Juopon on aina helppo kertoa itsestään,onhan hän tehnyt sitä lähes elämänsä lukemattomissa istutuissa seuroissa jossa kaikki teeskentelevät ,että kaikilla on hauskaa.
Hyvän seuramiehen kertomukset ovat variaatioita toisistaan ja hän osaakin varoa toistamasta itseään liikaa tai ainakin yrittää muistaa ,mitä kullekkin aikanaan on kertonut.
Siksi juopon onkin oltava hyvä valehtelija tai ainakin hallita luovan tarinankerronnan jossa hänellä tietysti on aina jonkinlainen osa ,joskus antisankarinkin osa joka nokkeluutensa ansiosta kumminkin aina selviää likomärkänä rannalle.
Joskus näin tietysti oikeassa elämässä käykin ja juoppo ihmettelee onnenkaupalla selviytymistään suureen ääneen. Näistä traumaattisista tapahtumista hän ammentaa elämänfilosofiansa jota innostuneesti enemmän ja vähemmän kiinnostuneille kuulijoille jälleen kerran toitottaa savuisissa baareissa että juomingeissa keittiön pöydässä.
Juoppouden alkuaikoina hän vielä tunsi mystillistä sankaruutta ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta,joka kumminkin oli vuosien saatossa muuttunut katkeraksi ilkeydeksi,johtuen tietysti väärinymmärretyksi tulemisen tuskasta ja juonittelevien ihmisten kademielisestä suhtautumisesta häneen, siksi joskus väsyneenä omaan juoppouteensa hän onkin menettänyt itsehillintänsä ikävin seurauksin.
Ilmeisesti meissä kaikissa asuu pieni psykopaatti jonka erityisesti juopon pitkä juomahistoria tuo näkyvästi esille,siksi juoppo usein esiintyykin kuin luonnevikainen mielisairas,luuloinen vaino ja hyväksytyksi tulemisen pakkomielle teetävät hommia joita ennenvanhaa sanottiin sielunvihollisen työksi.
Hyvän seuramiehen kertomukset ovat variaatioita toisistaan ja hän osaakin varoa toistamasta itseään liikaa tai ainakin yrittää muistaa ,mitä kullekkin aikanaan on kertonut.
Siksi juopon onkin oltava hyvä valehtelija tai ainakin hallita luovan tarinankerronnan jossa hänellä tietysti on aina jonkinlainen osa ,joskus antisankarinkin osa joka nokkeluutensa ansiosta kumminkin aina selviää likomärkänä rannalle.
Joskus näin tietysti oikeassa elämässä käykin ja juoppo ihmettelee onnenkaupalla selviytymistään suureen ääneen. Näistä traumaattisista tapahtumista hän ammentaa elämänfilosofiansa jota innostuneesti enemmän ja vähemmän kiinnostuneille kuulijoille jälleen kerran toitottaa savuisissa baareissa että juomingeissa keittiön pöydässä.
Juoppouden alkuaikoina hän vielä tunsi mystillistä sankaruutta ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta,joka kumminkin oli vuosien saatossa muuttunut katkeraksi ilkeydeksi,johtuen tietysti väärinymmärretyksi tulemisen tuskasta ja juonittelevien ihmisten kademielisestä suhtautumisesta häneen, siksi joskus väsyneenä omaan juoppouteensa hän onkin menettänyt itsehillintänsä ikävin seurauksin.
Ilmeisesti meissä kaikissa asuu pieni psykopaatti jonka erityisesti juopon pitkä juomahistoria tuo näkyvästi esille,siksi juoppo usein esiintyykin kuin luonnevikainen mielisairas,luuloinen vaino ja hyväksytyksi tulemisen pakkomielle teetävät hommia joita ennenvanhaa sanottiin sielunvihollisen työksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kun ottaa päähän tuo exän sekoilu. Sinä sanoit juuri niin kuin asia on. Sain puhelimitse uhkailuja, kun en taipunut hänen tahtoonsa kiemurrella asioista ulos ja peitellä valheilla...
Onneksi olen fyysisesti kaukana, ettei tarvitse ainakaan tänään pelätä.
Hyvää päivänjatkoa kaikille omaisille, raitistuneille ja raitistumista yrittäville alkoholisteille!
tunnistin itseni.valitettavasti.