Avomieheni on pettänyt minua. Hän ei kadu tekoaan, eikä ole pyytänyt anteeksi. Asumme kuitenkin vielä saman katon alla. Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen ongelma, se on vain alkusoittoa.
Olen samanaikaisesti epätoivoisesti ihastunut toiseen mieheen. Tämä mies on minua ainakin 10 vuotta vanhempi, mutta korkeintaan hän on 40 v. Itse olen 26-vuotias. Tiedän, etten saisi olla kiinnostunut, mutta sydämeni sykkii silti hänelle. Hän on komea ja hauska. En ole koskaan tavannut yhtä mukavaa miestä, hän on juuri sellainen, joka on tehty minun luonteeni vastakappaleeksi. Hän on turvallinen ja kaikin puolin ihana. Hän on myös ulkomuodoltaan upea... Haluaisin jakaa koko elämäni ja ajatukseni hänen kanssaan, mutta en voi. En ole sellaisissa väleissä hänen kanssaan. Näen häntä n. kerran tai kaksi viikossa, jolloin pääsen juttelemaan hänen kanssaan, mutta vain tietyistä asioista. En halua paljastaa, missä yhteydessä häntä tapaan, etten paljastaisi liikaa itsestäni. Nyt en häntä kuitenkaan enää näe, sillä yhteinen aikamme on lähes loppu, näen hänet ehkä heinäkuun lopussa vielä kerran tai pari, sitten en koskaan enää. Jokatapauksessa en näe häntä nyt kahteen viikkoon, koska hänellä on kesäloma. Laitoin hänelle tänään tekstiviestin, jossa kerroin että tulen kaipaamaan häntä. Hän ei ole viestiin vastannut. Eikä siis tule vastaamaankaan, sillä hän olisi jo vastannut jos haluaisi. Tämä siis tarkoittaa, että hän ei ole kiinnostunut, ja sydämeeni sattuu kun ajattelen sitä. Todennäköisesti hän ei siis halua enää nähdäkään minua, eli hän saattaa siirtää tulevat tapaamisemme jollekulle toiselle henkilölle. Tämä saattaa olla pirun maalaamista seinälle, sillä hän on upea ja kiltti mies, ja uskon että hän saattaa hyvinkin haluta jakaa nuo minulle tärkeät tapaamiset. Ehkä jopa juuri siitä syystä, että hän voi viestistäni arvata tunteeni häntä kohtaan. Mutta hän ei siis halua minua, koska olisi varmasti tarttunut tilaisuuteen viestin saatuani, jos olisi ollut kiinnostunut.
Olen niin epätoivoinen. Asun miehen kanssa, joka on pettänyt luottamukseni ja joka on kylmä ja tunteeton minua kohtaan. Hän ei enää välitä minusta, ja on vain ajan kysymys, koska itse ymmärrän luovuttaa ja antaa hänen mennä. Hänhän se minua petti, ja tekee sen uudestaan, se on selväkin. En haluaisi irtautua hänestä, mutta silti sydämeni huutaa tuon toisen miehen perään. Miehen, johon minulla ei ikinä mahdollisuuksia ole. Mutta en saa häntä mielestäni, ja haluan hänet elämääni. Edes ystävänä, mutta heinäkuun jälkeen en häntä tule enää näkemään. En tiedä mitä teen! Haluan antaa sydämeni hänelle, ja olla hänen rinnallaan. Sen sijaan olen suhteessa, joka ei anna minulle mitään muuta kuin tuskaa, mutta en halua siitäkään irtautua, koska sekin tuottaa lisää tuskaa. Olen väsynyt ja epätoivoinen. Toivon sydämestäni, että mies, johon olen niin silmittömästi rakastunut, vastaisi tunteisiini. Mutta nyt tiedän, ettei hän ole kiinnostunut. Olen aivan neuvoton, olen sekä surullinen ja toiveikas samaan aikaan. Mitä teen kun toivoni sammuu. Se sammuu viimeistään seuraavalla kerralla, kun näen tuon ihanan miehen. Tiedän hän olevan herrasmies ja kertovan asianlaidan erittäin hienovaraisesti, mutta se ei auta, sillä sydämeni särkyy kun hän sen tekee.
