Kun tulin tänne

kirjoittamaan, se tarkoittaa aina sitä etten halua olla missään tekemisissä tietyn henkilön kanssa palstan ulkopuolella. Siksi ne yllättävät kohtaamiset eivät koskaan tuntuneet hyviltä! Niin on tapahtunut kaksi kertaa! Minulle tämä maailma ei edusta mitään palstan ulkopuolella. Olemme kuin kirjeenvaihtokavereita, joiden ei koskaan tarvitse nähdä toisiaan kasvotusten! Se miksi kirjoitan täällä on ajatustenpurkupaikka ja se helpottaa elämää palstan ulkopuolella. Molemmissa tapauksissa oli elämässäni tapahtunut iso muutos ja suru niistä kokemuksista oli purettava. Tämä on kuin mielikuvitusmaailma, jossa ajatukset ja kirjoitukset rönsyilevät, jotta saa kaiken sisältä purettua. Ensimmäinen vaikea muutos oli aikoinaan tapahtunut ero kauan kestäneestä parisuhteesta ja toinen liittyi itselle mieluisan vakituisen työpaikan menetykseen. Siksi en kummassakaan tapauksessa ollut oikeastaan edes ihastunut henkilöön, joka liittyi vaikeaan elämäntilanteeseen. En ole kokenut mitään tarvetta olla tekemisissä kummankaan kanssa! Enkä myöskään kummassakaan tapauksessa kokenut sellaista tunnetta, että olisin halunnut halata. Tämä paikka on kuin satumaailma, jossa todellisuus ja fantasia kohtaavat. Ajattelen että aloin olla valmis noin pari vuotta sitten siihen, haluan löytää itseni ikäisen ystävän ja hyvin nopeasti tilanne meni siihen, että aloin kokea halaamisen tarvetta ja sellaisia tunteita en ole koskaan kokenut minua paljon nuorempia kohtaan. Se liittyy etten koe heitä sellaisina joiden kanssa haluaisin aikaa viettää ja tutustua! He olivat vain täällä, mutta palstan ulkopuolella he ovat näkymättömiä minulle.