Ihanaa kun ei kaihoile eikä kaipaa

Muistakaa pitää itsestänne huoli! Jos haluaa rakastaa, täytyy ottaa elämäänsä särkyneen sydämen riski ellei jopa todennäköisyys. Mutta siitäkin sitten toipuu aikanaan kunhan ei kehitä päässään luuppia ja pakkomiellettä. Jos jatkuu ja jatkuu, ei rakkaus ja särkynyt sydän ole kuin muisto vain, jäljelle jää jumittava mieli, eräänlainen mt-ongelma. Sellainenhan voi tulla ihan mistä vain. Kai todellisuuden pakoilusta tuolloin kyse, vaikka omasta mielestä kyse "rakkaudesta".

Anyway, on hyvä pitää itsestä huoli ja antaa surun pyyhkäistä läpi kuin aalto, tulee ja menee aikojaan. Minulla meni vuosi sydän särkyneenä. Se on lopulta aika pieni hinta maksaa siitä, että on päästänyt rakkauden mahdollisuuden elämäänsä.

Ennen en nimittäin rakastanut ketään. Oli niin kovat estot omassa sielussa, taustalla varmasti liiallinen itsesuojelu.

Olin pelkuri.
En enää.
5154
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Näppärää.

Äänestä

En ole kokenut mitään tarvetta rakastaa ketään kauan sitten tapahtuneen eroni jälkeen! Viihdyn erittäin hyvin yksin, enkä koe tarvitsevani elämääni uusia ihmisiä! Tykkään liikkua yksin ja olla omine ajatuksineni kotona hiljaisuudessa.

Äänestä

Susta tehdään varmaan elokuva.

Äänestä

Noin se monesti menee tota rataa, kunnes se oikea astuu elämään. Täällä rikkinäisiä ihmisiä niin paljon, että pahaa tekee vierestä katsoa, kun toiset kärsii

Äänestä
  • Minulla on takana kymmenien vuosien ajan kestänyt parisuhde josta minä halusin eron, koska lasteni isä oli kykenemätön näyttämään mitään tunteita, eikä hän pystynyt keskustelemaan mistään parisuhteeseen liittyvistä asioista, eikä halunnut lähteä pariterapiaan! Nuorin lapsestamme sai autismin kirjon diagnoosin ja se varmisti epäilyni, että myös lasteni isä kuuluu autismin kirjon ryhmään!

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Muistakaa pitää itsestänne huoli! Jos haluaa rakastaa, täytyy ottaa elämäänsä särkyneen sydämen riski ellei jopa todennäköisyys. Mutta siitäkin sitten toipuu aikanaan kunhan ei kehitä päässään luuppia ja pakkomiellettä. Jos jatkuu ja jatkuu, ei rakkaus ja särkynyt sydän ole kuin muisto vain, jäljelle jää jumittava mieli, eräänlainen mt-ongelma. Sellainenhan voi tulla ihan mistä vain. Kai todellisuuden pakoilusta tuolloin kyse, vaikka omasta mielestä kyse "rakkaudesta".

Anyway, on hyvä pitää itsestä huoli ja antaa surun pyyhkäistä läpi kuin aalto, tulee ja menee aikojaan. Minulla meni vuosi sydän särkyneenä. Se on lopulta aika pieni hinta maksaa siitä, että on päästänyt rakkauden mahdollisuuden elämäänsä.

Ennen en nimittäin rakastanut ketään. Oli niin kovat estot omassa sielussa, taustalla varmasti liiallinen itsesuojelu.

Olin pelkuri.
En enää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu