Alan ymmärtää mitä kävi sun kaa

Sä ihastuit muhun palavasti.

Kuulit kavereilta et oon täys moukka, rasisti, incel jne (ne ei tuntenut muutku sen suojaroolin)

Tunsit suurta vihaa ja pettymyst mua kohtaan, koska olet tunteikas ja herkkä ihminen, jolla on vahva oikeudentaju, kuten itsekkin. Oletin kyl sua kylmemmäks..

Tajusit mun tekstien kautta mun todellisen luonteen kuitenkin, mutta ne ristiriitaiset tunteet ja valheet sai sut vihaan ja rakastaan mua.

Kaikki olis kuitenkin selvinnyt ennakkoluulottomal puhelul, olit vain liian ylpee siihen, ennakkoluulosi triggeröi mua ja sai mut ylitunteikkaaks, koin raivoa, vihaa, itkua, epätoivoa

Ja jos olisit oikeasti ollut niin kiltti ja armollinen mitä oletin, niin olisit kyllä ymmärtänyt miten mua pitää kohdella, varoen ja ennakkoluulottomasti, aluksi onnistuit mut sit mokasin kun kaveris vakuuttelit sut musta joksikin mitä en oikeasti sit ollukkaan...

Olisin mäkin halunnut osaa käsitellä sua paremmin, mun olis pitänyt heti alusta olla rehellinen miten huonosti asiat on, eikä valehdella et kaikki on hyvin.. mut en halunnut tulla hylätyks, ja aattelin et vaatisit mult kuitenki paljon, oot vaativa ittees ja muit kohtaan, samoin kuin minäkin...

En myöskää tykännyt et yritin esittää kylmempää mitä oon, ja vaan käyttää muit ihmisiä et pääsisin lähemmäks sua, etenkin siin vaihees kun ite aloit tykästyy muhun, ois vaan pitäny sanoo rehellisesti et pidän susta, eikä yrittää esittää kylmää...

En kuiteskaa tykkää siitäkään et näit ittes jonain mun saalina, jonkun tyhmän puolisatiirisen tekstin perusteel jos obsessoin sua ennen ku ees tunnettiin, se oli noloa ja creepyä mulle ees miettiä tollasia... koska sun ulkonäkö ei ikinä ollut täysin syy miks kiinnyin suhun lopulta niin valtavasti. Alkuhuumaa vain.

Mut et säkään lopulta tuntunut ymmärtävän mitään.. joten ehk si löydänkin ihmisen joka ymmärtää mun epävaikait ADHD aivoi vähän paremmin, ja jolle voin olla täysin avoin, vaikeistakin traumoista..

Kun sun luulot vaan satutti jo haurasta mieltä, et ymmärrä et herkin tarvitsee vahvimman ja julmimman suojakuoren. Mä en ois ollut niin julma ja ilkeä muita kohtaan jos en ois pienest asti nähnyt miten naivei, hyväntahtoisia ja herkkiä satutetaan, mä uskoin hyvyyteen ihmisis.. mut petyin useasti, siin vaihees kun kasvoin olin jo niin pettynyt ja tunteikas etten päästäny enää ketää irl lähelleni ja halusin vaa olla inhottava moukka, että en enää satuttais ketään, kun kaikkia ain sattuu kun pääsee mun lähelle, tai no niin opin... et tahtomattani satutan muita kun tunnen niin paljon. Jos en vaa oo oma itteni niin kukaan ei kiinny muhun = niit ei satu sit :]

Toivon kuitenkin hyvää sulle, en muistele pahal, vaik välillisesti aiheutit elämäni isoimman kriisin. Mut sitä en ymmärrä et mikä mus oli niin erityist et olit niin.. innoissas musta... tai sit se oli mun luuloi vaa lol, enhän mä ees nyt niin hyvännäkönen oot kun oot ihan mallin tasol verrattuna muhun, mut kyl mä sus eniten ihastuin persoonaan, mietin et olisit hyvä äiti joskus... vaikken lapsia ees haluukkaa.

Toises maailmankaikkeudes jos Trump ei oo presidentti, mun hiusraja ei oo karannut kiinaan, ja en oo näin väärinymmärretty, ollaa varmaa yhes, miks muuten ois näin paljon paralleillei sun nykysen kumppanin ja mun välil, vaik onks se niin et jokasel miehel jää susta universaalisti sama kokemus...

Anteeks kaikest, tää arpi muistuttaa mua susta, halusin olla ikuisesti sunkaa, se on niin haalistunut et onneks ainoosta mä nään sen, vois tulevat kumppanit pelästyy.. mut sellast se on kun tunteet ja epätoivo oli niin vahva et sorruin melki mihin vaa tyhmään sun takii..

Enää oot vaa menneisyyden arpi, yks syy olla entistä vainoharhaisempi tulevaisuuden ihmissuhteis ja avoimempi.. en oo enää nähnyt susta ees unii, se on merkki et oot mennyt täysin yli must.

Kunhan vaan et satuta ittees niinkuin painajaises...