Sait minut surulliseksi.

Taidat palstasetä vastailla itsellesi, ei kukaan voi olla noin bimbo tai mimbo

En mä kärsi sun takia. Nauran salaa. T. Sivusta S

Anonyymi00003 kirjoitti:

Taidat palstasetä vastailla itsellesi, ei kukaan voi olla noin bimbo tai mimbo

Aplle jaksamista, on asioita, joihin on vaikea vaikuttaa, jollei ole täysin varma toisen mielikuvista tilanteista joita koet? Toinen voi kieltää tällaisen tilanteen olemassa olon vain siksi, koska elää hetkeä, jossa hänellä ei ole valmiuksia tällaiseen.

Haluaisi hyvää, muttei ole valmis asiaa julki tuomaan, kun ei usko hyvään omalla kohdalla. Kiusalliset tilanteet tuntuvat silloin todennäköisiltä ja siksi ei halua aktivoitua? Älä ajattele pahalla vaan ajattele mieluummin, et jotain hyvääkin koit samalla, vaikkei nyt tule mieleen mitään hyvää?

Aika kultaa muistoja ja ehkä tämäkin kokema saa hopeisen reunuksen vielä myöhemmin? Mitään pahaa ei tapahtunut, aika ei vain ollut teille paras mahdollinen? Mitään ikävää ei oikeasti tapahtunut, jotain jäi vain tapahtumatta, sinusta riippumattomista syistä?

Anonyymi00010 kirjoitti:

Aplle jaksamista, on asioita, joihin on vaikea vaikuttaa, jollei ole täysin varma toisen mielikuvista tilanteista joita koet? Toinen voi kieltää tällaisen tilanteen olemassa olon vain siksi, koska elää hetkeä, jossa hänellä ei ole valmiuksia tällaiseen.

Haluaisi hyvää, muttei ole valmis asiaa julki tuomaan, kun ei usko hyvään omalla kohdalla. Kiusalliset tilanteet tuntuvat silloin todennäköisiltä ja siksi ei halua aktivoitua? Älä ajattele pahalla vaan ajattele mieluummin, et jotain hyvääkin koit samalla, vaikkei nyt tule mieleen mitään hyvää?

Aika kultaa muistoja ja ehkä tämäkin kokema saa hopeisen reunuksen vielä myöhemmin? Mitään pahaa ei tapahtunut, aika ei vain ollut teille paras mahdollinen? Mitään ikävää ei oikeasti tapahtunut, jotain jäi vain tapahtumatta, sinusta riippumattomista syistä?

Kiitos sinulle!

Tuntuu etten voi luottaa omiin tunteisiini, siihen mitä ne kertoo. Ne vain saavat minut kovin haavoittuvaiseksi. Täytyy yrittää rauhoittaa tämä tilanne, mikäli se vain on mahdollista. Keskittyä oleelliseen, eli velvollisuuksiin.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Kiitos sinulle!

Tuntuu etten voi luottaa omiin tunteisiini, siihen mitä ne kertoo. Ne vain saavat minut kovin haavoittuvaiseksi. Täytyy yrittää rauhoittaa tämä tilanne, mikäli se vain on mahdollista. Keskittyä oleelliseen, eli velvollisuuksiin.

Tunteesi voi kertoa tottakin, mut ihmisillä on pelkoja, jotka estää niitä toteutumasta? Uskon sinun olevan fiksu ihminen ja ehkä tämäkin kokemus voi opettaa sinulle asioita, joita kokemattomampi ihminen ei tiedosta vielä?

Monesti sanotaan, että elämä opettaa, ehkä tämäkin kokema sinulle avaa silmiä toisenlaiseen ajatteluun? Olemme yksilöitä ja siten kaikenlaisia tilanteita voi tulla eteen? Itseään ei kannata syyllistää, tilanteet ja kokemat vain eivät aina kohtaa (auki jäävät tilanteet)?

Anonyymi00012 kirjoitti:

Tunteesi voi kertoa tottakin, mut ihmisillä on pelkoja, jotka estää niitä toteutumasta? Uskon sinun olevan fiksu ihminen ja ehkä tämäkin kokemus voi opettaa sinulle asioita, joita kokemattomampi ihminen ei tiedosta vielä?

Monesti sanotaan, että elämä opettaa, ehkä tämäkin kokema sinulle avaa silmiä toisenlaiseen ajatteluun? Olemme yksilöitä ja siten kaikenlaisia tilanteita voi tulla eteen? Itseään ei kannata syyllistää, tilanteet ja kokemat vain eivät aina kohtaa (auki jäävät tilanteet)?

Tiedän olevani aika herkkis ja tunteilla elävä ihminen. Olen kokenut paljon pahaa tässä elämässä, joten sekin saa minut varovaiseksi ja ajattelemaan asioista ja itsestäni negatiivisesti. Sitä ei minusta päällepäin huomaa, koska olen niin elämänmyönteinen ihminen kaikesta huolimatta. Suren kuitenkin salaa muilta ja pidän tunteeni piilossa ettei kukaan näe kuinka onneton olen.

Yritin pakoilla ja välttää tätä tunnetta, ihastumista. Se kuitenkin tuli ja täytti minut, pääsi yllättämään. Nyt mietin, kuinka päästä siitä eroon.

Eivät kaikki. Me, jotka emme ole, emme jaksa aina kirjoittaa.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Eivät kaikki. Me, jotka emme ole, emme jaksa aina kirjoittaa.

Joo, tiedän että täällä ihan normaaleja mukaviakin ihmisiä on. Sattuu vaan saamaan aina saamaan sellaiset kimppuun jotka eivät ole. Nyt ei jaksaisi, kun on paha olla. Töissäkin itketti, mutta piti vain näytellä iloista..

Ei ole siitä kyse etteikö olisi mahdollisuuksia jutella/ottaa toista huomioon. Hän ei kaipaa seuraani, muut ovat tärkeämpiä ja läheisempiä. On ulkopuolinen olo. Lisäksi olen mustasukkainen ja vihaan sitä tunnetta. En halua että kukaan saa minussa aikaan sellaista kielteistä tunnetta.