voisiko olla niin....

"Onko sisimpäämme laitettu ikuisuuden kaipuu?"

Jeesus kehotti etsimään ensiksi taivasten valtakuntaa, ja lupasi sen ohella myös kaiken muun meille annettavan. Kun opetuslapset kyselivät valtakunnasta, Jeesus opasti heitä, ettei se ollut heidän ulkopuolellansa vaan heidän sisimmässänsä. "Sillä taivasten valtakunta on sisäisesti teissä", hän sanoi.

Kun nyt kysyt, onko sisimpäämme laitettu ikuisuuden kaipuu, vastaan, että sisimpäämme on laitettu kokonainen ikuisuus. Ihmisen henki on hänen sisimpänsä. Tätä henkeä meidän tulisi etsiä.

Meidän sisimpämme elää tätä hetkeä, so. NYT-hetkeä, siksi olemme pohjimmiltamme iankaikkisuus olentoja. NYT-hetki kuvaa parhaiten ikuisuutta, jolla ei ole alkua eikä loppua, se vain ON. Siksi kun elämme todeksi tämän hetken, olemme yhtä sisimpämme kanssa.

Mutta jos mielemme elää erossa sisimmästämme, ajatuksemme pakevat koko ajan tätä hetkeä. Ne pakevat ajanjatkumolle; menneeseen, tulevaan, tai ihan minne vaan, pois tästä hetkestä. Näin mielemme on sidottu aikaan, mutta sisimpämme ikuisuuteen, so. NYT-hetkeen.

Ikuisuuden kaipuu ei siis itseasiassa ole sisimmässämme, vaan sisimpämme ulkopuolella, so. sielussamme ja mielessämme. Sen sijaan kaipaamamme ikuisuus sijaitsee sisimmässämme, so. olemuksemme keskuksessa.

Kaipaamamme ikuisuus on tässä hetkessä, juuri NYT, aina ja iankaikkisesti. Tämä hetki on sinussa ja minussa, siksi myös Taivasten valtakunta on meissä. Ja kun aika meidän ympäriltämme katoaa, tämä hetki jää. Siinä on meidän kaipauksemme kohde, meidän elämämme määränpää. Siinä on meidän Minuutemme. Siinä on meidän Jumalamme.

Saarnaaja kirjoittaa asiasta näin:

11. Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

Oikeassa olet. Joidenkin ihmisten sisimmässä on nälkä, jota ei tyydytä mitkään omat saavutukset eikä yksikään ihmissuhde.

Kuuluin itse tähän ihmisryhmään.

Jo lapsena tunsin outoa kaipuuta/rauhaa katsellessani auringon laskua, kuuta ja tähtitaivasta ja myöhemmin sama kaipuu/rauha ilmeni katsellessani nuotion liekkejä ja hiillosta joko yksin tai yhdessä, ja kun ei ollut nuotiokausi sytyttelin kynttilöitä yksin tai yhdessä.

Täyteyden olemuksessa ei kaipuuta, eikä sen tyydyttämisen tarvetta ole. Tyytyväinen mieli kokee syvää rauhaa huolimatta vaikkapa ruumiinsa/mielensä tuottamasta kärsimyksetä tai muiden hänelle tuottamasta kärsimyksestä.

Kun kerroit, että olet kuullut "ymmärrystä ylemmästä olevasta rauhasta" ja kysyit, että sitäkö vai mitä kannattaa tavoitella, sanoisin sinulle, että tavoittele ensin kaikki se mitä haluat elämässäsi.
Ehkä tulee aika, jolloin koet käiken täyteyden tyhjyydeksi ja kaiken tyhjyyden täyteydeksi.
Mieli vain vaipuu tähän olemassaolon/rauhan tyysijaan.
Tämä tila ei merkitse päivittäisten velvollisuuksiensa laiminlyöntiä suhteessa lähimmäiseen/yhteiskuntaan, vaan niiden täyttämistä ja kärsimyksen poistamista suhteessa omiin voimavaroihin.

Rauhan polku on kapea ohdakkeineen.

mutta joka kerta kun työntää totuutta kauemmas, niin vetää valheen lähemmäs ja paaduttaa pikkuhiljaa sydämensä valheeseen ja katoavaiseen maailmaan ja sen jumalattomaan menoon. minä tiedän koska olen itse ollut tälläinen ihminen, ennen kun opin tuntemaan totuuden ja pelastuksen tien, joka on Jeesus Kristus, Jumalan poika.

siunausta kaikille

Ihminen suuressa mahtavuudessaan ei mahda mitään luonnon kiertokululle. Vain ihminen eläimistä ainoana kärsi mitättömyydestään itserakkautensa takia niin paljon, että hänen oli pakko keksiä mielellensä suojaa merkityksettömyytensä takia, joten hän kehitti uskonnon kuoleman pelossaan. Itsepetosta suojaamaan mieltä häilyvän elämän liekin ollessa niin helposti pois puhallettavissa. Ihminen kun ei voi päättää elämästä ja kuolemasta (paitsi itse tappaessaan), maan, vesien, auringon, kuun tai tähtien liikkeestä. Hänen suuri viisautensa ja upeutensa musertui hänen katsellessaan ympärillään aitoa mahtavuutta ja pysyvyyttä katseen siintäessä yli vuorien ja merien; elämän, joka lipuu hänen käsistään hänen voimatta siihen vaikuttaa. Viisautensakkin hän oli oppinut ympäröivän maailman opettamana ja muita seuraamalla.

