"Miten olet ottanut kuudennen askeleen, että pystyt sanomaan, olen tehnyt kyseisen askeleen. Ja olet valmis siltä osalta. Vastaustasi odottaa suuri joukko epätietoisia..."
Näin kysyttiin minulta tuolla aiemmassa keskusteluissa. Vastausta jäi kaipaamaan suuri joukko epätietoisia.
No olemme veivanneet näitä askeleita kummini kanssa pitkän tovin ja on ollut ilo huomata hänen kärsivällisyytensä, kun olemme näitä läpi käyneet.
Itselleni toinen ja kolmas askel oli paljon suurempi ponnistus kuin kuudes ja seitsemäs:
”Olimme täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme heikkoudet”. ja ”Nöyrästi pyysimme häntä poistamaan vajavaisuutemme”.
Kun opin uskomaan minua suurempaan voimaan, oli luontaista ruveta pitämään meetingejä KV:n kanssa – päivittäin. Aamulla käyn tulevaa päivää läpi ja pyydän KV:lta apua päivän askareihin ja tilanteisiin. Iltaisin taas rauhoitun nukkumaan mennessä, käyn päivää läpi ja kiitän KV:ta raittiista päivästä. Saattaa tuntua naivilta, mutta on ollut hieno oppia hiljentymään edes nuo pari kertaa päivässä. Itse ainakin olen kovin kiireinen ja jatkuvasti ns. tienpäällä, joten on vaan otettava itselleen rauhoittumisaikaa.
Nuo hetket ovat opettaneet minulle paljon.
Näistä hiljentymisistä on ollut ainakin se hyöty, etten enää hermostu pienistä. On ns. pinna kasvanut. Turhat pelot on hävinnyt ja voin kohdata vaikeitakin tilanteita – selvänä!!! En toki pyydä apua niin, että ”jos tämän tilanteen yli jeesaat, niin en enää koskaan…” Kuulostaako tutulta, kuin entisessä elämässäni. ”Jos tästä krapulasta selviän, niin en enää koskaan…”
Ei siis niin, vaan pyydän nöyrästi KV:ltä opastusta mitä teen, että voin sitten tehdä oman osuuteni mitä sitten haluankin tehdä. Tiukan paikan tullen minulla on ”takataskussani” TYYNEYSRUKOUS, joka on auttanut minut monesta pulasta.
Olen siis oppinut tulemaan toimeen itseni kanssa, niinkuin myös muiden kanssa. Ainakin perheeni ja ystäväni ovat sen näin kokeneet.
Nöyristellä ei minun tarvitse enää, niin kuin ennen omantunnon tuskissani. Jos jostain syystä esimerkiksi mieleeni hiipii kateus (mikä on totta vielä liiankin usein), pyydän KV:tä auttamaan ja poistamaan sen luonteenheikkouteni, kuten kymppiaskel kehottaa:
”Jatkoimme itsetutkiskelua ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti”.
No nyt tuli lainattua valmista tekstiä enemmän kuin kaksi kertaa, toivottavasti tämä ei johda toimenpiteisiin – anteeksi. Lainaukset ovat isosta kirjasta, tai oikeastaan niin kuin minä sen muistan sieltä lukeneeni, sillä tällä hetkellä minulla ei ole sitä käsillä.
Minua ei niinkään kiinnosta miten tai miksi luonteenheikkouteni kateus, itsekkyys, epäilys, pelko – oliko se nyt kieputus vai miten se meni – on poistunut, olen vain noudattanut kummini ja AA-ohjelman neuvoja, ne ovat kuin itsekseen jääneet taka-alalle elämässäni, niin kuin niin monella muullakin alkoholistilla Isonkirjan mukaan. Se vaan toimii !!
Jos teen parhaani, ei minulla ole hätää. Silloin minä edistyn elämässä ja ohjelman noudattamisessakin... ja siinä sivussa saan vielä raittiuttakin !
Näin kysyttiin minulta tuolla aiemmassa keskusteluissa. Vastausta jäi kaipaamaan suuri joukko epätietoisia.