En tiedä mitä teen... Enkä tiedä, miksi tämän tänne vuodatin, eihän kukaan voi auttaa minua. Vain tämä mies voisi sen tehdä.
Olen samanaikaisesti epätoivoisesti ihastunut toiseen mieheen. Tämä mies on minua ainakin 10 vuotta vanhempi, mutta korkeintaan hän on 40 v. Itse olen 26-vuotias. Tiedän, etten saisi olla kiinnostunut, mutta sydämeni sykkii silti hänelle. Hän on komea ja hauska. En ole koskaan tavannut yhtä mukavaa miestä, hän on juuri sellainen, joka on tehty minun luonteeni vastakappaleeksi. Hän on turvallinen ja kaikin puolin ihana. Hän on myös ulkomuodoltaan upea... Haluaisin jakaa koko elämäni ja ajatukseni hänen kanssaan, mutta en voi. En ole sellaisissa väleissä hänen kanssaan. Näen häntä n. kerran tai kaksi viikossa, jolloin pääsen juttelemaan hänen kanssaan, mutta vain tietyistä asioista. En halua paljastaa, missä yhteydessä häntä tapaan, etten paljastaisi liikaa itsestäni. Nyt en häntä kuitenkaan enää näe, sillä yhteinen aikamme on lähes loppu, näen hänet ehkä heinäkuun lopussa vielä kerran tai pari, sitten en koskaan enää. Jokatapauksessa en näe häntä nyt kahteen viikkoon, koska hänellä on kesäloma. Laitoin hänelle tänään tekstiviestin, jossa kerroin että tulen kaipaamaan häntä. Hän ei ole viestiin vastannut. Eikä siis tule vastaamaankaan, sillä hän olisi jo vastannut jos haluaisi. Tämä siis tarkoittaa, että hän ei ole kiinnostunut, ja sydämeeni sattuu kun ajattelen sitä. Todennäköisesti hän ei siis halua enää nähdäkään minua, eli hän saattaa siirtää tulevat tapaamisemme jollekulle toiselle henkilölle. Tämä saattaa olla pirun maalaamista seinälle, sillä hän on upea ja kiltti mies, ja uskon että hän saattaa hyvinkin haluta jakaa nuo minulle tärkeät tapaamiset. Ehkä jopa juuri siitä syystä, että hän voi viestistäni arvata tunteeni häntä kohtaan. Mutta hän ei siis halua minua, koska olisi varmasti tarttunut tilaisuuteen viestin saatuani, jos olisi ollut kiinnostunut.
Olen niin epätoivoinen. Asun miehen kanssa, joka on pettänyt luottamukseni ja joka on kylmä ja tunteeton minua kohtaan. Hän ei enää välitä minusta, ja on vain ajan kysymys, koska itse ymmärrän luovuttaa ja antaa hänen mennä. Hänhän se minua petti, ja tekee sen uudestaan, se on selväkin. En haluaisi irtautua hänestä, mutta silti sydämeni huutaa tuon toisen miehen perään. Miehen, johon minulla ei ikinä mahdollisuuksia ole. Mutta en saa häntä mielestäni, ja haluan hänet elämääni. Edes ystävänä, mutta heinäkuun jälkeen en häntä tule enää näkemään. En tiedä mitä teen! Haluan antaa sydämeni hänelle, ja olla hänen rinnallaan. Sen sijaan olen suhteessa, joka ei anna minulle mitään muuta kuin tuskaa, mutta en halua siitäkään irtautua, koska sekin tuottaa lisää tuskaa. Olen väsynyt ja epätoivoinen. Toivon sydämestäni, että mies, johon olen niin silmittömästi rakastunut, vastaisi tunteisiini. Mutta nyt tiedän, ettei hän ole kiinnostunut. Olen aivan neuvoton, olen sekä surullinen ja toiveikas samaan aikaan. Mitä teen kun toivoni sammuu. Se sammuu viimeistään seuraavalla kerralla, kun näen tuon ihanan miehen. Tiedän hän olevan herrasmies ja kertovan asianlaidan erittäin hienovaraisesti, mutta se ei auta, sillä sydämeni särkyy kun hän sen tekee.
