Arno Westerholm MA 24.2.2025 klo 19:55 Muokattu MA 24.2.2025 klo 21:55
MIKSI T
USA:n uusi presidentti Donald Trump on lyhyessä ajassa saanut koko maailmaa koskevan politiikan sekä voimasuhteet horjumaan. Trumpin puheet ovat realisoituneet teoiksi ja nyt viimeistään on ymmärrettävä, että hän todellakin pyrkii tekemään kaiken mistä puhuu. Viimeaikaisiin tapahtumiin viitaten, Trumpista on muodostunut nykyhetken suurvaltojen vaarallisimmaksi katsottava johtaja.
Asian erityisen vakavuuden takia, mielestäni presidentti Trumpin toimia ja eri skenaarioita tilanteen kehittymisestä on käsitelty melko realistisesti niin koko eurooppalaisen median, kuin myös poliittisten johtajien enemmistön suhteen. Näin ollen, kansalaisilla on pitkälti faktaan pohjautuva tieto muodostaa oma näkemyksensä tilanteesta ja sen todennäköisestä, nopeasta eskaloitumisesta.
Edellä mainituin perustein kirjoitan oheisen blogini aihealueesta, josta juuri ei ole puhuttu. Olen pohtinut kuluneiden viikkojen aikana kysymystä; miksi lähtökohtaisesti kaikki Euroopan oikeistolaiset, kansallismieliset puolueet sekä liikkeet tukevat Trumpin Euroopalle vaarallista politiikkaa? Tämän pohdiskelun kiteytetyt lopputulokset ovat oheisen blogini pääteemat.
Olen usein painottanut, että kaikilla asioilla on aina historialliset juuret ja vallitsevaa tilannetta on käsiteltävä niin historian, kuin nykytilanteen valossa. Nykyisyys pohjautuu laajaan ketjuun historiallisia tapahtumia ja nykyhetki on käytännössä niiden luoma jatkumo.
Eurooppalainen, kansallismielinen oikeisto kärsii patoutuneesta ja todellisesta epäoikeudenmukaisuuden tunteesta, jonka juuri syyt sekä osittain niiden aiheuttamat seuraukset käyn oheisessa kirjoituksessani läpi. Trump on osannut ja osasi jälleen iskeä eurooppalaisen oikeiston arimpiin ”kipupisteisiin”, täysin manipulatiivisella tarkoituksella. Toivon, että lukijat pitävät edellä esittämäni tarkoitusperän mielessä lukiessaan esille tuomani syyt, jotka ovat ajaneet Euroopan ”polvilleen”.
Vaikka käsittelen blogissani Eurooppaa sekä käytännössä koko maailmaa, tuon lähtökohtaisesti esimerkit Suomesta, joka valitettavasti on yksi Euroopan eniten yliliberalisoituneista maista ja kärsii johtamattomuuden lisäksi vakavaksi muodostuneesta, vaaleilla valittujen poliittisten tahojen ohi tapahtuvasta epäsuorasta vallan käytöstä.
SANANVAPAUS:
Media voidaan karkeasti jakaa informatiiviseen sekä poliittiseen mediaan. Ottan esimerkiksi oman puolueeni pää-äänenkannattajan Suomen Uutiset. Luonnollisesti poliittisenkin median on pysyttävä totuudessa, mutta se voi käsitellä aihepiiriään vapaammin. Kaikki lukijat ymmärtävät, että SU:n uutisointi kirjoitetaan ja käsitellään perussuomalaisesta näkökannasta. Kun puhutaan sitoutumattomasta mediasta, sen todellakin tulisi olla puhtaasti informatiivinen. Sitoutumattoman median tulee uutisoida maailman ja maan tapahtumista uutisluonteisesti, asiakokonaisuuksiin liemin kantaa ottamatta. Kannan muodostaminen kuuluu lukijalle/katsojalle.
Suomalaisen median politisoituminen ulottuu pitkälle historiaan. Voidaan esittää jopa poliittisesti neutraali kysymys siitä, onko suomalainen media koskaan maamme historiassa ollut pelkästään informatiivinen, vai onko sitä aina ohjannut poliittiset suuntaukset. Katson, että siirrymme historiassa riittävän kauas, kun median toimien käsittely aloitetaan presidentti Urho Kekkosen valtaan noususta vuonna 1956.
