Terppa.
Täs on nyt pari vuotta fysiikkaa väännetty yliopistolla ja pitäisi tuossa noita ensi vuoden kursseja valitessa jo vähän tietää että mille alalle suuntaudun. En nyt tiedä onko tämä typerää, mutta kaksi vuotta opiskeltuani ei minulla ole oikein minkäänlaista käsitystä että mitä joku fyysikko itseasiassa tekee. Onhan se varmaan jonkin verran vastaavaa hommaa kuin esim. diplomi-insseillä mutta jotenkin tämä yliopiston teoreettisuus hämää minua.
Kaikenlaista opiskellaan mut kuinka paljon niitä asioita tulee koskaan tarvitsemaan, ja oikeastaan mitään käytännönläheistä en ole ainakaan vielä tehnyt.
Opettajaksi ryhtymistä olen myös harkinnut. Mutta siinäkin kyllä mietityttää että kyllästyyköhän siihen, jankutat samoja melko yksinkertaisia asioita vuodesta toiseen jollekin lukiolaisille, pahimmassa tapauksessa yläasteikäisille. Opettajan uralla ei myöskään paljoa ole etenemismahdollisuuksia, eli tietty palkkakatto tulee takuulla vastaan. Fyysikkona jossain firmassa saattaisi ehkä edetä myös johtotehtäviin. Ja palkka saattaisi parhaimmillaan olla yli tuplasti opettajan palkan.
Se myös tavallaan turhauttaa että jos opettajaksi ryhtyy niin joutuu lukemaan aivan älyttömästi kaikkea jota ei ikinä ammatissaan tarvitse. Jotain kvanttimekaniikkaa yms. yms. josta ei tietenkään lukiossa puhuta sanaakaan.
Tällaista minulla, tämä on jotenkin hankalaa kun opinnot sujuvat arvosanojen mukaan melko hyvin, mutta silti tuntuu että en tiedä mistään mitään. Mahtaako muilla fyysikoilla tai yo-opiskelijoilla olla vastaavia brobleemoja?!?
Täs on nyt pari vuotta fysiikkaa väännetty yliopistolla ja pitäisi tuossa noita ensi vuoden kursseja valitessa jo vähän tietää että mille alalle suuntaudun. En nyt tiedä onko tämä typerää, mutta kaksi vuotta opiskeltuani ei minulla ole oikein minkäänlaista käsitystä että mitä joku fyysikko itseasiassa tekee. Onhan se varmaan jonkin verran vastaavaa hommaa kuin esim. diplomi-insseillä mutta jotenkin tämä yliopiston teoreettisuus hämää minua.
Kaikenlaista opiskellaan mut kuinka paljon niitä asioita tulee koskaan tarvitsemaan, ja oikeastaan mitään käytännönläheistä en ole ainakaan vielä tehnyt.
Opettajaksi ryhtymistä olen myös harkinnut. Mutta siinäkin kyllä mietityttää että kyllästyyköhän siihen, jankutat samoja melko yksinkertaisia asioita vuodesta toiseen jollekin lukiolaisille, pahimmassa tapauksessa yläasteikäisille. Opettajan uralla ei myöskään paljoa ole etenemismahdollisuuksia, eli tietty palkkakatto tulee takuulla vastaan. Fyysikkona jossain firmassa saattaisi ehkä edetä myös johtotehtäviin. Ja palkka saattaisi parhaimmillaan olla yli tuplasti opettajan palkan.
Se myös tavallaan turhauttaa että jos opettajaksi ryhtyy niin joutuu lukemaan aivan älyttömästi kaikkea jota ei ikinä ammatissaan tarvitse. Jotain kvanttimekaniikkaa yms. yms. josta ei tietenkään lukiossa puhuta sanaakaan.
Tällaista minulla, tämä on jotenkin hankalaa kun opinnot sujuvat arvosanojen mukaan melko hyvin, mutta silti tuntuu että en tiedä mistään mitään. Mahtaako muilla fyysikoilla tai yo-opiskelijoilla olla vastaavia brobleemoja?!?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sanon jo heti alkuunsa, ettei mulla oikeastaan ole mitään sen järkevämpää sanottavaa asiaan, kunhan vain myötäelän sun tuskaasi. =)
Itse aloitan syksyllä neljättä vuotta matikan opiskelijana yliopistossa, ja ahdistaa niin v****sti. Papereissa lukee opettajalinja, mutta mutta... No, siinä on juuri ne ongelmat mitä sanoitkin. Tuntuu, että monia kursseja on opiskellut ihan turhaan kun niitä ei open hommissa kuitenkaan tarvi. Fysiikastakin olen lukenut jo ne 35 noppaa jotka pätevyyteen tarvitaan. Ja juuri mainitsemastasi kvanttimekaniikasta tykkäsin tosi paljon mutta mitä mä silläkin teen?! Muutenkin opiskelut on menneet hyvin, arvosanat ovat olleet lähes aina kiitettäviä ja tuntuu että kaikki menee hukkaan.
