Osinkoverotuksen alentaminen parantaa taloutta, jotkut valehtelevat

Jos verotuksessa ei katoaisi rahaa niin paljon, raha kannattaisi siirtää sinne, missä se tuottaa parhaiten.

Sitä ei kuitenkaan kannata siirtää huonosta paikasta hyvään, jos siitä katoaa 30% matkalla.

Esimerkki:
1000 euron investointi tuottaa huonossa paikassa 30 euroa vuodessa (3%).

Jos sama tuotto halutaan siirtämällä raha parempaan paikkaan, niin ensin rahasta katoaa 300 euroa veroina. Jos halutaan, että pääoma saadaan takaisin 5 vuodessa ja sama korko, niin vuodessa pitäisi saada 30 euroa tuottoa ja sen lisäksi 60 euroa kadotettua pääomaa eli 90 euroa vuodessa. Se tekee 13% korkoa.

On helppo huomata, että edes 13% korolla ei saada kuin saman verran rahaa kuin 3% korolla kiitos verotuksen. Verotus siis estää pääoman kulkemisen sinne, missä kansantalous saa siitä parhaan hyödyn.

Listaamattomien yritysten osingot ovat vielä rankemmin verotettuja eikä se siten tuota juuri mitään lisäarvoa kansantaloudelle.

Osinkoverotus estää käytännössä kasvun.

Yritykset ovat osa yhteiskuntaa ja se ainoa, joka rahoittaa kaiken muun.

Jos halutaan verotuloja, yritysten pitää olla hyvässä kunnossa. Yrityksen voitto on normaalöisti n. 8%, josta maksetaan veroja 20%. Yrityksistä suoraan saatava vero on pieni suhteessa siihen, mitä niiden palkaamien työntekijöiden ja valtion pyörittämän alv:n tuotot ovat.

Yritykset siis mahdollistavat toiminnallaan verotulot muista lähteistä.

Yritykset eivät yleensä saa osinkoja eivätkä maksa niistä veroja. Sen sijaan omistajat maksavat oman rahan ulos ottamisesta veroja.

Se osinkovero on liian raskaasti verotettua ja suosii rahan seisottamisen huonosti kannattavissa yrityksissä, joilla ei ole investointeja eikä tuotekehitystä. Asunnot on hyvä esimerkki.

Jos halutaan rahaa innovaatioihin, tuotekehitykseen ja tuotannon tehostamiseen, sen siirtäminen kohteesta toiseen pitäisi tehdä houkuttelevaksi. 13% korkoa ei monesta paikkaa saa ja kun saa, niin riskit ovat isot.