Olen hieman yli kolmekymppinen nainen. Elänyt parisuhteessa teini-iästäni lähtien, eikä muita "suhteita" ole juuri ollut.
Tähän suhteeseen on mahtunut niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaakin, sekä alkoholin käyttöä toisen osapuolen osalta. Viime vuosina tosin vain lähinnä jäänyt tuohon henkisen puolen kiusaamiseen. Kaljoittelu on miehen kohdalla lähes jokapäiväistä enemmän tai vähemmän. Kaiken vapaa-aikansa hän kuluttaa kotinurkissa pyörimällä eikä ikinä halua lähteä mihinkään, korkeintaan vanhemmilleen. Kaikki muu saa aikaan kauhean valitusvirren.
Itse haluaisin mennä ja tehdä, nähdä ja kokea, enkä nyyköttää yksin kotona seiniä tuijottamassa. Lapset ovat jo sen verran isoja että viettävät päivät kavereidensa kanssa, joten tyhjyyden tunne on välillä valtaisa.
Tässäkö tämä elämäni nyt oli, loppuvuodet kuluttelen kotitöitä tehden, innostuen ainoastaan televisisarjoista ja nukkumaanmenosta.
Miten elämäänsä voisi saada sisältöä? Varsinkin jos toista osapuolta ei kiinnosta mikään, mihin ei liity alkoholi...
Haaveilen "salarakkaasta" josta saisi jännitystä arjen keskelle, varsinkin kun tuli pahasti ihastuttua keväällä, mikä lisäsi tätä tympääntymistäni edelleen.
Mitenkä muut samassa tilanteessa olleet olette saaneet elämänne ojennukseen?
Tähän suhteeseen on mahtunut niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaakin, sekä alkoholin käyttöä toisen osapuolen osalta. Viime vuosina tosin vain lähinnä jäänyt tuohon henkisen puolen kiusaamiseen. Kaljoittelu on miehen kohdalla lähes jokapäiväistä enemmän tai vähemmän. Kaiken vapaa-aikansa hän kuluttaa kotinurkissa pyörimällä eikä ikinä halua lähteä mihinkään, korkeintaan vanhemmilleen. Kaikki muu saa aikaan kauhean valitusvirren.
Itse haluaisin mennä ja tehdä, nähdä ja kokea, enkä nyyköttää yksin kotona seiniä tuijottamassa. Lapset ovat jo sen verran isoja että viettävät päivät kavereidensa kanssa, joten tyhjyyden tunne on välillä valtaisa.
Tässäkö tämä elämäni nyt oli, loppuvuodet kuluttelen kotitöitä tehden, innostuen ainoastaan televisisarjoista ja nukkumaanmenosta.
Miten elämäänsä voisi saada sisältöä? Varsinkin jos toista osapuolta ei kiinnosta mikään, mihin ei liity alkoholi...
Haaveilen "salarakkaasta" josta saisi jännitystä arjen keskelle, varsinkin kun tuli pahasti ihastuttua keväällä, mikä lisäsi tätä tympääntymistäni edelleen.
Mitenkä muut samassa tilanteessa olleet olette saaneet elämänne ojennukseen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli otsikossa se jo tuli. Jos ei ukko suostu niin itse ovesta ulos. Saatta herätä ja alkaa jossain vaiheessa kaipailemaan, jolloin taas psterapia puheeksi. Tajusi ukko meillä ruveta muuttamaan tapojaan.
Ja tuosta salarakas-jutusta päätellen petihommatkin on aika laimeita, joten se puoli sattaatisi olla selvitettävissä puhumalla myöskin, siellä terapiassa.
Eroa, tee elämstäsi ja lastesi elämästä aktiivinen. Hommatkaa kunnon harrastuksia, käykää kaiken maailman paikoissa. Elämä menee hukkaan telkkarin ääressä nuokkuessa ja kaljoittelevaa kaveria katsellessa. Kohta olet vanha.
tylsään, hukkaan vierivään elämään. Jatkoa edelliselle. Tietenkin kannattaa ensin tutkia, olisiko nykyisen miehen kanssa mahdollista jatkaa. Toisin sanoen, haluaako mies muuttua ja elämänne paremmaksi. Tee miehelle selväksi millaista elämää haluat, käykää pariterapiassa.