No olemme veivanneet näitä askeleita kummini kanssa pitkän tovin ja on ollut ilo huomata hänen kärsivällisyytensä, kun olemme näitä läpi käyneet.
Itselleni toinen ja kolmas askel oli paljon suurempi ponnistus kuin kuudes ja seitsemäs:
”Olimme täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme heikkoudet”. ja ”Nöyrästi pyysimme häntä poistamaan vajavaisuutemme”.
Kun opin uskomaan minua suurempaan voimaan, oli luontaista ruveta pitämään meetingejä KV:n kanssa – päivittäin. Aamulla käyn tulevaa päivää läpi ja pyydän KV:lta apua päivän askareihin ja tilanteisiin. Iltaisin taas rauhoitun nukkumaan mennessä, käyn päivää läpi ja kiitän KV:ta raittiista päivästä. Saattaa tuntua naivilta, mutta on ollut hieno oppia hiljentymään edes nuo pari kertaa päivässä. Itse ainakin olen kovin kiireinen ja jatkuvasti ns. tienpäällä, joten on vaan otettava itselleen rauhoittumisaikaa.
Nuo hetket ovat opettaneet minulle paljon.
Näistä hiljentymisistä on ollut ainakin se hyöty, etten enää hermostu pienistä. On ns. pinna kasvanut. Turhat pelot on hävinnyt ja voin kohdata vaikeitakin tilanteita – selvänä!!! En toki pyydä apua niin, että ”jos tämän tilanteen yli jeesaat, niin en enää koskaan…” Kuulostaako tutulta, kuin entisessä elämässäni. ”Jos tästä krapulasta selviän, niin en enää koskaan…”
Ei siis niin, vaan pyydän nöyrästi KV:ltä opastusta mitä teen, että voin sitten tehdä oman osuuteni mitä sitten haluankin tehdä. Tiukan paikan tullen minulla on ”takataskussani” TYYNEYSRUKOUS, joka on auttanut minut monesta pulasta.
Olen siis oppinut tulemaan toimeen itseni kanssa, niinkuin myös muiden kanssa. Ainakin perheeni ja ystäväni ovat sen näin kokeneet.
Nöyristellä ei minun tarvitse enää, niin kuin ennen omantunnon tuskissani. Jos jostain syystä esimerkiksi mieleeni hiipii kateus (mikä on totta vielä liiankin usein), pyydän KV:tä auttamaan ja poistamaan sen luonteenheikkouteni, kuten kymppiaskel kehottaa:
”Jatkoimme itsetutkiskelua ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti”.
No nyt tuli lainattua valmista tekstiä enemmän kuin kaksi kertaa, toivottavasti tämä ei johda toimenpiteisiin – anteeksi. Lainaukset ovat isosta kirjasta, tai oikeastaan niin kuin minä sen muistan sieltä lukeneeni, sillä tällä hetkellä minulla ei ole sitä käsillä.
Minua ei niinkään kiinnosta miten tai miksi luonteenheikkouteni kateus, itsekkyys, epäilys, pelko – oliko se nyt kieputus vai miten se meni – on poistunut, olen vain noudattanut kummini ja AA-ohjelman neuvoja, ne ovat kuin itsekseen jääneet taka-alalle elämässäni, niin kuin niin monella muullakin alkoholistilla Isonkirjan mukaan. Se vaan toimii !!
Jos teen parhaani, ei minulla ole hätää. Silloin minä edistyn elämässä ja ohjelman noudattamisessakin... ja siinä sivussa saan vielä raittiuttakin !
Vastaukset 13
Vanhimmat
tietäisi, että olen ollut viimeiset pari tuntia pois koneen ääreltä, niin alkaisin epäillä että sip espresso on sivupersoonani, niin samanlainen on hänen ymmärryksensä ohjelmastamme! :-)
Myös minulle aamuiset ja iltaiset hiljentymishetket ovat erittäin tärkeitä (jossain AA-kirjallisuudessa muuten sanotaan, että kun alkuaikojen retkahtaneita tutkittiin niin todettiin heidän jättäneen pois aamumietiskelyn). Iltamietiskelyni jää kyllä usein kesken, koska yleensä nukahdan ennen kuin ehdin edes käydä kulunutta päivää mielessäni läpi.