Kekkosta voidaan pitää toistaiseksi maamme viimeisenä vahvana presidenttinä. Kekkosta voidaan pitää myös synonyyminä Neuvostoliiton mielistelylle sekä kyseistä ajankohtaa hyvin kuvaavalle termille ”suomettuminen”. Kekkosta ja hänen valtakoneistoaan suojeltiin voimakkaasti median taholta, käytännössä lähes loppuun saakka. Samoin valtamedia, kuin pienemmätkin uutislähteet esittivät kansalle voimakkaasti Neuvostoliittomyönteisen kuvan. Myös Kekkosen jo melko varhain ilmenneet, vakavat terveydelliset ongelmat pystyttiin pitämään median toimesta, kansalta piilossa, aina katastrofaaliseen Islannin vierailuun saakka vuonna 1982.
Kekkosen aikakauden jälkeen maailma muuttui nopeasti. Tämä ei kuitenkaan koskenut valtamediaa, jonka vasemmistomyönteisen ajatusmaailman omaavat toimittajat jatkoivat poliittissävyistä uutisointia, ottaen mukaan uuden, vihreän ideologian. Käytännössä ainoana merkittävänä poikkeuksena suomettumisen ajoilta voidaan pitää sitä, että riippuen maan poliittisen johdon ideologisesta suuntautumisesta, nykypäivänä media ei niinkään välttämättä enää puolusta maan johtoa.
Edelleen merkittävä määrä informatiivisen median parissa työskentelevistä omaavat punavihreän taustan ja tämä myös näkyy.
Mediasta on muodostunut vallanpitäjistä melko riippumaton, vahva vallankäyttäjä. Media ”syöttää” uutiset monesti käytännössä valmiina johtopäätöksinä ja näin pyrkii muokkaamaan kansan mielipiteitä. Se mustamaalaa itselleen epämieluisia poliitikkoja vailla mitään pyrkimystä uutisoinnin myöhempään, totuutta vastaavaan o
MIKSI T
USA:n uusi presidentti Donald Trump on lyhyessä ajassa saanut koko maailmaa koskevan politiikan sekä voimasuhteet horjumaan. Trumpin puheet ovat realisoituneet teoiksi ja nyt viimeistään on ymmärrettävä, että hän todellakin pyrkii tekemään kaiken mistä puhuu. Viimeaikaisiin tapahtumiin viitaten, Trumpista on muodostunut nykyhetken suurvaltojen vaarallisimmaksi katsottava johtaja.
Asian erityisen vakavuuden takia, mielestäni presidentti Trumpin toimia ja eri skenaarioita tilanteen kehittymisestä on käsitelty melko realistisesti niin koko eurooppalaisen median, kuin myös poliittisten johtajien enemmistön suhteen. Näin ollen, kansalaisilla on pitkälti faktaan pohjautuva tieto muodostaa oma näkemyksensä tilanteesta ja sen todennäköisestä, nopeasta eskaloitumisesta.
Edellä mainituin perustein kirjoitan oheisen blogini aihealueesta, josta juuri ei ole puhuttu. Olen pohtinut kuluneiden viikkojen aikana kysymystä; miksi lähtökohtaisesti kaikki Euroopan oikeistolaiset, kansallismieliset puolueet sekä liikkeet tukevat Trumpin Euroopalle vaarallista politiikkaa? Tämän pohdiskelun kiteytetyt lopputulokset ovat oheisen blogini pääteemat.
Olen usein painottanut, että kaikilla asioilla on aina historialliset juuret ja vallitsevaa tilannetta on käsiteltävä niin historian, kuin nykytilanteen valossa. Nykyisyys pohjautuu laajaan ketjuun historiallisia tapahtumia ja nykyhetki on käytännössä niiden luoma jatkumo.
Eurooppalainen, kansallismielinen oikeisto kärsii patoutuneesta ja todellisesta epäoikeudenmukaisuuden tunteesta, jonka juuri syyt sekä osittain niiden aiheuttamat seuraukset käyn oheisessa kirjoituksessani läpi. Trump on osannut ja osasi jälleen iskeä eurooppalaisen oikeiston arimpiin ”kipupisteisiin”, täysin manipulatiivisella tarkoituksella. Toivon, että lukijat pitävät edellä esittämäni tarkoitusperän mielessä lukiessaan esille tuomani syyt, jotka ovat ajaneet Euroopan ”polvilleen”.
