Olen tyhjännyt vanhoja varastolaatikoita. Kaikkea sitä tullutkin säilöttyä. Vanhoja vaatteita, tauluja, lehtiä, kirjoja, tinakulhoja, joulukoristeita, muistioita, kuitteja, kansioita, ihme hilpetööriä, juhla-, koriste- ja muistoesinettä.
Sitten tulee vastaan punainen ruttuun litistynyt ruusuke. En muista, mutta tiedän että äiti askarteli sen taitavasti jouluservetistä kahvipöydässä. Yritän heittää sen roskiin, mutta sormet eivät suostu avautumaan, vaan pitävät sitä lujasti kiinni!
Tarkastelen sitä uudelleen. Se muistuttaa ehkä repsottavaa neilikkaa ja se on kiinnitetty kannastaan kokoon suklaafoliolla, joka sekin repeillyt ja hajalla. Koko ruusuke on ihan lintassa, pölyssä ja likainen. Äiti tuoksuu edelleen vanhalta vaniljalta.
Sullon ruusun lopulta ylitäyteen pieneen lippaaseen ja päätän keksiä, miten sellaisesta arvoesineestä luovutaan.
TÖÖT!
Säilytättekö tuollaisia hölmöjä ja miten te luovutte niistä?
Apua, luopumisvinkkejä!
20
295
Vastaukset
- Anonyymi
Ei niistä tarvitse luopua. Ne ovat elettyä elämää.
Osta isompi asunto, johon mahtuu enemmän.
🦄- Anonyymi
Isompi asunto ei ole oikea vaihtoehtoa. Ei ole mitään järkeä varastoida roinaa, jolle ei ole käyttöä. Tuolla ruusukeella on tunnearvoa, mutta se näyttää enemmän roskalta ja tekee minut hieman surulliseksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Isompi asunto ei ole oikea vaihtoehtoa. Ei ole mitään järkeä varastoida roinaa, jolle ei ole käyttöä. Tuolla ruusukeella on tunnearvoa, mutta se näyttää enemmän roskalta ja tekee minut hieman surulliseksi.
Kyllä jonkun paikan sille keksit. Ei tärkeitä voi hävittää. Minulla on yksi edesmenneen siskon lähettämä enkeli, mutta nyt se on viime muuton jälkeen jossakin. Ei se hukassa ole, en vaan löydä sitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä jonkun paikan sille keksit. Ei tärkeitä voi hävittää. Minulla on yksi edesmenneen siskon lähettämä enkeli, mutta nyt se on viime muuton jälkeen jossakin. Ei se hukassa ole, en vaan löydä sitä.
Samaa mieltä. Ei tärkeitä esineitä heitetä pois tilan puutteen vuoksi. Sitten hommataan vain lisää tilaa.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä jonkun paikan sille keksit. Ei tärkeitä voi hävittää. Minulla on yksi edesmenneen siskon lähettämä enkeli, mutta nyt se on viime muuton jälkeen jossakin. Ei se hukassa ole, en vaan löydä sitä.
Enkeli on ilmeisen tärkeä sinulle. Muistat sen hyvin.
En olisi muistanut äitini tekemää koristetta, ellei se olisi tullut vastaani laatikkoa tyhjentäessä. Muistan sen tilanteenkin nyt selkeämmin, kuin kirjoittaessani aloitusta.
Olen varma, että unohdan sen kun heitän sen pois. Paitsi ehkä nyt, kun tein tästä itselleni elämää suuremman asian. En tietenkään unohtaisi häntä silti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä jonkun paikan sille keksit. Ei tärkeitä voi hävittää. Minulla on yksi edesmenneen siskon lähettämä enkeli, mutta nyt se on viime muuton jälkeen jossakin. Ei se hukassa ole, en vaan löydä sitä.