Kuudennen askeleen tekeminen on tarkoittanut minulle sitä, että kun olen (4. ja 5. askeleen itsetutkiskelun tuloksena) löytänyt sellaisen luonteenvirheen, josta haluan päästää irti, olen todennut itsekseni, että 'tätä en enää tarvitse'. Sen jälkeen olen seitsemännen askeleen rukousta käyttäen pyytänyt, että luonteenvirheeni poistuisi.
Olen käyttänyt 6. ja 7. askelta useammin kuin yhden kerran, koska joitakin luonteenvirheitä on noussut esiin vasta elettyäni jonkin aikaa raittiina. Epäilemättä uusia luonteenvirheitä löytyy vielä tulevaisuudessakin, mutta onneksi on olemassa erittäin yksinkertaiset käytännön työkalut niiden työstämiseen. Ei pitkiä saivarteluja siitä, mitä nöyryys tarkoittaa, vaan yksinkertainen rukous.
Olen siis ymmärrykseni mukaan tehnyt 6. ja 7. askeleen, mutta en silti ole niin valmis ettenkö voisi tehdä niitä uudestaan kun se tulee tarpeelliseksi
tuota minkä jo moneen kertaan kirjoitin: vaikka olen ottanut jonkun askeleen niin se ei tarkoita että olisin mielestäni valmis. Mutta jos minulla on luonteenvirhe, jonka selvästi tunnistan ja joka alkaa haitata elämääni, niin hulluahan olisi olla käyttämättä juuri niitä työkaluja jotka ohjelma meille tarjoaa!
Olkoon se luonteenvirhe sitten vaikka väitteleminen :-)
"AA:ssa valmistuneisiin" olen törmännyt minäkin: sellaisiin, jotka eivät enää oman käsityksensä mukaan tarvitse AA:n tai toisten tukea tai Toipumisohjelmaa.
Olen näitä kuullessani ihmetellyt, jopa ääneen. Mistä nämä ihmiset ovat saaneet sellaisen käsityksen, että AA on heitä varten, ja että heidän saatuaan riittävästi AA:lta he voivat kiittää ja kumartaa ja jättää koko homman?
Raittiin alkoholistin elämä voi jollekin olla jopa ansaittu juttu, tekemisen kautta saavutettu. Se ei kuitenkaan ole "saavutettu etu", joka säilyy itsestään. 12. askel ehdottaa, että toipuneet yrittäisivät auttaa uudempia jäseniä toipumiseen, ja soveltaisivat koko Toipumisohjelmaa elämäänsä kaikissa toimissaan.
Oikaiskaa jos olen väärässä: mihinkään kohtaan Toipumisohjelmaa ei minun mielestäni ole sisällytetty ajatusta siitä, että koko homma tulisi joskus valmiiksi.
Osa alkoholistin sydäntäsärkevää arvoitusta on se, että "minulle-minulle" -asenne tulee helposti itsestään takaisin, ja siitä pääseminen edellyttää työtä. Kukapa tässä nyt työtä rakastaisi?
Minulle tuntui joskus vaikealta ajatella kahdenkeskisiä keskustelutilanteita 5. askeleen tai 9. askeleen tai 12. askeleen puitteissa. Ajattelin, että noissa on liikaa vaivaa, ja väistelin kahdenkeskisiä tilanteita. Puhuin ja kuuntelin palavereissa ja kävelin pois palaverin jälkeen. Palaverit olivat minulle hoito- ja esiintymistilanteita. Mutta vähintään yhtä paljon koin esiintymistilanteiksi nuo kahdenkeskiset keskustelut.
Loistavan AA-kummini (rauha hänen sielulleen) kanssa opin nauttimaan kahdenkeskisistä keskusteluista. Hän opasti minut tekemään askeleita, niistä puhumisen sijaan - käyttäen, yllätys yllätys, "Isoa Kirjaa" opastuksen välineenä. Tämä tapahtui ennen Aloittajien kokouksien saapumista meille.
