Välillä ajattelen että kaikki voi olla niin kuin ne on. Sinä ilmoitat kehollasi tunteesi. Niitä ei voi olla näkemättä. Olemme liian samanlaisia. Luen sinua ja sinä minua. Miestäni en pysty lukemaan. Välillä luulen että on vihainen vaikka ei olekaan. Sitten kun on vihainen niin se menee yli. En tiedä mikä on oikein, ihan hyvä näin, vai onko? En halua satuttaa sinua mutta olen ihastunut siihen ihmiseen joka jäi toisaalle. Tänä keväänä hän ei luultavasti joudu sanomaan kenellekkään että laittaisitko kaihtimet kiinni. Toisaalta tykkään auringon paisteesta, mutta pitää muitakin ajatella. Nyt on se hetki kun ajattelen häntä.
Joku jonka kanssa ei yksinäinen oo.
Anonyymi-ap
7220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Puhumalla asiat selviää.
Haluaisin niin puhua, mutta en näe enää.
Puhu miehesi kanssa.
No se on yhtä tyhjän kanssa.
Teitä on kaksi...
Luuletko että se on noin yksinkertaista.
Sekö se tekee keskustelusta mahdollisen, nostaa kissan pöydälle niin karkaa vain. Ei saippuasta saa otetta.