Toisaalta opettaminen kiinnostaa, mutta lukiossakin asiat käsitellään niin pintapuolisesti että se harmittaa. Eniten haluaisin opettaa yliopistossa, mutta siinä olisi aika kova sana tohtorin paperit, eikä mua se opiskelu sitten taas NIIN paljon tunnu kiinnostavan. Matemaatikon hommat missään firmassa ei kiinnosta yhtään, joten ei jää paljon muita vaihtoehtoja kuin opettaminen. Ja onhan toisaalta opettajan ammatissa paljon hyviäkin puolia, kuten se, että on varmaa että ainakin matikan/fysiikan opettajat saavat työtä tulevaisuudessa. Ja sitten tietty ne lomat...
Olenkin tullut asiaa pähkäiltyäni siihen tulokseen, että opiskelen nyt suunnitelmieni mukaan opettajaksi. Jos homma ei kerta kaikkiaan sovi mulle, täydennän sitten opinnot matemaatikon tutkintoa vastaavaksi ja mietin sitten mitä teen, jatkanko tohtoriksi vai mitä...
Kuten sanoinkin alussa, ei täsä kirjoituksesta sulle varmaan niin paljon hyötyä ole. Sulla on kuitenkin fyysikkona ehkä vähän enemmän valinnanvaraa. Fysiikan tutkijan homma kuulostaa ihan mielekkäältä, varsinkin jos oikeasti tykkää tehdä kokeitakin (itse inhosin fyssan harjoitustöitä). Kun taas ajattelee matikan tutkijaksi ryhtymistä, tuntuu se aika koomiselta: pyöritelläänpä tässä nyt näitä alkulukuja ja tutkitaan mitä ominaisuuksia milläkin luvulla on.
Eipä siinä kai paljon muu auta kuin pohtia mitä elämältään haluaa. Ja luulisin että on aika normaalia, että jossain vaiheessa opiskelua alkaa ahdistaa jos ei ole vielä sellaista selkeää päämäärää mihin aikoo. Ainakin lähes kaikilla opiskelukavereillani on vastaavia ongelmia, eikä monet tiedä vieläkään mihin ammattiin todella haluavat, vaikka valmistuminenkin alkaa uhkaavasti lähestyä. Pari tyyppiä on päätynyt opettajan tutkintoon varman työpaikan takia, vaikka opiskelun alussa vannoivat ettei heistä ainakaan opettajia tule...
Vaikeaa tämä siis on, mutta ei auta muu kuin yrittää kuunnella itseään. Tsemppiä sulle!
No joo,ei tosta suurta hyötyä ollut. Mutta kiitos tuskan myötäilystä, mä vielä jatkan tätä itsesäälissä piehtarointia. =)
Kyllä minäkin olen joskus vannonut että opea ei minusta tule, jotenkin olen jopa pitänyt opettajia hieman "takapajuisina" ja erikoisina ihmisinä. No lukiossa kyllä oli sentään ihan järkeviäkin opettajia, jotka ymmärsivät jostain käytännön elämästäkin jotain.
Niin lukiossa opettaminen ei ole vaativaa, mutta varmaan sen vielä kestää...mutta mutta, entäs sitten jos joutuu yläasteelle. Siellä ei oikeastaan opeteta mitään, se on enemmän sellaista kasvatusta ja kurinpitoa ja mä pelkään että mulla palais käämit jos oppilaat ovat aivan älyttömiä.
Niin itsekin olen miettinyt yliopisto tai ammattikorkeakoulun opettajaksi ryhtymistä, mutta totta, siinä kai käytännössä pitäisi sit vielä opiskella pari vuotta enenmmän että saisi pätevyyden niihin hommiin. Ja minuakaan tämä opiskelu nyt niin kauheasti innosta. Tietysti palkat olisivat aika paljon (käsittääkseni n.1000e/kk) paremmat.
No enpä minäkään noita harjoitustöitä rakasta, tietysti eniten niissä ärsyttää ne selostuksien tekemiset, joita nyt ei varmaan tarvitse ihan tuolla tavalla tehdä missään firmassa. Yleensäkin täytyy sanoa että en oikein ole mitään fyysikko/matemaatikko tyyppiä luonteeltani, luulen että saattaisi tuottaa hankaluuksia tehdä jotain tiimityötä fyysikkojen kanssa. Anteeksi nyt kaikki matemaatikot, en halua loukata tällä ketään, tarkoitan lähinnä että elän ehkä enemmän tässä "reaalimaailmassa" kuin yleisesti tietämäni matemaatikot ja fyysikot.