Minullakin on paljon tavaroita joista tiedän, että ne ovat minulla, en vain koskaan läydä niitä. Viimeksi oli hukassa jo puoli vuotta sivuleikkurit, joita minulla on kolmet. Piti käydä ostamassa neljännet. Kun tulin niitten uusien kanssa autotalliin, niin yhdet läöytyi heti työkalupakista, mistä olin niitä puoli vuotta etsinyt. Nyt minulla siis on neljät sivuleikkurit, joista ainakin kahdet hukassa. Samalla tavalla on käynyt monille muillekin työkaluilleni.
Sitten toinen asia. Minulla on noin 34 hyllymetriä kirjoja ja hyllyjä alle 30 m. Olen yrittänyt muutamaa metriä myydä netissä tai antaa ilmaiseksi, mutta ei kelpaa. Ja ihan siis ammatti- ja tietokirjoja, romaanit olen vienyt suosiolla kirjaston vaihtohyllyyn. Sieltä vain melkein aina löytyy uutta tilalle. En ikinä ehdi lukea kaikkia niitä saati opiskella vaikka mieli tekisi, koska olen jo 80+ vuotta.
Mitä teen niille kirjoille? Saisi edes muutaman hyllymetrin vähemmäksi. Rahalla ostettuja kirjoja en aivan ilmaiseksi antaisi pois, kirjaston vaihtohyllystä ne kyllä menisivät heti.
Jos tästä talosta joku tavara lähtee varastoon, se tuskin palaa sieltä taloon.
Seuraava etappi unohdetulle tavaralle onkin kaatopaikka.
Vaimo on kova kärräämään minun (melkein) käytössä olevia tavaroita varastoon.
Hetken se kirpaisee, mutta sitten tulee parempi olo, kun ajattelee, että milloin vain saan sen takaisin.
Vieroitusoireet vähenevät vuosien varrella ja tunneside tavaraan katkeaa.- Anonyymi
Hyvä ohje, mutta ei ole vaimoa ja itse olen vaimona sekundaerää :)
- Anonyymi
Kärrää vaimo varastoon ja hae kun/jos tarviit.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kärrää vaimo varastoon ja hae kun/jos tarviit.
No just :) laita niksi-pirkkaan vinkiksi, niin voit jopa ansaita.
Vaateita voi viedä vaatekeräykseen ja kirjoja kierrätyspisteeseen, joita voi olla vaikka kirjastossa tai lähikaupan eteisessä. Tietenkin jos on jotain kirjavalioita, niin roskiin vaan, mutta tuskin sellasia nykyään enää kellään paitsi perinnöksi. Astioissa tietenkin kattii laatutavara, niin kelpaa jopa myytiin tai sitten voi heittää halpikset pois ja ottaa laadukkaat käyttöön. Tietenkin ne sillon kuluu, mutta eipä niistä iloo oo jos ei käytä. Taide kannattaa myydä, mutta tietenkin on sellasta millä ei oo arvoo. Vaikka nyt aihetta oon jonkin verran opiskellu, niin ei taiteenkaan pitäs niin pyhää olla etteikö sitä voisi hävittää. Meiltä päin meni home koulusta, kaikki taide roskiin, säilytettiin vain digitaaliset kopiot. Mitä taas muistioihin tulee, niin kannattaa ottaa aikaa ja lukea läpi, jos voisi jotenkin hyödyntää. Samoin valokuvat käydä läpi, jos sieltä löytyy jotakin historiallisesti merkittävää. Kannattaa vaan karsia kuvia pois rankalla kädellä, koska se on ainoo keino että ees jotakin säilyy. Voi saada jopa museon kokoelmiin, jos on riittävästi taustatietoa. Mutta epämääräinen kasa valokuvia, kuitteja, muistioita, pöytäkirjoja ei hyödytä ketään.
- Anonyymi
Olen kokeillut toria ja myydä kirpparilla. Kirpparille meni enemmän rahaa, kun sain takaisin. Torin ylläpitämiseen ja postitukseen meni liian paljon aikaa ja vaivaa. Taisi posti ansaita siitä parhaiten. Liian kallista lähettää ja pakkausmateriaalistakin maksettava, ellei sopivaa käsillä.
