Välillä ajattelen että kaikki voi olla niin kuin ne on. Sinä ilmoitat kehollasi tunteesi. Niitä ei voi olla näkemättä. Olemme liian samanlaisia. Luen sinua ja sinä minua. Miestäni en pysty lukemaan. Välillä luulen että on vihainen vaikka ei olekaan. Sitten kun on vihainen niin se menee yli. En tiedä mikä on oikein, ihan hyvä näin, vai onko? En halua satuttaa sinua, mutta olen ihastunut siihen ihmiseen joka jäi toisaalle. Tänä keväänä hän ei luultavasti joudu sanomaan kenellekkään että laittaisitko kaihtimet kiinni. Toisaalta tykkään auringon paisteesta, mutta pitää muitakin ajatella. Nyt on se hetki kun ajattelen häntä, mutta miksi sinä huomasit minut. Romanttisesti en halua miestäni enkä sinua. Haluan vain I.
Tämä on molemmille haastavaa
Anonyymi-ap
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.