Mä olen muuten joskus miettinyt tota matemaatikon tutkijantyötä, tosiaan pyöritellä nyt pari vuotta jotain alkulukuja joista sit keksii jonkun maailman turhimman säännön. No matemaatikot varmasti ovat ihan tohkeissaan tuollaisista jutuista mutta ei kiitos minulle. Fyysikkona tosiaan saattais keksiä jotain hieman käytännönläheisempää tutkimisen aihetta.
Se minuakin kallistaa tonne opettajapuolelle että työnsaanti pitäisi mun käsityksen mukaan olla lähes 100% varmaa, mat. aineiden opeistahan jotain 60% on yli 55-vuotiaita.
Joo, eipä tässäkään tekstissä mitään järkevää sanottavaa ole. Se täytyy vielä sanoa että kun lukion jälkeen fysiikkaa hain lukemaan niin eipä kyllä ollut mitään käsitystä että minkälaista se on. No sama varmasti pätee vähän joka alalle, mutta olisikohan lukion oppilaanohjauksessa jotain parantamisen varaa. Esimerkiksi opotunneille voitaisiin kutsua eri alojen opiskelijoita kertomaan minkälaista opiskelu oikeasti on. Ei siis mitään mainospuheita opiskelijabileistä, vaan ihan faktaa siitä kuinka pe****stä tää touhu on. :)
Heh, toivottavasti kukaan aloittava matemaatikko ei lue näitä viestejä, alkaa varmaan muuten vähän ahistaa! Joku saattaa jopa ehdottaa että miksi prkleessä sä et hyvä mies vaihda alaa!! On sekin juolahtanu mieleen, mut ei viitteis hukkaankaan heittää näitä paria vuotta, ja kun matemaattisiin aineisiin se tuleva ala kuitenkin liittyyisi, niin tuskinpa se tästä paljoa muuttuisi.
Ketäköhän kiinnostaa lukea tällaista vuodatusta?!? =)
Jatketaanpa nyt tätä jauhamista kun kerran aloitettiin...
Tuosta yläasteella opettamisesta vielä sen verran, että ainakin mitä mä olen kuullut aiheesta puhuttavan niin ei sinne joudu jos ei halua. Jollekin se voi olla oikea kutsumus päästä paimentamaan murrosikäistä kakaralaumaa, mutta mulla ei kiitos! Tulevaisuudessa tulee sen verran mtikan/fysiikan virkoja avoimeksi lukioistakin, että pitäisi sieltäkin töitä riittää varsinkin jos ottaa vielä kolmanneksi sivuaineeksi kemian tai tietotekniikan ja lukee siitä sen 35 ov.
Lukion opinto-ohjauksessa on todellakin parantamisen varaa, ja oikeastaan toivonkin että moni matikasta/fysiikasta kiinnostunut lukiolainen ottaa hyvin selville millaista näiden aineiden opiskelu yliopistossa on ennen kuin sotkee itsensä siihen soppaan. Ainakin meidän lukion opo oli historian opettaja, mikä vaan toitotti matemaattisesti suuntautuneille ihmisille sitä, että itse ei ymmärrä niistä asioista mitään eikä viitsinyt edes yrittääkään ottaa selvää siihen liittyvistä opinnoista.
Matikan/fyssan opiskelu on kyllä varsin ongelmallista. Toisaalta se on niin h***n älytöntä välillä, kun kaikki tosiaankin on ihan liian korkeaa matematiikkaa, mistä proffat puhuu niin että silmät vaan kiiluu päässä hullun lailla... Toisaalta taas en voisi kuvitellakaan että tekisin elääkseni jotain, joka EI liittyisi matikkaan, niin sairasta kuin se onkin niin integrointi on kyllä hienoa puuhaa!
Alanvaihdosta vielä sen verran, että itsekin sitä olen joskus pohdiskellut, mutta en kuitenkaan kovin vakavasti. Enemmän olen harkinnut vaihtoa fysiikkaan, mutta se on oikeastaan ihan yksi ja sama valmistunko matikasta vai fysiikasta jos musta opettaja tulee. Yksi kaveri painiskelee paljon tuskallisemmin kuin minä matikan opiskelun kanssa, ja sille on ehdoteltu vaikka kuinka paljon että vaihda alaa. Mutta aika radikaali temppu se alan vaihtaminen tässä vaiheessa enää on, kun pari vuotta olisi täysin hukkaan heitetty. Sitä paitsi jos on kuitenkin matemaattisesti suuntautunut, niin en tiedä mitä se alan vaihtaminenkaan hyödyttäisi. Luulen, että alalla kuin alalla tulee ne omat ongelmansa ellei sitten tunne todellista kutsumusta jotain hommaa kohtaan.
Että näin...
