahaa tai energiaa osallistua harrastuksiin, jotka voisivat tuottaa täyttymystä.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta mikä on harrastus? ”Harrastus määritellään toiminnaksi, jota henkilö tekee vapaa-ajallaan omasta kiinnostuksestaan ja ilman pakollisuutta. Se on usein jotain, mikä tuottaa iloa, kehittää taitoja tai tarjoaa rentoutumista. Harrastuksen pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa tekijälleen henkilökohtaista tyydytystä ja viihdykettä, eikä sen tarvitse liittyä työelämään tai olla taloudellisesti kannattavaa. Harrastukset voivat olla hyvin monenlaisia, kuten liikunta, taide, käsityöt, musiikki, lukeminen tai vaikka vapaaehtoistyö.”

Ihmiset ovat erilaisia ja kaikille muurariharrastus ei toimi. Se ei anna mitään. Se ottaa enemmän kuin antaa. Kuvainnollinen tuloslaskelma on jatkuvasti negatiivinen. Teet ”tappiota”, kun osallistut muuraritoimintaan. Se imee sinusta energiaa sen sijaan, että se rentouttaisi ja toimisi palauttavana työelämää painottavana aktiviteettina. Provosoimatta voisi sanoa, että muurariharrastus on kuin palkatonta ylityötä. Sinun on pakko tehdä työsuoritteita, joista ei tietenkään makseta mitään. Ehkä et saa itse siitä mitään, että olet yhtenä hammasrattaana isommassa koneistossa. Et ehkä ole tiimipelaaja, vaan yksinurheilija. Kun muut pelasivat nuorena jossain joukkueessa, sinä puuhasit yksin omiasi. Lähdet mieluiten yksin lenkille. Et käy kuntosalilla, kun siellä on muita ihmisiä. Et viihdy ihmisten seurassa, vaikka työelämässä normaalisti oletkin.

Kuten sanoin, muurariharrastus ottaa enemmän kuin antaa joidenkin kohdalla. En ymmärrä, mitä muut saavat irti tästä harrastuksesta. Kovin etuoikeutettuja tuntuvat kuitenkin olevan, kun voivat käyttää satumaiset määrät vapaa-aikaa tällaiseen harrastukseen. Normi-ihminen tekee kahta duunia ja paahtaa 15 tuntista päivää viitenä päivänä viikossa. Voin paljastaa, että monikaan muurari ei oikeasti tee 15 tuntista päivää viitenä päivänä viikossa. Jos he tekisivät, ei heillä olisi enää aikaa tai voimavaroja olla harrastuksessa mukana. Tämä on totuus.

Siinä ei ole mitään noloa, että kaikki eivät tarvitse tai halua sosiaalisia harrastuksia. Mietin usein, miksi kukaan haluaa ylipäänsä kuulua vapaamuurareihin tai Rotareihin tai Lioneihin ja Odd Fellowseihin? Antaako se heille oikeasti jotain? Vai ovatko he toiminnassa sosiaalisen pakon ja paineen takia? Miksi he eivät eroa? Mitä hävettävää on sanoa, että ”Sori, ei kiinnosta.” Eikö kehdata erota, ettei menetä kasvoja? Jos työpaikasta voi irtisanoutua, kun siltä tuntuu, eikä harrastuksen lopettamisen pitäisi olla jopa helpompaa? Ei sitä tarvitse perustella ja selittää kenellekään. Jokainen on vapaa tekemään palkattomalla vapaa-ajallaan, mitä lystää eikä kukaan ole kenellekään velkaa roikkuakseen mukana toiminnassa, joka ei tuota itselle ripaustakaan iloa. ”Where there once was pride and joy, now there is none.”

Kaikki ihmiset eivät koe täyttymystä harrastuksista monista eri syistä, ja tämä ei yleensä liity pelkästään epäsosiaalisuuteen. Tässä on joitakin mahdollisia syitä:

1. Kiinnostuksen puute: Jos henkilö ei ole löytänyt harrastusta, joka todella kiinnostaa häntä, harrastaminen voi tuntua väkinäiseltä tai turhalta. Tämä voi johtua siitä, että hän ei ole kokeillut tarpeeksi erilaisia aktiviteetteja tai ei ole löytänyt sitä, mikä herättää aidon innostuksen.

2. Motivaation puute: Jotkut ihmiset saattavat kokea, että heiltä puuttuu sisäinen motivaatio tai energia osallistua johonkin harrastukseen. Tämä voi liittyä yleiseen elämänväsymykseen, stressiin tai muihin psyykkisiin tekijöihin.