Vaikka käsittelen blogissani Eurooppaa sekä käytännössä koko maailmaa, tuon lähtökohtaisesti esimerkit Suomesta, joka valitettavasti on yksi Euroopan eniten yliliberalisoituneista maista ja kärsii johtamattomuuden lisäksi vakavaksi muodostuneesta, vaaleilla valittujen poliittisten tahojen ohi tapahtuvasta epäsuorasta vallan käytöstä.
SANANVAPAUS:
Media voidaan karkeasti jakaa informatiiviseen sekä poliittiseen mediaan. Ottan esimerkiksi oman puolueeni pää-äänenkannattajan Suomen Uutiset. Luonnollisesti poliittisenkin median on pysyttävä totuudessa, mutta se voi käsitellä aihepiiriään vapaammin. Kaikki lukijat ymmärtävät, että SU:n uutisointi kirjoitetaan ja käsitellään perussuomalaisesta näkökannasta. Kun puhutaan sitoutumattomasta mediasta, sen todellakin tulisi olla puhtaasti informatiivinen. Sitoutumattoman median tulee uutisoida maailman ja maan tapahtumista uutisluonteisesti, asiakokonaisuuksiin liemin kantaa ottamatta. Kannan muodostaminen kuuluu lukijalle/katsojalle.
Suomalaisen median politisoituminen ulottuu pitkälle historiaan. Voidaan esittää jopa poliittisesti neutraali kysymys siitä, onko suomalainen media koskaan maamme historiassa ollut pelkästään informatiivinen, vai onko sitä aina ohjannut poliittiset suuntaukset. Katson, että siirrymme historiassa riittävän kauas, kun median toimien käsittely aloitetaan presidentti Urho Kekkosen valtaan noususta vuonna 1956.
Kekkosta voidaan pitää toistaiseksi maamme viimeisenä vahvana presidenttinä. Kekkosta voidaan pitää myös synonyyminä Neuvostoliiton mielistelylle sekä kyseistä ajankohtaa hyvin kuvaavalle termille ”suomettuminen”. Kekkosta ja hänen valtakoneistoaan suojeltiin voimakkaasti median taholta, käytännössä lähes loppuun saakka. Samoin valtamedia, kuin pienemmätkin uutislähteet esittivät kansalle voimakkaasti Neuvostoliittomyönteisen kuvan. Myös Kekkosen jo melko varhain ilmenneet, vakavat terveydelliset ongelmat pystyttiin pitämään median toimesta, kansalta piilossa, aina katastrofaaliseen Islannin vierailuun saakka vuonna 1982.
Kekkosen aikakauden jälkeen maailma muuttui nopeasti. Tämä ei kuitenkaan koskenut valtamediaa, jonka vasemmistomyönteisen ajatusmaailman omaavat toimittajat jatkoivat poliittissävyistä uutisointia, ottaen mukaan uuden, vihreän ideologian. Käytännössä ainoana merkittävänä poikkeuksena suomettumisen ajoilta voidaan pitää sitä, että riippuen maan poliittisen johdon ideologisesta suuntautumisesta, nykypäivänä media ei niinkään välttämättä enää puolusta maan johtoa.
Edelleen merkittävä määrä informatiivisen median parissa työskentelevistä omaavat punavihreän taustan ja tämä myös näkyy.
Mediasta on muodostunut vallanpitäjistä melko riippumaton, vahva vallankäyttäjä. Media ”syöttää” uutiset monesti käytännössä valmiina johtopäätöksinä ja näin pyrkii muokkaamaan kansan mielipiteitä. Se mustamaalaa itselleen epämieluisia poliitikkoja vailla mitään pyrkimystä uutisoinnin myöhempään, totuutta vastaavaan o
Vastaukset 1
Vanhimmat
Westerholmin blogi kokonaan luettavissa: https://blogit.perussuomalaiset.fi/arno-westerholm/miksi-trumpia-kannatetaan-euroopassa/
Kannattaa tutustua!