En tiedä mitä teen... Enkä tiedä, miksi tämän tänne vuodatin, eihän kukaan voi auttaa minua. Vain tämä mies voisi sen tehdä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
purkaa tuntojaan jonnekin.. vaikka tälle palstalle.. se helpottaa kun saa kirjoittaa omista tunteistaan jne. Oletko sanonut tälle ihanalle miehelle tunteesi niin, että hänen on täytynyt ymmärtää, kuinka vakavissasi olet. Ymmärsin, että olet kertnut kaipaavasi häntä, mutta tietääkö tämä mies, että olet rakastunut, vai luuleeko, että sanoit noin ystävänä? Mitä tuohon nykyiseen mieheesi tulee.. se tekee sinulle vain hallaa elää noin kylmässä suhteessa. Kannattaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että annat hänen mennä. Löydät varmasti jonkun, joka on sinulle juuri se oikea.
Ja saat vielä huomata jonakin kauniina päivänä, että olet selvinnyt tuskasta ja onnistunut luomaan uuden elämän.
Minähän en ole terapeuttia tms. mutta toivon, että löydät ratkaisun. Itsehän sinä olet oman elämäsi herra ja päätät viime kädessä ratkaisuistasi. Kannaittaisiko puhua tunteistasi ammattiauttajalle.. ehkä hän osaisi sinua neuvoa paremmin kuin minä.
Voimia sinulle ja hyvää kesää..!
Kiitos vastauksestasi. Olet oikeassa, siksi minä tänne kai kirjoitin, että se helpotti omaa oloa. Selvensi ajatuksia.
Nyt kun asian otit puheeksi, niin välttämättä tämä ihana mieheni ei tulkitse viestiäni niin vakavasti, kuin itse sen olen tarkoittanut. Toivotin viestissä hänelle hyvää kesälomaa ja kerroin kaipaavani häntä. Hän saattaa todellakin tulkita sen pelkiksi ystävällisiksi sanoiksi, ei niinkään suureksi rakkauden tunnustukseksi. Eli hän ei siis välttämättä tiedäkään tunteistani...
Uskon, että hän kuitenkin ottaa viestin puheeksi. Ei välttämättä sillä tavalla kuin toivon, mutta hän saattaa silti mainita asiasta. Olen melko varma asiasta. Mutta hän tekee sen vain jos olemme kahden, enkä tiedä, saanko enää nauttia hänen seurastaan kahden kesken. Aion kyllä yrittää. Jos hän ottaa asian puheeksi, voin silloin tehdä tunteeni selväksi hänelle. Mutta kun en tiedä näenkö häntä enää... En myöskään ole varma, onko hän kaksi vai kolme viikkoa lomalla. Hän itse puhui kahdesta, mutta näin hänen kalenteristaan että loma kestäisikin kolme viikkoa. Niin, en muuten ole penkonut hänen kalenteriaan, vaan kalenteri sattuu olemaan kaikkien nähtävillä. Toivon, että hän on vain kaksi viikkoa lomalla.