Kummini ja minun keskustelut eivät olleet esiintymistilanteita sen jälkeen kun meillä oli yhteistä kokemustaustaa. Nautimme elämästämme ja kerroimme toisillemme kokemuksiamme siitä, miten elämämme muuttui.
Nykyisin ei kahden ihmisen välinen vuorovaikutus enää ole minulle työtä. Nautin näistä tilanteista, joissa maailma ympärillä unohtuu, omat murheet haihtuvat ja aika pysähtyy.
Kun kaksi alkoholistia vaihtaa kokemuksia voidakseen auttaa itseään ja toisiaan, kummatkin kokevat suuria tunteita ja tulevat autetuiksi. "Sanomaa saatetaan" ja sanomaa saadaan.
AA parhaimmillaan ei minulle ole kai aikoihin merkinnyt palavereissa tapahtuvia asioita. Kokousten välillä tapahtuvat asiat ovat se varsinainen juttu, josta kannattaa käydä kertomassa palavereissa. Siellä kannattaa myös käydä kuuntelemassa, millaista elämä voisi ihan yhtä hyvin olla.
Nyt sitten MM suuntaakin palaveriin.
...kun en tiedä. Olisiko se ollut MINUN ensimmäisen askel, kun päätin pyrkiä talvella eroon viinasta. Ja etten kuole sen vuoksi.
Toistaiseksi en ole sitä askelta vielä pystynyt ottamaan, että astuisin AA:n kynnyksen yli.
Yksinäinen susi kun olen.
Mutta senkin tulen tekemään, jos en yksin ja perheen tuella viinapirua vastaan pärjää.
Muuten kävelen kyllä kovasti.
Ja tässä ei ollut sitten mitään veetuilua AA:n askel -ohjelmia kohtaan.
Se toimii vaan.
Hyvää kesän ja raittiuden jatkoa.
No tässähän tuli sitten koko ohjelma mukaan, kun minun piti vastata vain yhteen kysymykseen koskien kuudetta askelta. Mutta eihän se haittaa.
Sen olen kummini ansiosta oppinut, että tästä elämänkoulusta nimeltä AA ei valmistu koskaan. Tämä raittius on jatkuva prosessi. Mutta kun jaksan miettiä näitä asioita - havaitsen melko pian jos alkaa liiraamaan. Silloin voin pysäyttää menon ja ottaa uuden suunnan. Eihän se sen vaikeampaa ole.
Askelia voi jokainen käydä läpi juuri niin moneen kertaan, kuin hyvältä tuntuu. Mutta sen olen kuullut ja joistakin jo huomannut, että jos kuvittelee olevansa "valmis" ja lähtee oman onnensa nojaan - itse tietään ohjaamaan, ennemmin tai myöhemmin se ojan yli menevä silta romahtaakin ja olet taas siellä pohjalla. Siksi on hyvä vahvistaa sitä siltaa, aina kun huomaa jonkun heikon kohdan, käy paikkaamassa sen.
Toki voi odottaa niinkin kauan, että siltaan tulee iso reikä ja käy sitten korjaukseen, mutta silloin tarvitaan enemmän työtä ja työkaluja.
Meni vähän tuonne duunin puolelle, mutta työstähän tämä raittiuskin joskus käy ;-)
Kiitos sAAmari kannustuksesta, meitä samanmoisia löytyy jopa suomestakin useita.
Keskustelemalla nämä asiat selviää, ei väittelemällä, on hieno rikkaus, että me ihmiset olemme erilaisia. Meillähän on se yhteinen vihollinen, kuningas alkoholi. Käytetään meillä oleva voima - alkoholista kärsivien auttamiseen.
Niin se ohjelma toimii, tahdomme me tai emme, jos teemme työtä sen hyväksi.
Raittiutta hyvät ystävät
Niin tämä alkoholismihan on koko loppuelämän case. Juuri noin kun sip_espresso kuvaat, jatkuva prosessi. Itse olen oppinut/opetettu, että askeleet 1-9 otetaan vain kerran, jos ne tehdään huolella. Askeleet 10-12 ovat sitten niitä jokapäiväisiä työkaluja.
Se riittää että tekee parhaansa, enempää ei minulta voida vaatia.