3. Ahdistuneisuus tai paineet: Harrastuksiin liittyvät paineet, kuten suoritusodotukset tai vertailu muihin, voivat estää ihmistä nauttimasta harrastuksesta. Jos harrastuksen kautta kokee jatkuvasti epäonnistumisen tunteita tai paineita olla paras, se voi viedä ilon pois.

4. Yksilölliset mieltymykset: Kaikki ihmiset eivät kaipaa samanlaista tekemistä vapaa-ajallaan. Esimerkiksi jotkut nauttivat sosiaalisista aktiviteeteista, kun taas toiset viihtyvät paremmin yksin tai rauhallisemmissa ympäristöissä. Epäsosiaalisuus ei siis välttämättä ole negatiivinen ominaisuus, vaan joillekin se on luonteva osa persoonallisuutta.

5. Masennus tai muu psyykkinen tila: Masennus ja muut mielenterveysongelmat voivat tehdä vaikeaksi nauttia asioista, joista muut nauttivat. Joskus harrastuksista ei saa iloa, vaikka ne olisivatkin aiemmin olleet mieluisia.

6. Ajan tai resurssien puute: Joissakin tapauksissa ihmisillä ei ole tarpeeksi aikaa, rahaa tai energiaa osallistua harrastuksiin, jotka voisivat tuottaa täyttymystä.

Lue lisää

Epäsosiaalisuus voi vaikuttaa joillakin yksilöillä siihen, kuinka paljon he nauttivat sosiaalisista harrastuksista, mutta se ei ole yksiselitteinen syy sille, miksi joku ei koe täyttymystä jostain harrastuksesta. Jokaisen ihmisen kiinnostuksen kohteet ja tarpeet ovat erilaisia, ja täyttymyksen löytäminen voi vaatia aikaa ja kokeilua.

Se, mitä muut pitävät harrastuksena tai eivät pidä, ei välttämättä määrää, mitä päätämme tehdä arvokkaalla vapaa-ajallamme. Silti tunnemme edelleen yhteiskunnan odotuksia tämän erittäin henkilökohtaisen elämän osa-alueen suhteen.

Uskon, että ihmiset tuntevat painetta samoista syistä kuin me yleensäkin; koska haluamme sopeutua joukkoomme ja tuntea ikätovereidemme arvostusta. Joskus tämä tarkoittaa, että pyrimme hyväksymään samat asiat kuin muut, vaikka emme olisikaan täysin varmoja, sopiiko tavoittelemamme "asia" todella meille vai ei.

Meidän ei pitäisi koskaan tuntea velvollisuutta sopeutua kenenkään muun vaatimustasoon, vaan olla sellaisia kuin olemme ja mistä nautimme. Ei myöskään ole olemassa yhtä standardia, jota kaikkien ihmisten on noudatettava ja joka vaatisi heiltä harrastusta, joten mielestäni on täysin ok, ettei ole harrastuksia.

Suosittelen vain ottamaan askeleen taaksepäin ja arvostamaan, että ne asiat joita teemme ovat asioita, joista saamme nautintoa henkilökohtaisella tasolla ja jotka siksi sopivat harrastusten kategoriaan, oli kyse sitten maalaamisesta ja keramiikasta tai vain kävelystä yksin tai liikuntatunnilla.

Ajattele asioita, joita teet edistääksesi työn ja yksityiselämän tasapainoa, olipa kyseessä viininmaistajaiset, elokuvien ja TV-ohjelmien katselu tai uusien ravintoloiden kokeileminen ystävien kanssa.

Kohtele itseäsi hieman armollisesti, lakkaa vertaamasta itseäsi muihin ja tajua, että nautit asioista. Ei kenenkään harrastus ole parempi kuin jonkun toisen ihmisen harrastukset. Kyse on siitä, mikä saa sinut rentoutumaan ja mikä saa sinut tasapainottamaan työ- ja perhe-elämää. Sen sijaan, että arvioit tietyn harrastuksen arvoa tai lasketaanko jokin harrastukseksi, kysy itseltäsi, mitkä toiminnot tai asiat saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja nojaa niihin. Ja muista, että on täysin hienoa olla huono valitsemassasi harrastuksessa. Paitsi, jos olet vapaamuurari.