Toivon joka päivä, että hän vastaisi viestiini. Odotan puhelinsoittoa tai viestiä joka hetki. En voi uskoa, että näin hänet viimeksi eilen, ja tuntuu että siitä on jo ikuisuus.... Ja vielä monta pitkää päivää on edessä, eikä minulla tällä hetkellä ole yhtään kahdenkeskistä tapaamistan hänen kanssaan. En tiedä saanko niitä. Tämä on niin tuskallinen tilanne! Haluan hänet elämääni enkä kestä olla erossa hänestä. Mietin, että ajatteleeko hän viestiäni... Herättikö se hänessä kysymyksiä... Olen silmilläni kertonut hänelle jo aikaisemmin kaiken, jos hän on vain sen osannut tulkita. Hän on kohdellut minua niin ihanasti joka kerta ja vaikka hänellä on muidenkin kanssa tapaamisia, uskon päässeeni hänen lähelleen... lähemmäs kuin muut. Tunnen, että meillä on yhteys, jota muilla ei ole. Tiedän, että hän välittää minusta, mutta en tiedä onko hänellä minkäänlaista kiinnostusta tuntea minut paremmin, jakaa aikaansa kanssani. Täytyy myöntää, että en tiedä onko hänellä jopa perhe! En voi sitä tietää, mutta sormusta hänellä ei ole. Ikää hänellä on sen verran, että luulisin hänellä olevan joku, ja se ajatus viiltää sydäntäni koko ajan. Jos hänellä on joku, ei hän silloin halua minua elämäänsä. Toisaalta, onhan minullakin joku, ja silti haluan hänet elämääni ikuisiksi ajoiksi!
Aika ei kulu, lasken sekunteja hänen kesälomansa loppumiseen. Tiedän, mistä hänet silloin tavoittaa, mutta en voi vain mennä häntä tapaamaan. Meillä pitää olla yhteinen tapaaminen, jotta voin hänet nähdä. En jaksa odottaa! Ja toisaalta en tiedä, saako ikinä enää yhteistä tapaamista hänen kanssaan. Silloin tietenkin joudun kertomaan tunteeni jotakin muuta kautta, mutta se ei enää ole sama asia. Haluan puhua hänen kanssaan kasvotusten, sillä hänen ilmeestän ja silmistään näen, mitä mieltä hän todella on! Hän on unelmieni mies, enkä halua elää ilman häntä. Mitä teen, jos kaikki on jo nyt ohi? Jos en enää näekään häntä.... En halua ajatella... Sydämeni ei kestäisi sitä. Haluan hänet niin kovasti...
Kiitos, jos jaksoit lukea vielä tämän. On todella helpottavaa, että joku jaksaa paneutua ongelmaani, ja vielä paremmalta tuntuu, että saan kertoa tästä jollekulle. Sydämeni pakahtuu kun en voi kertoa asiasta kenellekään, paitsi täällä netissä.
Tilanteesi on todella vaikea. En tiedä, kuinka muuten voin auttaa kuin "kuuntelemalla". Itsellänikin on nuoruudessa ollut ihastuksen kohteita, jopa seurustellessani ensimmäisen poikaystäväni kanssa. En rakastanut sitä miestä, vaan mielessäni oli joku muu, johon olin mielestäni rakastunut. Jätin poikaystäväni ja aloin tavoitella tätä toista. Kerroin tunteeni tekstiviestillä, mutta hän ei vastannut. Lopulta unohdin hänet, kun löysin nykyisen mieheni.
Kokeile sinäkin jollakin tavalla ilmaista suoraan, vaikka tekstiviestillä.. siitähän sen sitten näkee, kun kertoo asian suoraan, enempiä kiertelemättä. Ja jos nykyinen parisuhteesi on kylmä, kannattaa unohtaa se ja keskittyä muuhun. Ehkä sinäkin vielä joskus löydät sen oikean, kuten minäkin. Tsemppiä ja voimia sinulle!