On monia tapoja raitistua, jokainen tekee sen tyylillään. Jotkut onnistuvat siinä paremmin kuin toiset. Mistä se sitten mahtaakaan olla kiinni?
Itse olen sitä mieltä, että tässä alkoholismin suossa kannattaa kulkea niitä samoja mättäitä - jalanjälkiä, kuka siitä on jo päässyt kuivin jaloin rannalle. Jos lähden tekemään uusia polkuja, voi huomaamatta kompastua suonsilmäkkeeseen, eli takaisin kentälle.
Käsitykseni on että kyllä 1-9,Askeleet vielä yllätelee.Vaikka olisit ottanut ne kuinka hyvin.Vain minun kokemus!!!Vasta vajaalta viideltätoista vuotta; kuin on raittiutta takana,niin en uskalla sanoa otaneeni,kokonaisuudesaan kuin ensimmäisen askeleen, Minullahan on oikeus olla väärässäkin.Kauonko olet saanut raittiutta tuolla periaateella??Toivottavasti oisin väärässä sinun suhteesi.Raitista jatkoa sinulle.
oli kyllä ympäripyöreä .Kaikki tuo me kyllä tiedetään.Huono muistikin sulla taitaa olla, kun et ole laskenut päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia jne,Varmasti itse tiedät ajan, minkä aikaa olet ollut juomatta.Taidat olla poliitikko,vastauksesta päätellen??Kuitenkin mitä kirjoitit,lainaamalla tekstiä suoraan,kirjasta,on totta,ja painettua sanaa.Oisit kertonut omin sanoin.Mestari olet yhdeksän ensimmäisen askeleen suhteen.
Yritin Jonatan vastata tuohon sinun ja Raittiin ihmettelyyn raittiudestani.
”kuka toope sinulle tuollaista on opettanut???...”
Lainasin AA:n alkuperäistä määritelmää, eikä sen tekijät mielestäni mitään toopeja olleet. Ohjelman sisäistäminen on lisäksi paljon kummini ansiota. Apuna on ollut lisäksi Isokirja ja kaikki muu käsiini saama AA-kirjallisuus.
”Käsitykseni on että kyllä 1-9,Askeleet vielä yllätelee. Vaikka olisit ottanut ne kuinka hyvin.Vain minun kokemus!!!”
Minua ei onneksi askeleet yllättele, toki nuo luonteen piirteet joskus, kuten jo aiemmin kerroinkin. Mutta sitä vartenhan on 10-12 askeleet. ”Jatkoimme itsetutkiskelua ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti”. Heti kun alkaa viiraa, istahdan ja mietin mikä mättää.
Vähintään aamuin – illoin hiljentyminen itsensä ja KV:n kanssa pitää järkeni jotenkin kasassa.
Juomisen himo minulta on jo kadonnut, mutta en vielä luota itseeni niin paljoa, etten tarvitsisi näitä hiljentymistuokioita. Kerran alkoholisti – aina alkoholisti.
Ryhmäni ja koko AA-yhteisön tuki on yhtä arvokasta, ilman niitä raittiudestani ei olisi tullut totta.
Eli on ratkaisu, josta voimme olla täydellisen yksimielisiä ja jonka mukaisesti kykenemme elämään sopusoinnussa.
Harvoin olemme nähneet sellaisen henkilön epäonnistuvan, joka on tunnollisesti noudattanut tätä ohjelmaa, kuten meille AA – määritelmässä luvataan.
Minulla ei ole olemassa muita ”kikka kolmosia” tilalle ja olen tyytyväinen nykyiseen valintaani.
>>Minua ei onneksi askeleet yllätele
Mutta hei, noinhan se menee!
Tarvitseeko kaikkien juosta siihen samaan mäntyyn?
Riittää kun yhdellä on pää kipeä (tai sadalla);-)
2005 Raitistuin Kesäkuun 5 päivä.
Silloin vielä palstalla kunnon keskusteluketjuja.
Tänään?.Vaikuttaisi kuitenkin että parempaan suuntaan ollaan menossa.
Pohjalla täytyy käydä.