FILOSOFINEN RAKKAUS SAMAAN SUKUPUOLEEN
”Kun poika rakastaa poikaa...” Mistä on kyse miesten välisessä rakkaudessa: intohimosta, kauneudesta, Jumalasta?
FT, VTT Jukka Hankamäki analysoi suurtyössään, miten filosofia, tiede ja uskonto perustuvat homoseksuaaliseen rakkauteen – ja länsimaista ajattelua leimanneet kahtiajaot homoseksuaalisuuden torjumiseen. Teos syväluotaa filosofian, vallan ja seksuaalisten kulttuurien historiaa alkaen Sokrateen ja Jeesuksen päivistä sekä päätyen Nietzschen ja Hitlerin aikakaudelle.
Kirjoittaja pohtii, miksi monet suuret uskonnot ovat suhtautuneet kielteisesti homoseksuaalisuuteen, vaikka homoerotiikka liittyy kiinteästi useisiin muihin henkisen elämän muotoihin: tieteisiin, taiteisiin, kirjallisuuteen ja filosofiaan.
Ihmisten henkiset pyrkimykset ovat perimmältään homososiaalisia, sillä merkitykset opitaan kokemuksellisesti. Samaa sukupuolta olevat ihmiset voivat ymmärtää toisiaan paremmin kehollisen samankaltaisuutensa vuoksi. Niinpä uskonnot ajautuvat ristiriitoihin erottaessaan jumalallisen viisauden ja maallisen nautinnon toisistaan.
Kirjoittajan mukaan käsitteellis-teoreettisen tiedon ja kehollisen kokemisen kahtiajako on levinnyt uskonnoista myös tieteiden ja filosofian alttareille. Parhaan mallin filosofiselle elämälle tarjoaa kreikkalaisesta antiikista tuttu poikarakkaus, jossa henkisyys ja älylliset pyrkimykset liittyvät aistimaailmaan.
Tämä on harmoniaa ja tasapainoa korostava filosofinen tie, jota kulkiessa viisauden rakkaus on sopusoinnussa maallisen rakkauden kanssa. Toinen vaihtoehto on heteroseksuaalisen arvomaailman mukainen elämäntapa, jonka vallitessa ihmiset alistavat rakkautensa lajinsäilytyksellisille tarkoitusperille.
Kirjan lopussa esitetään kritiikkiä tieteellisen ja poliittisen vallan heteroseksistisyyttä kohtaan sekä luonnostellaan homoseksuaalisen arvomaailman ja persoonallisuuskäsityksen ympärille rakentuva valtio, jossa homoseksuaalinen identiteetti voi toteutua filosofisena elämänkäytäntönä.
https://archive.org/details/hankamaki-jukka-teokset-01-enkelirakkaus
En ole vielä lukenut loppuun, mutta mielenkiintoisia näkökulmia.
”Kun poika rakastaa poikaa...” Mistä on kyse miesten välisessä rakkaudessa: intohimosta, kauneudesta, Jumalasta?
FT, VTT Jukka Hankamäki analysoi suurtyössään, miten filosofia, tiede ja uskonto perustuvat homoseksuaaliseen rakkauteen – ja länsimaista ajattelua leimanneet kahtiajaot homoseksuaalisuuden torjumiseen. Teos syväluotaa filosofian, vallan ja seksuaalisten kulttuurien historiaa alkaen Sokrateen ja Jeesuksen päivistä sekä päätyen Nietzschen ja Hitlerin aikakaudelle.
Kirjoittaja pohtii, miksi monet suuret uskonnot ovat suhtautuneet kielteisesti homoseksuaalisuuteen, vaikka homoerotiikka liittyy kiinteästi useisiin muihin henkisen elämän muotoihin: tieteisiin, taiteisiin, kirjallisuuteen ja filosofiaan.
Ihmisten henkiset pyrkimykset ovat perimmältään homososiaalisia, sillä merkitykset opitaan kokemuksellisesti. Samaa sukupuolta olevat ihmiset voivat ymmärtää toisiaan paremmin kehollisen samankaltaisuutensa vuoksi. Niinpä uskonnot ajautuvat ristiriitoihin erottaessaan jumalallisen viisauden ja maallisen nautinnon toisistaan.
Kirjoittajan mukaan käsitteellis-teoreettisen tiedon ja kehollisen kokemisen kahtiajako on levinnyt uskonnoista myös tieteiden ja filosofian alttareille. Parhaan mallin filosofiselle elämälle tarjoaa kreikkalaisesta antiikista tuttu poikarakkaus, jossa henkisyys ja älylliset pyrkimykset liittyvät aistimaailmaan.
Tämä on harmoniaa ja tasapainoa korostava filosofinen tie, jota kulkiessa viisauden rakkaus on sopusoinnussa maallisen rakkauden kanssa. Toinen vaihtoehto on heteroseksuaalisen arvomaailman mukainen elämäntapa, jonka vallitessa ihmiset alistavat rakkautensa lajinsäilytyksellisille tarkoitusperille.
Kirjan lopussa esitetään kritiikkiä tieteellisen ja poliittisen vallan heteroseksistisyyttä kohtaan sekä luonnostellaan homoseksuaalisen arvomaailman ja persoonallisuuskäsityksen ympärille rakentuva valtio, jossa homoseksuaalinen identiteetti voi toteutua filosofisena elämänkäytäntönä.
https://archive.org/details/hankamaki-jukka-teokset-01-enkelirakkaus
En ole vielä lukenut loppuun, mutta mielenkiintoisia näkökulmia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Friedrich Nietzsche: Ecce homo.
"Viimeisessä, sairastumista edeltäneessä maanisessa vaiheessa, tyypillistä Nietzschen tuotannolle oli maaninen ja itseironinenkin itsetehostus, kuten teoksissa Epäjumalten hämärä, Antikristus, Wagnerin tapaus ja Ecce Homo, jotka hän julkaisi vuonna 1888"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Nietzsche
Tuo teos lienee joka persupojan yöpöydällä?
Persut tuskin kyseistä kirjaa viitsivät lukea sillä lukeminen vain tyhmentää ihmistä.Toisekseen liian vaikeaa normi persun ymmärryksellä kyseinen teksti.Ei taida kyseisessä kirjassa olla ainutkaan mienenkiinnon herättävää sanaa?
Kuten suvakki,vassari,komukka,punikki yms.persujen käyttämiä nimittelyjä,joiden merkitystä he eivät edes ymmärrä.Mutta mitäs sitä pienistä,tärkeitä on nimittely ja
muiden syytely sekä yksinkertaiset ratkaisut.Persut luulee että filosofinen ja fiskarssin puukko tarkoittavat samaa asiaa,tolloja kun ovat.