Uskon myös, että henkilökohtainen kasvu tapahtuu uusien harrastusten aloittamisesta. Sanon ihmisille saman asian kuin muurareillekin, että ohjaavan valosi tulisi aina olla sisäinen kompassi tekemisellemme ja heijastus näkemyksistäsi. Jos voimme harkita tarkasti, mikä on meille merkityksellistä, varmistamme aina itsellemme, että tekemämme valinnat kuvastavat yksilöllisiä arvojamme ja toiveitamme, mikä tekee valinnoistamme paljon paremmin sopivia.

Ja kuka tuntee meidät paremmin kuin me tunnemme itsemme? Ihannetapauksessa ei kukaan, joten se, mitä muut ajattelevat valinnoistamme, on aina toissijaista verrattuna siihen, mitä uskomme ja tiedämme itsestämme.

Anonyymi kirjoitti:

Epäsosiaalisuus voi vaikuttaa joillakin yksilöillä siihen, kuinka paljon he nauttivat sosiaalisista harrastuksista, mutta se ei ole yksiselitteinen syy sille, miksi joku ei koe täyttymystä jostain harrastuksesta. Jokaisen ihmisen kiinnostuksen kohteet ja tarpeet ovat erilaisia, ja täyttymyksen löytäminen voi vaatia aikaa ja kokeilua.

Se, mitä muut pitävät harrastuksena tai eivät pidä, ei välttämättä määrää, mitä päätämme tehdä arvokkaalla vapaa-ajallamme. Silti tunnemme edelleen yhteiskunnan odotuksia tämän erittäin henkilökohtaisen elämän osa-alueen suhteen.

Uskon, että ihmiset tuntevat painetta samoista syistä kuin me yleensäkin; koska haluamme sopeutua joukkoomme ja tuntea ikätovereidemme arvostusta. Joskus tämä tarkoittaa, että pyrimme hyväksymään samat asiat kuin muut, vaikka emme olisikaan täysin varmoja, sopiiko tavoittelemamme "asia" todella meille vai ei.

Meidän ei pitäisi koskaan tuntea velvollisuutta sopeutua kenenkään muun vaatimustasoon, vaan olla sellaisia kuin olemme ja mistä nautimme. Ei myöskään ole olemassa yhtä standardia, jota kaikkien ihmisten on noudatettava ja joka vaatisi heiltä harrastusta, joten mielestäni on täysin ok, ettei ole harrastuksia.

Suosittelen vain ottamaan askeleen taaksepäin ja arvostamaan, että ne asiat joita teemme ovat asioita, joista saamme nautintoa henkilökohtaisella tasolla ja jotka siksi sopivat harrastusten kategoriaan, oli kyse sitten maalaamisesta ja keramiikasta tai vain kävelystä yksin tai liikuntatunnilla.

Ajattele asioita, joita teet edistääksesi työn ja yksityiselämän tasapainoa, olipa kyseessä viininmaistajaiset, elokuvien ja TV-ohjelmien katselu tai uusien ravintoloiden kokeileminen ystävien kanssa.

Kohtele itseäsi hieman armollisesti, lakkaa vertaamasta itseäsi muihin ja tajua, että nautit asioista. Ei kenenkään harrastus ole parempi kuin jonkun toisen ihmisen harrastukset. Kyse on siitä, mikä saa sinut rentoutumaan ja mikä saa sinut tasapainottamaan työ- ja perhe-elämää. Sen sijaan, että arvioit tietyn harrastuksen arvoa tai lasketaanko jokin harrastukseksi, kysy itseltäsi, mitkä toiminnot tai asiat saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja nojaa niihin. Ja muista, että on täysin hienoa olla huono valitsemassasi harrastuksessa. Paitsi, jos olet vapaamuurari.

Uskon myös, että henkilökohtainen kasvu tapahtuu uusien harrastusten aloittamisesta. Sanon ihmisille saman asian kuin muurareillekin, että ohjaavan valosi tulisi aina olla sisäinen kompassi tekemisellemme ja heijastus näkemyksistäsi. Jos voimme harkita tarkasti, mikä on meille merkityksellistä, varmistamme aina itsellemme, että tekemämme valinnat kuvastavat yksilöllisiä arvojamme ja toiveitamme, mikä tekee valinnoistamme paljon paremmin sopivia.

Ja kuka tuntee meidät paremmin kuin me tunnemme itsemme? Ihannetapauksessa ei kukaan, joten se, mitä muut ajattelevat valinnoistamme, on aina toissijaista verrattuna siihen, mitä uskomme ja tiedämme itsestämme.

Lue lisää

......asia vilpitön......