Minulla elämäntilanne on tällainen. Avioero vuosi sitten, samoihin aikoihin kun lapsi syntyi jouduin muuttamaan pois. Ilmeisesti ex-vaimollani oli synnytysmasennus, jota ei osattu hoitaa. Hän kiukutteli minulle, joten muutin pois jo ajatellen tulevaa lastamme, jottei hänen tarvitse elää riitaisassa ilmapiirissä.
Olen käynyt lapsen syntymästä saakka säännöllisesti tapaamassa häntä kahdesti, kolmesti kuussa. Tapaamiset ovat onnistuneet hyvin. Välimatkan (2*200 km) ja työni takia en pääse useammin. Lastenhuoltosopimuksessa on sovittu, että minä käyn tapaamassa lasta, en saa häntä siis mukaani.
Lapsi on vuoden ikäinen. Tapaamiset ovat sujuneet hyvin. Mutta nyt on alkanut kalvaa epäilys siitä että lapsi ei ehkä sittenkään ole kiintynyt äitiinsä, vaikka tämä on lapsen pääasiallinen huoltaja. Aina palauttaessani lapsen äidilleen lapsi purskahtaa itkuun joutuessaan tämän syliin.
Itku kestää n. 10-15 sekuntia ja äidin lohduttelu saa itkun loppumaan. Lapsi ikävöi minua selvästi, mutta koskaan tilanne ei ole päinvastainen.
Eikö tämä jos mikä todista sitä, että ex-vaimoni ei ole kuitenkaan lapselle se rakkain?
Olen käynyt lapsen syntymästä saakka säännöllisesti tapaamassa häntä kahdesti, kolmesti kuussa. Tapaamiset ovat onnistuneet hyvin. Välimatkan (2*200 km) ja työni takia en pääse useammin. Lastenhuoltosopimuksessa on sovittu, että minä käyn tapaamassa lasta, en saa häntä siis mukaani.
Lapsi on vuoden ikäinen. Tapaamiset ovat sujuneet hyvin. Mutta nyt on alkanut kalvaa epäilys siitä että lapsi ei ehkä sittenkään ole kiintynyt äitiinsä, vaikka tämä on lapsen pääasiallinen huoltaja. Aina palauttaessani lapsen äidilleen lapsi purskahtaa itkuun joutuessaan tämän syliin.
Itku kestää n. 10-15 sekuntia ja äidin lohduttelu saa itkun loppumaan. Lapsi ikävöi minua selvästi, mutta koskaan tilanne ei ole päinvastainen.
Eikö tämä jos mikä todista sitä, että ex-vaimoni ei ole kuitenkaan lapselle se rakkain?
Vastaukset 8
Vanhimmat
silloin, kun huomaa, että hänellä on ollut ikävä vanhempaansa. Samoin kävi esim. vaimoni tullessa ulkomaanmatkalta. Ja myös silloin lapset itkivät ikäväänsä, kun haimme lapsemme hoidosta vaimoni päästessä synnytyssairaalasta nuorimmaisen kohdalla.
Äidin lohduttelu EI saisi lasta hiljenemään, jos lapsi pelkäisi häntä. Silloin lapsi myös pyrkisi sinun syliisi tuossa tilanteessa.
Sinun kohdallasi sellaista ei vielä tapahdu, koska ajallisesti on lpselle kyseessä liian pitkä aika muistaa ikävä.
...mitä hemmetin feministi-porukkaa tänne on pesiytynyt? Eikö tämä pitänyt olla isien foorumi?
että haluat vain kommentteja, jotka myötäilevät sinun ajatusmaailmaasi. Jos tuli pari mielipidettä, jotka "puolsivat" exääsi niin eipä voi mitään. Etsi peili..
T:Eronnut minäkin
Juu ei mitään hätää, kyllä on ihan normaalia ja suotavaakin.
Lapsella on ollut ikävä ja se konkretisoituu kun lapsi näkee äitinsä.
Samaa mieltä kuin edellinen tuosta asiasta, ettei äiti saisi lasta rauhoittumaan jos se olisi muuta itkua.
...on paras puolustus.
Aika heikoilla perusteilla olet leimaamassa exääsi huonoksi äidiksi..
Minunkin isäni ihmetteli, että mikä meillä on kotona pielessä kun (silloin tuon ikäinen) poikamme rupesi aina itkemään kun hän oli lähdössä meiltä pois.
Kun ovi suljettiin itku loppui. Se on yksi vaihe elämässä, jolloin pienet lapset saattavat ruveta itkemään kun äiti/isä hakee hoidosta.
Samaa mieltä edellisten kanssa.
Ei se tarkoita sitä, että toinen olisi huono vanhempana, jos lapsi itkee toisen perään. Lapsi haluaa ja tarvitsee molempia vanhempiaan. Molemmat ovat rakkaita. Ei se itku varmasti sitä tarkoita, että ex-vaimosi ei olisi hyvä äiti vaan sitä, että lapsi ikävöi isäänsä..