Anonyymi kirjoitti:
Olen kokeillut toria ja myydä kirpparilla. Kirpparille meni enemmän rahaa, kun sain takaisin. Torin ylläpitämiseen ja postitukseen meni liian paljon aikaa ja vaivaa. Taisi posti ansaita siitä parhaiten. Liian kallista lähettää ja pakkausmateriaalistakin maksettava, ellei sopivaa käsillä.
Joo, mä sain 25 euroo faijan kuvaamista postikorteista. Semmosessa vanhassa pahvilaatikossa lähetin. Tossa ois toinen erä vielä tossa eteisessä. En tiedä jaksanko enää laittaa, kaikkine kuvauksineen ja lähetyksineen. Posti ottaa tosiaan kauheen summan rahaa. Ja sitten se hinta on sama riippumatta lähetänkö naapurikaupunkiin vai sitten jonnekin Lapin perukoille. Ei ymmärrä.
- Anonyymi
Olen kaikessa tosi pro, mutta ennenkaikkea tavaroista luopumisessa 🤷♀️. On tullut tyhjennettyä talo jos toinenkin ja haalittua muualtakin kivoja tavaroita pitkällä elämäni retkellä.
Ykkösprioriteetti on; onko esine käyttökelpoinen, ehjä ja pidänkö siitä, ja tärkeä > tuleeko varmasti käytettyä. Jos on, heti perään tulee kysymys onko sille tilaa kotona ja/ ja haluanko sellaista järjestää. Mistä toisesta esineestä/asiasta luovun, jos järjestän uudelle tilaa. Jne jne.
Jokunen vuosi sitten minulla oli vielä paljon tavaroita/asioita "muistona". Kun jouduin uuteen talon tyhjennysprojektiin ymmärsin ensimmäisenä, että luopuminen on se juttu mitä nyt treenataan ja oikein kunnolla. Lajittelu meni karkeasti ottaen kolmeen osaan:
- roskat (lajitellaan)
- säilytettävät(joko itsellä, tai lapsilla/ystävillä/sukulaisilla)
- kirppikselle/kierrätyskeskukseen/kirjastoon/yhdistyksille
Neljään osaan menisi, jos olisin innostunut myymään tavaroita, mutta en ollut. Joitakin mukavia juttuja annoin ystävien kirppiksille myyntiin.
Kaikista kivoimmat kierrätykseen tai roskiin menneet tavarat/asiat valokuvasin. Vie muuten aika paljon vähemmän tilaa 100 valokuvaa kuin sata esinettä...
- Sheena- Anonyymi
Tämä oli hyvä ohje!
Kaikista kivoimmat kierrätykseen tai roskiin menneet tavarat/asiat valokuvasin.
Kun katson tavaraa, mietin tarvitsenko sitä. Periaatteella jos en ole vuoteen koskenutkaan siihen, se saa jatkaa matkaansa joko kaatikselle tai kierrätykseen.
Tunnearvo on ihan eri juttu. Kerran siivousintoillessani heitin kaikki nuoruusajan muistot roskiin. Enkä ole katunut jälkeenpäin. Turhaa roinaa. Muistotkin jo haalistuneet niistä ajoista lähes kokonaan. Menneet kun ovat menneitä.
Tulin silloin ajatelleeksi myös sitä, että jos nyt kuolisin, mitä roinaa minulta jäisi jälkeeni. Ja kun kuitenkin aika minustakin jättää, niin en viitsisi kauheasti jättää turhaa siivottavaa jälkipolvelle.- Anonyymi
Tämäkin oli hyvä ohje ja ajatus:
>Kerran siivousintoillessani heitin kaikki nuoruusajan muistot roskiin. Enkä ole katunut jälkeenpäin. Turhaa roinaa.>
Mietin haluaisiko kukaan tuota roinaa itselleen. Tai et haluaisinko itse jotain erityistä itselleni läheisiltäni, niin EN!
