Kauanko annetaan nimi perinteiden jatkua?

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a05097a6-c82b-4cf0-a523-6a75013d8fc2

"...poliisipäivystäjä sanoi, että ”Jarmo Makkonen” on Suomessa niin yleinen nimi, ettei tekijää pystynyt sen perusteella yksilöimään."

Mistä tämä kertoo, paitsi ajattelemattomuudesta? Mitäs tehtäis? Tai mitä uskaltaisitte tehdä?

Mitä itse olen keksinyt kehittyessäni samalla itsekin, kun luon uutta:

"Nimet kirjoitettiin luonteen tekijöiden kanssa tyyliin etunimi, sukunimi, kk luonne, elementti vuosiluonteen kanssa yhteen."

"Etunimi on kuin vartalo,
sukunimi on kuin vaatteet päällä.
Etunimen sanominen on kuin kädestä koskettaisi.
Sukunimen sanominen on kuin hihasta nykäisisi."

"Eräs ulkomainen nainen Elisa Green kuvaili omaa tilannettaan nimensä suhteen: 'Nimeni on johdettu kolmesta eri kielestä, hepreasta, ranskasta ja saksasta, ja käännettynä englanniksi, se on "Voideltu Jokikaali, kiitos ymmärtämättömien vanhempieni'".

"Nimi on kuin jalat, joilla kävellä, ja luonne on kuin ajoneuvo, jolla kulkea. Näin ollen länsimaissa on keksitty pyörä, mutta miten käyttää sitä, ja mitä rakentaa siitä, ei ole tietoa, vaikka ohjekirjatkin on tehty."

"Jos eläin saa lajinsa mukaisen peruskoulutuksen elämään, ja ihminen saa peruskoulutuksen elämään, mitä eroa näillä on? Ei mitään, koska se on lajille ominaista. Sensijaan jos koira saa koulutuksen ihmiseltä, tai ihminen saa koulutuksen, joka eroaa valtavirran koulutuksesta, ja oppii korkeampaa ymmärrystä ja viisautta sekä omaa, että alempia lajeja kohtaan, se on poikkeavaa. Tällöin koira pääsee lähemmäs ihmistä, ja ihminen lähemmäs (ihmis)paimenen sijaa."

Mitä muuta on kirjoitettu?

(Jes. 1:4) "...Anna meidät kutsua vain sinun nimelläsi - ota pois häpeämme"
(Jes. 65:15) "Jätätte nimenne kirouslauseeksi valituilleni..."