Mikään muu olento ei pelkää niin paljon maailman luonnollisinta asiaa eli kuolemaa. Ihminen ei kestä ajatusta itsestään mätänemässä maassa, vaan haluaa uskoa jatkavansa niin rakasta elämäänsä, jonka hän käyttää omien jälkeläistensä maailman tuhoamiseen pala palalta. Vielä jonain päivänä ihminen tulee huomaamaan taas kerran ettei kuun valloittaminen, seilaaminen vetten päällä tai lentely ilmassa muuta asiaa miksikään; hän on tavallinen kuolevainen eläin, jonka yksi luonnonmullistus pyyhkäisee vain muistoihin samalla tavalla kuin hän itse pyyhkäisee ympäröivän luonnon muistoihin hyttysenä, metsänä, lampena tai suona.

Rauha on sitä, että ymmärrät ja hyväksyt sen. Kaikki ympärillämme on suurempaa, kauniimpaa ja mahtavampaa kuin itse olemme. Sitä kutsutaan myös elämäksi.

Ihminen tavoittelee kaikenlaista täällä mitä
rahalla saa, mutta se ei saa hänen nälkäänsä
sammumaan. Vain Jumala voi antaa yltäkyllin.

Luojamme valittaa ihmisille:
"Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä,
mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne
palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi?

Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin,
te saatte nauttia parhaista herkuista." Jes. 55:2

Parhaat herkut ovat elämän leipää ja elävää vettä:
Ja Jeesus sanoi olevansa ne.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus tekee jonkin
ihmeen ja sitten hän selittää sen tarkoituksen.

esim. parantaa sokean, ja sitten selittää miten
ihmiset ovat hengellisesti sokeita, ja miten hän
voi avata ihmisten silmät. Tai ruokkii valtavan
ihmisjoukon leivällä, ja sanoo sitten, että hän
on itse tuo ihmiselle välttämätön leipä.

...tai kertoo kaivon äärellä eräälle naiselle,
että Hän (Jeesus) voi antaa sitä vettä, jota
juotuaan ei ikinä enää janoa.

Elävää vettä - joka tyydyttää ihmisen sielun.

"Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä.
Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään,
ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole
janoissaan." Joh. 6:35

Sen, joka löytää Jeesuksen, ei tarvitse enää
muuta etsiä hengelliseen nälkäänsä ja janoonsa!

Jeesus sanoi myös: "Minä olen tämä elävä leipä,
joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä
leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan,
on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma
saisi elää." Joh. 6:51

Jeesus vertaa leipää ruumiiseensa: Hän antoi
henkensä ristillä ihmisten edestä, jotta meillä
olisi rauha Jumalan kanssa. Hän sovitti ihmisten
synnit, ja siksi armo ja pelastus on lahja
ihmiselle.

Vanhassa Testamentissa Jumala valittaa myös näin:
"Minun kansani on tehnyt syntiä kaksin verroin:
minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt ja
hakannut itselleen vesisäiliöitä, särkyviä
säiliöitä, jotka eivät vettä pidä." Jer. 2:13

Muu kuin Jumala ei voi tyydyttää ihmisen
sisimmässä olevaa onttoa kohtaa, "janoa".
Muut ovat täällä särkyviä vesisäiliöitä,
jotka eivät pidä vettä.

Jeesus sanoi: "Joka uskoo minuun, 'hänen
sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat',
niin kuin kirjoituksissa sanotaan." Joh. 7:38

Uskossa Kristukseen ihminen saa syntinsä
anteeksi ja pääsee yhteyteen Luojansa kanssa.

.
...kaikkia luotuja varten on olemassa mahdollisuus saada kokea rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi.

Tämän rauhan kokeminen on kahdollista vain syntymällä uudeksi luomukseksi uskon kautta Adonai Yeshua Messiaan vereen ja sovitustyöhön Golgatan ristillä liki 2000 vuotta sitten.

Yeshua sanoi: "Minä en anna niinkuin maailma antaa, minun rauhani, sen minä annan teille."

Kuten varmaan olet huomannutkin, antaa tämä maailma vain rauhattomuutta !


Siunausta ja syvää rauhaa Yeshuassa !
.