- Anonyymi
Minusta tuossa viestissäsi on mainittu sekä asioita, jotka voi heittää pois, että sellaisia, joita ei ole mitään syytä heittää pois. Minulle teollinen ja sarjatuotantoinen rompe on sellaista, jonka voin helposti heittää pois. Sen sijaan minulle tärkeiden ihmistennitse tekemät jutut ovat sellaisia, joiden kanssa joudun aina miettimään. Sillloin mieti onko esine ainoa laatuaan, liittyykö siihen muisto jostain tietystä hetkestä jne. Tupllainen ruusuke nyt ei varmasti hirveämmin tilaa vie. Hankkiudut eroon niistä ylimääräisistö lehdistä, kirjoista, vaatteista jne. niin kyllä se ruusuke sitten säästöön mahtuu.
Itseäni ärsyttää lähinnä se, että meillä ei kierrätys toimi tällaisten isompien tavaramäärien kohdalla. Joutuisi näkemään hirveän vaivat ja vielä maksamaankin siitä ilosta, jos haluaisi kierrättää asiallisesti.- Anonyymi
Lapsen paperiaskartelut kuvasin. Olen vain säilyttänyt niitä. Jotta ei olisi tuntunut niin ikävältä, heitin omia muistiinpanoja ja piirustuksia ison läjän. Ei ole mitään järkeä säilyttää muistoja, joista tulee haikea mieli. Sitä kun tuntee ihan liikaa muutenkin. En itsekään huolinut takaisin äitini säilyttämistä kansakoulun jutuista. Tai ehkä yhden, mutten tiedä enää missä se on.
Vein läjän avaamaattomia ja käyttämätyömiä paketteja "all in" kierrätykseen, vaatteita, palapelejä, saunasaippuaa ja pellavaisia laudeliinoja, astiapakkauksia, juustoraastimia, säilytysrasioita, hiusten suoristimua, ihan kaikenlaista roinaa. Ehkä niille olisi käyttöä joskus, mutta jos vuosia olleet odottamassa, niin voin ostaa uuden ja tuntea edes jonkun hankkimisen iloa. En usko saavani noillä edes yhtään mitään. Hyvä jos en joudu maksamaan siitä vaivasta. Yhden käsintehdyn tavaran hintaa asiakas kyseli kuormasta. Annoin ilmaiseksi ja olin iloinen että se tuotti hänelle paljon iloa.
- Anonyymi
Luin että juopumisvinkkejä, hih. Pitäiskö absolutismini loppua? 😁
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen
Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️662198Onko kaivattusi
kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.381823Vanhuksen varpaankynsien leikkaus 89 euroa...
Huh huh.......Parturikäynti olisi varmasti ollut 250 euroa? Kallis on suomi nykyään.1711440Viulu vaiennut
Eikö pisnikset suju ? Vai miksi pahin yrittäjä vouhka on "kadonnu" maan alle. 🤣211414Kyllä tekee kipeää
Luopua kaikesta mitä on elämässä saavuttanut😞 ei vaan ole enää yhtäkään hiljaista vuorokautta🤬211054Anne Kukkohovi. Myy likaisia alushousujaan.
Kuka ihme ostaa jonkun naisen likaisia alushousuja, menee lujaa kyllä tälläkin housujen myyjällä.731049Nainen, sellaista tässä ajattelin
Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost1581015Kauanko skuutteja on siedettävä? Ei tietoa liikennesäännöistä, ajellaan miten sattuu ja missä vain.
Kauanko on kestettävä sähköpotkulautojen terrorismismia? Niillä ajelevat eivät tiedä, tai jos tietävätkin, niin eivät vä1011008En mä tiedä mitä tapahtuu
siis tykkäisitköhän musta oikeasti. Ehkä oot pelannu liikaa rahapelejä, ehkä rakastat tyhjiä arpoja.9892- 73872