-ystävä-
Nyt olen sen tehnyt! Laitoin tälle ihanalle miehelle tekstiviestin, jossa kerroin olevani ihastunut häneen. En ole saanut häneltä vastausta. :(
Haluan kuitenkin kertoa sinulle kaiken, jos vielä satut tätä aihetta lukemaan. Tämä ihana mies palasi lomalta, mutta minulla ei ollut "tapaamista" hänen kanssaan, ennen kuin sitten viime keskiviikkona vihdoin ja viimein. Se oli viimeinen "tapaamisemme". Hän ei maininnut mitään viestistä, jonka olin hänelle laittanut juuri ennen hänen lomaansa. Puhuimme aivan muista asioista. Luoja, oli ihanaa nähdä hänet ja puhua hänen kanssaan!! En ole koskaan nähnyt häntä yhtä hyvännäköisenä kuin silloin. Loma teki hyvää hänelle. Sain suoritettua tuona päivänä erään suuren asian, ja hän onnitteli minua ja kätteli. Olin niin onnellinen tuosta kättelystä, se oli ensimmäinen kosketus häneen. Ja valitettavasti myös viimeinen, siltä se nyt näyttää. Kun aikamme oli lopussa, yritin sanoa hänelle asiani, mutta en pystynyt. Sanoin, että minulla olisi vielä asia, josta haluaisin mainita. Hän odotti, mitä sanoisin, mutta tilanne oli niin tukala, että sanoin etten pysty sittenkään sanomaan. Olen varma, että hän arvasi mistä olisin puhunut, sillä hän hymyili minulla aivan ihanalla tavalla ja sanoi, että voinhan vaikka laittaa hänelle tekstiviestin!! Silloin minusta tuntui, että minulla olisi mahdollisuuksia ja että hän tietää tasan mistä puhun. Hän jopa kirjoitti puhelinnumeronsa muistilapulle, ja antoi sen minulle. Olin aivan onnessani, luulin, että tästä se alkaa. Hänen viimeiset sanansa olivat, hyvää loppukesää. Kiitin ja toivotin samaa, ja sitten hän katosi elämästäni. Minulla oli kuitenkin tuo numero taskussani ja tilaisuuden tullen laitoin hänelle tekstiviestin. Kerroin ihastuneeni häneen, ja toivovani, että voisimme tavata vielä. Jäin odottamaan vastausta, mutta sitä ei kuulunut. Lopulta menetin toivoni. Viestistäni on nyt neljä päivää, ja tuskin hän enää vastaa. Ei hän vastannut edelliseenkään. Olen täysin lannistunut. Olin varma, että tästä tulisi jotain, mutta nyt joudun huomaamaan ettei mistään tulekaan mitään. Ja minulla on hirveä ikävä tuota ihanaa miestäni, en tule näkemään häntä enää koskaan! En voi unohtaa häntä, enkä kestä tätä eroa.
Aion laittaa hänelle vielä yhden viestin, jossa pyydän häntä vastaamaan minulle. Odotan vielä pari päivää, sitten teen sen. Jos hän sitten vastaakin, tiedän mitä hän sanoo. Mutta ainakin haluaisin suoran vastauksen häneltä. En vain tiedä, mitä teen nyt kun en näe häntä enää. Kuolen ikävästä!
Avomieheni kanssa menee huonosti. Hän kohtelee minua todella törkeästi, ja näyttisi, että hänen salainen suhteensa jatkuu, vaikka hän lupasi sen lopettaa. Ensi viikonloppuna joudun olemaan koko päivän poissa, eikä ole epäilystäkään, mihin avomieheni menee sillä aikaa. En kestä sitä, tällä hetkellä vihaan häntä. Silti en osaa elää yksinkään, enkä haluaisi erota. Mitä teen, jos ajan nyt luotani tuon miehen, enkä kuitenkaan saa sitä ihanaa miestä, jonka todella haluaisin? Jään yksin, en edes halua ketään muuta. Haluan tuon ihanan miehen, joka vei sydämeni. Jos en saa häntä, ei mikään ole enää mitään. Elämästäni tulee niin merkityksetöntä. En todellakaan tiedä mitä teen! Huokaus.