Eihän tälle tule loppua ollenkaan.
No sitä minäkin olen vähän toivonut että yläasteelle ei joudu jos sinne ei välttämättä halua. Mulle ei todellakaan ole mikään kutsumus vahtia murrosikäisi nulikoita ja niiden poissaolovihkoja. Vaikuttaako se muuten paljon mahdolliseen työnsaantiin jos lukee tosiaan sen 35ov kolmannestakin aineesta? Itselläni olisi kemiasta jo 15ov kasassa, ja olen tosiaan pohtinut että pitäisikö jatkaa. mut meinasin että jatkan sit vasta jos se valmistuttuani näyttää järkevältä.
Sama meillä oli opon kanssa, en tiedä mitä hän oli lukenut mutta eipä hän paljon asioista tiennyt vaikka muuten mukava olikin. Lukiossa ei todellakaan ole mitään käsitystä kuinka teoreettista ja vaikeaa matematiikka ja fysiikka on. Sitä ihmetteli silloin että mihin ihmeeseen näitä derivointeja ja integrointeja tarvitaan, ja nyt ei lasketa ainuttakaan laskua ilman niitä. Niin se käsitys muuttuu. Lasketaan ja pyöritellään kaavoja, ehkä lasketaan niitä oikeinkin mutta silti ei oikein ymmärretä että mitä tässä itse asiassa lasketaan, ja välillä tuntuu että ei ne professoritkaan, tai ainakaan assistentitkaan ymmärrä.
Meillä taitaa olla sama vika että molemmat pidetään enemmän käytännönläheisestä matematiikasta ja ongelmista. Itseäni ainakin kiinnostaa enemmän joku todennäköisyyslaskenta, geometria yms. joissa ei tarvita mitään pirunmoisia kaavoja vaan oikeaa "maalaisjärkeä". Mitkään alkuluvut ja algebra eivät todella kiinnosta pätkääkään.
Jees, näin tämä...mut nytpä lopetan tällaiset pohdiskelut ja lähden hyvin ansaitulle perjantai oluelle. :)
Jaa saakos muuten kysyä että missä yliopistossa opiskelet?
Ainakin mitä olen kuullut, niin kyllä se kolmas aine on aika kova sana työnhaussa. Varsinkin pienemmät koulut ottavat mielellään ikään kuin varmuuden vuoksi sellaisen henkilön töihin, joka osaa opettaa kolmea ainetta. Harvemmin kolmea ainetta kuitenkaan tarvitsee (ainakan yhtä aikaa) opettaa, mutta tekeehän se vaikutuksen...
Mullakin on 15 ov kemiaa luettuna, ja aion nyt alkavana lukuvuotena lukea siitäkin sen 35 ov kasaan. Meiltä matikan lukijoilta usein odotetaan vielä tietotekniikan pätevyyttäkin, mutta siitä en aio kyllä lukea kuin sen 5 ov mikä meidän on pakko (tai korkeintaan 15). Mutta jos opettajaksi aiot, uskoisin että kannattaa runtata ne parikymmentä puuttuvaa opintoviikkoa kemiastakin.
Ja Turussahan sitä oppia päähän päntätään, entäs itse?
Jep, ehkäpä pitää sitä kemian opiskelua sit harkita vakavissaan. Eipä se nyt kovin paha varmaan ole lukea 20ov kemiaa. Tähän asti ainakin kemia on ollut helpoin aine mulle, vaikka lukiossa en siitä koskaan ollut innostunut.
Onneksi meiltä ei vaadita tietotekniikkaa kun yksi opintoviikko, en pääsis niistä ikinä läpi kun nää kompuutterit ei kauheasti kiinnosta.
Jaha, Turussa...sitä pelkäsinkin. ;) Tunnetaankohan me.
Ehkäpä tunnetaankin. En kyllä niin hirveästi ole fyysikoiden kanssa ollut tekemisissä, enkä ole edes missään delta-riennoissa juurikaan ollut mukana, mutta mene ja tiedä...
Jep. No enpä minäkään juurikaan ketään matemaatikkoa tunne. Enkä kyl montaa fyysikkoakaan. On myös nuo DELTAn riennot jäänyt väliin, jostain kumman syystä...
No joo, mut kiitoksia kaikista mielenkiintoisista mielipiteistäsi, niitä oli mukava lukea, et muutkin painivat samojen propleemien kanssa.
Mullakin on syksyllä alkamassa kolmas vuosi fyssan laitoksella ja ihan täysin samat ongelmat ku sulla. Noita samoja juttuja oon miettiny koko viime vuoden. Ahistaa vähän....
>>kyllästyyköhän siihen, jankutat samoja melko yksinkertaisia asioita vuodesta toiseen jollekin lukiolaisille, pahimmassa tapauksessa yläasteikäisille